Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Pako

 ei liity enää viimeviikkoiseen vankilasarjaan

Kyseessä on Tolstoin pako hänen elämänsä viimeisillä hetkillä. Jättää nyt kaikki kotolaiset - perhe, kartano ja sen elävät ja kuolleet sielut - ja lähteä lipettiin, karkuun elämän työtä, oikaista sanojen ja tekojen siihenastinen ristiriita. Siskon luo nunnaluostariin ja sieltä edelleen rautatielle jäätymään.

Noin sen olen ymmärtänyt, vaan onko käsitys oikea, se selviää näinä päivinä. Käsissäni vihdoin on tuo selitys, kirja sadan vuoden takaa, painettu 1922 Werner Söderström Osakeyhtiön Kirjapainossa Porvoossa. Suomentanut Arvid Järnefelt.

Täytyy tunnustaa, että ihan vapisen sivellessäni tätä kellastunutta nidottua 1.p pehmokirjaa, jonka kansi näyttää kuin koiranpennun pureman jäljiltä. Skannaan kannen tähän, jos raaskin sen litistää skannerin kannen litistykseen.



Jälleen on toteutunut se kouluaikainen kollega Matsbuun ihastunut ihmetys: "Sie sitä luet kaikki semmoset vähemmän viekottelevasti painetut kirjat." Tai jotain tuon tapaista.

Niin se vaan menee. Ajanpatina. Vau. Sitten jos vielä pääsee itse paperiveitsellä sujauttelemaan yhteen liitetyt lehdet erilleen, kuten parhaimmissa tapauksissa on käynyt. Toinen vau.
Lehtosen Sorron lapset viimeksi semmoisen askar'ilon tarjosi, sekin kirja sadan vuoden takainen, 1923. (Sen arviossa Kirjavinkeissä näyn muuten viittailevan tolstoilaisuuteen.)

V. Tshertkovin alkulause kirjassa Tolstoin pako:

"Nykyään kun Leo Tolstoin vaimo on jo kuollut, ei ole olemassa sitä pääsyytä, joka tähän asti on estänyt julkaisemasta Tolstoin Jasnaja Pojananasta lähdön todellisia vaikuttimia. Muiden mukana olen minäkin 10 vuotta vaiennut. Viime aikoina on puoleeni kääntynyt usein erikoisen kunnioitettavia ja luottamusta ansaitsevia henkilöitä, pyytäen minua julkaisemaan mitä asiasta tiedän. Esitän tässä alempana yhden näistä kirjeistä. Sen sain tunnetulta, arvoisalta englantilaiselta naiskirjailijavanhukselta, Tolstoin ihailijalta, rouva Mayo-vainajalta."

Alkulauseesta käy ilmi myös, että V.T on Tolstoin luotettu ystävä, jolla on ns. sisäpiiritietoa, jota muilla ei ole kirjailijan kotielämästä, jossa miestä koeteltiin mitä ankarimmin viimeiset kolmekymmentä vuotta: 'sanomattomin kärsimyksin suoritti yksinäisyydessä suurenmoisimpia kieltäymyksen, väistymättömyyden, siveellisen kestävyyden urotöitä, mihin ihminen suinkin vain pystyi.'
Perhedraama on nyt vaimon kuoltua syytä paljastaa.

Jo alkusanoissa muuan Maksim Gorkij saa korvilleen.

Tästä lähdetään liikkeelle. Vankiviikon jälkeen tulossa Jasnaja Poljana -viikko? Vau.

luist. 10 km671 km/€ 105 h
Kirjavinkeissä 

2 kommenttia:

  1. Mulla taitaa olla vanhin kirja Eliel Vartiaisen (muistaakseni Sortavalan koulumiehiä) "Shemeikka" (WSOY 1923). Se kertoo Pedri Shemeikasta. Koetan pitää kirjasta hyvää huolta, vaikka tulee selattua usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      meillä aarteita joilla ei hiekkajyväsen arvoa markkinoilla.

      Pijä Pedristäs huolta, kalevalaisesta kaveristas.

      Nämä veijarit eivät taho koossa kestää edes kuolemansa jälkeen nidottuina versioina!

      Poista