Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 14. tammikuuta 2021

Bergh Kallio

runoviikko sen kuin jatkub

"Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks';

 Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa!"

 
Rytmin vuoksi 
tuohon Oma maa -pätkään ihastunut olen ja sitä vuosikausia korvamatona rallatellut.   

Samuli Kustavi Kallio Oulussa syntynyt 2/12 1803, tuli Kallio v. 1822 Turkuun ylioppilaaksi ja suoritti Helsingissä 1830 tuomaritutkinnon. Hänen toiveikas uransa katkaistiin silmätaudin kautta, joka pian teki hänet aivan sokeaksi; kuoli 1853. -Ks. The Project Gutenberg EBook of Väinölä  

  

IBU

Sitten astuu kuvaan 
kuvankaunis pyssyselkäinen alppientyttö Italiasta, 
Wierer, Dorothea, 
ampumahiihtäjä, 
ja lyttää Kontiolahden, maamme, maanrakoon: 
missään ei pimeämpää, hämärämpää, harmaampaa keliä ei maisemaa = masentavampaa. Jokin tuontapainen mölähdys pääsee meikatun naisen suusta.

- ARGH!

Vyöräisivät neidon 50 kilsaa pohjoiseen, Kolille, keskikesällä ja katsoisivat Pieliseen yöttömässä yössä juhannuksen seutuun. 

Kun ei sille kuitenkaan tällainen taiteellisen talvinen Koli kelpaisi:


KOLI /kuva T-A H/2016



KIRJA-ARVOSTELUT


4 kommenttia:

  1. Johan löytyi Gutenperista runoja. Osa näytti olevan samoja, joita viime kuukausina olen tavaillut Kalevalasta ja Kantelettaresta, kun ei muutakaan tekemistä oo ollut. Kohta muuten ossaa puhuakkaan kuin kalevalamitalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      somaltahan se vain kuulostas sen suu suodattimen takaa, liki karjalan kieleltä. Se on taas eri asia saisitko täyttä palavelua erinäisissä liikkeissä ja virastoissa viranomaisten kanssa.

      Poista
  2. Bergh-Kallio kirjoitti ilmeisesti tuon runonsa ulkomailla, jossa kaihosi kotiin.

    Kyllä minä taidan kallistua Suomen talvessa Dorothean suuntaan. Syystalvella on pimeää kuin manalassa ja kevättalvella usein liian kylmää olla ulkona. Muut vuodenajat ovat aivan arvaamattomia. Ei koskaan tiedä varmaksi tarkeneeko. Kaunista on kyllä, kun katselee sisältä ulos.
    Mutta - kestetään, sisulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mm

      ensimmäisen vartin siellä vain palelee kun ulos menee, sitten liikkeellä ollessa on yhtä lämmin kuin sisätiloissa - ja mikä tunne olla yhtenä luonnonpalasena.

      Tuota Alppein-juttua itekin mietin jotta mistä sokeutunu lakimies tuommosia on kynänteräänsä napannu, tuskin Tukholmaa etempänä kävi. Alta viidenkympin kuoli, liki puolet elämästä näkemättömänä.

      Tästä 'oma maa mansikka, muu maa mustikka' runoillusta miehestä lisää täältä: http://www.laitasaari.fi/oma-maa-mansikka-muu-maa-mustikka/

      Poista