Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Kirjasuositusten kimppuun

"Myös kirjan tarjoamasta lähdekirjallisuudesta kiitän – ainakin Torgebyn Juoksijan sydämen aion lukea." hj

Tänään muuan KirjaViisas hj suosittelee kautta rantain lukijoille ruotsalaisen metsäänmuuttaneen tarinaa Kirjavinkeissä. Guess who? 😁 

Hän, tämä KV, kestävyysurheiluhullluna kaappasi tuon kirjasuosituksen Milla Peltosen Erakot-kirjasta, jonka kansikuva oli houkuttelevan upea ja joka jo sillä kiehtoi ja kiskaisi puoleensa ja josta KV tykkäsi ja jota suosittelee lämpimästi, vaikkei se yllä likikään 'iki-ihanan' kärpäsläpän paksuisen J. Suholan Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa -kirjan sfääreihin.
Siitä hän tykkäsi vielä paljon enemmän - suorastaan piti ja pitää. 
Suholan kirja kummittelee aina vaan KirjaViisaan mielessä.

Mutta: ooppa, KV, loruilematta ja kakista asiasi hetipaikalla tähän!

No, näin sitten:
Tuo Torgebyn kirja on jo tässä käsissä ja luennassa. Ei voi kuin ylistäen taas kiittää toimivaa kirjastolaitosta. Toimitat puutelistasi kirjastoon ja ei kulu montakaan päivää niin sieltä pirahtaa ilmoitus: Tilaamasi kirjat on noudettavissa. Ovat haalineet kirjat muista kirjastoista.
Ilmaiseksi
On meillä hieno sivistyslaitostoiminta - ilmainen niin kirjasto kuin koulukin. Monessakohan maassa näin on? Siihen kun vielä lisää terveydenhoidon, jopa meidän passaa! (kun koronaviruksenpirusta ei vielä tiedä)

Torgebytä olen lukenutkin jo neljänneksen: vielä ei ole muuttanut metsään asumaan, mutta vankasti suunnitelma päässä pyörimässä. Thoreaun Walden - elämää metsässä -teos on tehnyt tehtävänsä; Markus on käynyt jo Intiassa opintomatkalla metsäänmenoa harjoittelemassa:
"Katmandun bussi on täpötäynnä ihmisiä ja kanoja. - - - Kanat kotkottavat ja ihmiset piereskelevät ja röyhtäilevät. Löyhkä on kammottava. En ole tottunut hajuihin. Kahdessakymmenessäneljässä tunnissa olemme tulleet puoleen väliin."
Sitten bussi pysähtyy kesken kaiken, kuljettaja on noussut ylös ja ilmoittaa: - On bussilakko. Kolmen päivän päästä lakko loppuu ja matka jatkuu, kunnes on vuorossa pissatauko. Auto lähtee, jättää jälkeensä mustan pakokaasupilven. Markus jää orpopiruna tien laitaan: liian pitkä toimitus.
"Kaverit istuvat bussissa ja nukkuvat. Toisella heistä on minun lompakkoni. Ajatukset sinkoilevat päässäni, ei mikään huippuhetki joutua jätetyksi maaseudulle ilman kruunun killinkiä."
Tuohon tienposkeen voi jättää Markuksen tällä kertaa - ei makeaa mahan täydeltä - ja tarttua siihen toiseen kirjaston välittämään kirjaan, toiseen suositukseen jonka puolestaan Kaltiosta ongin.

Lukemisen juhlaa kaikin.

ps
 tossusuositus 
jäällä auringossa 15+7/ 793 km/€  124 h

Kirjavinkeissä tänään: Milla Peltonen: Erakot


4 kommenttia:

  1. Löytysköhän mistä kirjaa "Hiihtäjän sydän". Se suattas meikäläistä kiinnostaa, niin on tässä onnesta pakahtumaisillaan, kun lumet eivät ehtineet sulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      ensin tul mieleen, jotta kuhan ei vuan se ois Kupiaisen lihatiskissä...

      Pitkänmatkan juoksijan ja pitkänmatkan hiihtäjän sydän on sama asia: tunnelmat samanmoiset kummankin suorituksen aikana ja jälkeen = pää ohuessa yläpilvessä, ja olo muissa mualimoissa.

      Poista
  2. Tossuista puheenollen, ei oo venäläisten voittanutta.

    http://erkkijormanainen.blogspot.com/2020/02/pakkasia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      nuo ois Markukselle Ruotsin mehissä tarpeen, taitaa pian paleltua.
      Hiihtelee pitkiä pitkiä matkoja lämpimikseen.

      Poista