Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 21. helmikuuta 2020

August Kiuru

Sattuneesta syystä tänään hiihdän lenkin näin, eli esihiihtäjän/stuntin kautta.

Syy ei ole sama kuin esihiihtäjällämme kun hän Ounasvaaran kisojen 50 km:n startin jälkeen 100 metriä hiihdettyään keskeytti selityksin:
- Lähtö epäonnistui.

Vissiin ei ollut päässyt yksimielisyyteen korvaussummista, omista ja toisten. Hän kun puhui monesti hiihtäjien puolesta hiihtoherrojen touhuja vastaan.

Tumma, pieni, vikkelä karjalaispoika August 'Aku' Kiuru (1922-2009).

Aku Kiuru. Rovaniemi 1943.03.24. SA-kuva.
Mainittavan muttei mitenkään loistokkaan hiihtouran jälkeen hänestä tuli suksien kehittäjä ja kauppamies, joka veti kuulijoita ja ostajia puoleensa. Järviseltä siirtyi Peltoselle, sieltä Kiteen Karhulle ja sieltä takaisin Hartolaan Peltosen suksia kehittelemään ja myymään. Ärrää sorauttavasta suupaltista olisi Karhun pitänyt pitää kiinni, vaikka vaatimuksena olikin diplomi-insinöörin palkkataso, jonka Peltosen suksitehtaalta sai. Miehen mukana Hartolaan siirtyivät muovisuksen Kiteellä kehitelty versio ja myyntitaito.

Niin, Akun hiihtourasta: ihan kelvollinen, kuten sanottu, muttei minkään Hakulisen Veikon veroinen. Uran hohdokkuuteen tai sen puutteeseen osin vaikutti myös hänen edunvalvontamentaliteettinsa: häntä ei valittu, vaikka olisi pitänyt. Niinpä varma kultamitali Oslon olympialaisissa 1952 meni ohi suun kun hän ei päässyt viestijoukkueeseen, vaikka näyttöjä oli riittävästi ja valinta muuallakin kuin kirkossa kuulutettu.

Sen siitä saa kun suutaan aukoo väärässä seurassa.
Vaan minkäs luonnollesi mahdat, kuten siinäkin tapauksessa Ruotsissa, jossa hiihtäjät sijoitettiin hotellin sivurakennukseen ja kaiken kukkuraksi naishiihtäjä Pehkonen laitettiin nukkumaan heidän vessansa käytävälle.
SEIS SEIS!
Hei mutta! Eikös tämä vaikuta ajankohtaiselta näin parhaillaan meneillä olevalla Ruotsin ja Norjan Ski Tourilla:
Tämän täytyy olla vitsi. Kolmekymmentä henkilöä ja kaksi vessaa. Huoneissa haisi kostealtaviestitti Iivo Niskanen.
Järjestäjät myönsivät mokan ja etsivät oitis kunnon majoitustilat.

Kiuru ei peitellyt piristeiden käyttöäkään, vaan puhui siitä ja paheksui, etteivät muut urheilijat uskaltaneet ääneen sanoa että niitä käytetään, kuten pervitiiniä josta sai kunnon potkua suorituksiin. Muutenkin koko dopingasian Aku olisi ratkaissut sallimalla yleisen käytön, koska ei sitä voi kuitenkaan saada valvonnalla hallintaan.

Värikäs persoona kaiken kaikkiaan tämä tämänkertainen Kiveen hakattu, jonka seura hyvinkin vastasi yhtä väliin jäänyttä hiihtolenkkiä. Täytyykin tästä nousta lääkekaapille kuumemittaria hakemaan ja ravistelemaan ja kopeloimaan löytyiskö sieltä perviä tai jotain piristettä päivään. 😁


Prologi -  
I - II - III - IV - V - VI - VII - VIII - IX - 
XI - XII - XIII - XIV - XV - XVI - XVII - XVIII - IXX - XX 



6 kommenttia:

  1. Kiuru saattaa olla kirjan ainoita urheilijoita, jonka kanssa oon nokakkain tarinoinut. Hän oli 70-luvun alussa Kiteen suksitehtaalla tuotantopäällikkönä. Tupakkia poltteli, se on jäänyt eniten mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      siellä tehtaalla oli kirjan mukaan töissä myös Akun poika Esa, joka kertoilee juttuja isästään.
      Isä kuulemma oli vielä eläkeukkonakin aika nähtävyys kun pelikoneen kanssa pelehti ja seurusteli, lopulta sitten dementoitui sydämen vajaatoimntaan menehtyi kasikutosena.

      Muistatko teitkö jutun miehestä - sehän löytys nyt tuolta Karjalaisen Kaiusta.

      Poista
    2. Kyllä kai niitä juttuja tuli tehtyä, mutta siihen aikaan ei toimittaja saanut nimeään jokaiseen saunapalojuttuun eikä isompiinkaan tapauksiin, varsinkaan jos ei ollut joinsuulainen tähtitoimittaja.

      Tuo Kaiku on mulle uusi tuttavuus. Sinne ei kai ole asiaa, jos ei ole tilaaja, enkä aio sellaiseksi tulla.

      Poista
    3. ej

      yskäs ymmärtäen ja ihmetellen kummastellen ja hämmästellen: eivätkös peijjaat raaski nuin pitkäaikaista palvelijaansa vuosikertatilauslahjoin muistaa!

      Poista
    4. Hehee, vuosikertatilauslahjoin...

      Poista
    5. ej

      vaan eivät sentään verota niin kuin meikäläisen ent.työnantaja milloin milläkin lappusella. :(

      Poista