Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

On se sekaista siellä

Äärettömän, äärimmäisen vaiko äärellisen mielenkiinnolla luen valkovenäläisen nobelisti-2015 Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitšin (s. 1948) kallepäätalonpaksua kirjaa kommunismin tuhosta.
Neuvostoihmisen loppukun nykyhetkestä tuli second handia (Tammi 2018) kuuluu Keltaisen kirjaston kirjan koko nimi.

© Margarita Kabakova
Homo sovieticusta muovailtiin ja voissa paistettiin seitsemänkymmenen vuoden ajan, rumasti sanottuna ryssän helvetissä. Mitä tuli? Traaginen hahmo, sovok eli neukku. Kirjailija tuntee tuon hahmon hyvin, koska eli sen kanssa kylki kyljessä monta vuotta:
"Minä olen hän, ja niin ovat myös minun tuttavani, ystäväni ja vanhempani."
 Näillä termeillä ja aseilla siellä pitkälti on menty:

  • ampua
  • teloittaa
  • likvidoida
  • poistaa muonavahvuudesta
  • pidätys
  • emigraatio
  • gulag
  • kollektivisointi,
  • kulakkivainot,
  • väestönsiirrot
  • ...
Sitten tuli perestroika ja sen myötä ilmestyivät kuin tyhjästä makkaratiskit, joista moni joutuu yhä nauttimaan vain silmillään. - Gorba taisikin olla CIA:n agentti ... , panee arvelemaan yhden jos toisenkin. Yhdestä jos toisesta tuli yössä rikas, monesta entistä köyhempi; yksi osti englantilaisen Chelsean, toiselle ei riitä edes perunankuoriakaan.

Onpa, onpa kirja, täys neuvostoihmisiä joilla on mitä kertoa!
Puolenvälin paikkeilla huokailen, jotta onneksi kirjaa riittää, kymmeniä haastatteluja vielä jäljellä.
On on melkoista menoa ja menetystä ollut ja yhä on.

Ei tuota - jotta kaikenlaista sitä! - bensanhakija Niirala-Värtsilässä piipahtaessaan tajuakaan, kun näkee vain kopsakat rajavartijat koppalakeissaan!

2 kommenttia:

  1. Takavuosina oli Värtsilän tullin päällikkönä hymyilevä tullieverstinna Irina, vaan on voinut jo vaihtua kopsakoihin koppalakkisiin. Irina valloitti miun ja muihenni syvämmet käyvessään Suomen puolella kilistelemässä jouluglögejä näihin aikoihin vuuvvesta. Kalinka jäi sen jäläkeen pitkäksi aikaa soimaan mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      nythän tuo näkyy Karhu taas tekevän retken Sortavalaan, minkä aikana Pakkasukko ja Joulupukki, tonttujoukko siinä ympärillä varpahillaan, kohtaavat traditsionaalisesti.

      Poista