Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kukkivat

Ensin tuomi, tietenkin. Ja päälle ellei päällekkäin omenapuut.
Toukokuussa!
Ierikän viluista, joita ei ollut, ja Urpon viluista, joita ei ollut, piittaamatta. Sylimitoin.
Työhön ja toimeen, pörräämään kävivät mehiläiset, vasunsa täyttöön.

Ja itikat iholle imemään.
Kiusankappaleet.
Puutarhassa yltyi vastan läiske kuin saunan lavolla ikään.

Vaan eipä kiusaantunut tämä Aapelus puutarhassa kuljeskeleva. Mitä vielä. Nuuhki ilmaa ja haisteli. Sireenikin jo. Päätteli kesän alkaneen. Kukkashortseihin pukeutui. Toukokuussa!
Pahoista ilmoista ei tietoakaan.

"... ja lopuksi tuli kevät kovin äkkiä, kuumin päivin ja kylmin öin: kun aurinko lämmitti puita ja kiihdytti niiden mahlan aikaisin juoksuun, niin yö hyyti ne ja halkaisi rungot.
Niin ne kuolivat.
Kirjakauppias Aapeli tuli kesän alkaessa syrjäisen lahtensa rannalle ja näki omenapuut puutarhansa rinteellä mustina ja lehdettöminä, jo irtautuvin kuorin."

Ei lähelläkään Lehtos-Jovelia puolivuosisataisten omenapuiden elämä meikä-Muttisten tarhassa. Ei. Ei sinne päinkään:


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


2 kommenttia:

  1. Arvoisa kaukaa ja läheltä viisas hikkaj

    Kannattaa poimia ne omenankukat nopiasti pois.
    Ei oo sitten syksymmällä riesaa maahan tippuvista muumiotautiomenoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      utopisteillapa ei syksyä ole!
      Toista se on teillä realisteilla. ;)

      Poista