Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Mitäs me karhumiehet

Kontio, Ohto, Otso, Otsonen, Otto, Kouki, Kouko, Kouvo, Korven kuningas, Kultaherra, Metsän kulta ja hopea, Metsän kuningas, Metsän omena, Mesikämmen ja Nalle   
Aloitetaan vaikka tuolla eufemismikertauksella ennen kuin sukelletaan karhunpesään Karjalais-Sulon kanssa. Vallan mainio tilaisuus käsillä, käsissä näet on Vesa Tuomisen ja Esa Silanderin koostama kirja Karhumies, Docendo 2018. Ennen kaikkea nuo Tapio Paappasen kuvathan tuossa mukaansa tempaavat.

Sitä Sulon köllöttelykuvaa 500-kiloisen talviuntaan viettävän Juuson vieressä ei kirjassa ole, mutta Sulon herkistävä kertomus, miten talviunille valmistaudutaan, on lyhykäisyydessään tässä:
"Käyn nukkumassa Juuson kanssa muutaman tunnin talviunien alkaessa, eikä se meinaa päästää minua pois. Vasta pitkän neuvottelun jälkeen sanon, että nyt minun täytyy mennä, Juuso päästää minut lähtemään."
Eipä tullut neuvottelut mieleen kun silloin muinoin tuli karhu juosten ohitettua.

Ainoastaan kerran on Sulo kokenut karhun käpälän skalpeerauksen kun Tassu oli suuttunut Sulon nuhteluista, muuten on hyvin mennyt karhujen kanssa touhutessa, uidessa, kalastellessa ja taiteillessa.

6 veitikkaa tällä haavaa sillä Sulolla on siellä Kuusamossa, orpojen karhujen hoitolassa, niistä tässä kirjassa on monenlaista kuvaa ja juttua. Lopuksi pohdintaa siitä miten sitten eteenpäin kun Sulo ei enää jaksa, ikämies kun alkaa olla, 76.

Sulo Karjalaisen elämäkertaa tässä kirjassa kertaillaan ja mietiskellään samalla Kuusamon Suurpetokeskuksen tulevaisuutta.
hiihdot 6+12+12 /654 km = 98 h

6 kommenttia:

  1. Arvoisa Venäjän karhun kainalossa pyristelevä hikkaj

    Suomineito se on aikanaan tehnyt välttämättömyydestä hyveen !
    Sulo on taitanut tehdä hyveestä välttämättömyyden ?

    Sulosoinnut ne korvamatona kaikaa, kun Ohto Muhammed Mursu kääntääpi kylkeä.
    Ja samalla höynäkansan rahat ...

    Ja Vennään karhu se puolestaan herkistelee kynsiänsä hermokaasuja puhallellen.

    Sepä on tapettimies, se Volodja, testannut hermomyrkkyjä ihteensä, niinko se Rasputin ikään.
    Botuliinitoksiinia on tämä Moskovan Valo naamaansa tökkinyt !
    Niin kiiltää otsa kuin sittiäisen selkä.
    Luottamusta herättävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      pian kaiken kirjotuksen joutuu kirjottamaan eufemismeja viljellen, viittaan kommenttiisi, suomettuneesti, mikäli #metoista sun muista aroista botoxiasioista meinaa poikkisanasensa sanua. Sano minun sanoneen.
      Mutta onneksi meillä on Ömeriikan Pakki-Renny: https://www.is.fi/viihde/art-2000005618152.html

      Poista
  2. Sulolla on ainutlaatuinen YYA-sopimus karhun kanssa. Aikojen saatossa karjalaiset ovat oppineet suhtautumaan niin itään kuin länteen. Pakkokin on ollut.

    Hikka, Vesa Tuominen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      tuo Vesa ei oo tää meijjän Kansanopiston Vesa rehtori, jonka kanssa aikonaan yhtenä talvisena pakkaspäivänä uijja ryvettiin Moskovan avouimalassa (vahingossa naisten puolelta), vaan tää VT on joku pappi.

      Poista
  3. Karhut heräämme talviuniltamme. Käy hyvä mies ja ratkaise palindromitehtävä. Vaikea on.

    VastaaPoista