Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Loistolaivalta telkien taakse

No eipä tuolla mikään paljonkaan ole muuttunut.
Pompotellaan sinne sinun tänne aivan oman mielen mukaan. Milloin Hodorkovskia, milloin Sini Saarelaa, milloin Pussy Riotin tyttöjä. No ei nyt sentään henki katkolla niin kuin ennen.

Ylen merkillistä luettavaa, joskin tutuntuntuista, on lukea näin uuden vuoden tienoilla uudesta vuodesta 1937-38 Stalinin mielivallan alla.
Kirkastuu nykyinen olemisen autuus entisestään: meillä oikein kissanpäivät.

Kuusisen Ainon elämäkertaa, Jumala syöksee enkelinsä, lueskelen: ihana Amerikka takana, kirsikankukkaiset ylelliset Japani-vuodet eletty, kutsu takaisin Moskovaan käynyt, siis käsky ei kutsu.
Unohda Berliinit, Pariisit, Shangait, ykkösluokan laivamatkat, sviitit, keisarit ja keisarin veljet ja palaa arjenharmauteen ja ajatusten pimeyteen.

Itkuinen aattoilta pelokkaiden ystävien kanssa on vietetty.
Vuoden 1938 ensimmäisenä aamuna viideltä  koputetaan hotellin oveen.  Ainoa viedään!  Tshekistit tunkevat Ainon rähjäiseen Fordiin: 'käsitin kauhukseni, että nyt oli tullut minun vuoroni ja olin Stalinin  poliisien käsissä'
Aino on majaillut Moskovaan tultuaan Metropol-hotellissa.
Merkillistä sekin: samassa hotellissa mekin historianlukijamatkalla 1973 - 35 vuotta myöhemmin! Ilmankos Hämäläisen Sepeteus juoksevia asioita hotellihuoneessa selvittäessään yhdenäkin oli katsahtanut kattokruunuun ja muina miehinä kruunulta sitten kysäisi: - Pitääkö puhua kovemmin vai kuuluuko?

Otto Ville -puolisoon Ainolla ei kunnon kontaktia enää ole ollut vuosiin, vaikka avioliitto voimassa onkin, aviosuhde on kuollut ja kuopattu lopullisesti jo ennen vangitsemista. Kuusinen itse on ja pysyy vankasti vallassa korkeissa asemissa, aivan top-tenissä, pelimies kun viimeisen päälle on. Kunnes luonnollinen kuolema 1964 korjaa tämän suomensyöjän.

Ainolla alkaa vankilakierre piinaavine kuulusteluineen.

Palaamme asiaan lähipäivinä.

Toistan ja alleviivaan:
Mikäs meidän on vapaassa maassa - Urpilaisesta, Arhinmäestä, Kataisesta, SipilästäSoinista, kahdesta Niinistöstä, Räsäsestä, Stubbista ja niistä ruotsalaisista lusikkasuistaso. koko kirjosta, huolimatta.




2 kommenttia:

  1. Aino on hyvä, otapa seuraavaksi Boriksen "Stalinille menetetyt vuoteni" ja sitten Ants Oras: "Viron kohtalonvuodet". Kaikki jo 1960-luvulla Suomessa julkaistuja - jotkut luki, jotkut ei.

    VastaaPoista
  2. kavi

    pannaan nimet muistiin. On nää mielenkiintoisia tapauksia ja luettavia.

    Sopivasti tässä pian leimautuu ties miksi kommunistiksi. Ihan kaikkien kepujen kantti ei vaan tunnu kestävän laajentaa tajuntaansa! ;)

    VastaaPoista