Kun ilta ehtii niin ... à la beckett

niin nin
MITÄ SITTEN?
Tätä samaa: mukavanoloista pötköttelyä lämpimässä pakkasen kourista pois päästynä. Saunat takana ja silleen.
Ja tietysti se päivän työ. Se hiihto rantateitä pitkin karautellen ja takaisin, sen verran pidennettynä parin mökin tiehaarapoikkeamaa, jotta ennen viikonvaihdetta edes kakssatanen täyttyisi.

- Jos olisi pakko, niin mentäskö? kyselee Toinen, ja arvaa vastauksen. Pään pudistuksella vahvistetun nietun.
- Mikään pakko ei enää tässä iässä ole pakko.

Tavallaan tissuttelua tämäkin on, samanlaista mistä radionainen syöntiaikaan kertoi. Sillä vain puoli tuntia mahtavaa nousuhumalatilaa, ja sitten kohti kamalaa. Tämä hiihtohommassa on liki sama kääntäen. Tätä nyt moni ei enää tajua: pitää nyt päiväkirjaa moisesta. Ja sitten vielä huutelee niistä!
Itseään siinä vissiin motivoi.
No sen verran analyytikkoa meissä kaikissa, että tutkailun päälle vielä ennen unten maille siirtymistä paperille merkintä, saldoilut siis, mikä sekin iltanautintomausteisiin lisättäköön eli päivän päätteeksi palanen päiväkirjaa:

21.1.2014 ti 

"Eilinen jäi -22 C:n takia väliin, eli +12km/€, mikä tekee yhteensä talven hiihdoiksi 177 km.

KKK sivuttu 72. Jäljellä 405-72 = 333 s.

 Absurdi Beckettin(1906-89)tuotanto läpikäyty sentään seitsemällä sivulla, myös ne näkemäni Huomenna hän tulee ja ennen kaikkea Leikin loppu, joka jokunen vuosi sitten(parikymmentä, heh!)meni Jsuun k.teatterissa, pienellä"

Mutta niin se vain on että sen motivoiva vaikutus on uskomaton, oli ainakin alkuaikoina - silloin kolmekymmentäneljä vuotta sitten. Nyt on satunnaista. Melkein enemmän huvittaa tuo KKK-sarjan loppuunsaattaminen tällä keinoin, itseään narraamalla ikään kuin.

Ja koskaanhan ei voi tietää milloin on peli pelattu, luvut luettu, hiihdot hiihdetty, ja on  Leikin loppu à la beckett.



Kevättä kohti