Essi Renvall - kukkulan kuningatar 35

Taiteilijakukkulalla ei oman ansionsa tähden ole kymmentäkään naista, Oulussa syntynyt 'nuppi'taiteilija Essi Renvall (1911-1979) on omin ansioin paikkansa lunastanut.

Essi Renvall on tehnyt lukuisia muotokuvia kirjailijoista: mm. Harmaja, Paavolainen, Meriluoto, Sillanpää, Waltari, Vaara, Tynni. Tunnetuin monumentaaliteos on Rauhanpatsas Helsingin Eteläsatamassa.
Avioliitto taiteilija Benin kanssa tuotti kolme lasta mutta oli myrskyisä ja päättyi eroon - kuinkas muuten kun boheemitaiteilijoista, suurista Minuista, on kysymys! Essi ei mennyt uudelleen naimisiin, tuskin seurustelikaan, Benno sen sijaan meni ja tuli vielä kahdeksan lapsen isäksi.
Äitinä ei Essi lastensa kanssa viihtynyt vaan pyrki hoidattamaan heidät aina muualla.

Sekä Essi että Ben viettivät loppuelämänsä taiteilijakoti-Lallukassa: fyysisesti lähellä, mutta muuten mahdollisimman kaukana toisistaan.
Essistä tuli lopulta valtakunnantaiteilija, jolla oli hyvät suhteet Sylvi ja Urho Kekkoseen.

Irja Sievisen haamukirjoittamasta Nyrkit savessa Essi Renvallin elämäkerrasta löytyy lisätarinaa vahvasta, vaikuttavasta naisesta.

***********
Kiirastorstaita elämme, vaimo paistaa piirakoita, mies makaa sängyllä. Työnjako pelaa. Aamulla edessä Pietarin-matka, täältä lyhyempi sinne kuin Helsinkiin - jos olisi lintu. Eikä linnun tarvitsisi tullautua Svetogorskissa.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Heikki W. Virolainen - kukkulan kuningas 34

Ensimmäinen nimi Taiteilijakukkulalla josta en ikinä ole kuullut - kai? Puhemies Johannesta tuntemattomampi Virolainen, kuvanveistäjä Heikki W. Virolainen (1936-2004) Helsingistä.

Ansioluettelossa Pro Finlandia 1994 sekä Pentti Saarikosken muotokuva muotokuvapäiden sarjassa. Kolme vaimoa. Lukion kuudennen luokan todistuksessa viisi nelosta ja neljä kymppiä, millä pääsy Taideteolliseen oppilaitokseen, josta pois tekstauksen ehtojen takia.

Teosofinen mytologitaiteilija, joka uskoi taiteen parantavaan ja elvyttävään voimaan: Ristiinnaulittu Väinämöinen ja Marjatta Ateneumissa.
Taidetta ostetaan ei myydä -periaateella toimineella miehellä vei aikaa ennen kuin ensimmäinen ostaja löytyi.
"Taiteilijat tuovat pyhän arkeen. Taide on henkistä ruisleipää", kuului enneunia nähneen Virolaisen mielipide.

Hänellä oli mielipide myös rasismista. Mielipide on nähtävillä Kiasman kokoelmissa, veistoksen nimi lyhykäisyydessään tässä: Onko suomenruotsalaisten jatkuva rotusyrjintä suomenkielisiä kohtaan mustin pilkku Pohjolassa?
Taustalla on Virolaisen ihmettely Kampin metrokuulutus, joka suomeksi kuului 'pääteasema, matkustajat olkaa hyvät ja poistukaa', ruotsiksi 'bästa passagerare...' - suomalaiset olivat matkustajia, ruotsalaiset parhaita matkustajia.

En ollut kuullutkaan, vaikka olisi pitänyt. Kunhan eivät vain tiedotusvälineet olisi vaienneet aikanaan näin mielenkiintoisesta persoonasta?

- 2 17/1141 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Juhana Blomstedt - kukkulan kuningas 33

Harva näistä Taiteilijakukkulalla lepäävistä kuvataiteilijoista on ollut urheilulle myöntyväinen, hesalainen Juhana Blomstedt (1937-2010) oli - koripallomiehiä. Munkkiniemen yhteiskoulun nurmella on kookas kuuden metrin korkuinen rautakaari Vapaaheitto, joka kuvaa pallon kulkurataa.

Hän oli Sibeliuksen Heidi-tyttären poika, joka Pappa-Sibeliuksen kanssa nuorena joutui hankauksiin käyttäytymisasioista. Ruokapöydässäkin piti olla hiirenhiljaa. Oppi painui lopulta nuppiin niin hyvin että Juhana aikuisiässä opasti muitakin: "Taidemuseoissa pitää olla hiljaa ja sen saa kirjoittaa 'isolla seinälle'. En ole ikinä ymmärtänyt erilaisia taidetapahtumia, että näyttelyihin tuodaan esimerkiksi konsertteja, että taiteesta yritetään tehdä helppoa tai hauskaa."
Kunpa kirjastoissakin noin olisi! Eli niin kuin ennen.

Blomstedt oli abstraktin maalaustaiteen edustaja, taidemaalari, professori, joka itse opiskeli Suomen Taideakatemiassa Sam Vannin opissa. Asui Ranskassa toistakymmentä vuotta, kunnes Pariisin kuhinasta muutti Nummi-Pusulaan punaiseen mökkiin.
Pro Finlandia 1984.

************

Luisteluhiihto on niin helppoa, semmoista höyhenellä sipaisua. Jokin peninkulman matka sujuu puolet helpommin kuin perinteisellä, eikä voiteluongelmia sitä vähää. Sen kuin antaa vaan suksen suihkia! Tuuli minkä haittaa - ja harminpoikanen kun hanki jäällä ei vielä täysin kanna.
Aurinko paistaa jo hiukan lämittäen, rusketus kasvoilla vahvistuu - tervettä elämää tällainen, jota älyköt ja taiteilijat väheksyvät, kumma kyllä.

- 2 12/1124 km/€

(enkat) 

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25

-26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-47-48-49-50


Onni Okkonen - kukkulan kuningas 32

Onni Okkonen (1886-1962) muka Taiteilijakukkulalla tuntemattomin vainaja!
Kenelle ei ja kenelle kyllä.
Kolmantena hän sieltä sijansa sai Gallen-Kallelan, 1943, ja Palmgrenin,1952, jälkeen vuonna 1962.

Tunnetumpi hän minulle on kuin viimeisenä kukkulalle haudattu Pentti Kaskipuro, jonka vaimoa Sinebrychoffin taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaata, s. 1949, kirjankokoojat Teronen & Vuolle haastattelevat Okkosen merkityksestä Suomelle ja suomalaisille. 

Okkonen on Korpiselässä syntynyt ja Joensuun lyseosta ylioppilaaksi kirjoittanut taidehistorioitsija, akateemikko, jonka kirjoittama Suomen taiteen historia -teos kuului taiteenopiskelijoiden peruskirjoihin.

Joensuun Taidemuseo tarjoaa katsottavaksi Onni Okkosen keräämää taidetta: 'Suomalaisista taiteilijoista Okkoselle läheisimpiä mestareita olivat Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, ja Juho Rissanen. Marraskuulainen taide, sekä Alvar Cawén kubistisvaikutteisine teoksineen että Tyko Sallisen raju tyyli, puhuttelivat Okkosta. Kuvanveistäjistä etenkin Wäinö Aaltonen ja Mikko Hovi olivat Okkosen kiinnostuksen kohteita.' 
Tervemenoa taidemuso Onniin Joensuuhun!

 

 

**********
Sydänyhdistyksen hallituksen kokous: päätimme mennä Iivari Monosen symposiumiin

IIVARI MONONEN SYMPOSIUMI

Joensuu, Carelia-sali
22.4.2013 klo 15-17              

Symposiumin avaus 

-   Dosentti Matti Ketonen o Symposiumin puheenjohtaja, Pohjois-Karjalan keskussairaala

Tervehdyssanat 
-         Kaupunkineuvos Juhani Meriläinen
   o   Pohjois-Karjalan Sydänpiirin vpj                                                                                                                                                                                                                  
Sydänterveydellä hyvinvointia Pohjois-Karjalaan
-         Professori Pekka Puska
   o   THL:n pääjohtaja
Sydänkohtausten hoitolinjat tänään
-         Dosentti Juha Mustonen
   o   Pohjois-Karjalan keskussairaala
Sydänkohtausten maakunnallinen esiintyvyys ja sydänpotilaan jatkohoidon tavoitteet
-         Dosentti Matti Ketonen
   o   Pohjois-Karjalan keskussairaala Symposiumin päätös

- 1 12/1112 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-47-48-49-50

Martti & Marjatta Pokela - Kukkulan kuningaspari 31

Vaan johan tuli tutumpaa kuin moni aikaisempi.
Alkaa kannel helkähdellä ja kieli kukkua!

Eveliina Pokeloiden taiteilijatytär elää, mutta isä-Martti ja äiti-Marjatta lepäävät jo Taiteilijakukkulalla. Marjatta Pokela (1925-2002), o.s. Nikula, Kouvolasta. Martti Pokela (1924-2007) Haapajärveltä.
Marjatalta lapsille: Mörköooppera, Vaarin saari ja ennen kaikkea tuo ihana Mörrimöykky.
Martilta: vaikka mitä - kaikkea pelimannin penkiltä, yhdessä ja erikseen! Hoppu-Martiksi kotona kutsuttu - rytminä oli joko on tai off.

Agronomi Martilla oli oma agentuuriliike, jonka kirjanpidosta huolehti Marjatta, valtava koti toimi samalla myös toimistona. Kun firma sitten myytiin, jäi Martti vapaaksi taiteilijaksi ja oli perustamassa Sibelius-Akatemiaan kansanmusiikkiosastoa. Professorin arvonimi 1980.

***

Illalla lätkivät taas toisiaan telkussa turpiin: Helenius/Sprott. Helenius saanut olkapäänsä kuntoon, mutta tosi helläkätinen oli, ja tasan olisi voinut ottelu päättyä, mutta saksalaiset halusivat kotitallin suomalaisen käden nostaa. Ottelun jälkeen Robbe sanoi että nyt ranne oli pirun kipeä otsaanlyönnistä.

Mikä lie tuossa todellisessa väkivallassa viehätyksensä?
Yritti se joku viisas proffa perustella illan aikaisemmassa ohjelmassa FOXilla (Tabu: Tappeluvietti Mitkä ovat väkivallan hyväksyttävyyden rajat? Perhe tappaa vuohia Boliviassa, häkkitappelua Floridassa ja Nambe-nyrkkeilyä Nigeriassa. Dokumenttisarja, National Geographic), että parempi kanavoituna kuin kanavoimattomana, tiettynä aikana kuin jatkuvasti jne.

Jokin siinä vain kahotuttaa, kuin myös paheksututtaa.
Ei kyllä tulisi mieleenkään että itse noihin geimeihin mukaan menisi, kun jo jotenkin arveluttaa urheiluyleisön käytös ihan vain vaikkapa pelkästään hiihtokilpailussa: vislailevat, lakanoita heiluttelevat, pukeutuva kaiken maailman rytkyihin... Entäs sitten jalkapallo ja jääkiekkofanit!





 - 1 16/1100 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Selim Palmgren - kukkulan kuningas 30

20 enää jäljellä, ja sitten kukkula on täysi.
Porissa syntynyt säveltäjä ja pianotaiteilija Selim Palmgren (1878-1951) haudattiin toisena Akseli Gallen-Kallelan, 1943, jälkeen, Helsingin olympiavuonna 1952.

- Ne on niin tuttuja nimiä niminä kaikki nämä kukkulan muusikot: Palmgrenit, Hannikaiset, Bergmanit, de Godzinskyt putkiradion ajoilta Lauantain toivotuista ja Hartaista sävelistä ja Tiistaikonserteista. Sieltä rätinän keskeltä vihreää valoa tuijottaessani niitä Puuska-Joet, kreivi-Creutzit luetteli, mietiskelen ja mielenkiinnolla paneudun Selimin elämään Taiteilijakukkulalla-kirjan tarjoamaan palaseen.

Ooppera Daniel Hjort on Palmgrenilta ja pianosävellyksiä laatikollinen. Oopperassa lauloi Armas Järnefeltistä eronnut Maikki, jonka kanssa Selim avioitui 1910. Maikki oli seitsemän vuotta miestään vanhempi. 19 vuotta myöhemmin Maikki menehtyi aivoverenvuotoon 58-vuotiaana kesken Turun 700-vuotisjuhlavalmistelujen: V. A. Koskenniemen tekstiin pohjatuva Turun lilja kantaatti oli kenraaliharjoituksessaan.

Oli uuden vaimon aika: Minna Talwikin kanssa Selim avioitui jo heti seuraavana vuotena. Nyt vaimo oli 24 vuotta nuorempi. Vilhelmiina (Minna) Talvila-Palmgren kuoli vasta vuonna 1983 jolloin hänet haudattiin miehensä viereen.

Ulkona paistaa aurinko, jokohan yli kahdenkymmenen asteen yöpakkakausi on ohitettu. Tuuli ainakin on himpun verran hellittänyt. Kello on tasan kymmenen. Piirakanpaistamisen jälkeen lähdemme sitten puolen päivän maissa jäälle suksimaan, sinne Jänissaareen, Zajatšiin.

Silloin on liikuttava ja nautittava kun on vielä kykyä jäljellä.

- 2 15/1084 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50

Tauno Hannikainen - kukkulan kuningas 29

Kapellimestari Tauno Hannikainen (1896-1968) Jyväskylästä, ravintolamuusikko, sellonsoitonopettaja; johti orkesteria 65 eri maassa; kuuluu musiikkisukuun: isä P.J. sekä veljet Arvo, Ilmari ja Väinö.

Jopa Sibelius kehui! mainitsee Taiteilijakukkulalla-kirja.
Joten musiikkipiireissä omahyväisen mestarismiehen kadehtijoitten joukko sen kuin kasvoi, kun hän vielä omakustanteena julkaisi ulkomaiden lehtien kehuvat arvostelut, joita Seppo Heikinheimo piti kehuviksi peukaloituina.

Vaimo Arvidaa epäiltiin vakoojaksi.
Perheonnea ja loppuelämää sävytti voimakas alkoholin käyttö.

Yksi konsertti oli mennä piloille Hannikaisen otettua lääkkeitä alkoholin kanssa. Orkesteri soitti kapellimestarista välittämättä Sibeliuksen toisen sinfonian. Konsertin lopuksi oli käydä köpelösti kun puikonheiluttaja oli pudota korokkeelta.
Professori Tuomas Haapanen kertoo: "Olin silloin yleisössä ja näin heti, mikä on tilanne, kun hän tuli ovesta - melkein katastrofi se oli. Mutta myös silloin katsottiin suuria nimiä läpi sormien."

****

Puhuvat petäjänpäristäjäisistä. Nyt se aika on. Hankala tallata latuja kun puiden kuorta ja kaarnaa ja kaikenmaailman pikkurisua lennellyt latupohjiin. Kuusen neulaset pahimpia.Takkuaa. Järven jäillä ei roskahuolia olisi, mutta siellä se armoton tuuli! Tänään onneksi myötäinen suurimman osan matkaa.
Jänissaarta näin keväänkynnyksellä kierrämme, ja huvittavaa kyllä pian kierrämme kuulumpaa Jänissaarta, Zajatši ostrov, eli saarta jossa Pietari Paavalin linnoitus sijaitsee:







- 6 16/1069 km/€

1-2-3-4-5-6-7-8-9-10-11-12-13-14-15-16-17-18-19-20-21-22-23-24-25-

26-27-28-29-30-31-32-33-34-35-36-37-38-39-40-41-42-43-44-45-46-

47-

48-

49-

50