Imaget
31.07.2012
- 13:00 | hikkaj | Matkailu, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
LEHDISTÖ
puolessa
tunnissa kahdet;
kunhan
ei muuten City-lehden lakkauttaminen johtuisi allalöydetyistä syistä eli
turhuuksien turhuuksista?
.
Ei oo enää mun juttu!
Niin se on nähtävä. Uloskasvanut noista rensseleistä. Epätoivoisesti kuitenkin pätkittäin tulee tilatuksi.
Kuvat on komeita, yhä. Mutta jutut juttuja, joista aivan ulkona. Yritin lukea uusinta, Imagen kaksoisnumeroa 7-8/2012
- Emma Stone Hämähäkkimies-elokuvan
tähti, synt. 1988 Arizonassa
- Katja Kallio elokuvakolumni Viv
ela famille!
- Kieli korvassa levykolumnisti Samuli Knuuti: Sigur
Rós ja Heli Kajo
- Imagetelevisio: Isä listi zombeja. The
Walking Deadin toinen tuotantokausi sunnuntaisin Fox-kanavalla.
- Imageurheilu: "Aina puhutaan naisten
tennismekoista, miksei koskaan tennispelaajien tyylistä?" Joanna
Palmén kysyy.
- Imageruoka: Falafet on avannut oven kokonaiseen makujen
maailmaan.
- Imagedesign: Muodin uusi ykkösketju. Mallisto nähtävillä www.naytosxii.blogspot.fi
Tässä
kohtaa luovutin. Olen liian paksu stringeihin, liian vanha potkuhousuihin?
Vaikka
mikäs ei ois noissakin pöksyissä ja tuossakin
muodikkuudessa Ämeriäkkylän raitilla kuleksia:
PHOTOS BY MIKKO JYLHÄ
Loput
läräsin ja kuvia katselin: olisi siellä ollut vielä joku Saarikoskeen
verrattu runopoika Oulusta, Miki Liukkonen: käy kuulemma
kapakassa töissä, asiakkaana - niitä runoja kirjoittamassa. Ja joskus
retastelemassa Helsingissä ympäriänkerössä salamanasaarikoskiojaharjukejosena
tekemässä päättömiä: viime reissullaankin kosinut kirjailija Riikka
Pulkkista Panobaarin (sis. tah. kirj.virheen) jatkoilla, tietämättä kuka
tämä nainen on. Pulkkinen oli kieltäytynyt. Ei se mitään. Liukkonen oli
kosinut seuraavaa tuntematonta.
Kiinni ja sukkelaan.
Kutos-Imagen lukea luikautin siinä samalla heti perään; nyt oli lupa edelliseen viitaten pitää hoppua, koska ei ihmeitä menettäisi. Kutosen kannessa karvahattu päässä, naytosxii-muodissa, oli itse Kyrö. Ei ei Kari-Pekka vaan tämä Tuomas, mielensäpahoittaja.
Hänet luin mielenkiinnolla, vaikken muuten hänen lukijansa olekaan. Tällaista Kyrölle tapahtuu kirjakaupassa, Aleksin Suomalaisessa:
"Meillä
on kesämökki Janakkalassa."
"91-vuotias
tätinikin on teidän ihailijanne."
"Minä
tykkäsin niin siitä jäniksestä!"
"Kiitos
hyvästä ohjelmasta, te ootte hyviä tyyppejä!"
Sain kutosesta matkavinkinkin, tai siis kohteen jossa käydä järgmisel reissul Tallinnas: Aito mätänevä vankila kaupungin parhaalla paikalla. Kalamajassa on Paterein vankila hylättynä niemennokassa, ollut viimeksi käytössä vasta: 2005. Kunto kammottava. "Hirttohuonet, ulkoilukopit ja nukkumasalit ovat täysin autenttisia, papereitakin lojuu vielä lattioilla." Kalaranna 2 www.patarei.org.
Aina kannattaa silti lukea, kiinnosti tai ei: ei lehteä ei kirjaa etteikö jokin siemenen väkänen kengänpohjaan tarttuisi.
HS 2703
ristikko
30.07.2012
- 07:53 | hikkaj | nokkeluus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
pyhäseutu kului pohtiessa
.
.
Aulis-ristikon vihjettä
ÄMMÄ MYÖS ÄMMÄ
ja vasta äsken honasin vastauksen: METAKKA
ämmä =
M
myös
= ET
ämmä
= AKKA
UrpilaisJutalla,
luokanopettajakaimalla, lie isommat huolet?
Rentukoitako
olemmekin?
29.07.2012
- 12:00 | hikkaj | lapsismi, voe mahoton!, RAIKU
jotenkin tänä kesänä ensimmäisen kerran on alkanut tuntua
.
.
LÄÄMÄSATEESSA
ENNEN HELTEIDEN TULOA, TUONTUOSTAKIN
Joku
leikkii vedellä
meidän
kanssamme.
Kusaisee
päällemme
niin
kuin mekin kusaisemme
muurahaisten
päälle.
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Tandemilla
vaikka murkinalle rajakaupunkiin
.
.
klo
10.00
pumputtu -
mitenhän kaksi rengasta jaksaa littuuntumatta kuljettaa 150
kg?
perspaikoista
puhumattakaan!
sentään
edessä lipo 100 km.
nähdään
illemmalla täällä.
klo
17.00 jatk.
klo 17.01 Käyty on. Haamuina ja varjoina palattu.
Ei
yhtään uutta yritystä!
27.07.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
protestilistalla kymmenkunta
.
KL 27.7.2012
.
Perjantaisin huvinkin vuoksi, kun Kauppalehti on kylmän viileästi karsinut turhat huvit minimiin eli jättänyt kesättäiset mainiot Saunan lämmetessä -perjantairistikot pois, on outo mielle vallannut Onni Eläkeläisen: OE paneutuu KL:n Yritystieto-osioon, syvemmin oman maakuntansa osalta Kauk'idän Karjalaan.
Pyllylleen olisi lentänyt äskenkin tuoreinta Kauppalehteä lukiessaan, jos ei jo valmiiksi makuuasennossa seljällänsä olisi maannut.
- Ei yhtään uutta yritystä koko
maakunnassa! hän mölähti, - vaikka kolmatta sivua luetellaan
muualla. Ei ainun ainutta Pohjois-Karjalassa!
OE kävi levottomaksi - kunhan ei jo tuntenut olevansa vaaravyöhykkeessä oman eläkkeensä maksumiesten määrässä?
Siirtyi siitä kuitenkin vähitellen seuraavalle Yritystieto-osastolle. Protestilista. Hymähti.
Ei, ei ollenkaan sen takia, että olisi vahingoniloinen ollut, ei Onni semmoinen lurkki laatujaan ole, ei mikään RuutuAkka. Päinvastoin. Hän tunsi myötätuntoa maksamisen unohtaneita kohtaan: ainahan se silloin tällöin lipsuu ja lipsahtelee. Tratat - mitättömiä kymppejä, vissiin hävinneet laskut niin kuin kerran omalla työpaikalla: mansikanmyyjä ei saanut maksua koko syksynä kun joulun jälkeen vasta löytyi johtajan pömpelin patjan alta tilisiirto kätköksistä.
Tilisiirtoon oli joku pojankossi kirjoittanut tikuilla: TEPO On HOmO!
Josko noillakin jokin vastaavanlainen kadotus käynyt?
Tärkeässä
puuhassa
26.07.2012
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
olympialaisten aattona
.
.
On Onni Eläkeläinen ottanut pännän käteensä. Rönöttää pöytää vasten. Miettii. Pohtii. Toisessa kädessä on kumi, kumittaa välillä. Ei tunnu sattuvan kohdalleen kun pyyhityttää.
Kello raksuttaa, kahvi maistuu; hitusen harmittaa kun läikähtää tärkeälle paperille.
Pöydällä näkyy olevan kahdenlaisia tärkeitä papereita: toiseen merkkiää pysyvästi kuulakärkikynällä, toiseen hahmottelee lyijykynällä ja sitten taas pyyhkii - ja ähisee. Tuskallistapa on eläkeläisen päiväelämä. Hikeäkin pyyhkii kun aurinko sateiden välissä ilmestyy pilven takaa keittiön pöydälle pomppimaan, papereilla hyppimään.
Ahas! Ei vieläkään ole saanut perjantaista aulistaan aivan loppuun, kolmeko sanaa vajaana, tai neljä - ei älyttömän monta kumminkaan. On torstai, tänään pitäisi saada: huomenna Hesarissa on jo uusi. Sitten on äimänä jos kahta ristikkoa on ratkottava limittäin: siitä ei mitään tule.
Toiseen on merkinnyt urheilijoiden nimiä. Judo M 60 kg SOBIROV. Pyöräily M maantieajo SAGAN. Miekkailu N Säilä VELIKAIA. Uinti N 100 m perhos VOLLMER. Judo N 52 kg ... Siihen on pysähtynyt, kaivelee kun ei tiedä ... varmaan joku japanilainen, sottailee, vaan mistäs niiden nimiä, ampujan tietäisi - sen EI SATU EI, hymähtää.
Ai, eikös otakaan niin vakavasti kuin päälle päin luulisi. On jokin Suomen urheilutietäjien Lontoo 2012 -veikkaus menossa. Talkkari-Jokkerilla varmaan jo lista täynnä ja lähetetty? Talvikisassa oli tasaista, vaan helpompihan on ampumahiihtäjien sijoituksia arvailla kuin tässäkin seuraavana Taekwondo N 57 kg:n voittaja pitäsi tietää. Ei se ainakaan se suomalainen voita, Suvi Mikkonen. Ei voi, miettii Onni E, vaikka hyvä olisi jos yllättäisi, sihtaa liivikuvaa tarkemmin.
Onni melkein murtumassa, kun ei voi tietää, ei edes osallistujanaisten nimiä. Jossain piilossa ovat.
Autetaas 'tietäjää', kuiskataan sille suoraa tietoa Unibetista : "Hou Yuzhuo" tahi "Tseng Pei-Hua".
Herää pahemman kerran Onni aatoksiltaan. Mikähän ääni se! Vaikka tuttuja nimiähän nuo joita ilmassa lentelee. Vaan aivan kuin joku olisi ne ääneen sanonut. Kirjoittaa paperiin Houn voittajaksi. Siihen jättää hautumaan loput.
Ottaa sitten sen toisen paperin, ristikon. Vaan millään ei voi tajuta että vastatukia ovat ANTINOJAT, ei saa myöskään selvää että pahan sedän alapää leikattu on NAMUSET. On on. On Onnilla vielä oppimista ennen kuin kieli taipuu. Näinköhän ennen viimeisten kellojen kumahdusta oppiikaan! Vaan kumman kiinnostavaa on ja sehän tässä tärkeintä on, ja mitä se semmoinen elämä olisi jos kaiken tajuaisi.
Nuo jäävät vielä iltaan ratkaistaviksi, mutta katos katos, tuo välähtää: siiss on ELIS.
Ainesta sittenkin taitaa Onnissa olla, potentiaalia miljoonan sanan haltijaksi. Pontta on täynnä ja intoa puhkuu: huomenna alkavat NE ja kestävät elokuun kahdenteentoista.
- JEE! HulaHula! pääsee
Onnilta, purkautuu kuin laava Heklasta: - OLYMPIC
GAMES!
http://yle.fi/urheilu/lontoossa_sykahdyttavat_avajaiset_-_james_bond_haki_kuningattaren_juhlimaan_lopussa_suuri_yllatys/6233534
http://yle.fi/urheilu/hymyileva_hanna-maria_seppala_johdatti_suomen_avajaisiin/6233571
http://yle.fi/urheilu/bolt_sai_lontoon_stadionin_kirkumaan_-_katso_video/6233577
http://yle.fi/urheilu/kuningatar_elisabet_ii_julisti_olympiakisat_avatuiksi/6233535?autoplay=true
http://yle.fi/urheilu/olympiatuli_syttyi_jattiyllatyksella_-_nuoret_saivat_kunnian/6233602
http://yle.fi/urheilu/paul_mccartney_laulatti_yleisoa_avajaisten_paatteeksi/6233611
Katselin
radiota
25.07.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
huikopala
isommassa hädässäni
.
.
Just se sama vessapaperirullapidikeradio siinä harmaana, vähän hädissään sekin näytti olevan. Pyyhkäisin enimmät hammastahnaroiskeet sen kaartuvilta rinnuksilta. Ja arvelin sen helpottavan.
Mutta ei. Se vaan katsoa toljotti vähänkö siihen malliin että AUKAISE, tolvana, minulla on asiaa.
Säälistä väänsin nupin nurin ja eikös tällä asiaa, oikein teatteriasiaa:
... ei ole väärää tapaa olla teatterissa, sinun ei tarvitse yhtään hävetä omaa olotilaasi ja arvella että osaatko käyttäytyä oikein ja kuinka kappaletta olisi katseltava jotta pääsisit sisään näyteltävään kipaleeseen, katsoja on aina oikeassa omine ajatuksineen ...
Sitähän tuli oikein torven täydeltä, takuulla tätä radioita ei kukaan ollut tyhjentänyt eli avannut pitkiin aikoihin.
Vaan en minäkään tuntenut olevani velvollinen kuuntelemaan enempää, eiköhän tuo saanut sen verran asiaansa toimitettua että jaksaa pidätellä ripuliaan seuraavaan kertaan, milloin sen joku sitten sattuukin avaamaan.
Olen tehnyt tehtäväni, sain mennä.
Katselin mykistettyä radioa vielä hetken vähän huonoa omatuntoa potien. Olisihan tässä aikaa antaa sen ripuloida loppuun saakka. Vaan lopettaisiko se koskaan? Kajahtaisiko Maamme-laulu klo 24.00? Ja hyvän yön toivotukset, jos jaksaisin sinne saakka istua ja palaa?
Jätin vaivihkaa perääntyen sen seinälle.
Mutta sen verran asia jäi kolottamaan että avasin läppärin ja kaivoin ohjelmatietoja kohdasta parhaillaan-menossa. Ja vähän kadutti raakalaismainen hylkäämiseni, sillä tämmöinen ilokuva sieltä pomppasi silmille:
Aamun
vieraana näyttelijä, käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Paavo
Westerberg. ensiesitys 27.03.2012. Westerbergin uusin näytelmä "He eivät
asu enää täällä" sai kantaesityksensä helmikuussa Suomen
Kansallisteatterissa.
Enää
en kuitenkaan palannut takaisin tarpeilleni.
Jännä
sitten nähdä mitä seuraavan kerran on tullakseen. Näkemiin ja -
Kuulemiin!
Pyhän
Hesarikin sen todistaa kapinakunnasta
että palvelu pelaa muussakin kuin Attendossa
.
.
Eli palvelu pelaa pienkoneasioissa, takuulla.
Pyörä rikki, kumi puhki. Ruohonleikkuri renaa. Moottorisaha pätkii.
Senkus soitat Matille, niin kohta ilmestyy valkoinen pakettiauto pihaan ja ystävällinen mies, se sama joka pienenä tuumi 'kun ei tyty niin ei tyty'. ks. Nostaa rikkonaisen rakkineen auton kyytiin ja tuo estepelinä pian takaisin. Ja jo syttyy ja käynnistyy!
Tämähän toimii täällä kuin pizzankuljetus kaupungissa - on vaan tähdellisempi asia!
Eikä
hyvää tarvitse mainostaa, kylillä huudella. Käyntikortin jätti Matti
kun pyysin: repäisi vihkosta sivun ja kirjoitti ruutupaperinpalaselle
puh. 0452626027
ja
sanoi, että tallennapa tämä.
Tallensin.
Työhousun perstaskussa kulkea repottaa kun milloin minkin rakkineen
kimpussa häärään. Tukena ja turvana.
Isänsä
oli samanmoinen.
Se Topi.
työstäpoissaololomailmoitusviestikilpailu
23.07.2012
- 13:00 | hikkaj | nokkeluus, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, huikopala
valitettavasti ko. kilpailuaika on päättynyt, vaan samapa tuo: tälläsella ei ois tuunihelemojen (nirppanokkien) kanssa kuitenkaan pärjätty
.
.
Hys! HYS!
Joopa Joo!
Tää mittää lommoo oo.
Tää mittää lommoo oo.
Elekee Elekee!
Tiälä pelekee:
karhuja, sussii, hyttyssii
anoppia ja muita ryttyssii.
Tiälä pelekee:
karhuja, sussii, hyttyssii
anoppia ja muita ryttyssii.
Pysykee Pysykee!
tuunissa
- tiälä on kun helevetin uunissa.
tuunissa
- tiälä on kun helevetin uunissa.
Kaiken
takana on ammattitaito
ja punainen pikkifiiu - nami
.
.
Näin on
näyteltävä, ei rutiinilla: "Jokainen sekunti yllättää, jopa
itsensä", sanoo Oiva Lohtander, "kontaktissa
ei saa ennakoida mitään...voi ottaa erilaisia viestejä välittömästi
vastaan..."
Ei
semmoinen näytelmä voi kehnompi olla missä on Oiva Lohtander.
Se
oli lähtökohta kolmensadan kilsan teatterimatkalle Kuopioon; harmitti niin kun
jäi talvella Mikkelin teatterin Oivan tupruttelema Viimeinen sikari
polttamatta.
Oiva on Fiat-kuussatasen, tuon sitkeän kusiaisen, henki, joka ilmestyy näkyvänä Maruzella Pöyhöselle, tuon munuaisen uudelle omistajalle, sekä ainoastaan katsomolle, ei muille, ja pysyy turvallisena henkisenä tukena - sanan varsinaisessa merkityksessä - ne kaksi tuntia jotka Buona Sera Signorina! lavalla nähdään, kuullaan ja koetaan.
Hitto että teki sielulle kutaa koko keveys! Vaikka oli se auto, ne hävyttömyydet, se viina, ne sukupuoliset hillittömyydet jotka kesäiseen teatteriin kuuluvat kuin ?:t.
Rauhalahden rannalla, taustalla saunomispuuhissa matkailuporukkaa, uimassa turisti-ihmisiä, vesisuksija suklaamas Kallaveteen, välillä auringonpaistetta ja väliin hyvä ettei sada ja salamoi. Ja olisivatko sen jääkiekkoilija Kapasen ökytalon akkunaruudut paistamassa hampaina tuolla saaristokaupungin sillankorvassa.
Näyttelijät nam! kaikki Oivan lisäksi: Jaana Pesonen, Sami Kojonen, Jukka Väinölä. Ja sitten: karavaanari Kaija Muta-ahona Liisa Ruuskanen melkein varasti koko show'n. Mikä mimmi! Laura Voutilaisen kaksoiskappale.
Oivan istuminen pikkufiiun etupenkillä - jo se olisi riittänyt näytelmän clouksi!
Tai
autokauppias Jukka Väinölän lipevyys ja päänheitto.
Tai
Sami Kojosen umpi-ihastuneen komisario Seppo Kopan tuolipyörähdys.
Tai
RuuskasLiisan käristemakkaratarjoilu katsomon Koposille
laktoositoleransseineen.
Tai
Jaana Pesosen munkit.
Tai,
no koko revohkan laaja-alainen ympäristön 'hyväksikäyttö' teltanheilutuksineen.
Ta i
...
Kuopion
Uudessa Kesäteatterissa operoivassa Tahtiteatterissa istuu lystikseen - kuin
Oiva fiiussaan! Siellä ovat koreografiat kohdallaan,
italoiskelmät imelimmillään, lavasteet laajimmillaan
ja puvustot piukimmillaan. Miten muuten voisikaan kun kaiken takana
on ammattitaitoinen INNOSTUNUT porukka; musiikin sovituksen takana jopa
tohtorismies, Olli Heikkinen, joka oli jo Matti ja Teppo
-revyyn Kaiken takana on nainen takana toissa kesänä ja viime
kesän Olen suomalainen! takana.
Katsomosta
jäi kaipaamaan vain Uotista: Jorma näet
istui Matissa ja Tepossa toissa kesänä henkseleineen.
Hullutus vailla vertaa - jälleen.
Bravo Bravo! Ciao!
Kerrankin
lauantaina
21.07.2012
- 13:00 | hikkaj | nokkeluus, lapsismi, LAUANTAISEURA
Lauantaiseura koolla kilpailemassa
.
.
Niinhän sitä luulisi, mutta mitä vielä! Pelkät rippeet jäljellä, eli sekasotku perjantailta: tuolit pöydät vinksinvonksin, paperitukkoja pitkin lattioita, ettei vain uksennuskin tuoksahtanut ...
Kamala näky, kertakaikkiaan. Ja niin siististi kun Lauantaiseuraa on pidetty ja rehtiä Kaiku-kilpailua käyty; muistattehan 'kapakkaan vai kotiin' -hoennan, ja varsinkin painon sanoilla vai kotiin! eli kukase nyt sinne.
Ranttaliksi olivat osanottajat panneet ja salin nurinniskoin kääntäneet kuin parhaatkin painijat.
Taululle oli jäänyt ratkaisematta illan probleemi nyt luettavaksemme ja pähkäiltäväksemme:
nollaviisykkönen
(puusepän
tekemä)
Siivosin sotkut, suljin oven ja poistuin ihmetellen porukan hermostumista; lienevät olleet jo valmiiksi pölyssä, sillä minulta ei noin lyhyen sanan ratkaisussa kauan aikaa tärvääntynyt.
Mites
teillä siellä? Josko sunnuntai-iltaan mennessä?
Rohkeasti
muunnostöihin.
Kokeilkaas!
Presidentin
sijoitussalkku
20.07.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
54 000 € ainoastaan
.
.
... meillä on elämää nähnyt ja kokenut presidentti. Viimeistään
tsunamitunnit lyhtypylväässä Thaimaassa ovat kypsyttäneet miehen välittäväksi
ihmiseksi. Pienentäneet suuret luulot, pudottaneet jalat maahan.
Ei tässä nyt kukaan kovinkaan paljon toista mahtavampi, ei
varsinkaan silloin kun lähdön aika on ...
Katos,
katos!
Yllätämme
tänään metafysiikka harjoittavan Onni Eläkeläisen itse teossa:
miettimässä onko edes Paavo Lipponen mahtavampi muita - se
jöröjen jörö.
Niinistön
hän hyväksyi kamukseen muitta mutkitta heti nähtyään viimekesäisen Harakka-Kortelaisen
ohjelman 10 kirjaa rahasta, missä Sauli kertoili Balzackin
UkkoGoriot'sta.
Ei se niin kovaluinen optioherra olekaan kuin mitä sen
aate edellyttäisi. Pehmeä tavallinen tallaaja, joka jakaisi mammonaa
tasaisemmin, jopa niin että kaikille riittäisi; siihen suuntaanhan on
kallellaan myös aatetoveri Ben, se Zys ja jotain. Tai
sitten osaavat vain peitellen näytellä tai näytellen peitellä.
Helposti
höynäytettävä eli yksinkertainen hölmö luottamuksissaan on Onni. Ja
lapsellinen.
Aika maallista on ystävämme Onni Eläkeläisen metafysiikka, jos tuota metafysiikaksi voi edes kutsua! No onhan siellä henkensä kaupalla olemista ja lähdön hetkestä sinnepäin.
Vaan sitten maallistuu perin: Siirtyy nimittäin pöyhimään presidentti Niinistön osakesalkkua, jonka sisällön hän sai kaapattua ja paperille koukerrettua IS:n alkuviikon numerosta. Piensijoittajana hän oli perin yllättynyt Saulin salkun pienuudesta, kuuluu pressa samaan sakkiin siinä suhteessa. Mahtavat ne muiden valtioiden omaisuuksia kahmineet putinit ja mobutot päästellä röhöjä ilmoille eli selkäkekkanauruja Päätalon sanaan.
Nalle Wahlroosin salkun sisustakin haikailee pengottavaksi, mutta se ei taida ihan noin vain onnistua koska: haku toimii vain suomalaisten osakkeiden osalta Euroclear Finlandin arvo-osuusrekisteristä (entinen Suomen Arvopaperikeskus), muissa Pohjoismaissa ei julkista rekisteriä ole lain. Tietäneekö hän tuota?
Onni vierailee EF:n sivulla mutta tulee pian pois: pitäisi liittyä rekisteröityä liisteröityä, maksaa isoja summia tiedoista? Ei viitsi paneutua asiaan, koska tietää että palkakseen saisi vain suuren kateuden aallon, jopa tsunamiakin suuremman. Joutuisi kapuamaan virtuaalipylvääseen eikä tietäsi pääsisikö sieltä enää koskaan ehjänä takaisin.
Antaa olla, helpompi ryhtyä omanlaisensa, so. tavallisen ihmisen, vaikkakin presidentiksi ylenneen kanssaeläjän salkunvaltaajaksi. Näistä faktoista OE aloittaa tarkastelupuuhansa:
- 100 cargoa
- 300 digiaa
- 300 hkscania
- 150 KONETTA
- 50 kcranesia
- 300 martelaa!
- 200 nestettä
- 3400 NOKIAA
- 1100 oriola
kdb:tä
- 2000 panostajaa
- 172 pohjolaa
- 1000 raisio k
- 300 sampo
- 1200 talviv
- 200 teliasonera
- 150 tikkurila
- 200 ericsson
- 100 h&m!
- 1400 norsk
hydro
- 300 stat
oi!l
13.7.2012 n. 54000 €.
Jäämme odottamaan analyysin ja sijoittajaprofiilin valmistumista.
ylen manipoloitu
Ylen kuva
Kahville
ptrui mansikki prtruiii...
.
.
Kaunein kutsu
Kun
puurrat pitkälle päivää
telineillä.
Tuttu
tuoksu lehahtaa sieraimiin.
Perään emosen
kutsu:
- Kahvilleeeee...
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Ei
köyhä eikä kippee?
18.07.2012
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, uutiset, Local, lapsismi
kaksisuuntainen maksualahäiriö
.
.
On ämeriäkkyläisten kansantauti.
Niin on sen Nintendo diagnosoinut; tämäpä yksityisomisteinen ja läjäpäin omistajilleen tuohta vuoleva sekä siinä ohessa köyhälle, kipeälle kansalle, syrjäperän pitäjäläisille rohtoja jakava sosiaali- sekä terveyspalveluja tuottava pulju.
Siinä ohessa kuristetut kyläläiset yrittävät parhaansa mukaan auttaa Välimerellä pulaan joutuneita valtioita.
Vaan kaikella on rajansa. Jossakin vaiheessa tulee toppi, heti kun eläkeikä sen sallii. Auttamishalu häviää ja on aika lyödä homma lekkeripeliksi, asettua laakereille ja sujahtaa putkeen. Paskaako sitä muihen kaukaisten hyväksi -asenne valtaa kehon ja mielen.
Ämeriäkkylän pitäjän Ilovaaran kylä ja varsinkin sen koulu olivat tapetilla aikoinaan hyvinkin runsaasti, saivat palstatilaa ja puheenvuoroja mediassa aina siihen saakka, kunnes kunnan päättävät miehet ja naiset kopsauttivat visaiset kallonsa yhteen ja päättivät satavuotisen tarinan kyläkoulusta ja saivat kuin saivatkin sittemmin myytyä rakennuksen etäpisteeksi ulkolaiskieliselle firmalle, jolle valopiuhan saaminen oli elinehto. Ja niinpä piuhaa nyt töngitään naamat mullassa pitäjän joka kolkkaan.
Pitäjäläisethän tarvitsevat nopeita yhteyksiä, kuten eilisestä Pystykorvan Erkin kommentista on luettavissa, varsinkin Pimpelipom-pelien pelaamiseen. Niihin uppoutumalla maksuhäiriötkin unohtuvat ja kaikille tulee valoisa mieli. Commodore-aikojen rouskuttajasyöjäpelin ukkokin tullee ahmimaan mahaansa ennätysmäärät pikkuötököitä.
No onneksi tuo kaikki on mielikuvitusta eikä oikeasti mitään Ämeriäkkylää eikä Ilovaaraa eikä Erkki Pystykorvaa ole olemassakaan!
Kaikki on potunpitäjän mielikuvituksen tuotetta, eikä oikeasti ollut olemassa sitäkään koiralaumaa joka kaiken tuhosi. Koirista jäi jäljelle kansansuussa elämään vain sitkeähenkinen EP, joka sekin lienee siis vain unta ja viinien huumaa.
Jonkinnäköisenä esikuvana kaikelle mielikuvitukselle ja pajunköyden syötännälle on toiminut ja aihetta antanut Pohjois-Karjalassa aikuistenoikeasti olemassa oleva Rääkkylän kunta, joka omapäisellä toiminnallaan on saanut melkoisen häirikkömaineen koko valtakunnassa. Kunnalla on omat kotkotuksensa lähes kaikessa mihin se ryhtyy, niin hyvässä kuin pahassakin. Innovaatiohenkeä on välillä yli oman tarpeen.
Kuntalaiset
ovat tyytyväisiä, koska kaikki rullaa viimeisen päälle:
terveyskeskusjonoja ei ole, nopeata verkkoyhteyttä rakennetaan jokaiseen
kylään, ja perimmäiseenkin taloon kytketään pian valopiuha - 100 Mbit/s!
Valtakunnan päättäjät yrittävät estää menestystarinan ja ovat valmiit tekemään kaikkensa moisen menon pysäyttämiseksi.
Tilastokeskuskin on huudettu hätiin. Ja valtion omistama Tilastokeskushan auttaa. Taloussanomissa linkki oli eilen luettavissa karua tekstiä kuntalaisten toimeentulosta ja veronmaksukyvystä sekä kuntalaisten maksuhäiriöistä. Sadan köyhimmän kylän joukkoon tuhansista postinumerokylistä oli Rääkkylän kunnasta joutunut kolme kylää:
15.
Oravisalo-Varpasalo
19. Rääkkylä, keskusta
81. Rasivaara
19. Rääkkylä, keskusta
81. Rasivaara
Maksuhäiriöisten
osuus prosentteina Rasivaarassa on 5, Kirkolla 10. Ja siellä missä kunnan
varsinaiset päättäjät asuvat, Oravisalo-Varpasalo, tai ovat
lähtöisin, maksuhäiriintyneitä on 7 %.
Mutta
ei meillä mitään hätää, sillä kaikkihan tietävät missä järjestyksessä valhe ja
tilasto nokittavat toisiansa.
Hyvin
meillä pyyhkii, emmekä usko että käänteistilastoa johtavassa Westendissä tai
Suur-Kauniaisessa asukkaat olisivat sen
tyytyväisempi tai ainakaan onnellisempia.
Tilastokeskuksen tiedot
survomme blogipottuun ja kaivamme hullujussilla maahan - niillä mitään
tekemistä totuuden kanssa.
Lähtiskö
Masan tai Ipen luo?
17.07.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
vai
meniskö kirjaan? sataakin niin joutas orapihlaja-aidanleikkuulta
HT/4
.
.
Henkien taistelu 3 Joel Lehtonen palauttaa katuvan päähenkilönsä (=itsensä) Helsinkiin
Onni
Eläkeläisellä,
jolla ei ikinä enää tässä maailmassa ole töille hoppu eikä pakotus, on
heinäkuinen probleema: otsikon & ala- pulma. Eli toisin sanoen:
elävien vai kuolleiden luo?
Onni
törmää kummalliseen ongelmaan. Ihmisellä aina tuntuu pitävän olla jokin pulma
menossa. Eikö enää OE itsensä seurassa viihdykään, vaikka niin on
polleana asiaa mainostanut?
Viihtyy toki, vaan kun ei ole miesseuraa moneen päivää saanut.
Masalle jos menisi, haukuttas nykymeno pataluhaksi. Kasvupolitiikka, pyh! Päälle vielä paikalliset vötkylät, lyhytnäköiset.
Ipelle jos menisi, politiikasta ei puhuttas rahtustakaan. Muisteltas lapsuutta, kun tönäistiin humalainen Lörö-Simo hankeen mahalleen ja kerrattaisiin ukki-Ontrein kymmenien kissojen nimet. Ja ukin torut kun harava ei heilunut tarpeeksi rivakasti eikä käpyreppu täyttynyt: "Joko tuas, joko tuas Piitles..." morkkaisi modernia aikaa.
Ei mene Onni kummankaan luo, ei ole tarvis ainakaan sen takia että ystävyys säilyisi. Se on niin vankalla pohjalla ettei nähdä tarvitse viikkoihin eikä kuukausiin.
Vuoteessa loikoilee, itikoita tappaa, katsoo Tour de Francesta maisemat jylhät ja miettii ettei ne pöperöittä mömmöittä voi polkea 3 viikkoa 200 kilsaa 5 tuntia per päivä! Ei silti tuomitse, toteaa vain. Ai niin, niillä on tänään välipäivä. Torkkuu välillä. Ei sitä olisi nuorena uskonut miten elämä vanhana lokoisaksi muuttuu.
Ruokkii omenalla itsensä, muttei ota namia kaapista mielitekoonsa. Ottaa Lehtosen ja kohta heti Saarion Kuka kukin on? -juorukirjan ja haluaa tietää nyppikö mitenkin Joelia aikalaisensa, ylistetty Sillanpää. Onko pistänyt F-E:n kansiin? On: ainakin Hörhölänä pian löytyy Henkien taistelussa, kunhan sinne asti pääsee luennassa.
Saario
kirjoittaa Lehtosen kirjoittaneen Sillanpäästä eli Hörhölästä näin:
"Henkien
taistelun hohotteleva Kust. Hörhölä on Lehtosen rehevä mutta hyväntahtoinen
karikatyyri kirjailija F. E. Sillanpäästä (1888-1964). Lehtonen oli jo 20-luvun
alusta lähtien tuntenut jäävänsä tulevan Nobel-kirjailijan varjoon. ...
Hörhölässä Lehtosen satiiri kohdistuu Sillanpään jokseenkin värikkääseen
käytökseen alkoholin vaikutuksen alaisena."
Eipä
tuohon toinna lähteä Ipeltä Seiskoja hakemaan ja Tauskeista
lukemaan; ja Masan kanssa ennättää manata talouskasvumantrat vielä monta kertaa
ja iloita laskukaudesta ja bensan hinnan noususta: vielä tulee aika
jolloin katiskantekotaito on tärkeämpi tietokoneen näpyttelytaitoa.
Ei
siis toinna lähteä kotoansa mihinkään.
Lukaistaan forstmestari
Leanteri Sampila Pariisista kotimaahan tämän
yhen paholaisen, aito-Pirun, kaljatehtailija Sorsimon
kouriin kiusattavaksi. Sieltä se sitten Sillanpääkin siihen
jossain vaiheessa mukaan seilaa.
Ibiza,
Capri & Rhodos
16.07.2012
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, LENNU, lapsismi
myyntiin
.
.
"HV
Hj
En
edelleenkään jummarra, miksei ne myy maitaan, saariaan, niinhän rahankapelossa
olevat takeettomat kansalaisekkin tekevät! Itärajan takaa rahaa löytyy. Hyviä
laivatukikohtia Välimerellä.
Espanja,
Italia ja Kreikka - Hessus, Marselliino ja Dsordsos.
Vielä
joku Monti ilkeää aukoa päätään ja
haukkua meidät!
On
otsaa, ON.
tuus
Lennart "
Ja
eilisiltana tuli lisää myrkkyä Tallinnasta, missä Kreikan ja Espanjan
nuoret isänmaan toivot juoksivat tähellisellä asialla eli potkivat palloa
maaliin Euro(opa)n mestaruudesta otellen. Ja
jonka Eurosport välitti.
-
Siinäpä sitä taas esikuvaa tuottavasta työstä kansalle! lausahtaisi
nimim.
'Paraskin Maksaja'
Bensan
jakelupiste uusiokäytössä
15.07.2012
- 12:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, Local, lapsismi
Ilovaaran kylä ajassa mukana
.
.
Kylä
ei ole jäänyt suremaan koulun kohtaloa, vaan astunut hiljalleen uuteen aikaan
rohkein mielin.
Uusin
innovaatio on vanhanaikaisen bentsiinihuoltoaseman modernisoiminen
biopolttoainejakelupisteeksi:
ainetta
jakelussa kaikenlaisille menopeleille, niin autoille kuin hevoisillekin.
Kuten
kuvista näkyy: menekki on hyvä - ainetta suorastaan jonotetaan.
Jotkut
vanhakantaiset ihmiset tosin käyvät vielä bensanhakureissulla tuossa rajan
takana Sortavalan tiellä, kun eivät luota pehkun voimaan.
ps
kuvat
ohikiitävästä autosta napsaistuja, passaa jal...
Verkkopankin
salasana hukassa
14.07.2012
- 13:00 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi
ja voitto melkein hyppysissä
.
.
Olisi pitänyt veikata. Olisi voinut voittaa. Piensijoittajasta olisi voinut tulla uusi Lindström tai uusi Mäkelä. Tai ainakin suurempi sijoittaja. Erkoiksi, Herlineiksi, Wahlrooseiksi, Laakkosiksi ei sentään niillä panoksilla.
Jää veikkaamatta, kun ei muistu salasana, ei voi siirtää rahaa veikkaustilille, pois kehno on paennut mielestä kukkimasta; pankin sentään muistaa: Danske Bank eli pian väistyvä SampoPankki. Vaan sieltäkös apu tähän hätään tulossa kännykättömälle.
Kävi vähän niin kuin Matille pienenä poikana: Meni Masannapero naapuriin, tyhjään taloon keskellä päivää, ilkosillaan livahti takaoven kautta. Ketään ei kotona ollut. Istuutui upottavaan tuoliin, otti pöydältä tupakkirullan. Sytytti ja sytytti, raapi ja raapi, tikun poikineen lattialle viskoi. Vaan ei vaan ottanut tupakki tulta. Tuli talonväkeä paikalle. Ei hätkähtänyt miehenalku:
- Kun ei tyty niin ei tyty! tuumi
pikkuinen poika ja ennätti raapaista vielä kerran.
Ei
syttynyt viimeinenkään - ennen salamaa.
Sama
täällä.
Ei
sattunut salasana kohdalleen, ei sytyttänyt, ei iskenyt tulta. Tuli vain
ilmoitus että lukossa ovat tilit ja rahat turvassa tilillä.
Ja
niin Varmojen Varmakin kun olisi löytynyt Vakiosta: Ropsi!
HIFK-RoPS 2
ja
toinenkin rovaniemeläinen: kotona FC Santa Claus - KPV 1.
"Sinne mäni sekin!" vaikeroi Veikkaaja ruutunsa äärellä. Ja kun kerrankin olisi ollut valtti kourassa kun Haravan olisi laatinut. Kasi-varman haravan, viidellä täysin vaihdellulla. Takuu vähintään 12. Jos varmat oikein.
Sulkee netin ja manailee, jää odottamaan pelolla illan tuloksia.
Mutta HEI! kokeilkaapa te: linkki. Aikaa on, loppuu vasta klo 16.55. Tulkoon teistä uusi Kroisos.
Rivin
hinta
|
0,25 € | 27 riviä | Yht. 6,75 €
|
ps
15.7.
onneks
oli salasana tilapäisesti muistamattomissa: varmoista vain RoPS ja Kajaani
pitivät!
Muisti
varmaan sääli ja varjeli hukkainvestoinnilta.
Hyvä muisti!
13.
päivä ja perjantai!
myrkkyä
.
.
Vastatkaa!
Paljaalla kalliolla
ihminen ja kyy.
Kumman kieli
- pistävämpi?
- haavoittavampi?
- loukkaavampi?
VASTATKAA!
20 ja 12 tai
12 ja 20
Siinä raikuilun vuoden 2012 tarkennettu, toki vain ohjeellinen,
tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin
kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta.
Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan
vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa
puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin
ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Putin ja
Breznev
12.07.2012
- 13:00 | hikkaj | lapsismi, ällös
unta näe!
otsa ja kainalot hiessä
.
.
On se hyvä ettei maailmanmahtimiesten kanssa tarvitse päivittäin olla tekemisissä, kun öittäinkin tiukille ottaa.
Näin se meni:
Jalkapallomatsi oli jo toisella jaksolla jokin Dynamo ja Traktori vastakkain, missä lie Pietari-Leningradin kentällä alla avotaivaan ja eessä katottoman katsomon. Yhdenäkin alkaa kuulua hirveä meuha ja räksytys, kuin susikoira rähisisi lihaisesta luustaan. Ei kentällä sen kummempaa ollut tapahtumassa, potkivat palloa ja toisiansa kilvan, vissiin oman joukkueen pelaaja oli saanut tällin kun aivan älytön rähinä katsomon kulmalla alkoi. Muuan miehentumppi oli eristettynä koirankopinkokoisen mökkerön edessä seisomassa ja huitomassa ja huutamassa; joka kulmalla kymmenen metrin päässä seisoi järjestysmies köysi kädessä ja kaikkien köysien toinen pää oli kiinnitettynä räyhäävän miehen kaulaan. Mies ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan köyden kiristymättä, tukehtumatta.
Voi valtava sitä ääntä ja metakkaa.
Ja jos joku sattui katsomaan miestä se polotti: - Senkö helvettiä sinä tänne katsot, katso peliä!
Ilmiselvästi kansaa pelotti.
Onneksi sinne katsomon kulman päähän ulosjohtavalle käytävälle ilmestyi semmoinen tuuheakulmainen tumma mies joviaaline olemuksineen. Väki alkoi solua sitä kautta käytävää pitkin pois. Mies kätteli poistuvia ja joitakin oikein halasi, pistipä kunnon muiskauksetkin joillekuille. Halauksen ynnä suudelman saaneet nousivat solan ulkopuolella odottavaan junanvaunuun ja muut tervehdityt lähtivät lätkimään kaupungille.
Oma vuoro pelotti: piru jos se halaa! Alkoi nimittäin selvitä tämän muiskumiehen henkilöllisyys, ei se sen kummempi räksyttäjää ollut, huonommassa maineessa oli vaikka niin lempeältä ja luppoiselta näytti. Tuo katsomon edessä huutajahan oli Putin, kaikki sen tunsivat, vaan mistä ihmeestä tämä kulmakarvamies oli jälleentullut. Kuolluthan Breznevin piti olla. Vaan mitä vielä: siinä kätteli ja muiskutteli!
Sitten ojensin kourani 'sedälle' toivossa että se riittäisi ja pääsisin livahtamaan kaupungille ja Europeiskajaan vaaleanpunaiselle shampanjalle.
Karhunsyleilyynsä kaappasi ja märän pusun muiskautti niin kuin olisi pissapoika ruiskauttanut lasolinsa tuulilasiin. Viittoili vaunun rappuja kohti: että sinne sinne!
Rappuja kohti hiippailin ja takana edelleen kuului Vladimirin räksytys.
No olinpahan selvinnyt ainakin hänen kynsistään Leonidin vaunuun, alistuneena huokailin, johonkin helvetin Siperian junaan.
Komppaako
kaikukopassa tänään?
11.07.2012
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, koti, lapsismi
ja eikun potulle
.
"Joka kerta kun kuvittelen ruuhkaiset junat ja loputtomat kokoukset, motivaationi herää taas, ja minä sidon juoksukenkieni nauhat ja lähden liikkeelle ilman epäilyksiä. Jos en selviä näin vähästä, niin se on minulle ihan oikein."
.
Aivan huvittaa, mutta näinikään Onni Eläkeläisen aamurupeamat kuluvat, poikkeuksetta, matkapäiviä lukuunottamatta:
- aukaisee silmänsä ja ihmettelee, jotta vieläkö
tämä ihanuus, maallinen matkanteko jatkuu - on yllättynyt ja
tyytyväinen lisäpäivästä
- kellosta ei mitään tietoa, ei toki päivämääristäkään
- kuukausi ja päivän nimi suurinpiirtein selvillä,
ainakin kk loppukuusta
- vertyy, nousee, ohittaa vessan, missä yöllä tullut
lenkkeiltyä riittämiin, so. pyssyy kunto korkial'
- kas, aamukahvi valmis - se toinen keittänyt: on
paikalla jos ei jo lähtenyt töihin -
TÖIHIN! KAMALAA!
- HS pöydältä, wlan päälle ja takaisin änkyyn, niin:
änkyyn, änkyyn
- - Mitä Teemalla, mitä FEMillä tänään?
Urheilukanavilla? eli
siinäpä Hesari suurinpiirtein luettu
- töpseli läppäriin ja Kauppalehden
yölliset pörssit maailmalta sekä oppi-isät vanhis ja helazu
- blogit: kavilta äikkäopelta immulta tillmannilta
ja ryytmannilta
- oma neitseellinen uusi
kirjoitus -sivu eteen, josko kaikukopasta irtoilisi
itsestään enimmät ruosteet
- yleensä vuolaana virtaa ainakin 1000 asiaa, ja
asiattomuutta ennen kaikkea; Juoksemisesta kirjoittamista
välttelee koska jokainen haluaa löytää kultasuonensa
so. J:nsa itse
- virvelöi vuolaasta virrasta muutaman
sintin, mustin kirjaimin töhrii valkoisen pinnan
- rasavilli olo valtaa mielen ja kehon
- jopa niin että ennen puolta päivää on valmiina, palasen
Lehtosta luettuaan, astumaan ulkoilmaan
- Paratiisin syleilyyn
Onni Eläkeläisellä pyyhkii siis kaiken kaikkiaan aika mukavasti, niin kauan kuin aamutuimaan 1. §:n on kyennyt toteamaan.
"... en ole ikinä suositellut muille juoksemista. Olen tehnyt parhaani ollakseni sanomatta: Juokseminen on upeaa. Jokaisen pitäisi kokeilla sitä. ..." Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta Tammi 2011
Katsastettu
on
Tour de Summer Théâtre première
.
.
Ensimmäinen etappi on käyty, 2h15 min.
Kiteytänpä:
Tuore
vaimo, humalaisen papin vihkimä, pyöräyttää toiskätisen vauvan ja
autohullumies huitelee maailman turuilla kuin perhettä ei olisikaan.
Baddingin musiikki soi taustalla.
Lausunpa:
Yksinäinen
lankomies lopuksi pudottelee siskon miehelle kalliita sanoja:
-
Semmonen ihminen on onnellinen, jota joku oottaa kotona.
Ylistänpä:
Vaikka
kesäteattereista on runsauden pula, ei niitä harmiksi asti ole -
vähemmän on kuin itikoita.
Aina
motkotetaan etteivät ihmiset enää harrasta kylillä, televisiota ja tietokonetta
vain tylsinä tuijottavat.
Vaan
mikä vireys lähes joka pitäjässä! Ja vailla voitonpyyntöä, silkasta innosta.
Jää siitä toisillekin jaettavaa.
Kehaisenpa:
Näin
puhuu ja kehaisee asiantuntija, opettaja, minä, joka yli kolmekymmentä vuotta
olen asian ytimessä ja liemessä ollut, seissyt - huutanut, melskannut,
ohjannut, lohduttanut - intoa puhkuvan, pelosta värisevän esiintymiskaartin,
pikkuväen rinnalla rampeissa, kulisseissa valmiina kohtaamaan kiitollisen
yleisön, kotikutoisen, sen äidin ja iskänkin siellä katsomossa.
Toteanpa:
On
näissä kesäteattereissa samaa tunnelmaa kuin koulunäytelmissä: jos vähän
kankea, niin myös vastustamattoman intiimi viilinki. Siihen kahvit, makkarat
päälle.
Kyllä
näille suuren arvon konkari antaa. Ihan meitä varten tuossa, ja
livenä!
Tarkennanpa:
Tässä
meni Venäjän rajaa likellä se lossin takainen esitys, sen Joni
Skiftesvikin ruotsinrajainen Katsastus-novelli.
Katsastus
on nyt katsastettu. Besiktingen har nu tittat på, vai miten
ne hurrit sanos ton?
Autohullusulhasisä,
Teemu Okkonen, suoriutui isosta osastaan hyvin ja
katsastajasihteerikköpimu, Annukka Sallinen, oli
vallan mainio.
salakuva,
koska esitysten kuvaaminen kielletty
Jotain
lämmintä ja intiimiä
09.07.2012
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, lapsismi, voe mahoton!
vaikka sivullisesta aivan pöljää porukkaa
.
.
Jännityksestä väristen, ponnistusta peläten, veskissä puskissa ravaten, ravistellen, roikotellen, kyykistellen, taivutellen, notkistellen.
Antaumuksella, suurella antaumuksella ovat kaikki mukana.
Entisinä aikoina saman pumppuaseman sillalta sännättiin matkaan heti poliisi-Antin haulikon pamahdettua, nykyisin kun kaiken pitää olla vähemmän provosoivaa ettei vain kukaan innostuisi turhaan paukutteluun, riittää käsien läpsäytys lähtömerkiksi.
Sama kuumuus silti. Se on niin kummallista, että aina tähän heinäkuun lauantaihin liittyy helle. Aina. Vuosi vuoden perästä. Onneksi vesi vilvoittaa ja kanavan peilityyntä vedenpintaa riittää puoleen matkaan, kunnes pengertieltä on käännyttävä kuivatusalueen toiseen laitaan ja jatkettava saman verran takaisin viljelmien metsänreunustaa.
Tasaista, tasaista on, hyvä siinä on puuskuttaa sora tossuissa rapisten. Kieli santapaperina kitalakea hangaten.
Kuka mihinkin aikaan tähdäten, kuka voittoon, kuka omaan ennätysaikaan, kuka minuuttiaikataulussaan pysyen, kuka sykkeensä rajaa tarkkaillen.
Aurinko paahtaa, lintu laulaa koivikossa, perhossuoralla lepattaa perhonen, käärmeet ovat vetäytyneet tömisevältä tantereelta kauemmaksi.
On keskikesä. Kesän lämpimin, liikkumattomin päivä. Vain juoksijat liikkuvat, liikkuvat ja huohottavat, kipeää tekee, koskee vallan, mutta ei se enää haittaa, turtuu kun tietää ettei tämä ikuisesti kestä, enää kolme suoraa, joista tosin viimeinen kilometrin mittainen. Loiva mutka. Suora. Mutka. Suora. Kaarre ja sitten syvän ojan jälkeen se tuskallinen kilometrin suora, se viimeinen ja viimein, uskomatonta: armollinen armahtava maali.
12,3 km.
Piina on päättynyt.
Synnytys on tapahtunut.
On syntynyt uusi ihminen, vanhoihin kuoriin. Mikä ihana maailma ympärillä. Mikä i h a n a maailma ympärillä, uskotteko! Täyttä hunajaa! Mehua, hikeä, vilvoittavaa jälkilöylyä.
Järjestäjätkään eivät juokse karkuun, vaikka joku kysyy Ollin kysymyksen: - Mikä aika? Vastaavat. Ovat ajan tasalla. Ja ystävällisiä. Kaikki tuntuvat kavereilta juoksun jälkeen, vaikka monet niin kireinä matkaan lähtivät.
Se on se endorfiinin pöläys - niin lämmin, niin intiimi, uskotteko.
Pariisista
kurjuus ei poistu
08.07.2012
- 12:00 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN,
LEHDISTÖ
myös
missit pissivät! eli ainakin sata vuotta sitten samanlaista
/HT3
.
.
Henkien taistelu 2. Matkamme Joel Lehtosen kera sen kuin jatkuu, alkutekijöissään.
Köyhä on köyhä ja osaton, rikas rikas. Ja elämä zolalaista naturalismia törkyisimmillään. Pariisissa ja sen liepeillä.
Luen
Lehtosen Henkien taistelun rinnalla Maailman
Kuvalehteä, 7/2012.
Lehtonen kirjoittaa viime vuosisadan alusta, MK:n päätoimittaja Lehdonmäki aivan
tätä päivää kirjaa. Päätoimittaja on samaa mieltä kuin kerjäämisen
kieltämistä esittävät Packalén, Halla-aho ja Immonen.
MUTTA
irtisanoutuen kumminkin: "Köyhyyttä ei valitettavasti poisteta
rankaisemalla. ... Jos Itä-Euroopan romanien kotimaissa olisi edes auttava
sosiaaliturva työttömille, ihmiset tuskin lähtisivät suomalaisille kaduille
istumaan ja anelemaan kolikoita."
Ja
sitten Lehdonmäki vie sinne Pariisiin tai sen liepeille Montfermeiliin,
varsinaiseen sulattoon, missä asuu ihmisiä 40 maasta; pahamaineisessa Les
Bosquets korttelissa mellakoidaan ja huumekauppa rehottaa. Tarkempaa luettavaa
paikan päältä on tulossa ensi kuussa Le Monde Diplomatiquen ja
Maailman Kuvalehden yhteisnumeron myötä.
Siihen
asti tyydymme Joel Lehtosen näkemykseen Pariisin sekasotkusta. Tosin nyt taitaa
käydä niin, että Henkien taistelun päähenkilö, metsänhoitaja-forstmestari Kleophas
Leanteri Sampila saa tarpeekseen Pariisista ja palaa
kaikki kaupungin höyrähdykset kokeneena kotimaahan, jo ennen kuin
sata sivua täyttyy. Lammelleenko mielinee?
Toki
saamme vielä ällöttävän tai ainakin etovan kuvan rahvaan ja hienommankin
väen likaelämästä, jollaisesta tällainen vanhempi valistunut lukija
ei oikeastaan enää haluaisi lukea, mutta - urakka mikä urakka:
"
- Mikä ihmisarvoa alentava köyhyyden, kilpailun paikka! huokaisi Sorsimo. -
Muuten muistanet sen 'madamen', joka istuu siellä Le Dômessa maan alla kahden
W. C:n välisessä 'odotushuoneessa', syöden siellä, kun humalaiset
ruotsinmaalaiset ja räyhäävät suomalaiset, portot, taiteilijattaret,
kaunosieluiset neidit ja missit juoksevat siitä edestakaisin niillä asioilla,
joita missikään ei voi välttää - istuu syöden siinä löyhkässä leipäänsä ja
puljonkiaan: mitä hän sille voi, tämä köyhä..."
Hoplaa!
Matkamme Joel-sedän kyydissä jatkuu - onneksi Suomeen paluu on lähellä täältä
muotimaailman huipulta, missä missikin pissii.
Pariisi,
ah Paris!
Paskat:
ei se niin hieno paikka ole kuin annetaan ymmärtää; minutkin yritti muuan
sytkärinheittäjä kääntää Invalides-metroasemalta junaan astuessani.
Tyylillä
tosin: pudotti sytkärin vaunun lattialle heti oviaukosta sisään astuessamme
luullen että nostaisin - vaan suomalainenko muka niin kohtelias!
Tuijotin hintelää
pukuun pukeutunutta herrasmiestä, herrasmies tuijotti takaisin, hymyilemättä.
Vaan
ne ovat toisia juttuja. Lehtosella on puolta paremmat.
Pesistä
huipulta
07.07.2012
- 13:00 | hikkaj | URHEILU, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
ESITYKSET
itä-itä -ottelu
.
superjymy.fi
.
- Mitä s-i-e täällä teet?
- Miten niin?
- Täähän on älykköjen peli.
Kävi Onni Eläkeläinen taas pitkästä aikaa pesäpallokentällä tai oikeastaan katsomossa, josta huuteli tutuimmille makkarajonoon menijöille kliseisiä lauseitaan.
Pelaajille ei huudellut mitään ääneen, sisimpäänsä kätki kaunaisimmat, vierellä istuvalle kuiskutteli painokelpoisimmat ja ennen kaikkea oman näkemyksensä joukkueiden taktisista ratkaisuista. Pahasti oli jäänyt Onni Eläkeläinen jälkeen pelin kehityksestä muutamassa vuodessa: ottelu/kaksi kaudessa ei ole pelivireessä pitänyt. Kaikkihan sen kuulivat siinä lähettyvillä, käänsivät päänsä kommenttien jälkeen ja joku kommentoi takaisin, vaan niistäkös vanhaviisas piittasi. Näsäviisaina piti takaisinkommentoijia. Jätti omaan arvoonsa. Kuten tämänkin:
- Eipä sua nykyisin jättee kahta lyöjee
peräkkäin väliin. Eikä Rautiainen Kipassa
pelaa. Jomassa on yks.
Kun oli juuri vierelleen purputtanut:
- Mikähän järki tuossakin kun
kasi, Rautiainen, käy ekalla sivaltamassa tyhjään kenttään
kopin! Ja sitten jätetään ysi väliin kärjen haennassa! Eikö
ois sekin palovaaran riski välttää ... Heti ykkönen kentälle...
Melekosta tohelointia.
Ei huomannut OE itse toheloivansa. Kukapa meistä! Vieraiden kerran jo lopettaneesta Komulaisesta toki tiesi - mistä lie Veikkaajasta lukenut - sen jutun, kun mies oli muutaman viikon alkutalvesta sohvalla levottomana loikoillut niin vaimo oli patistanut miehen takaisin harjoituksiin ja kentälle, jokerina taituroi mailansa kanssa. Vaan oli se Hakkarainen silti vielä parempi aikoinaan.
Ja sen verran sentään jyvällä oli OE että paikan päällä paikalla tajusi, miten Kohonen piti pihdeissään kotijoukkueen pyssy-Laukkausta: iso mies ei ennättänyt millään sivaltaa palloon kunnon osumaa kun matalanlaitaa ja nopeata kohotti Kohonen.
Kohokohta oli se kun Hurskaisen Topi löi kolmospuolen perältä läpi, ensimmäinen kunnari pojan katapultista.
Turpiinhan tuli, kukapa Sotkamon ZSKA:lle mitään mahtaa. Eikä Kitee pärjää ennen kun löytävät Haapakosken veroisen kärjen: aina kentälle! Niin kuin Peela Parikka aikoinaan, taikka Tervosen Tuomas - taikka Jarmo Röngän pystymailaa ne uskoisivat nämäkin pelaajat.
Niin
poistui Onni Eläkeläinen lyötynä kentältä 0-1 -tappio niskassaan ja kympin
köyhempänä ynnä arpajaishäviöt päälle - poistuessaan kaapaisi vielä kentän
pintaa: tekonurmea hiekan seassa. Kuvan otti, mutta ei sattunut pelaajia
kuvaan. Palkinnonjakaja sattui takaapäin; kotona vasta huomasi OE että
sehän olisi ollut käteltävä mies, tuttu: Holopaisen Tuomaksen
isä Pentti!
Punapaitainen
on Valtosen Tomek, vaan sitä ei olisi saattanut kätellä, koska
se on vain nimenä tuttu.
Aittarosvo
06.07.2012
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, koti, lapsismi
rippeet vain roikkumassa
.
.
Sööttejä nuo tikut ja takut. KAVikin ihastuksesta ymmyrkäisenä. Kukapa ei olisi noista nököhampaista. Lentävät, liitävät, taitavat, hallitsevat ilmanalan puusta puuhun ja ylös ja alas. Miltei ääntä nopeammin kapsahtelevat.
Vaan Paratiisissa käärmeitä ovat.
Levottomana kieppui pii-pii-pikkuinen lintu Onni Eläkeläisen ympärillä ikään kuin apua anoen hätäänsä tsuttsuttaen nokka ammollaan kauhusta. Ei Onni lintulajeja tunne, mikä lie hemppo ollut, mutta sen huomasi että tavaton hätä oli sen yllättänyt, kova isku oli kolahtanut. Aavisti Onni toki mistä mättää ja missä. Se pahuksen kottaraispönttö oli taas jäänyt keväällä korjaamatta, suuaukko supistamatta ja jokakesäinen rosvousretki oli päässyt taas tapahtumaan: Onnin Onni-kaima, Onni Orava on taas ollut asialla. Se vikkelä, jolle Lempikään ei nopeudessa pärjää: ei ennätä käpälä käydä.
Onni
otti askeleet aitan päähän ja nosti katseen kohti päätyä, ja sitten -
näin meidän kesken: purskahti itkeä vollottamaan - sen urpiaisen
tai sen hempon, rautiaisen, ruostelinnun, sen mikä lien kanssa manaili
tapahtunutta.
Siinä
yhdessä vannottivat kostoa kurrelle ja tuijottivat näkemäänsä:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/
Kihaus*
alkaa huomenna
05.07.2012
- 10:56 | hikkaj | Sijoitus/kauppa, uutiset, Local, lapsismi
kunta otsikoissa jo tänään!
.
HS 5.7.2012
.
Ei tippaakaan julkista valtaa yksityisille voitontavoittelijoille! Toimi tai oli toimimatta.
Sanomattakin pitäisi olla selvä. Ämeriäkkylässäkin.
*ps vanhikselle ja muille kansanmusiikinystäville Kihaus-tietoa täältä: http://www.kihaus.fi/
Teatterikesää
kohti
ainakin nämä haarukkapalat
.
.
Roukalahdella Liperissä
lossin takana katsastetaan auto
eli
saahaan se pakollinen autolla huristelu siihen katsomon eteen.
'Teatteriesityksessä
on oikea Hillman katsastettavana. Näytöskauden jälkeen auto myydään eniten
tarjoavalle. Voi rekisteröidä museoautoksi. Harvinaisuus.'
Kinahmossa Polvijärvellä pitää käydä ja Viimeisen
päälle poliisi nähä:
siellä
oli jokunen vuosi sitten meleko huluvaton meininki.
Ja
sokurina pohjalla
Putkinotko
tämä
ainakin on nähtävä näin Lehtoskaudella!
Maarianvaarassa
Kaavilla tai kiertävänä ympäri itäistä Suomea
Sitten vielä Karviossa Heinävedellä ja Paukkajalla Enossa nämä:
http://teatterikesa.blogit.fi/ensi-illassa-karvion-teatteri-isan-varjo/ + http://www.paukkajanteatteri.com/esitysajat.html
Niin eiköhän se siinä.
Haihattelua
04.07.2012
- 13:00 | hikkaj | koti, lapsismi, KIRJALLISUUS
itsekullakin
.
.
"Joka miehellä pitää olla taskussa kynä!" toisti kirvesmies Veke tuontuosta. Ja kerran kun ei itsellään ollutkaan - siitäkös riemu repesi.
- Joka miehellä pitää olla hyllyssä Salka Valka, toistelee eläkeläinen Onni Eläkeläinen polleana, kun tytär tarvitsisi tietoa Islannin elinpiiristä.
Etsii sieltä, etsii täältä, alhaalta ja ylhäältä puuseppä Sepon tekemästä seinän kokoisesta hyllystä, vintilläkin käväisee ketteränä poikana - sentään näin mieluisasta asiasta on kysymys.
L:n kohdalla ei ole jos ei S:nkään. Hätä pian käteen nousee.
- Valkoiset kannet siinä on, sanoo nöyrempänä, polleudesta ei enää tietoakaan - jos ei kirjastakaan!
Ennen olisi takuulla ollut Laxness Laxnessin kohdalla ja tieto: Nobel 1955 heti Hemingwayn jälkeen. Nykyisin ei kirjalla enää kirjan arvoa ole ja huoletta niitä voi lainata, levitellä ja jaella sivistyksen siementä jos vähänkin tuntuu jotta jotakuta kiinnostaa - eikä mitään väliä palauttaako vai ei.
Vaan niin ei ollut ennen. Oma kirja oli kultaakin kalliimpi. Eikä niihin pienintäkään merkintää sopinut tehdä muuta kuin nimensä pyöräytää, signeerata kuten hienommat sanovat.
Toisin on nyt.
Koko ajan liestyy. Ensin sai viivoittimen kanssa alleviivata lyijykynällä, sitten jo ilman viivoitinta ja huomautuksia kirjoitella ja nyt jo aivan miten vaan ja ihan millä kynällä vaan, vaikka sivun läpi imaisevalla.
Koluttuaan kaikki paikat, on pakko tunnustaa että maailma oli Salkan vienyt.
- Mutta lue tästä novelli Halldórilta: Napoleon Bonaparte. Kertoo haihattelevasta, taivaita tavoittelevasta pojasta ja epäonnistumisesta, elämästä karulla Islannin maaseudulla, tuulisen tuntuisella ...
Yllätysvieras
03.07.2012
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, lapsismi
kaksikin kävi
.
.
Lankapuhelin soitteli säveliään unen läpi. Ei turhan usein häiritse, kone melkein pölysi jakarandan päällä. - No senkö kehno?
- Ripetti tiälä!
- Ohhoh!
- Ois tulossa yllätysvieras. Otatko vastaan?
- No hitto etten!
Sitten hävisi ääni. Mietin jo että kunhan ei sillä olisi kyydissä etupenkillä istumassa talvella kuollut kollegamme, varsinainen yllätysvieras turvavöissä.
- Polliisin pahus kyttäsi kännyköitä.
Puolen tunnin päästä siellä.
Oli meillä ollut puhetta ennen joulua, kun ukki lapsenlikkana niin tulisivat käymään Topin ja Tuulin kanssa. Ei parempaa pikkumiehen nimeä ole olemassa kuin Topi!
Syötiin jätskiä ja töhrittiin naamat.
Vähänlaisesti meillä leluja, hiekkaan hautasin tuleville sukupolville muovisäkissä kun omat jo isommissa kyydeissä ajelivat. Oikea krokotiilinpoikanen kirjahyllystä ja karamellilaatikossa silmälaseja jos jonkinlaisia, ja tietysti loputtomasti tyhjiä kukkaroita kun sentään Piensijoittajan talossa ollaan. Ja shakkinappuloita ateenalaisella pelilaudalla.
Lempi pelasti pelin. Oli pujahtanut kiellettyyn huoneeseen kiireen vilinässä. Makoili kielletyssä sängyssä. Sai anteeksi kissa. Siliteltiin ja leperreltiin, silmien välistä kuaputeltiin.
On ne suloisia nuo lapset, sööttejä ja mukavia katsella.
Tulevat kesemmällä uudemman kerran tai ainakin ensi kesänä. Sitten otetaan polkutraktori aitan orsilta ja polkaistaan rundit.
Kriisimaat
pallon perässä
joutavan jäljillä Välimeren väki - on se niin väärin niin väärin
.
HS 30.6.2012
.
"HV
Hj
Just
just!
Espanja
- Italia loppuottelussa ja siihen vielä Potugali mitskuilla.
Kolme
parasta jalkapallomaata EU:ssa. Miljoonia poi'ittavat itelleen.
Aikuiset
äijät potkivat polvihousuissaan ja töytäilevät pallon perässä - loppukansa hurraa.
Saata...!
Ei
ihme jos ovat kriisimaita. Pääkriisi potki vielä voiton: 4 - 0. Uunoja
Epspanja täynnä.
Menisivät
oikeisiin töihin!
tuus Lennart"
Kirpasee
näin urheilun ystävänä - vaan jotenkin Lennua myötäilyttää.
Entäs
iihen vielä sätkivä Kreikkakin, ei huonosti sujunut silläkään kisat.
Luterilaisista
Pohjoismaista ollut mihinkään, kuri-Saksa myös niiasi.
Vissiin täällä
protestanteissa keskitytään enemmän kunnon työn tekemiseen?
Ihan
vain kummien kesken
mansikkakakulla juhlittiin
.
.
Ei
ois muuten mutta kun kummi halusi - sitä mansikkakakkua ja KERMAA.
Houkutuksesta.
Ei
meitä kymmentäkään paikalla: me + yhtä kummia vaille kaikki.
Aiheena
olivat Bachelor of Arts (Hons) Fine Art
Class ja
OTM.
Toisella
toinen ja toisella toinen - sattuivatpa samaan aikaan. Yhellä kakulla
selvittiin.
Olivat
kuulemma Canterburyssä hämmästelleet, etteikö Suomessa juhlita tutkintoja.
Mitäpä
noista: töihin vaan joutuu ja hilut kinttuun kiedotaan.
Toista
se on ylioppiluutta juhlia kuin myös eläkeläisyyttä: vapaus se varmasti koittaa
- ei töistä tietoakaan.
Pannaanpas tähän kuva, niin saa pyytää teidät muutkin ystävät mukaan:
- Ottakkee, ottakkee! Olokee hyvä!