maanantai 1. elokuuta 2011

Elokuun 2011 Kauppalehti-blogit






suokaa anteeksi

.
Kaikki Kalle Päätalo -fanit kokoontuvat tänään töllöttämään yhtä intiimejä paljastuksia kuin mitä kirjailijamestari aikanaan paljasti: paljon odottamista ja paljon paljastuksia.

Olkaa hyvä! Ja kiitos subi kuvalainasta.

Yläorrella　Janica, Salar, Minna, Tamer, Ben, Sebastian,

Alaorrella　　Suvi, Oskar, Tia, Terhi, Tanja

Piilossa pesässään 　Mikael, Annika, Stefan

　

He ovat uudet BB-asukkaat

　


Ja

Kiitos IS otsikosta:

Eikä pekkaa pahemmaksi jää IL, jolle myös otsikosta suurkiitos:

BB-talossa on uudet asukkaat! Mukana sokea, tv- julkku ja pornotähti





peukalopotista pattipolveen

.

.
"`HV　 H_j
Eikö Suomessa ole yhtään tervettä urheilijaa maailmanmyrskyihin lähetettäväksi?
0. Sandra Eriksson naisesteet　　'ei vaan yksinkertasesti jaksanu vaivojen jälkeen'

1.　　Minna Nikkanen seiväs peukalo irti

2. Jere Bergius seiväs laatta lensi, pahoinvointi, huono olo

3. Jukka Keskisalo miesesteet jalkaviat siellätäällä　

4. OP Karjalainen moukari　selkävaivat

5. Osku Torro korkeus ponnistamattoman jalan　polvi poikki ja ponneton
Mutta ei hätää, sillä　vielä on　7 urheilijaa jäljellä: Kinnunen, Kempas,　Korpela, Åstrand, Pitkämäki, Mannio, Ruuskanen.
Kunnaliskottiin joutas koko sakki!
Suomen joukkueen johtoporras on onneksi kuitenkin terve kuin pukki, Kanerva varsinkin - 　ja sitä on riittävästi. Syöttääköhän ne Koreassa niille koiraa?

Hui hai ja tuus
Lennart
käpynä"

Silloin kun joukkue tarvitsisi kannustusta se ei sitä ainakaan lennutyypeiltä saa. Torro nyt on ollut alunperinkin turha turisti vaivoineen kaikkineen, muut ovat mukana rehelliseltä pohjalta kuten Kääriäinen sanoisi. Kinnusen Jarkko räjäyttää vielä potin!

Mielenkiintoista noita on seurata Boltien ja Tahrien, Baalojen, Roblesien　rinnalla. Todella. Kaikki kunnia heille.

Seiväskisa oli draamaa eilen katkenneine seipäineen ja yllätysylityksineen.






juomaa eron päälle　
.

.

Joensuun yö olisi ollut lämmin.

Vaan ei hän tiennyt että semmoinen tapahtuma on menossa. Mistäpä tietäisi kun Salaman kirja ei siitä kerro, ei　verkko-Kauppalehti,　eivät television urheilukanavat eivätkä taivaanlinnut. Paikallisia lehtiähän hänelle ei tule.

Hän piipahtaa iltapäivän auringossa museoautonmyyntiasioissa, ihmettelee　virtana vastaan vyöryvää ihmismassaa sillalla. Jokilaiva nousee Pielisjokea.

Rantakadun takapihalle alkaa kuulua joen takaa　jympytys, joka jatkuu koko kaupunkireissun ajan.

Soropin kulmilla nuoripari sätsättää nokikkain, farkkuasuinen poika nostaa sixpackin tarakalle ja tyttö loittonee　pojan kumartuessa ropeloimaan pyörän lukkoa. Tyttö　etenee　jo korttelin ennen kuin poika huomaa　lähdön.
- Rillu, se on loppu nyt! Helevettiäkö enää sähellät! poika huutaa perään.　
Tyttö jatkaa korttelin päässä Punaisen Ristin talon ohi　taakseen vilkuilematta.
- Saatanaaa..., venyttelee poika, hyppää pyörän selkään ja lähtee ajelemaan toiseen suuntaan, toria kohti.
Lienee parisuhde tiensä päässä.

Olisipa rasittava olla nuori, käydä läpi ihmissuhteita, ravata kuin suunnistaja kartat kompassit käsissä pää täynnä ajatuksia seuraavasta rastista ja sitä seuraavakin jo mielessä. Hirvikärpäset pörräisivät iholla, hiki silmiä kirvelisi, nilkka lipsuisi kiveltä... Sitten jos löytäisi jonkun pitäisi leimata,　kysyä tavanomaisia kysymyksiä etsityltä: mikä on siun lempiväri, tykkäät sie? jne. - Pah! Ja pahkeinen päälle, kaupunkiin eksynyt pohdiskelee ja huomaa seisovansa torilla. - Onneksi omat　herneet kerätty jo pulloon - on mitä helistellä.　

Torilavalla tanssivat kansantansseja nuoret paavot ja vuokot, tapututtaa heidän energiansa. Nämä parit ovat puhtaita enkeleitä sixpäkkipariin verrattuina. Huolettomia ainakin tuon hetken.

Sixpäkkipyöräilijä on istuutunut susipenkin viereiselle penkille. Ihme kun ei avaa pulloa ja kulauta murheeseen.

Namukaupan vastapäätä on tunnelma hilpeästi korkealla, yhtäläinen,　vetävämpikin　svengi päällä kuin Pariisin metrossa, jossa soittaja puhalteli klarinetistaan jenkkiläistä　dixiä ja väänsi matkaajien katseisiin ilon.　Tällä parilla on kitara ja laulu, tempaisevat kuuntelulle. Nuohan ovat kasvotuttuja! Taitavia ovat　ja sen verran töhnää ja tuohta takana,　ettei hattu kierrä.

Ei voi jäädä kuuntelulle.　

On aika luovuttaa auto, puolet elämästä mukana kulkenut - punainen hameniekka. Ikäisekseen vetreä, ja ah! niin viehkeä.
- Museorekisteriinkin vois ajatella, irrottaa peräkoukun ja vähän osia etsii, tuumailee uusi omistaja tyytyväisenä ja kaivaa rahan.
- Siihenpä, nimenomaan, virkkaa vanha omistaja.
Kotimatkalla sillä saa ostettua vielä　monta presidenttikahvipakettia tarjouksesta. Pikkuisen ontolta sellainen ilo tosin kuulostaa.

Joensuun yö jää kokematta, iltapäivässäkin ollut　kurkunkarheuttavia　tapahtumia nokko.








keskiyön jälkeen　klo 01 - 02　　 la-su
.



.

Valkovenäläinen ex-mestari ei ole otellut vuoteen, ja viiteen vuoteen on ottelutahti ollut verkkainen: matsi per vuosi.

Puolenkymmentä　senttiä lyhyempi, läskimakkaraa vyötäröllä. Tuosta ei vaaraa Heleniukselle.

Paitsi että: isojen miesten yksikin isku on tuhoisa; se voi lähteä kummalta tahansa.

Ja paitsi että: mies on Valko-Venäjältä - pelottavasta Belaruksesta voi tulla mitä tahansa; Lukashenkon joukot eivät keinoja kaihda.

Robertin isä ja äiti istuvat katsomossa　sekä upea valkoverinen avovaimo Sandra Helsing. Entisaikojen mestari Holyfield on matkustanut Saksaan katsomaan nousevaa suomalaista raskaan sarjan tähteä, istuu puku päällä herrasmiehenä lähellä kehää. Jos Robert voittaa, voi pian tulla Klitshkojen vyön ryöstöyritys.　

Robert, 199cm/110kg,　ulottuvampana pitää Sjarhei Ljahovitshin, 193cm/105kg,　kaukana. Nuoruus nujertaa vanhuuden: 27 v - 35 v. Saa toki natskuja naamaansa, tällejä vartaloon. Enimmäkseen kyllä jakaa.

Kasvot veressä　jo kolmannessa　erässä. Miltä maistuvat ruokailijoiden pihvit kehän vierustalla? Christer Sarlinin　särähtävä ääni sopii tunnelmaan, on kuin Ilmo ikään. Ilman Mäkeä puolet　luiskahtaisi sivu suun,　Pekka kaivaa katsottavaa, havainnoi: - Valkovenäläisen nenä on murtunut. Matsi ei kestä yli kahdeksan erän. Vastustaja uupuu.

Kahdeksannen erän viimeisillä sekunneilla　'Laho' konttaa maassa. Gongi pelastaa.

Isä ja varsinkin äiti ja vaimo　tuulettavat, hätistelevät　aggressioitaan ulos.

Yhdeksännen alkua ei edetä kauan, Roope iskee kiinni, raatelee　hampaat　irvessä　kuin leijona　sätkivän seepran, vastustaja vajoaa　kanveesia kohti, Helenius ei hellitä, jatkaa, tuomari, hyvin vanha ja pulska mies, verentahrima kauluspaita　päällä syöksyy väliin pelastamaan lyyhistyvän　uhrin.

Robert　siirtyy　kehänurkkaukseen, hyppää lentoon kun huomaa että ottelu ei jatku. Isä, äiti ja vaimo hurraavat ja huokaavat; oma on säästynyt verilöylyltä. Vastustaja saa mennä Lukashenkon eteen toiselle tuomiolle, jos on häpäissyt maansa.

Robertin vanha　valmentaja Ulli Wegner　lippalakissaan　ei sen kummemmin reagoi　itsestään selvää: näinhän　siinä pitikin käydä.　

Kaksi tittelivyötä kiedotaan Heleniuksen　ympärille. Kaulassa on pahannäköinen　verenpurkauma ihon alla, nyrkinkokoinen fritsu. Kaikki halaavat, kehään noussut vaimo katsoo ihaillen hiestävää miestään ja antaa pitkän suudelman.　Vahva mies, tietää rahaa.　

Tämä ottelu on ohi. Elämä voittaa. Tulee uusi elämän ja kuoleman matsi. Nyt jokaisella maailman listalla lukee: Robert Helenius FIN 16 ottelua 16 voittoa, joista 11 tyrmäyksellä.

Joko edessä seuraavana on Klitshkojen yö?








13 - 2 = 10! + jalaton mies juoksee kilpaa
.

　

.

Onni Eläkeläinen elää eläkeläiselämänsä kiivainta aikaa, kiihkeimpiä öitä. On lämmintä ja hämärää, kuuta vaille kaikki kohdallaan.

Hän on lopettanut puolen yön jälkeen Barcelona - Porto -matsin katselun ja kipaissut　yövuoteelleen kiireen vilkkaan. Vajaan kahden tunnin päästä on alkamassa naisten maraton, ensimmäinen kisalähetys Koreasta. Virittää kellon.

Kello ei pärise. Nappula väärässä asennossa. Onneksi yölliset tarpeet herättävät lipottamaan luukulle.

Kamalaa!

Seinä-Junghans näyttää yli neljää. Naisethan ovat pian maalissa.

Onni suree, ihan oikeasti Onni suree, vaikka sitä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää.

Ei silti hädänpäivää, sillä　mitään ei vielä　 ole menetetty. Avattuaan television Onni näkee Sandra Erikssonin juoksevan viimeistä kierrosta esteiden karsinnassa, on jäänyt puolen kierrosta finaaliin tavoittelevista, Kreikan Kokkinaríou jää taakse. Aika painuu yli kymmenen minuutin. Haastattelussa Sandra ei puhu suomea vaan häntä ruotsiksi kuulustellaan, varför du så? o.s.v. Heti perään Jere Bergius hyppää niin että rima katkeaa läjässä　piikkarin alla. Kiharatukkainen Jere puhuu huulillaan selvää suomea: - Voihan bergius! Tai jotain sinne päin.

Maratonin naiset ovat neljänkympin kohdalla - Kenialla kolmoisjohto. Kiplagat, Edna Ngeringwony, vilkuilee taakse, mutta järjestäjänhölmö ajaa autolla kannassa, peittää　niin ettei juoksijatar näe mitä takana tapahtuu, ottavatko Jeptoo ja Cherop hänet kiinni.　Kiplagatin kerroin on vain viisi, sitä Onnimme ei pelannut, vaan laittoi euronsa ruotsalaiselle Isabellah Anderssonille, jonka ennätys on lujaa laatua eli　2:23:41: vain kolme minuuttia Kiplagatia huonompi ja melkein tunnin parempi kuin Onnin oma ennätys!　Kiplagarin Edna korjaa potin, Kenia kolmoisvoiton.　

Ruotsin Isabellah on pettymys - jää seitsemänneksi eikä ole yhtään ruotsalaisen blondin näköinen, vaan yönmusta.　- Pyh! tuhahtaa Onni yössä, silmät alkavat väkisin luppasta ja painua kiinni.

Onni hakee yöpeiton sohvalle ja asettuu odottamaan kymmenottelijoiden kuulantyöntöä; pituudessa jenkit　 Eaton ja Hardee varmistavat kolmannellaan tuloksen;　hyppäävät puolimetriä lankun takaa ja silti lähelle seiskapuolta - tekevät liki kahdeksan metrin loikan! Siihen nukahtaa öinen katselijamme.

Herää kun kaikki ohi on. Laskee että kolmentoista urheilijan joukosta on jo pudonnut kolme: Nikkanen peukalopottivammaansa harjoitussalissa, Eriksson ylipääsemättömään esteeseen ja Bergius taipumattomaan seipääseen.

Mutta ei, ei Onni Eläkeläisen usko lopu,　sen verran mambaa miehessämme on, sillä:　vielä on kisaa jäljellä, vielä on kauniita päiviä.


Muistiin
la klo 14.30　　OP Karjalainen moukarissa karsintaraja 77 m

ensi yönä klo　 05.47　　OscarPistorius　(45.07) jalaton juoksija osallistuu normaaliin 400 metrin karsintaan

　





jalal' ja kädel' koreas'

.

　

.

Ankaraa aivotyötä ja tilastotiedettä on Onni Eläkeläisen [Lucky Pensionär] eläkepäivät. Nyt reiluksi viikoksi on keskityttävä Korean Daeguun [Teegu]. Kuten logosta on luettavissa kamppaillaan siellä yleisurheilun MM-titteleistä. Ensi yönä klo 03.00 starttaavat naismaratoonarit matkaan, siitä　se sitten kisailu　räjähtää käyntiin.

Kisaan OE on valmistautunut huolella tilastoja tonkimalla, sillä　hänhän kuuluu Suomen Urheilutietäjiin,　Toivosen, Raevuoren yms. valiojoukkoon. Porukalla　on jälleen kisaveikkaus menossa　muutamissa mielenkiintoisimmissa lajeissa. Kärkeä Onnimme ei toki hätyyttele eikä edes tavoittele - pääasia on lyödä ex-talonmies Jokkerin laudalta tikut.

Yleisurheilu on mielenkiintoista urheilua: mitä uskomattomimpia yksilösuorituksia on tarjolla urheilijoiden　hiottua itsensä, kuka mitenkin, huippukuntoon, jotta äärimmäissuoritukset onnistuisivat yläkanttiin. Valitettavasti suomalaisurheilijat yleensä ovat virittäneet itsensä alakanttiin tai antavat syntymäominaisuuksiltaan alunperin periksi muulle maailmalle: onhan perin merkillistä että Suomen joukkueen toiseksi lyhin miesurheilija on korkeushyppääjä, Osku Torro 183 cm - ja valmiiksi jo polvivaivainen.

Mutta ei haittaa. Uljas suoritus, olipa se vaikka velivenäläisen tekemä, aiheuttaa vilunpuistatuksia Onnimme selkäpiissä ja kyyneltippakin vierähtää poskipäälle, kurkussa nieleksittää.

Varsinkin kestävyyslajit, joissa puristetaan mehut ja miltei henkikin pellolle, ovat sykähdyttävintä urheilua: maraton, Jarkko Kinnusen viidenkympin kävely, Jukka Keskisalon estepeli, 10-ottelu joka huipentuu reporankaisten miesmurikoiden　yhteishaliin 1500 metrin päätösjuoksun jälkeen.
Esteettisintä katsottavaa tarjoaa　tietenkin naisten korkeushyppy, varsinkin jos nilkkavaivainen Blanca Vlasic (193cm/75 kg) on mukana - Vau!　　　　Ja mikäpä ei ole tuijotellessa rehevien naiskuulanatyöntäjien pukkauksia: tumma Valerie Vili-Adams (196cm/120kg) kun kuulaan tarttuu kuin omenaan.

Onni paitsi iloitsee iloitsevien　kanssa,　niin myös suree surevien kanssa. Hänellä on valmiina mappi, johon hän leikkelee lehdistä tai tulostaa netistä epäonnistuneiden urheilijoiden joskus surkeudessaan huvittaviakin selityksiä. Urheilijoillehan sattuu samankaltaisia tragikoomisia tapahtumia kuin viime aikoina Onnia kikatuttanut hesalaiskapteenin keskenkaiken　kakallekäynti:　tapaus ruokaristeilystä aluksella, jonka　kapu juuttui harmikseen kesken　ajon　vessaan nalkkiin eikä koputuksista ja huudoista huolimatta onnistunut pääsemään kopperosta pois - niin karahti alus karille　astiat kilisten.
Selitysmappi on jo saanut ensimmäiset merkinnät ennen　kuin　MM-kisailu on käynnistynytkään: Minna Nikkaselta vääntyi peukalopotti telinevoimisteluharjoituksissa paikan päällisellä harjoitusleirillä, seiväs on hypätty.　Ilkka Kanerva putosi IAAF:n hallituksesta - taas naisen takia. Keihäsporusta saisi kirjan, Rukkas-Antissa olisi ainesta.
- Mutta katellaan ja näähhään! toivottaa Onni Eläkeläinen meille kaikille jännittäviä, monivivahteisia　kisoja ja haluaa　asettaa Urheilutietäjien kisaveikkauspovailunsa kaikkine translitterointivirheineen kaiken kansan töllisteltäväksi.

　

1. Tehtävä　

naisten 10000 metriä
Vivian Cheruiyot / Kenia　　　　　　　　　　　　　 10 p

miesten 10-ottelu
Ashton Eaton / USA　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 8 p

naisten 400 metriä
Anastasia Kapachinskaja / RUS　　　 6 p

miesten kiekko
Robert Harting / Saksa　　　　　　　　　　　　　　　 10 p

naisten 20 km kävely
Hong Liu / Kiina　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 8 p

miesten korkeus
Jesse Williams /USA　　　　　　　　　　　　　　　　　　10 p

naisten keihäs
Barbora Spotakova / Tsekki　　　　　　　　　　8 p

miesten 1500 metriä
Asbel Kiprop / Kenia　　　　　　　　　　　　　　　　　 10 p

naisten 800 metriä
Mariya Savinova / RUS　　　　　　　　　　　　　　 10 p

　
1. tehtävä　 Jos voittaa 10 p, jos toinen 8 jne
　

2. Tehtävä　 Lähinnä oikein veikannut 10 p toinen 8 p

naisten pituus
722　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 0

miesten moukari
80,61　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 0

miesten 400 metrin aitajuoksu
47.88　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　1

naisten 200 metriä
21.99　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　0

miesten keihäs
88.89　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　0

naisten moukari
77.42　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 2

　
　
3. Tehtävä　　 Suomalaiset 　loppukilpailuun päässeet　 oikeasta 3 p
jos eroaa yhdellä 2　p kahdella 1 p

　

a) Juoksulajeissa
1　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　2

b) Hyppylajeissa
0　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 3

c) Heittolajeissa
2　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　3

　

4. Tehtävä　 mitalit　 2p oikeasta

a) Suomi–Ruotsi
X　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　2

b) Saksa–Iso-Britannia
1　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　0

c) Tšekki–Puola
2　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　 0

d )Venäjä–Kenia
1　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　2

　

Jokeri

jokeri
2.09,56　 maraton voittoaika









päätä palelee
.

　

.

EU,　kukapas muu - sen täytyy　tuon EU:n olla Joku Tärkeä　Henkilö, kepulainen Eino-Uuno?,　joka haluaa näyttää　mahtinsa　- , kieltää 60-wattisten hehkulamppujen valmistuksen elokuun jälkeen. 40-wattiset kielletään vuoden päästä. Sähkövalon sytyttäminen kielletään sitä seuraavana vuonna?

Saunan kuumuudessa ei energialamppu toimi, eikä siperialaisissa pakkasissa, joita ensi talvena on taas kotonurkilla　odotettavissa.　Niinpä kerrankin suomalaiset meinaavat kiertää ukko-EU:n direktiivikotkotukset: suomalaiset ja saksalaiset　rahtaavat kiellon jälkeen samoja hehkulamppuja Saunalamppu-nimikkeellä.

Huh!　kun helepotti.

Vaikka kuka nauttiva nyt lamppua saunaansa kaipaisi, ehei! Siellä on se lasiluukku. Toinen on tarve tärkeämpi.

Ei sittenkään ensi talvena päätä palele. Se on kuulkaa　kuin takkatuli tuo lampun lämpö, jota säteilee vuoteen päädyn　seinään kiinnitetystä　lukulampusta. Makailet vuoteella, lueskelet ja nautit.　Oikein rellottelet, annat ulkona pakkasten　paukkua. Mikäs sinun maatessasi,　koska sinulla on lämpö takanasi: lukulampun hehku. Sen antama lämpöenergiahukka ei hukkaan mene, vaan kummasti lämmittää kiirettäsi　ja samalla hehkuttaa aivot aivotoimintaan.

Kierrä　sen paikalle　nyt jokin koleankelmeänsinertävä frigidi　energialamppu! Niin kuin ukko-EU käskee.

Sitäpaitsi suurta huijausta koko energialamppuvouhotus: poltin ei kestä luvattua aikaa lähimainkaan ja aiheuttaa ympäristölle vielä isomman raskasmetallikuorman ja rasituksen kuin lämmin, suloinen, ihana,　kaunis, kirkas, mukava　hehkulamppu, jonka sydänlanka on ilo silmälle - ja entäs sen kupu!

Sydänlanka, lämpö, hehku,　kupu.　Kauniita sanoja, joista EU ei　antaisi jäsentensä luonnossa　nauttia.

Kamala mörkö　koko Eino-Uuno!








eivät onnettomat　erota viktiota vaktasta

.

.

.
Libyat

　　　　　　 ja

EeUut

　　　　　　 liian isoja.
　

Mieluummin mie

sissisotaa käyn

　　　　　　 - ärsytän ämeriäkkyläisiä.

　



20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
ämeriäkkyläistä mallikäyttäytymistä: http://areena.yle.fi/video/1312829654541






Vesa Keskinen sorsastaa, ui kännikalana　　

.

.
"HV　 h-j
Kolomosen viihdekanaali läiskäsi uutisen kyläkauppias Keskisestä. Ei oo vieläkään poikaparka selvinny humalistaan. Mennä nyt vesille konjakkiputelin kanssa! Pitäs sorsaansa sängyn alla.
Umpsukkeliin sitä umphumalassa humpsahtaa.
Lie lausunu niin kun Kaupan-Topi aikonaan kun venneestä kolomannen kerran samalla reissulla putosi:　 "Ei mittää hämminkiä."
Tuus Lennu"
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus sanoi 40 vuotta raittiina ollut Anita Hirvonen IS:n Plussassa viikonloppuna: -En viitsinyt ottaa kokkareilla, kun eihän siellä saanut kuin fingerporillisen.

Anita vois Veskua auttaa - eivätkä ne ulkomaan huiskelot.


ps　 Mistähän muuten julkisuuteen on tieto vuotanut jos kaksin olivat miehet　'mehästämässä'? Oiskohan tässä se ns. mainoskikka...



arvatkaas　kolehtituotto / koko Suomi / sunnuntai

.

　

.

Jatketaas roskiksesta löytyneen Laakkosten Karjalaisen lukemista. Ks. myös eilinen.

Pentti Väistö ja Tuula Koponen ovat vierailleet Rääkkylän, tuon meille kaikille kauppalehteläisille niin tutun, MedOne-kunnan kirkonmäellä. Mäellä seisoo uljas puukirkko,　Kerimäen jälkeen　yksi maailman suurimmista, paikka　1200 sanankuulijalle = puolelle kuntalaisista.　Kirkko ei tosin puskien takaa torille　näy, mutta veneilijöille se näkyy - 　ja monelta suunnalta.

Talvisaikaan kirkkoa ei kannata lämmittää sille aktiivisille alle puoleensataan jäävälle sanankuulijajoukolle, seurakuntasali on lämpimämpi paikka. Kirkon lämmitys talvisunnuntaisin maksaisi 400 €.

Seurakunta on kuntaa varakkaampi. Seurakunnalla on metsää 150 hehtaaria.　Seurakuntalainen maksaa vuodessa kirkollisveroa 170 €.

Ja siihen　kolehtituotot päälle!

Vuodessa 6500 €. Koko Suomessa haaviin kertyy　sunnuntaisin 100 000 €.　Eipä　noilla summilla montakaan　Herranhuonetta rakennettaisi.　

Valaiseva juttu Väistöltä ja Koposelta.

Mitäs Karjalainen muuta? No sitä　samaa kuin muutkin lehdet eli ajan hermoilla ollaan - kirkolla työmaata riittää:

  • Nuori naiskuljettaja puhalsi　 yli 3,6 promillea

  • Vankeustuomio pikkutytön raiskauksesta

  • Vihreä vene perämoottoreineen katosi　Hyvärilässä

  • Humalikko törmäili kauhakuormaajalla pitkin Kuopiota

  • Asetta esitelleet matkustajat poistettiin junasta

  • Niinistöä äänestäisi tällä hetkellä joka toinen


Parempiakin uutisia on tarjolla:

  • Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen sai　tontin Noljakan Pallopojantieltä. Lähettyvillä　Ässätiellä asuu Jukka Keskisalo, joka sai tontin Euroopan mestaruudesta.

  • Metsuri elvytti marja-apajat kantakaupungissa.　Moni pääsee marjastamaan kotiovelta.

  • Tohmajärvi saa　lisää jalankulkutilaa sekä lusikkavalaistuksen.

  • Aarrekaupungin tekoon pistetään Outokummussa vauhtia: vanhan kaivoksen aluetta kehitetään, matkailijavirtoja odotetaan.

  • Pohjois-Karjalan osuuspankit eivät usko luottolamaan.

  • Raskausuutinen riemulla vastaan. Victorian ja Danielin tulevan lapsen laskettua aika　on ensi vuoden maaliskuussa.



  • Anttin Ruuskasen leirissä uskotaan edelleen MM-kisapaikkaan. Aki Parviaista sapettaa.

  • Selkien Sisun Lauri Kontkaselle tarkkuussuunnistuksen MM-kultaa. Parin kilometrin radan varteen on sijoitettu noin kaksikymmentä rastia.　Jokaiselle rastin　läheisyyteen on　laitettu 1-5 rastilippua, joista yksi on　täsmälleen oikeassa paikassa. Se on arvioitava polulta käsin.　


Roskis-Karjalainenhan oli mielenkiintoisuudessaan　hintansa väärti! Eikä yhtään Laakkosen kuvaa!
　"Jos Rääkkylän kunta liittyisi tai liitettäisiin vaikkapa väkisin johonkin suurempaan kuntayksikköön, lakkaisi myös Rääkkylän seurakunta olemasta. Lain mukaan kunnan ja seurakunnan veronkantoalueen on oltava sama."　 Karjalainen 18.8.2011




kas, kummaa, löytynyt uusi ei-ämeriäkkyläinen

.
"Ikävää, että Rääkkylä alistui markkinavoimien pelinappulaksi, että ulkoisti terveyspalvelut. Raha ratkaisee... ihmisten kustannuksella."
.

Noin luki Tekstiviesteissä 13530　viime　torstain Karjalaisessa, jonka jätepaperikeräyslaatikosta äsken　löysin.

Meitä jo pian yksinlukien puolenkymmentä! Sortin sakki.

Valtuustohan on täysin ämeriäkkyläistynyt Ilovaaran koulujupakan jälkeen. Kaikki kannattivat ja-tavat　kunnan terveydenhoidon yksityistämistä eli pikkupitäjän　terveydenhoidon alistamista osinkoa tuottavaksi lingoksi pääasiassa　ulkomaalaisille omistajille. Eipä silti, metukkalaiset hyvin toimivat ja ystävällisesti palvelevat - ja näin aluksi　sisäänheittohinnoin.　

Pian varmaan　sakottamisenkin yksityistävät, omapäisiä kun ovat. (Kaikkiin tainnut　tarttua tuo Lapin hillahaltiahenki:　　http://areena.yle.fi/video/1312829654541　)






tuon kolmannen latvan katkaisu
.

　

.

Akrobaattina, aboriginaalina ja arboristina　sai viikon olla. Etteikö eläkeläisen elämä ole muka jännitysnäytelmä!








koivun toinen haara valjaisiin
.
　



.

Kipeäksi, kipeäksi vetää lihakset, muttei tapa - vanhaa miestä.　Puussa keikkuminen.

Sateen jälkeen vähän lenkkaria livetti. Naapurin Kalle katseli tieltä korkeuksiin päätä puistellen.
- Tänne ei moni kiipeäisi.
- No ei takuulla.
- Ei niin korkeata paikkaa, että huimaisi. Olinkohan väärällä alalla? Lentäjä ois ollu poikaa.
- Kiepsauta siihen yläoksan kaulan　yli se köysi.
- Ei solomita?
- Ei. Veetään kahta köyttä. Puotat vaan päät alas.
- Riittääkö tää nuora?
- On sinä yli kolomekymmentä metriä.
Toisen haaralatvan kanssa temmelsimme. Ensimmäisen olin päivä sitten saanut yksin nujerrettua kuusiaidan viereen. Aika rytäkällä oli humpsahtanut. Toinen olisi saattanut rytistä maantielle, se piti valjastaa kuten hevonen ohjaksiin.

Sahasin, mahdollisimman hankalasta asennosta tietenkin, vähän vaille poikki.
- Nyt notkuu kun vedät!
- Tule sitten alas.
Kahteen pekkaan vähän retkuttelimme ylhäältä suitsituista ohjaksista, alhaalta katsoen tosi ylhäältä.　Kuului kitinää; haararunko taipui ja melkoisella voimalla lehahti tantereeseen.
- No perhana!
- On sillä narulla voimaa!
- Kaks kolomesta jo nurin.
- Ja huoku tallella!
Meitäkös nauratti onnistunut operaatio.







Antti Ennekarin selitystä　kaivataan
.

.



#Kuka tietää? Tietääkö Kauppalehti?

MISSÄ OLI ANTTI ENNEKARI silloin kun kahden maalin PUKKI VAIHDETTIIN toisella puoliajalla

kentältä

ja PERAVUO tuli tilalle?

Jätit selostamatta. Vaikenit. Katosit.

MISSÄ OLIT, ANTTI??? Olit ainakin minuutin poissa. Kävitkö veskissä?

Hotsittas tietää.

nimim 'HJK-SCHALKE 2-0'#
Siis mitä? Pottuun on tullut yöllä maili. Minulle! Joku teini? Eihän minulla ole Kauppalehden kanssa mitään tekemistä, ei edes juuri yhteisiä kiinnostavia asioita. Ne vain numeroita siellä pyörittävät. Hyvän ilmaisen　blogipohjan　lehti　toki tarjoaa.

Minunko pitäisi tietää, missä joku urheiluselostaja AnttiE oli sillä minuutilla kun joku Pukki vaihdettiin Pervoon! Ovat nuo persut　 enemmän Vanhiksen heiniä, Halla-aho, Soini, Hakkarainen yms.

Tietäisikö Kari Mänty, ei vaan Tapio Suominen YLEstä tarkemmin asiasta, jos välittäisimme faniviestikysymyksen Ylelle. Kokeillaas.






viimeinen savotta? heh!
.

.

Apinalleen ei mitään voi: silloin on kiivettävä. Tänään jätän maalliset murheet ja kiipeän pihakoivuun, kolmihaaraiseen 20-metriseen, 60-vuotiseen. Aion katkaista sen seiskaan metriin.　Taas niin että paksu runko näkyy sisälle vaikkei latvaa lain.

Toden kertoakseni: eilen katkaisin jo haaroista yhden. Vaarallista puuhaa se on, parasta tehdä se yksin silloin kun kukaan ei　ole pelottelemassa,　varottamassa, motkottamassa jotta moni nuorempikin on puusta pudonnut ja henkensä menettänyt - tai ainakin säikähtänyt.

Tapausten kulku eilen, tänään ja　huomenna eli haara per päivä:

  1. viritetään metallijatkotikkaat äärimmilleen, niin että notkuvat (8m)

  2. sidotaan ne yläosastaan nuoralla　rungon ympärille sivulle lipsumisen välttämiseksi

  3. otetaan kaarisaha　kätöseen ja ylös; onneksi turvaköydet eivät ole　mukana tahtia　hidastamassa　

  4. raivataan oksilta tilaa ja kavutaan 10　m ohenevaa runkoa pitkin, lahonneita oksia vältellen

  5. sahata kihnutetaan viisimetrinen latva poikki; rusahtaa palkitsevasti maahan mätkähtäessään - oksa ei sahaaja!

  6. katsellaan lintuperspektiivistä maisemia, päätä pöllönä käännellen: kas Orivesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, kaspas naapurissa　ruokana ahvenpataa jne; 　ohikulkijat eivät tajua puustakatsojaa: koulunkäyntiavustajakin polkee marjaan　pahaa aavistamatta

  7. pujottaudutaan,　miltei solahdetaan oksia　sahaten alaspäin, omaa oksaa emme sahaa

  8. jalan haparoidessa tikkaan ylintä puolaa　irrotetaan　saha ilmalentoon, annetaan sille vapaa　pudotus, 　ja laskeudutaan　huojuen askel askeleelta alas


On sähkösahan aika. Alkaa vaarallisin vaihe.


Siitä tässä ihan salaa supisten ja vain meidän　kesken, hyshys.　Kaksi roikkaa peräkkäin, toisessa, maata pitkin vedetyssä,　kaksikymmentä metriä, toisessa, ylös puuhun vietävässä,　viisitoista metriä. Roikotetaan sahaa sivulla puuhun kiivetessä.
　


Lopulta　yläilmoihin päästyä　epämukavassa asennossa sahataan, pomppiva terä otsaa hipoen,　kuusimetrinen pätkä koivunrungosta irti: mikä　iso jytky ja tumpsaus　ikään　kuin hidastetun lennon jälkeen kun se　voimalla jysähtää tantereeseen! Ja mikä ilo ja huokaus　taas: en se ollut minä!
　


Ollaan　kymmenessä metrissä, pää paljaan haaranpään tasalla. On alas laskeutumisen aika.

Emme heitä sahaa huolettomasti maahan, mutta　roikan pään heitämme. Sahaa roikotamme rinnalla alemmaksi oksannykyjä avuksi käyttäen liukuessamme.　

Saavutamme,　keltainen saha ja hikinen minä, tikkaat ja horjuvin polvin öljylle haisten olemme　tuota pikaa kovalla maalla risujen keskellä. - Maasta sinä olet tullut, maahan jälleen kerran tuleva, kiitämme ja nyökkäämme. Olemme　välttäneet putoamisen, vältelleet visusti putoamista, koska se matka olisi korkeuksista　pitkä ja　unettava.
Saha ja sahaaja jäävät hetkeksi liikkumatta katsomaan surkeaa näkyä: jäljelle on jäänyt törröttämään seitsenmetrinen　 karsittu salko kantapuun kolmimetrisen tyven oikealle puolelle, vasemmalle puolelle jää kaksi huomenna ja ylihuomenna　rapsittavaa　haaraa.

Niistä sitten tarkemmin huomenissa, jos　hengissä selviää ja jos sahassa　virtaa riittää.　

　- Mikä se vilahti?





johtajien määrä MM-Korean yu-kisoihin?

.

　

.
"HV　　 H-j
Rukkas-Antti ja Parviais-Aki　narisevat tyhjänpäiten. Rätyn Seppo on oikeassa. Noilla heittometreillä sama kuka　Koreassa　keppiä　viskelee. Paree koittaa Sampoa, jos säkä kävisi.
Jytevin　Antin　vastalause ois paiskata keppi pitkälle lepikkoon　niin kun Savonlinnassa jokunen vuosi taapäin, kun　kenttä　 ei piisannut.　
Päälliköiden, näiden päädeegujen,　lukumäärä kiinnostais tietää: joko ylittää urheilijoiden luvun?
　　　　　　　　　　　　　 Tuus L"　
Eiköhän se　Kanerva pidä huolta ettei huoltojoukko vajaalukuiseksi jää.　Ja seuraelämä surkastu.

Silti kyllä minä ennen Ruuskasen Antin lähettäisin kuin Lehtolan Sampon:　saatas　kunnon kieltä　kuulla. Taikka savolaisia sampojahan　ne ovat　kumpanennii:　Antti Pielaveden Sampo　 ja Sampo Lapinlahden Veto.

Nuapurpitäjiin poikia. Ota näistä selevee.







warrantti-peliä hei!　 FUM1I16EP18.0000R0.200DAN　ja NES2B17EP11.5000R0.200NDS

.

　

.

Tunnen elämäänsä tyytyväisen omalaatuisen miehen. Hän on saavuttanut sen mistä lukiolaisesta asti on haaveillut: olotilan.

Olotila tarkoittaa päivittäistä omaa aikaa, rauhaa ja riippumattomuutta - vaimo töissä ja lapset maailmalla. Ei, ei hänestä toki huono vaihtoehto ole sekään jos kaikki ovat kotona, päinvastoin.

Päiväsaika on omassa käytössä: vedä taikka työnnä! Makaat ja luet, otat sahan käteen ja kaadat pihakuusen tai astiakaapista litranmitan ja poimit pensaasta karviaismarjoja, metsämättäiltä mustikoita.

Aurinko paistaa, vielä lämmittääkin.

Miehellämme ei juuri paheita ole, ei seuraa muotia, ei käy edes vieraissa, nautinta-aineitakaan ei liiemmin harrasta. Yhtään rikkaampikaan ei hän haluaisi olla　- mitäs sitä köyhä rahalla. Ulkomaillekin pääsee tätä nykyä alle kahdensadan viikoksi rantaelämään. Muuhunhan ei rahaa juuri kulu. Paitsi talon lämmittämiseen, siitä sähköyhtiö rokottaa aikatavalla,　talvisaikaan viidetsadat kuussa.

Mutta jos kaataa pihakuusen ja lämmittää uunin tai tai ... ostaa warrantteja niin saattaa päästä halvemmalla.　Osakkeita ei　raaski ostaa: ovat kertamaksuna　vielä tyyriimpiä kuin lämmitys; nekin tosin näin kesällä halvempia kuin talvella. Ostaa Fortumin warreja tai Neste Oilin, rokottaa ikään kuin takaisin. Maksaa potut pottuina. Voi tulla kyllä nokkiinkin: mistä sitä tietää Usan asuntolainojen maksutilanteen tai työttömyysluvut ja　milloin mitkäkin indeksit, jotka laivaa　keikuttavat maailman pörssivesillä? Vakuuttuu mies silti:　on aika heittäytyä hetkeksi entiseen harrastukseen.　


Hän kyllä warrantti-pelin taitaa.
Maanantaina, eilen, heti aamusta hän　on jo　käynyt　katsomassa listoja. Jos olisi ostanut Nokiaa, vaikka tuota　NOK 110819 NDS 4.2 o,　olisi voitto ollut 200　%! Mutta ei hän　Nokiaa, turhaa　vempulaa.　Mutta sitten hän muistaa että tiistait ovat pörssissä lähes aina laskupäiviä ja siirtää ostoksensa tälle päivälle.


Maanantaina Fortum päätöskurssi oli 17.63 ja Neste 7.73. Niistä jompaakumpaa tiistaina warret!
Fortum-warret aika huonoja, parhaimman,　FUM 110916 DAN 18 o,　lunastusaika liian lähellä, ennättääkö 18:n　yli, joista se jako alkaa. Juoksuaika liian lyhyt.　Kalliskin 11senttiä　kipale. Jos nousisi 19:ään　saisi warrelta viidesosan eurosta eli　20 senttiä. Ostaisi 5000, voittaisi 450 €. Liian suuri riski! Eikähän kukaan jätä myyntiä viime päiviin.　

No koska aikaa on, leikkii virtuaalisesti, tekee muka kaupat tiistaina puoliltapäivin.　Jää odottamaan.

Oikeasti siirtyy riskittömämmälle puolelle: Nesteen pitkään. NES 120217 NDS 11.5 o. Kyllä Neste helmikuun 17 ensi vuonna on 11.5:n yli. Eikä Nordealla ole sitä aasialaista häntääkään loppupakkaa hämmentämässä.　Kahdella sentillä　myivät eilen. Laskisi osake vähän, irtoaisi warre sentillä kappale. Viime torstain　kurssilla sillä sai.　Miehemme jää odottamaan, josko tiistain kuluessa sentillä lähtee, ostaa sitten jos lähtee 20 000:n nipun.

Omituinen mies: ulkona odottaisivat marjapensas, moottorisaha, lenkkipolku ja sininen taivas, niin mies jää seuraamaan WinTraden vilkkuvaa, levottomana numeroita läikyttävää pörssikurssinumerovilinää tietokoneen kuvaruudulta!

　

　


17.8. FUM 13 snt






opet, nokka nousuun!
.

　

.

Kari Rantonen taisi olla kaikkien janoisten ystävä.

Minä olen Paavo Pupunen ja olen kaikkien piinattujen opettajien, oppilaiden ja muun kouluväen ymmärtäjä ynnä tuki ja turva, lemmikki. (Kun minuun katsot, mua suutelet - vai miten se meni　= http://www.youtube.com/watch?v=rUJqL3l0MUs)

Tiedän miten tuskallista monelle opettajalle ja oppilaalle on aloittaa uusi kouluvuosi, uusi viikko, uusi koulupäivä　levottomassa　työyhteisössä, missä on jäänyt 'toiseksi'.

Sunnuntai-iltapäivän rikkumaton rauha alkaa　käydä vaivihkaa tunti tunnilta häiriintyneemmäksi; huomisen kasvot vilahtelevat pitkin iltapäivää ja iltaa yhä useammin huoneessa. Omassa kodissa.

Yötä kohti yhä uhkaavammaksi muuttuu olotila. Iltauutisten jälkeen on pitänyt sammuttaa televisio, ei　saata jäädä roikkumaan sunnuntaidokumenttien pariin.　Aikainen herätys kummittelee, päätä hiertää ajatusten joukkotuho, hätäännyttää epätoivo.

Puolilta　öin hiostuttaa. Ajatukset luokkahuoneessa ravaavat. Viet ne sieltä väkivalloin pois,　harhautat itsesi takaisin　lomapäivään, lämpimään kesäpäivän keskipäivään, helteeseen, rantalaiturille onkimaan, virvoittaviin vesiin uimaan.　Hetkiseksi vain sinne　pulahdat, hien huuhdot ja huomaat hetikohta jo　koulunpihalla seisovasi: tuo　kiusaa tätä, tuo tuota rääkkää, ei saa kiikuttaa jos Mixu ei halua, ja pallo kuuluu kakkosille ...　

Päättäjä Rehtoria kiusaa,　Rehtori opettajaa, opettaja　kollegaa, kollega koulunkäyntiavustajaa, sitä fasilitaattoria, avustaja ei enää ketjua jatka vaan　telkeää itsensä vessanoven taakse itkemään.

Onneksi vihdoin　aukeaa päivä ja pian uusi ilta　ja huomaat, ettei se nyt noin kaameata ollutkaan. Ja neljä päiväähän on enää viikonloppuun. Enää muutama päivä menoa ja metakkaa. Ripaus riitaa ja rähinää, hyppysellinen huutoa, meteliä, liikettä. Energiaa yhden voimalaitoksen verran, kuohua ja kohinaa ja siihen sekaan se ruokailumeteli.

Mukavia naperoitahan ne ovat, lapset, huvittavia kun aikuisnaamoina ne näet: tuo Kalle ilmetty lautamies,　tuo Masa valtuutettu ties hallituksen puheenjohtaja, tuo Mari tuleva marttojen pääemäntä, Ekistäkin　jotain saattaa tulla　...　 Uskoa valat. Turva olet monelle turvattomalle.
- ÄL-OO-OO-peta! Hyvähän sinun on sanoa sieltä oksalta ylimmältä! tuhahtaa vuoteellaan pyörijä hikikarpaloissaan.
Tuhahda pois vaan. Lopetetaan, lopetetaan, mutta voisitko silti ajatella että　niin se vaan on: ihania　ovat luojan luomat ympärilläsi,　muruset tarvitsevat sinua, jaa　aikasi oikein, myös　muista olla　heidän kanssansa eikä vain opettaa. Ja onhan, vastahan laskit, neljän päivän päästä perjantai,　VIIKONLOPPU. Pian syysloma, joululoma, hiihtoloma, pääsiäisloma. KESÄ.

Nosta nokkasi　pystyyn! Ja muistele minua: minä olen Paavo Pupunen, tämmöinen reppana, reppanampi kuin sinä.　Katso　minun kuvaani,　ja　tunnet itsesi vahvaksi!　　

　






15.08.2011 - 08:21 | hikkaj | MEDIA - tv,lehti,kirja yms, LENNU

joku ei tykännytkään!

.

.
"HV　 H_j
Äläs tykkää pahaa, mutta minusta, vaikka hyvä jätkä olikin, Topin laulu oli yhtä mökellystä!
Kareliassa joskus näin kun purjehti vilsa päässä väkijoukon läpi lavalle ja yritti laulaa, niin ei siitä mitään selvää saanut. Työnsi puolet mikrofonista kurkkuunsa tekareiden　sisään　ja örähteli. Ei siitä mitään　tolkkua saanut sanoista, semmoista möngerrystä.
Hyvä kansanjätkä se silti oli, Topi.
tuus Lennart"
Tunnelmapa se iskelmässä tärkein elementti　- ei taida Lennu oikein tajuta.

No minkäs Lennun suorasukaisuudelle mahdat - lataa kuin kananpäästä.





hapankuppia ei enää tarvittu

.

　

.

Ison harppauksen ovat Viinijärven tytöt vuodessa ottaneet, voi puhua jo naispesäpalloilusta. Ei minkäänlaista tasoeroa runkosarjassa parikymmentä pistettä　enemmän saalistaneeseen　Lappeenrannan Pesäyseihin. Puhdas voitto tuli eilen (2-1, 5-3) keskiviikkoisen tappion jälkeen.　

Viime kesänä, sen kerran kun siellä kävimme, Jyväskylän Valon neitoisten kanssa tuherrellessa ihan pelotti　pesilleheitot: kenttä rullasi kun heittoa haettiin ojista ja pellon pientareilta.

Nyt ei harhoja　katsoja nähnyt.　Nähtiin pesistä-hei, eikä mitään　nelimaalia!

Viime vuonna olisi tarvittu　kerran jos toisenkin　turvaksi hapankuppia, johon lyöjä　hutiensa jälkeen asettuu　suosiolla seisoskelemaan, odottelemaan kentälle pääsyä, jos jollain lyönti natsaisi. Nyt pelattiin.

Poistopelivaiheessa ovat pelit Naisten Superpesiksessä　eli kolmella voitolla pääsee neljän sakkiin mitaleista taistelemaan; ei nyt sentään ViU vielä mestaruutta uusimaan ala vuodelta 1990.　Pelit ovat tasan　1-1.

Tänään Lappeenrannassa näillä hetkillä　jatkavat, tiistaina　sitten Viinijärvellä ratkaisumatsi.


+　Vinkuilla on naisellisemmat väritkin　pelitamineissaan,　Pesäyseillä　 miehisen sysimustat.
+/-　 kylän raikulipojat löysivät lopulta paikkansa, monen hätistelyn jälkeen tienpientareelta = alakuva 　

- muuten olen sitä mieltä että Rukkas-Antti Ruuskanen　kärsi verisen vääryyden keihäsvalinnassa, mutta se　on toinen heittolaji se　

821 katsojaa

5.25 pitkävetokerroin (kiinni)

74,89 tulosvetokerroin (7-4), oma 7-7

　








vaikea pala niellä
　
　　　 HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarja kolmannessa osassa* jo, puolivälin krouvissa　 ed. 12. Viettien viemää　
"Aurinko paistoi edelleen kesäisesti kun hän tuli Pyynikin vanhalle näkötornille joka oli arkisen rauhallinen vastarannan Härmälöineen, Ratinoineen, Rantaperkiöineen. Alakerran kahvilassa hän vatsansa uhallakin joi ison kahvin, etsi ja löysi kaksi vessaa, molemmat lukossa ja　kusi modernimman nurkalle jossa haisi entinenkin　ja käveli punaisten joukkohautojen päälle rakennetulle laululavalle, jonka askelmien välissä kasvoi tiuha pitkä ruoho. Puustoa　jonka rungoista ei näkynyt"

Seuraa historiallinen hetki. Noiden sanojen, kesken jääneen lauseen jälkeen. Kun käännän sivun/lehden on homma puolessa välissä: kirja ja kilimandzaro - lukeminen ja vuoren valloitus.

Jännittää. Ihan oikeesti.

Käännän kuitenkin.

Mitä? Mitä!

Siinä ei luekaan PUOLIVÄLI, jonka olen käynyt tekstaamassa lyijykynällä yläreunaan ennen kaiken alkamista, kipaissut. Vaivihkaa.

11.6. - 14.8. 2011　　Yli kolme kuukautta Salaman kieltä, joka on tarpeeksi monimutkaista täyttämään kielinälkääni, vaikka sisältö puuduttaakin: politiikkaa, naimista, juomista, hulluutta, aallonpohjaa, alhoa, apatiaa, frustraatiota, masennusta, nihilismiä. Yhdyn kriitikoihin, jotka kirjassa Salmisen merkintöjen mukaan kirjailijasta kirjoittavat 'esimerkkinä kirjallisuudesta josta puuttuu myötäeläminen ja toivo'. Tämä kirjan　mukafiktio-Salminen 'puolestaan nimitteli arvostelijoita hyvän litteräärin käytöksen nimeen öykkäileviksi ammattitaidottomiksi kusikallioiksi'.　

Toinen,　elävä, tosin nyt jo kuollut,　Salminen, Arto, sittemmin kirjoitti　julki　vielä enemmän　myötäelämättömämmän ja toivottomamman tuotannon: lasinkirkkaan, tai samean, pahuuden, mikä jostain käsittämättömästä syystä　nautitutti - Ei-kuori, Varasto, Lahti.

Kyllä silti　myöntää täytyy, että näinä　kauniina kesäpäivinä tulee monta kertaa ikävä Kilven Voltsua.

No joka tapauksessa sivu 360 ei ole puolet 732:sta. Niin se vain on. On puskettava eteenpäin kuusi sivua puolimatkaan päästäkseen. Siis ei muuta kuin marssiin ylälaidasta eteenpäin:
"sammalen häivääkään, oli ryhdytty uusimaan, puolimetrisiä taimia istutettu viitisen metriä toisistaan, lahoista kannoista päätellen korkeaan aikaan. Entiset läjäpäin tehdyt istutusalueet olivat lähes kolmekymmentä vuotta vanhoja, puut alta kaksikymmenmetrisiä, viitisentoista senttiä paksuja riukuja. Hongikko ei hevin uusiutuisi muuten kuin aitaamalla koko harju ja antamalla myös aluskasvillisuuden rehevöityä, hän päätteli. Siinä menisi parikymmentä vuotta amatööriarvion mukaan - ja kuka ties menettäisi neitsyytensä, filmitaiteen alttarille, jonkun kunnianhimoisen ohjaajan hyväksi muttei toimesta. Ja isät raahaisivat edelleen tyttäriä pillusyyniin."　 *Hannu Salama, Otava 1981: Pasi Harvalan tarina I





Lapin hillasuolta löytyi ämeriäkkyläisyyden kantaisä
.

　

.

Ämeriäkkyläisyys on vaikeasti määriteltävä termi, jotain ylen röyhkeää se joka tapuksessa tarkoitttaa, toisten rääkkäämistä: minun sanani on laki - pomppikaa!

Maanantaisesta A-studiosta ei millään ilveellä tahdo päästä irti, jäi sen verran pahasti kutkuttamaan mieltä. Siinä tilustensa herra ja hidalgo　halusi näyttää että 'meijjän mailta pysykööt muut poissa', vaikka ne maat missä helevetinkorvessa sijaitsisivatkin. Puomi pystyyn keskelle korpitietä ja nurin marjanpoimijoiden viitat! Maillensa painukoot, ketaleet.

Tämä valtias astiatta toikkaroi suolla,　tuskin kyykistyi maahan　katsomaan.　Naapurin　vaimo　sentään nitrosuihkeen kanssa yritti poimintaa. Kuka tulevaisuudesa poimii nekin marjat? Oli naistoimittajalla ihmettä kerrakseen, taisipa olla saappaissaan pysyminen.

Ne joita ämeriäkkyläisyys puhtaimmillaan kiinnostaa, napatkaas tuosta > LAPIN HILLASOTA　(7.9.2011 poistuu nähtäviltä - valitettavasti.)
"Minä olen kuule särkenyt näitä paljon. Ihan pirtin nurkalta lähtevät." "Iso kivi vielä viimeiseksi - ja kantokin johonkin. Siellä on." "Tämä puomi tulee sitä varten että siellä　 minun piennartiellä ei kulje muut kuin minä." "Taikut tulivat... ...Arvaapa miten siinä kävi! Minä näytin nyrkkiä kun ne oli pikkusia, minä olen vähän isompi." "Minä ajoinne pois neljä kertaa ... velipoika ajoi kolmesti." "Me teemme tätä tulevaisuutta varten."





viimeisiä päiviä viedään
.

.
Ois se kamalaa
Jos ei
ois eläkkeellä
ja pitäs kouluun kammeta.
　
Nii'palj'

työantaja

Viel'yl'

an-

nat-

taa.

　

　

　



20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)




löytyi Satu Taiveahokin
.

　

.

Mikähän se pistää tätäkin aviisia lukemaan? Sekö kun monena kesänä juoksi vankilaporukassa Suomi juoksee viestissä Utsjoelta Helsinkiin? Kuuli monenlaisia juttuja muurin takaa. Nukkui Klinu Loikkasen huushollissa lähtöyönsä. Vai mikä? Kummallinen maailma se on.

Tuo nyt ainakin panee lukemaan tällä kertaa, tuo tanssija Kanki-Kaikkosen vaimo. Satu Taiveaho, entinen kansanedustaja, hymyilee uutta virkaansa. Satu on valittu Sininauhasäätiön toimitusjohtajaksi. Tuommoista hymynaamaa ei aivan äsken ole　lehdessä　näkynytkään. Uusi toivo on sentään vanha lehti, alkujen aluksi Wangin Toivo -nimellä ilmestynyt jo vuodesta 1946.

Upeita aallonpohjasta selviytymistarinoita löytyy numerosta kuin numerosta. Tällä kertaa Satu Taiveahon tarina haukkaa sen　tilan. Taustat selviytyä uudesta toimesta näyttävät vahvoilta: takana on poliittista päättäjäverkostoa, lähihoitaja-maisteri-koulutusta sekä kodin antamat　 heikompien auttamisarvot. "Minulla ei ole ollut tapana päästää itseäni helpolla", ilmoittaa Satu päätoimittaja Päivi Strandénin reportaasissa.

Taiveaholla ei alan kokemusta ole, on　muuten vankka pohja.　Kokemusasiantuntijuudesta lehdessä on parikin juttua: minkä itse on kokenut, se tieto on arvokasta ja　samalla kokemuspohjalla voi auttaa toisenkin jaloilleen, paremmin kuin hankituilla titteleillä.

　JormaSoinin, väärien valintojen asiantuntija, 　jutut ovat aina lukemisen väärtejä. Varsinainen kokemusasiantuntija jos kuka! "On ollut masentavaa huomata yhä uudelleen oma raadollisuus. Sieluni nimittäin tietää, että jos löytäisin tarpeeksi ison summan ja olisin varma, ettei kukaan ole löytöäni näkemässä, löisin rahat kukkarooni."　 Ei ihme jos mies on saanut parantaviakin kontakteja monenlaisiin maanmatosiin.

Pekka Peltomäestä, sairauksien runtelemasta oman tiensä kulkijasta on viimeisellä sivulla juttu ja hänen päätoimittamastaan vähälle huomiolle jääneestä Asukki-lehdestä, jota on myyty samalla periaatteella kuin uutta köyhien ja syrjäytyneiden vastaperustettua Iso Numero -lehteä. Vietnamit, Oslot on koettu ja koluttu, nyt on　miehellä　Syväpuron aika. Pekka kertoo olevansa melko raitis. Mies asuu Syväpuron hoitokodissa ja toteaa ykskantaan tyhmään kysymykseen: "Juopoksi tullaan ryyppäämällä viinaa."

Ahvenanmaalla, Torniolaaksossa, Pelkosenniemellä, Sodankylässä käväisee lehti kuulostelemassa hyviä uutisia. Myös Vaasan vankilan kristillisellä osastolla, jossa vankilan johtaja Taina Nummela kertoo: "Tämä osasto on konkreettisesti osoittanut henkilökunnalle, kuin vangeille, että rikos- ja päihdeongelmista on mahdollista toipua."

Meille vankeusrangaistuksen ehdollisen tuomion vähättelijöille Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Tiina Vogt-Airaksinen　valottaa, miten rangaistuksen koeaikana pienimmätkin rikkeet joutuvat syyniin. Rikosrekisterimerkintä painaa kauan aikaa ja estää pääsyn monelle alalle. Valtaosa tuomituista lopettaa rikosten teon.

Hienoa nähdä ja kuulla, etteivät kaikki alanmiehet ja -naiset ole synkkyyteen vaipuneet, vaan auttavia antaumuksella mukana olevia ihmisiä on olemassa ja　toiminnassa mukana.　
"Matka oli upea kokemus. Se oli minulle elämäni parhaita hetkiä - naurua, hymyjä, keskusteluja ja kyyneleitäkin. Jotakin sisimmässäni liikahti. Koin myös vahvaa henkistä ja hengellistä antia. Aina myös maapallon kauneus ihmetyttää. Maailma on kaunis paikka! Tulin matkalta vapaana ja onnellisena. Sydämen ilo ja onni　vahvistuivat. Koen, että valitsemani suunta elämässä on oikea. Tämän jälkeen oli hyvä astua tehtävään Sininauhasäätiössä." Satu Taiveaho Camino de Santiagon pyhiinvaellusmatkasta. Uusi toivo 2/11
http://yle.fi/ohjelmat/1171052　Santiago de Compostela Teemalla　perj.12.8.2011






tyypillistä kesäteatteri- ilottelua
.

　Neuvostoliiton lippu lepattaa länttä kohti

.

Kerran kesässä pitää uskaltautua - eli　pistäytyä normaalissa　kesäteatterissa, semmosessa missä on rento meininki, missä ei turhia konstailla. Semmosessa jossa ajetaan autolla ja ollaan humalassa. Semmosessa ei tarvihe katsojan jännittää kelepaako näissä　rytkylöissä männä ja olla. Kaikki käypi, ei huoli pinnistellä.

Nirppanokkain pitää näistä kekkereistä pysyä loitolla, niissä hienoissa kotiloissaan. Niissä joissa kaukosäädintä 'säilytetään flyygelin päällä ylioppilashatun alla' - niin kuin muuan kylätohtori asian ilmaisisi.

Kesäteatterissa　saa rentoutua.

Eilen sen tunteen koki toiselle sadalle yltävä ihmisjoukko. Muuten meni hyvin mutta sää petti, mustanpuhuva oli taivas: ukkonen ja salama kilvan piiritti teatterikukkulaa - kävi ikään kuin sotaa näyttelijöitä ja katsojia vastaan.　Ihan koko näytelmän ajan. Ihan tosissaan paukutteli ja räiski, jopa niin että päästi savukopista savut ennen aikojaan ja valoja väläytteli tuontuosta. Suorastaan vaarallisen tuntuista oli poskimikkien sähköinen yhteys äänentoistolähteille.

Liämäsade ei tosin haitannut katetun katsomon uumenissa. Ja muiltakin uhreilta vältyttiin tällä Leningradin reissulla, vaikka ihan tosi oli matkassa ja kyyti kylymää; suomipoika ampu ryssää　pectopahin pöydässä, leikillään, ja　ryssä vastasi papatukseen papatuksella.　Eipä liene moista ex tempore -lavastusta sattunut noin nappiin osuvana milloinkaan.

Muutenkin se　märkä idästä puhaltava　ilma, kun koko ajan satoi, väliin ramakastikin, oli kuin tilauksesta paikalla: nuhruinen, kostea, sadetakkikelihän　vallitsi aina 60-70-luvun Leningradissa metroon ja　Europeiskajaan hoiperrellessa. Silloin milloin joku ei poistunut koko matkan aikana hotellista, sen verran ulkoilmaa　haukkasi kun astui mennessä　linja-autosta aulaan ja kolmen yön jälkeen aulasta autoon takaisin. Joku　saattoi kysellä　poistullessa että milloin ollaan Leningradissa. Joku ihmetteli Tolosenmäessä että 'onpa täällä Neuvostoliitossa ihan samannäköstä　niinkun Kitteen Tolosenmäissä, sama Unijoni ja kauppa, ja tuommonen pitkä sininen posti'.

Noissa tunnelmissa, vähän siistityimmissä, matkailtiin teatteri-ilta Tohmajärvellä. 30 vuottaan viettävä Teatteriyhdistys　 oli kaivanut naftaliinista Aimo Vuorisen vuonna 1976 kirjoittaman　näytelmäkäsikirjoituksen Votkaturistit ja uudelleen sovittanut sen nostalgisemmaksi, matkaksi maahan ja kaupunkiin joita ei enää ole.　

Kiva ruppeema. Vaikka vaisumpi kun todellisuudessa. Parempi niin niin ei jää kaipaamaan sinne.

Siitä Kallesta, Raimo Bergman,　suatta ens kesäksi kutkun Kätkäläisen.

　　


21. brosyyri




omistajan elkein tv:ssä
.

.


ap
  • aamukahvit

  • HS

  • tv: I-hah-haa, Neppajymykerho

  • välikahvit

  • nokoset

  • tv: Paavo Pesusieni




kp
  • sauvakävelyä (ei kainalo)

  • elokuva: Minä soitan sinulle illalla

  • muikut

  • nokoset

  • pannukahvit


ilta
  • Votkaturistit T-järvi

  • sauna


    •
  • kirjoja 　

Onni Eläkeläinen merkitsee herättyään päiväohjelmansa tälle tiistaille muistiin. Jättää dokumentin koneelle.　Samalla ihmettelee, ihan nikottelee,　eilistä pohjoisen polleaa　soidensa　haltijaa A-studiossa:　Lapin hillasota　　- minkälainen öykkäri, lakkasoiden kunkku! Minun ovat maat! Tähän hitsataan portti.　Niin tyypillinen kepu kuin olla ja taitaa, oikee ämeriäkkyläisten ämeriäkkyläinen.　Pikkupoika hiekkaläjällään: muut pois tai turpiin tupsahtaa.　


Huom! illan rankka valinta: kesäteatteriin mennessä joutuu kulkeutumaan Kiteen Rantakentän ohi, missä menossa Superpesiksen poistopeli　KiPa - Sotkamon Jymy. Ohi ajaa vaikka etiäinen kuiskuttelee: suattaa muhhii yllätys. Hymähdyttää OE.tä: etiäiseltä　se ei usko lopu!　




Imatralla
.

　

.

Päivemmällä Pekka Räty oli pannut hyrskynmyrskyn, illemmalla kuohui Vuoksi.
- Parempi oli tämä Matti ja Teppo kuin Kuopion viimekesäinen, vaikkei huono sekään ollut, päinvastoin.
Semmoista keskustelua käytiin Kruununpuiston kesäteatterista poispotkiutuessa. Ilomieltä hytkyen　tuntuivat palailevan muutkin katselijat kohti Valtion hotellia. Me emme sinne, vaan halvempaan.　

Kaiken takana on nainen oli　esityksen nimi. Ja nimi piti paikkansa, vaikka ukot miten yrittivät perustaa miesten kaupunkia, minne ei akoilla asiaa; ei yhtäkään tupperware-kippoa sinne ollut lupa kuljettaa. Siitä mitään tullut, naisen kaipuussa, siitä kaupungista. Ukot odottivat kuin armeijasta poispääsyä, että pääsisivät taas naisiin.

Oli vilskettä ja vilinää ja paljon ihmisiä näyttämöllä ja kaikki hallinnassa; harjoitustilanteista olisi hauska kuulla - onko ohjaaja Rädyn pokka pitänyt.

Musa oli tarttuvaa, pitkään aikaan en ole niin innokasta vanhaa rouvaa katsomossa nähnyt kuin nyt siinä edessämme: jalka komppasi ja kädet taputuskohtaukseen yltyivät. Nautti muun rahvaan mukana. Puolentuhatta meitä oli siinä pällistelemässä naisihmeyttä.

Vähän alussa　arvelutti kun orkesterikamat tyhjällä lavalla orpoina odottivat: ettäkö itse tuottavat musiikin - eiväthän ne saa sitä mattiteppo-kierrettä mitenkään aikaan ilman Mattia ja Teppoa. Vaan saivatpas.

Arvelutti myös Eino, tämä vaimo-Kirstin rukkanen, jonka vaimo ulostaa yhteisestä kodista: onkoon tuosta laulajaksi? Ja oli. Heikki Pöyhiä, powermetallimiehiä. Vaimo Kirsti oli lainattu Kotkan teatterista, Pia Lunkka.

Meno oli hurjaa, mutta silti hallittua - uomassa pysyi vaikka välillä　väki　villiintyi. Katsomo pyrskähteli ja taputti tuontuosta. Ei kyllästytttänyt vaikka alun kolmattakymmentä mattiteppokipaletta orkesteri soitti ja esiintyjät esittivät.

Anoppien tanssi, härkätaisteluasentoineen tuskin unohtuu silmistä ihan kohta. Rouville kiitos!　:)

13000 katselijaa on näytelmän, oikeammin　näytöksen nähnyt. Reilun kuukauden aikana! Imatralla. Pienessä kaupungissa, missä viime vuonna kävi Vesterisen　Säkkijärven polkkaa katsomassa 16000 katselijaa, yli puolet kaupungin väkiluvusta.　

Pois niistä kuohuista oli lopulta valuttava ja noustava kosken kuohuja ihastelemaan, Nightwish soitti ja Vuoksi ärjyi voimansa tunnossa, se　syöksyi kuin vapaaksi päästetty leijonalauma häkistään. Ikään kuin tuossa ei olisi ollut jo katsottavaa kyllin, joku halusi vielä enemmän himinää elämäänsä ja laski 　vaijerilla kosken yli. Maksusta tietenkin. Vaan eipäs uskaltanut sekään huimapää pää alaspäin laskea, vai eikö liene ollut varaa: pää alaspäin kosken yli olisi maksanut kympin enemmän kuin pää ylöspäin　- 50 €.

Nautintoa me haemme, maksoi mitä maksoi. Omat kuohut omassa päässä eivät jostain syystä aina eivätkä ainakaan kaikilla riitä, vaikka kyllä siellä tarpeeksi kuohua riittäisi - kaikilla.

Vielä illemmaksi kun ilta ehti, löytyivät kolmannet kuohut - tarjoilijan pöytään kantamat.

　


20. brosyyri





kun politiikka　on yhtä　kännäävää　sukupuolielämää
.

　　　　　　　　　　　　　　 HANNU SALAMAN FINLANDIA-sarja toinen osa päätöksessä　 ed. 11.　　Mieluummin mielisairaalassa　　

Olemme sivulla 302, korkeutemme kilimandzarokiipeilyssä on　2432 metriä. Se　hujoo jo Norjan korkeimman korkeutta: Galdhöpiggen 2469 m. Puoliväli lähestyy. Matka-aikaa kulutettu pian kaksi kuukautta.

Mielisairaalasta vapauduttuaan maankuulu kirjailija Harri Salminen kurkistaa entiseen kotiinsa, josta poika antaa äkäiset hatkat:　"Vittu ... häivy täältä hullu. Äkkiä." HS kompuroi polulle, jossa vastaan marssivat pojankossit murjovat naaman uuteen kuosiin. HS painelee liittoon, jossa Ilmari Autere ymmärtää neroa ja lainaa rahaa sekä　siinä sivussa　huomaamatta vaimoaan, Anitaa.

HS painiskelee myös Herhiläisen kuoleman kanssa, mutta ennen kaikkea tämän vaimon kuoleman kanssa: Saara on löytynyt kuolleena　aineiden sekoittaman　Harrin asumuksilta.

Vaellamme aika tiukasti Salaman pihdeissä kohti kilimandzaron ylisiä, emme juuri maisemia ennätä ihailla - yhtä kiivasta　sukupuolielämän ja kommunismin vatkaamista. Toisaalta maisemissa ei juuri muutosta: samaa pusikkoa, mutalikkoa　kaikin.

Pasi H puhui ensimmäisen etapin, sen Herhiläisen perunkirjoituksen, nyt Salama jatkaa toisella etapilla Kolerassa　Salmisen suin politiikkaan kietoutuvaa panemistaan: "...joilta tulee kun ne sanoo Lenin, tinkimätön, marxismileninismi."　 Salminen tarpoo mielenhäiriöissään, koettaa　punnertautua Anin rakastelulla　ylös valoon - seijojen, eijojen, saarojen jälkeen.

Lyhyesti:

Salama kertoo vasemmistolaiskulttuuriväestä, joka täydellisesti on antautunut politiikalle, juopottelulle　sekä seksille jotka ovat yhteenkietoutuneita, so. samaa asiaa. Ja riitaa riittää.

Vuorikiipeilyyn tottumattoman on　aika　toivotonta aloittaa Kilimanjarosta, kaunokirjallisuuteen tottumattoman on vielä　toivottomampaa aloittaa　lukuelämysten haun Salaman Finlandiasta.

Ei siitä mitään tule, kun ei joka hetki tunnu tulevan tottuneeltakaan.

Jotenkin kohauttavaa, että Anita olisi Tuula-Liina Varis! >　http://sbrunou.blogspot.com/2007/04/hannu-salama-tapausten-kulku.html


　

Kolera on rajubändin　puolityhjälle loppusivulle kirjoitan:



"6.8.2011 klo 23.23

Onpas ymmärtämistä Salamassa.

Viitsiikö kauhua jatkaa, kun　kauniimpaakin on tarjolla?

Pitäisi paneutua vieläkin paremmin kuin paneudun, mutta onko se sen arvoista: tuhlata aikaa ajatustyöhön, elämään myötä hulluuden puuskissa ...

Puren hammasta, päätän, että on oltava ainakin kolmannen etapin verran."　
　

On siis kolmannen etapin aika, nousta huomenissa jatkonousuun kilimandzarolle; eteemme aukeaa Finlandia-sarjan kolmas osa -　Pasi Harvalan tarina I.

　


" - Naiko Herhi sit Eijan kans?

- En mä tiedä, Eija ainakin tykkäs Herhistä. Joskus noin niin kuin ihan vähän vituttaa mimmonen saatanan raakimus tässä elämässä pitää olla että pysys edes hengissä. Jostain perhe-elämästä nyt ei kannata haaveillakaan tällä luonnolla ja edellytyksillä."
Hannu Salama, 1977, Otava: Kolera on raju bändi






ne vaan tipahtelevat

.
　

.

Lasse Virén on kontallaan mustavalkoisessa kuvassa. Mustavalkoinen kuva　on Valittujen Palojen kansikuvana Lasse näkee karkuun painelevat juoksijat, me näemme Lassen samansuuntaisen katseen.

Sillä selvä! Tämä VP 8/11 on luettava, samalla　sanatesti läpikäytävä, testi tosin niin että luen vastaukset enkä kilvoittele itseni kanssa. Moni VP jää lukematta, odottamaan ns. lukuvuoroaan, joskus jopa muovikuoreensa unohtuu.

Rosvon hyökkäykseltä puolustautumisohjeet eivät kiinnosta, ei myöskään pitkän iän salaisuus, kuvina ja lukuin* tosin kyllä. Vähän on sama tunne kuin Herätkää-lehden kanssa. Varpaisillaan - mitähän ne syöttävät.

Jääkarhukuvia. Jokin aika sitten VP kertoi kahdesta Huippuvuoren ympäri melojasta ja jääkarhun kitaan joutumisesta telttahälytyksen pettäessä. Selvisivät.


*
Guru ja ruoka　 Ei

Puutarha. Kauneus. Autot　　 Ei

Pelivalmistaja Peter Vesterbacka　　 Noei

Jan Erola　　 Eipä

Myrskypurjehdus　　Vielä vähemmän

Eric Claptonin muusa Pattie Boyd; jotain heroiinista silleen.　 EiEI

Halvempaa energiaa kiven sisältä　 Toiste (eli ei koskaan)

Pitkä ikä　　KUVA　KIINNOSTAA: Ihminen 122 - hummeri 140 - valas - 211 - mänty 1000 - meduusa - kuolematon!

　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　　sudenkorento 4 kk - jänis 13 - puuma 15 - koira 29 - kissa 36 - kilpikonna 80 - norsu 86

Matka jään alle pohjoisnavalla　　　Myöhemmin

Suruakin tarvitaan　　Joopa joo

Yritän päästä vähällä, jotta saisin morkata VP:tä. mutta tällä kertaa ei onnistu millään.

Pakko lukea Mafia, Pariisi, Lypsävät männyt, Luotettavimmat laitokset, Olympiakisojen merkilliset sattumukset. Ja palata sittenkin sinne pohjoisnavalle ... onko napajään alla maata ... jään paksuus enää 4 m, ennen 15!

Tämähän on mainio numero!

Mageita entisaikojen autojen kuvia. Ja vielä Sanatestistäkin pari opittavaa: mykologia/sienialaa - enologia/viiniala - organologia/soitinalaa.

Että semmoinen tapaus - mitäs siinä meni? Reilu vartti.

　

　

Mafia, Pariisi, Lypsävät männyt, Luotettavimmat laitokset, Olympiakisojen merkilliset sattumukset.


Olympiakisojen merkilliset sattumukset = Ritola kaatui 1924/Pariisin estejuoksussa vesihaudan pohjalle. Voitti kuitenkin.
Luotettavimmat laitokset = pankki, oikeus, avioliitto.
Lypsävät männyt = Kanarianmännyt luovat omat sateensa, neulaset keräävät kosteutta tehokkaasti, vesi virtaa maaperään saakka.
Pariisi = ks. kuva!
Mafia = Zaffuto kehottaa unohtamaan Hollywoodin välittämän romantisoidun kuvan mafiasta. "Täällä Riina apureineen suunnitteli julmia murhia. Eräs murhatuista oli vasta 15-vuotias poika, jonka ruumis upotettiin happosäiliöön."
　






mikä ei tapa se vahvistaa
.　

.

.

tässä 　oltu

monen monet　päivät;

ykstoikkosta puuhaa

ja tyyristä

　

　　 -　laskettu　suu mutrulla　pörsliukua.　

　

　

US 5.8.2011:



　


　

　



20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)



tuomio kirkossa　jos muuallakin

.

.
"HV
Tänään Parviais-Jussukka taluttaa alttarille kolmannen vaimonsa. On jostain pihan periltä löytänyt tuoretta lihaa ja verta. Vihkaistaan Helsingin Tuomiokirkossa turistien nähden.
Tuomiokirkossa: en maha mittää sille että yököttää. Mies makaili kuukausisotalla ruumisarkussa, kuolemaa harjoitteli.
Kaikkea sitä manalanmaan ja taivaanilon välillä tapahtuu!
Tuus Lennart."
Lennu totaalisesti hakoteillä! Erämaissa samoamassa? Infoähkyn ulottumattomissa.　Eikö vanhapoika ole lukenut, että Jussi yrpiinty lehdistöön teki　annemattilat　eli siirsi häänsä ja hautajaisensa.



Lehtikirjoittelusta suivaantunut Jussi Parviainen ja hänen morsiamensa Saana Uimonen siirtävät häidensä ajankohtaa.


Parviaisen ja Uimosen häiden toteutumisesta ei nyt olekaan täyttä varmuutta.






juhlahetken kruunuksi
.

.

Sujautettiin kontiot ja hait jalkoihin ja kerättiin ne　eiliset marjat ihan oikeasti tänään.

Litra mustikoita ja vadelmia kaksi.

Eikä nähty yhtään karhua, vaikka karhumaastossa kuljettiin, ei edes kyitä, joita niillä marjamain melkein kerta kuin kerta vilistelee.

Marjat ovat makeita ja niillä kerrosteltu kaakku, kuohukermalla kuorrutettu on makoisaa päiväkahvin kera.

Ei päässyt käymään nyt kuten aikojen alussa tätä tärkeää päivää seuraavana, jolloin miehellä metsässä välähti kesken kassaran heilunnan, miksi eilen oli hillopossuilla　herkuteltu. Ei ollut toinen sanonut muuta kuin 'eikös ookin hyvä munkki'.　

Hätä käteen siinä metsässä kaadetulla koivun rungolla, tuhottoman kookkaan mobydickin kyljellä kahareisin istuessa; jos kohta jo naurattanutkin toisen oveluus.

Vaan nyt on aika kuitata ja lipsauttaa:
- Onneks olkoon vanhenemispäivän johdosta.
Ja jatkaa:
- Moni kaakku päältä kaunis.
Ja vielä tehotauon jälkeen lohkaista ja tunnustaa:
- Ja entistä ehompi sisältä.

　




03.08.2011 - 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, vapaa-aika, koti, RAIKU


raikukin
.

.


Kelp' on syy

poimia miel.

vatelmia

kuin

mustikoita:

Ei tuu sormiin

　

kynsiin

mustelmia.

Eikä pistä kyy.
　



20 ja 11 tai 11 ja 20 Siinä raikuilun vuoden 2011 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi lipsahtaakin.

(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on perussuomalaista premodernia runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa n. 12 tavua - joskus jopa puolensataa, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)




kiljunta-aparaatissa　
.

.

Tuli kaks kutsua huvituksiin.

Selänteen Teme soitteli ja pyysi jahdilleen merta kyntelemään.

Myöhässäpä　kävi kutsu. -　En tule!

Otin vähän nokkiin kun ei pyytäny　silloin kun ne Koivut ja　Ruudut sun muut Lepistö-Jokiset　siellä olivat hurvittelemassa, silloin ois ollu vähän himinätä,　iltalehdet niistä vasta viikolla　kirjoittelivat. Eikä siellä sinänsä sen kummempaa näyttäny tapahtuneen, vaan oispa ollu　kuitenkin jonkinlaista glooriaa mitä nyt Suomen mitassa voipi olla.　Jäi kytemään kopan pohjalle vähän silleen että oi jospa oisi saanut olla muukana, nöf nöf nöf nöf sun Viiiii.

Vaan kaheltaanpa Teemun kanssa! Ei, en minä lähe.　Sen verran kuiva jätkä on. Eikähän sen jutut　peleistä ja autoista paljon kiinnosta, Kirkegaardista ja Gogolista se poika ei välitä, tuskin　on kuullutkaan. Pitäköön pailunsa, pyh!

Toinen kesänviettokutsu tuli isolta　firmalta.

Pääsis kirkumaan. Jos ihan vähän pulittas.

Kaikki härvelit ja hilavitkuttimet käytössä, senkun lasettelee ja kaiteesta pitää kiinni. Ja yöpaikat ja sapuskat　kaiken komeuden jälkeen　tiedossa.


- No se! Ja sinne!
Huvihärvelit ja kiljunta-aparaatit

Maamme huimat huvipuistot ovat monen perheen ehdottomia lomasuosikkeja. Hyvä mieli tarttuu eikä naurua ole koskaan liikaa.
Linnanmäki, Särkänniemi, Visulahti, Tykkimäki, Jukupark, Powerpark, Wasalandia...　
　
Allakkaan joutessani　jo päivänkin ympyröin, yhteiseen allakkaan keittiön seinälle. Päästään vaimon kanssa taas nauramaan ja kiljumaan, niinhän se tuossa lupaa.

-　Ilottelemaan, sanos naapurin Antti.

En minä　tohi sille　heti sanoa kun se töistä tulee, löytääpähän merkinnän seinältä ja kysyy jos on mitä　kysyttävää.






hirressä hengaillen
.

.

Elämän Amatööri on kumma mies - ei edusta lajiaan tavanomaisesti. Elämän amatööriä 'näin on aina ollut ja näin on oleva' -slogan ei tyydytä vaan hän on valmis vaihtelulle: hän on aina valmis partiopoika työntämään päänsä asioihin ja töhrimään itsensä asioilla, jotka ovat hänen käsityskykynsä ja varsinkin hänen innostuksensa ulkopuolella.

Se vähäinenkin turvallisuuden tunne häviää kun astuu alueille jotka ovat oman innoituksen ulkopuolella.

Toisaalta tavanomainen tylsyys katoaa siksi hetkeksi, minkä viettää 'vierailla mailla'. Eikähän siinä kummoista askelta Elämän Amatööri tarvitse ottaa kun on ulkopuolella tutun. Piankos huomaa piristyvänsä!

Ulkolainen elokuva esim.

Hanttiin hän aina pistää, EA, jos syötävänä on ulkomailla tehty filmi. Niissä kuolema ja tappaminen on varma nakki. Niissä ei useinkaan huokailla heinäsuovassa　tai rukoilla　"ah, lemmittyni, minä rakastan sinua,　oih Helenani tulethan takaisin" vaan niissä otetaan pyssy ja paukautetaan. Miehestä mitta ns.　Siksi　Elämän Amatööri　kammoaa ja karttaa ulkolaisia elokuvia, leffoja kuten niitä tuttavallisemmin näytään kutsuttavan.

Eilen kuitenkin, keskellä sunnuntai-iltapäivää hän rohkaisi mielensä, vissiin sen tikipotsin puutteen takia, ja tarttui täkyyn, kun kaunis kuuluttajakin kertoi että kyseessä on perheleffa. Ja kun se pohjautuu Dickensin, tuon englantilaisen kuulun　kirjailijan tekstiin; ja olihan EA vastikään　palloilut paikoilla eli Dickensin kotinurkilla Broadstairsissa, kaakkois-Briteissä, jopa Lontoossakin seikkaillut.

Oliwer Twistiin, Orpo-Olliin,　kiinni oli käytävä. Itse Polanski-herran ohjaamaan. Surrealisti surrealistihahmoissa kiinni: jotainhan siitä on tultava.

Jännät hahmot toinen toisensa jälkeen ilmestyivät eteen, poikajoukko varasteli ja aikuispahathenget pitivät jöötä. Nummeilla käveltiin kuoleman kielissä ja Lontoon liassa rottien seassa pyöriskeltiin. Orpo-Ollia pidettiin pihdeissä, kun hyvästä väkivalloin yritettiin　muokata Bad Boy.

Lopussa paha sai palkkansa ja pääpaha retkahti vahingossa köyteen kaulastaan.

Koko perheen leffa oli　onnellisesti　ohi.

Elämän Amatööri huokaisi: ei hassumpi. Vilkaisi sitten ulos aurinkoon ja käveli marjapensaaseen viinimarjoille räkättien kiusaksi.

Vähän pettynyt tosin oli kun luki lehdestä ammattiarvostelijan tekstiä: Roman Polanski siirsi viktoriaanisen Lontoon Prahaan elokuvassaan Oliwer Twist vuodelta 2005 saamatta ympäristön hajua mukaan; sovitus jää persoonattomaksi.

Ei Elämän Amatööri　filmiä noin ollut nähnyt eikä　ajatellut, kun ei ammattilainen ollut.





klo Ei kommentteja: