Berlu
Jykän vieraana - mahtaa olla kiusallista
28.02.2011
- 07:36 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
huikopala
.
Berlusconi Kokoomuksen vieraaksi
Syystä
jos toisestakin puskee mieleen muistuma kummisedästä
(huom! pienellä) ja hänen pojanpojastaan Iekistä.
Kummisetä
kuorsata jymisteli päiväuniaan, Eero höpösteli lattialla omiaan, veti
junaa narun perässä. Hirsiä vetelevän korahtelevan ukkinsa kohdalla
vilkaisi kuorsaajaan, huikkasi 'Kika!' - ja jatkoi matkaansa.
Berlusconi inför rätta i dag
Titteleitä
kuin hattuja herastuomari Pykälämäen päässä
27.02.2011
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, Local, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
.
Humanististen tieteiden kandidaatti ja luokanopettaja H sekä pelkkä peruskoulun luokanopettaja M, nyt jo eläkeukkoja, ajelivat uuraasti vuosikausia syksyt keväät polkupyörillä työmatkojaan puolen tuntia sinne missä vihreä liitutaulu odotti ja puolen tuntia takaisin lepoon ja rauhaan.
Usein H&M puheli tieteistä ja harmitteli kun oma opiskelu oli jäänyt vaiheeseen, mistä ymmärrys, jota kummallakin oli runsain mitoin, vasta alkaa. Ymmärryksen käyttö oli jäänyt kahdenkeskiseen kanssakäymiseen, vaikka akateeminen sivistysmaailma kummitteli alituiseen ali- ja ylitajunnassa.
H&M:llä oli iso syy tiedossa, miksi kaikki oli jumahtanut paikoilleen eikä järjenkäytölle ulospääsyä umpiosta ollut. Yksi syy oli kummallakin, ja vain yksi.
Nimittäin.
- Englanti.
Pahus jos osaisin englantia, ryhtyisin taas opiskelemaan, suunnitteli H
sytkytellessään pyörällä eteenpäin, - kumma kun suomen kielellä ei voi
suorittaa maisterin tutkintoa, eikä lisenssiksi tohtoriksi tulla. Lähteet ovat
tukossa, tie on kiinni kuin amiksen pojilla aikoinaan.
- Tietokone. Pihkeinen jos osaisin
tietokoneen kiemurat, suorittaisin oitis ensin alemman korkeakoulututkinnon,
sitten yhä ylemmäksi yrittäisin, suunnitteli M, joka aikoinaan
Commodore64-iltapäiväkoulutusputkeen koulunpihan poikki marssiessaan, kuten
muistamme, loihe rukoilemaan "jos mahdollista niin ota pois tämä
kalkki", - mutta ylipääsemätön on este! Ja on aina oleva.
Pyörätkin vonkuivat kun opettajat polkivat. Ottivat osaa.
Sittemmin, eläkkeelle asetuttuaan, tavallaan kaikki kulki oikeaan suuntaan, meni melkein nappiin.
Ei. Eivät he kumpainenkaan selättäneet estettään: H, huk-luokanopettaja, ei oppinut englantia sen enempää kuin minkä ulkomaanreissuilla ruokalistalta jonkinsorttisen ruuan saanti edellytti not onion -höystöllä lisättynä. Eikä M, pelkkä peruskoulun luokanopettaja, oppinut tietokoneen käyttöä niin sujuvasti jotta tietokoneesta olisi ollut muuta hyötyä, läppäristä kun ei edes verkonpainoksi ole, kuin laskujen maksamisessa; sen taidon hän opettelikin vimpan päälle, oikein himona laskuja laulellen makseli.
H&M, kumpikin osapuoli, pääsi lopulta ajatustensa sekä unelmiensa päähän.
Nimittäin.
M:n vaimo suoritti maisterin tutkinnon M:n eläkevuoden alussa ikään kuin palkkioksi aviomiehen pitkästä urasta: omistettu M:lleni jne. M oli tyytyväinen saaliiseen, koska samahan se kun kerta samaan perheeseen tuli - ja pääsipähän itse vähemmällä pinnistelyllä.
H puolestaan väitteli julkisesti, kuten olemme huomanneet, lähes kaikkien kanssa ja hänelle myönnettiin alumnitrin arvonimi, joka on käsitettävä kunniatohtoriluokkaan kuuluvaksi siinä missä Kalle Päätalon, herastuomari Pykälämäen luojan, Oulun yliopiston kunniatohtorius tai Ilkka Danny Lipsasen musiikkineuvous.
Toki M:lle musiikkiansioista kuuluisi ehdottomasti sovittaa Directus Cantuksen viitta. Erectus Köntys -titteliä kumpikaan opettajamme ei ihan vielä näillä syönneillä huoli, vaikka sitäkin titteliä jotkut kyläläiset ovat kuulemma kalkkistittelin ohella H&M:lle tarjonneet.
"-
Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin. - Se ei ole kummakaan että se
niin oli, sillä siihen aikaan ei ollut vielä mitään sivistyttävää maallista
kirjallisuutta eikä kansallisia sanomalehtiä, ei minkäänlaisia kouluja j.n.e.,
eikä hengelliset kirjat ja kristillisyys yksistänsä voineet tyydyttää nuorison
kaipaavaa henkeä, täytyi hakea huvitusta jostain, ja se meni paremman ohjauksen
puutteessa väärälle uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienevät olleet
siihen aikaan: Jutén'in 'Pila pahoista hengistä' ja 'Hoberg'in äijä', jotka jo
osasin ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sisältönsä puolesta eivät
liene kansaa paljon sivistäneet." Pietari Päivärinta,
1877: Elämäni
Käväistään
kylässä ja vieraissa
.
Tuossa nuo aivan jaloissa pyörivät, eikä kaukosäätimellä saa kiinni, vaikka kotona maataan!
Vai kylässäkö tässä ollaankin? Istutaan. Kahvit on juotu ja siirrytty sohvalle olohuoneeseen. Talonväki elää tavallaan, vieraat, tarkkailijat, käyvät ajallaan. Jännä tämmöinen pieni näyttämö.
Tuossa nuo pohtivat suhteitaan, vanha pariskunta, jonka luona jostain syystä (tai toisesta) pistäytyy kaupungin kirkkoherra Helge, leskimies moottoripyörällään. Eukko nalkuttaa ukkorukalle, eläkeläisopettaja Ragnarille tämän paheista: sikarin, konjakin, läskisoosin himo saa loppua NYT! Muuta sanottavaa ei olekaan; mitäpä sitä 42 avioliittovuoden jälkeen. Kunnes Anneli-nalkuttaja itse jää kiinni sen jostain syystä -papin kanssa muhinoinnista, jota on jatkunut vuosia.
Revolverin arvoinen asia kyseessä.
Siis ei istutakaan kuin kylässä, istutaan vieraissa, huh, koska näytetään noin intiimejä, neljän seinän sisällä pidettäviä perheasioita.
Kylävierailulla puhuisimme arkisempia: pörssikursseista, Nokian flopista, pakkasista, bensan hinnan noususta, sähkölaskuista, Oslon MM-hiihdoista, Aikun mitalimahdollisuuksista, niin ja Gaddafin hourupäisyydestä tietenkin, muistakin vallanmiehistä ja niiden toikkaroinneista, Ike Kanervasta, Keskisestä, tiedä vaikka mausteeksi Tuksustakin...
Näyttämöllä paljastetaan enemmän, ihan tuossa lähellä, silmien alla: kuten sanottu rehtori-Rankun, Vyötiäisen, pikkupaheiden lisäksi Hekuli-papin hurjimmat himot. Kirkkoherrahan vasta koko ryökälr on - varsinainen Munamies!
Viimeinen sikari poltettiin perjantai-iltana, eilen, viimeisen kerran; turha enää näkemättömien huuhailla näkemättömien Joensuun Kaupunginteatteriin, missä Lassi Uimonen, Riitta Piironen, Arto Heikkilä ja Minna Maaria Virtanen vetäisivät rutiiniroolit ammattitaidolla tasan vuoden pyörineessä Bengt Ahlforsin näytelmässä. Riitan muutama repliikin unohdus vain kotoisti näytelmää.
Kannattaa harmitella, jos jäi menemättä ja näkemättä, ja kääntää nokka kohti Mikkeliä, missä Viimeistä sikaria vasta sytytellään Oiva Lohtanderin suupieleen.
"Näytelmän
aihepiiri on teatterissa harvoin käsitelty; vanhojen ihmisten erotiikka.
Toisekseen näytelmä käsittelee kaikenikäisille tärkeitä asioita: ihmisen
valintoja elämänsä suhteen, elämätöntä elämää, miten elämä olisi mennyt toisin,
jos olisi valinnut eri tavalla." Sinikka Tossavainen, ohjaaja
(eläkeläisalennus 1 € , kassassa jo 5 €)
Kuvat Joensuun Kaupunginteatterin
kotisivulta http://teatteri.jns.fi/
(15.brosyyri)
Kenukilpailu
25.02.2011
- 18:00 | hikkaj | LAUANTAISEURA
Lisäys la
.
Pakkasen panemina, hyvällä
syyllä voisi jo puhua raiskaamina, päätimme tämänkertaisen
Lauantaiseura-kokouksemme pitää Sotkussa, koska halusimme pitkästä
aikaa nauttia kunnon munkeista kahvin kera.
- Alikessunahan
sinä läksit täältä?
-
Läksin läksin, mutten minä täältä prikaatista lähtenyt.
-
Vaan?
-
Paloaukean jätin taakse, saman missä Linnakin oli aikoinaan
rähminyt.
-
Me Kustun kanssa käytiin sentään Rukki. Ja jäimme sitten
taloon duuniin.
Nythän meitä olikin koolla
varsinainen viisasten kerho: kaksi suolaista
vänrikkiä ja yksi raaka alikersantti. Vänrikeistä on sittemmin tullut
kapuja ja kenuja ja ainakin Kustu oli ahkerasti kiertänyt
rauhanturvahommissa pitkin maailmaa. Janne seilaili maailmanmeriä
laivastossa. Eläkeukkoja nyt, kaluunoja vailla.
Yritin johdatella ’pojat’
kieliopin pariin, mutta kumpikin viittasi kintaalla suomen kielelle, ja
molemmat pitivät sitä, niin isänmaallisia kuin viimeisen päälle ovatkin,
näin privaattikeskustelussa tarpeettomana kielenä maailman kielien seassa:
yksi Baabelin lisäke ainoastaan.
Ei muuta kuin suoraan asiaan
eli peliin kapakkapaikasta contra kotitoti. Kilpailuvietti tuntui
molemmilla olevan yhä tallella. Pyöräytin Kaiku-leikin
käyntiin, tänään muodossa …vai kotiin!
Kukas nyt sinne milloin
kuuma rommi ja kaunis seura kapakissa odottelevat!
- Eli hyvät herrat, ajankohtainen kysymys. Elopin nimeä
en sentään hae, mutta sinne suuntaan taitaa taipua.
Jan ja Gustav, niin
kuin nimet virallisesti kirkonkirjoihin ovat merkityt, istuivat kuin tulisilla
hiilillä valmiina vastaanottamaan sanomaa.
- Oikeastaan kysymykseni sen luonteen vuoksi pitäisi esittää kännykän
välityksellä, mutta kuten tiedätte minulla on vain lankapuhelin. Ja
siihen eivät virukset pysty.
- ÄLÄS kiusaa. Kerro!
- OK! Kädennostolla sitten
vastaus: Arska kohotti Nokian
korvalleen – MITÄ HÄN VASTASI?
Siirryimme vähän syrjemmälle kun koronan pelaajat huiskivat kepeillään
aivan korvan juuressa. Arvon miehet naurahtivat, että onpas alikessulla
kysymys. Pudistelivat päätään kun eivät halunneet munata itseään vastaamalla
värin: esim. halloota halloota.
- Yhen helpotuksen annan, en muuta.
- Luulen kyllä että se riittää, olen jyvällä, Kustu
nyökkäili.
- Vihje: Se voisi
olla aikamoisena riesa nyt kun kännykätkin ovat kuin tietokoneita.
Kustu kohotti kätensä,
Janne karisteli munkkisokeria rinnuksiltaan ja sadatteli, ettei harmainta
aavist...
Luvan saatuaan
Kustu vastasi, Jannekos alkoi hekotella että olisihan tuo nyt pitänyt
tietää.
***** MITÄ KUSTU VASTASI ARSKAN VASTANNEEN PUHELIMEEN? Kotona
herätys ja vastauksia vastauksia tänne näin! Aikaa pari vuorokautta -
sunnuntaiehtoolle, tuonne lähelle suntiksen päättymishetkiin.
Kiitos!
Lisäys la-aamuna:
+ Ari Tapani on Arskan kirkonkirjoissa merkitty
virallinen nimiversio jota hän ei kuitenkaan puhelimeen sanonut, koska
soittaja oli tuntematon.
Valtakunnan
Virallinen Surija IV suree
25.02.2011
- 11:00 | hikkaj | pahoinvointi, rakkaus, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
huikopala
.
(uudistettu painos)
Makaaberi tiedote
VVS Ilkka Vainio on syvästi suruissaan kun pariin viikkoon ei kutkulleen ole päässyt suremaan ketään kunnon valtakunnan julkkista.
Ainoa ajateltavissa oleva olisi ollut Metro-tyttöjen johtaja Kiteellä syntynyt 94 vuoden ikäinen Hertta Louhivuori (o.s. Väkeväinen).
Aikansa mietittyään IV päätti kuitenkin olla surematta, koska kuolema tuntui ajanvirrassa melko luonnolliselta eikä suremisella olisi ollut otsikoihin yltävää julkisuusarvoa.
WP
TÄYDENNYS
Sain
viestin ystävältä: 'Elä sure, tän päivän Nytissä kehutaan Ilkkaa.'
Etsin,
ja katso: "Ile on meille rakas, isovelihahmo. Se lähetti mulle tekstarin: -
Hyvä Biisi. En vastannut, joten lähetän terveisiä tätä kautta: Kiitos,
viestisi merkitsi tosi paljon." Erin Anttila, 33, Nylon
Beatin toinen.
Testiuusinta
- 'Miten kuiva tyyppi olet?'
24.02.2011
- 13:00 | hikkaj | nokkeluus, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
voe mahoton!
1. JÄRVIÄ a)
8 800 b) 88 000 c) 188000
2. SOMALEJA a) 3
500 b) 5 500 c) 15 000
3. SIKOJA a) 1,5
milj. b) 2,5 milj. c) 5,5 milj.
4. POROJA a) 0,2
milj. b) 0,5 milj. c) 1 milj.
5. RAUTATEITÄ km a)
6 000 b) 10 000 c) 000 15
6. MOOTTORIPYÖRIÄ
a) 20 000 b) 200 000 c) 0,5 milj.
7. OMX-OSAKEINDEKSI 2007 (eilen 7500) a)
5100 b) 7100 c) 11 100
8. SOKERIN KULUTUS vuosi/henk a) 10
kg b) 30 kg c) 50 kg
9. ELÄKKEELLÄ
jossakin muodossa a) 0,5 milj.
b) 1 milj. c) 1,5 milj.
10. LÄÄKÄREITÄ a) 9
000 b) 19 000 c) 29 000
Kuten olemme huomanneet televiissiosta, niin uusintaesitysten esittäminen on poikaa. Siispä yllä pikauusinta eiliseltä, mistä löydät oikeat vastaukset. Tänään pääset sitten tarkastelemaan millainen infoähkyilijä olet laatuaan: mitä vähemmän pisteitä sen rennompi tyyppi. Kympit ovat niitä kuivia hikareita.
Eli sen verran tarkastetaan tulosanalyysillä pistemääriä, jotta tiedät millaisten uutisten ystävä olet ja millaisen uutisen olisit ekana poiminut tämän päivän uutisvirrasta, mikäli kaikki kymmenen otsikkoa sinulle olisi näytetty.
Katso ja häpeä! Sekä lue pistemäärääsi vastaava 'uutinen', jos ilkeät.
Oikeita
vastauksia
Tämän luet ekana (linkitys käytössä)
0
RENTONA TYYPPINÄ ET LEHTIÄ KAIPAA - Olet
testivoittaja! Vähiten asiallinen. Ihmiset siihtyvät seurassasi.
Tilastotietoja
Suomesta - testaa tietotasosi
23.02.2011
- 18:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja
yms, uutiset, voe mahoton!
.
Tilastokeskus lähetti ikään kuin ennakkopalkinnoksi tai sitten vain pöljyyden poistamiseksi asianomaiselta mielenkiintoisen sormivihkosen Suomi lukuina 2010. Tilastot ovat vuodelta 2009.
Tässäpä himaan hieman valitutpalamaisesti poimittua pohdittavaa ja purtavaa pyöristettyinä lukuina eli Suomessa ~
1. JÄRVIÄ
a) 8 800 b) 88
000 c) 188 000
2. SOMALEJA
a) 3 500 b) 5
500 c) 15 000
3. SIKOJA
a) 1,5 milj. b) 2,5
milj. c) 5,5 milj.
4. POROJA
a) 0,2 milj. b) 0,5
milj. c) 1 milj.
5. RAUTATEITÄ km
a) 6 000 b) 10
000 c) 15 000
6. MOOTTORIPYÖRIÄ
a) 20 000 b) 200
000 c) 0,5 milj.
7. OMX-OSAKEINDEKSI 2007 (eilen 7500)
a) 5100 b)
7100 c) 11 100
8. SOKERIN KULUTUS vuosi/henk
a) 10 kg b) 30
kg c) 50 kg
9. ELÄKKEELLÄ
jossakin muodossa
a) 0,5 milj. b) 1
milj. c) 1,5 milj.
10. LÄÄKÄREITÄ
a) 9 000 b) 19
000 c) 29 000
OIKEA RIVI:
1-5 C-B-A-A-
A 6-10 B-C-B-C-B (talleta pistemääräsi - pinna per oikea vastaus,
analyysin saat myöh.)
Lisäksi tiedettäköön, että maassamme tapettiin 115, yritettiin tappaa 370, raiskattiin 668, ryöstettiin 1 650 ihmistä. Ja 23 248 rattijuoppoa jäi kiinni.
Tänäänkin siis yritetään tappa ~1, raiskataan ~ 2, ryöstetään ~ 4 sekä vallanteillä kaahailee kännissä ~ 7 kiinni jäävää tapausta - pakkasista välittämättä.
Oikein hyvää illanjatkoa!
*****
Alla illan ratoksi tämän rankan rupeaman jälkeen nautittavaksenne kuvataidetta eli Euro Nelieuron maalaus Itäisen Suomen köyhät, jonka nimi koko komeudessaan kaikkine sulkuineen kuuluu:
Kotitalouksien
keskimääräiset kulutusmenot kulutusyksikköä kohden Manner-Suomessa
suuralueittain 1985–2006 (koko maa = 100)
Lainattu Tilastokeskuksen
kokoelmista.
Väärinkäsitys
valokuvasta - muka Gaddafin kaksoisolento!
.
Muutamia kyselyjä on tullut, onko kulmakuvani ihan tuolla ulkopuolela oikealla ylempänä kenties väärennös itsestäni. Epäilevät sen olevan etäämpi kuva tästä miehestä:
Aika hävyttömiä ovat epäilijät. Penteleen kunnassa ennen vanhaan oli Alatalon takana sellainen keltainen hirsirakennus, jonne kunta keskitti sen ajan villeimmät potilasasukkaansa. Kansan suussa se kulki Hulluinhuoneen nimellä.
Siellä häkkiaidan takana ulkoili kuvan kaltaista porukkaa. Niistäkin jotkut pitivät pitkiä käsittämättömiä puheita ilman kuuntelijoita.
Kolmosen
säämies julkisessa jurrissa
22.02.2011
- 17:39 | hikkaj | pahoinvointi, LENNU
.
"HV
Täten ilmoitan viikon tärkeimmän
julkkisuutisen suoraan Seiskasta napatun:
Sammui pöytään!
Petri Takala juhli Baltic Princessillä.
'Säämies nautti sen verran paljon
juomaa, ettei pysynyt kavereittensa tahdissa vaan sammui pöytään, muut
risteilijät ihmettelivät.'
Oisko
pitänyt?
kysyy
Lennusi "
Tietysti ois pitänyt pysyä - aika maito! En usko enää ikinä Takalan sääennustuksiin. Tästä lähtien katson vain Meten.
Tutkimuspyyntö
eläkeläisen työhalukkuudesta
22.02.2011
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS,
voe mahoton!
Tilastokeskuksen työvoimatutkimus TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA osa 3
.
Siis oikeesti EI! Alkaa olla tuskallista. Neljäs päivä ja kolmas työlle työntäminen:
- Päällystakki. Komedia TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA.
Teatteri. (lauantaina)
- Olette työelämän tutkimuskohde, TYÖNANTAJAKUVA 2011
-TUTKIMUS. Maili. (eilen)
- Olette mukana TILASTOKESKUKSEN TYÖVOIMATUTKIMUKSESSA.
Rehellinen postin kantama kirje. (tänään)
"Pilkkaavatko ne minua, vainoavat,
painostavat, uhallaan puhuvat työstä, jonninjoutavaa jauamista, mistä
olen saanut tarpeekseni. EVVVVVK. Oman osani olen kuuliaisesti tehnyt,
minuutilleen mennyt, sairastamatta paikalla ollut. Neljät
vuosikymmenet. Yhä kiusaavat. Pelehtivät kanssani. Yrittävät viekoitella
väkisin mukaansa valvomaan öitä huomisen takia?
Palasina jos vievät niin viekööt - minkäs
minä sitten sille."
Niitä näitä mietiskelee Tutkimuksen Kohde, TK. Toki tunnemme hänet, emmekä ota liian vakavasti.
"Miten mukava on herätä yöllä valvomaan,
kun ylösnousemisen, ei ei sinne vielä, pakkoa ei ole: venyttelet, otat kirjan,
rapistelet kynän laatikosta ja alleviivaat nasevimmat. Kuinka mukava
onkaan pitää flunssaa kun pää tohjona ei tarvitse arvella, tuliko sököteltyä
autonpiuha tolppaan, starttaako se, jähmettyykö kylmä kyyti, eikä tarvitse hypätä
pyörän sarviin ja polkea päiväksi tekemään selkoa Itävallan keisarikunnasta ja
vokaalin pidentymästä. Mitä vielä: kuumennat veden ja lisäät
mustaviinimarjamehua sekaan, hunajaakin, palaat vuoteeseen ja luet venäläisiä
klassikoita! Puuhastelet - harmi kun flunssaa ei kuulu ei näy..."
Hulluko olisi jotta työstä kiinnostuisi, Vanhasen kaltainen!
- NJET njet ja vielä kerran njet!
parkaisee TK. Ja näin itärajalla ilmiasu moinen sallittakoon Tutkimuksen
Kohteen suusta.
Vaan perehdytäänpä tutkimaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuspyyntöä ja ohjeistusta:
- puhelimella soittavat lähipäivinä
- Tilastokeskus on valtion virasto, joka tekee tilastoja
ja tutkimuksia
- Tutkimus koskee kaikkia väestöryhmiä
- kuukausittain osallistuu 12000 henkilöä
- edustatte 300:aa muuta 15 -74 -vuotiasta suomalaista
omassa väestöryhmässänne
- antamanne tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä
- kysymykset koskevat työssäkäyntiä, ja muuta toimintaa,
työaikaa, työn etsimistä ja työnhakutapoja
Tilastoitavan väestöryhmän edustajaa, TK:ta, ihan nakrattaa. Käärii jo hihoja. Toki hän haluaa olla tutkimuksen kohde sekä aktiivinen osallistuja tämän kaltaisessa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa: riittääpähän ainakin kysyjälle työtä ja tulostettavaa. Pohdiskelee jo vastauksia, vaikkei vielä ole kysymyksiäkään framilla.
"Jo aikaisin opettivat he minut kirjalle, ja vähän
häpeissäni täytyy mainita, että olin viiden vuoden vanhana yhtäläinen lukija
kuin nytkin. Aina muistan ensimmäisen kinkerimatkani omituisuutensa vuoksi. Kun
pappi kirjoitti lukuani kirkon kirjaan, niin minä, hökäle kun olin, menin hänen
olkansa ylitse katsomaan ja pyysin että hän opettaisi minut kirjoittamaan -
"No, minkätähden sinä kirjoittamaan opettelisit?" kysyi pappi. -
"Että mä papiksi pääsisin", oli vastaus. - "Minkä tähden sinä
papiksi tahtoisit?" oli taas kysymys. - "No, hei! kun ne hyvää syövät
ja komeasti kävelevät", vastasin minää ällistymättä. Silloin valloitti
nauru koko kinkeriväen." Pietari Päivärinta,
1877: Elämäni
rr
Olette
työelämän tutkimuskohde
21.02.2011
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, vapaa-aika, koti, Local,
voe mahoton!
Alumnikirje, työnantajakuva 2011 -tutkimus TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA osa 2
Teatterihan, nukkavieru Päällystakki, ennusti mitä mainioimmin mihin liemeen tässä taas meikäläinen väkisin on ajautumassa! osa 1.
.
"Hyvä
Itä-Suomen yliopiston alumni,"
luki
mailin aluksi. Alumnitrimme oli otettu, pitkästä aikaa tuli odotettu kirje.
Näin
se eteni, se maili ja alumnitrin ajatus, ajatus yhä punaisemmaksi
paisuvalla
sinut
on kutsuttu vastaamaan T-Median Työnantajakuva 2011 -tutkimukseen.
"Jopa on löytynyt täsmäkohde!"
Kysely
on suunnattu kolmelle eri kohderyhmälle: ammattiopiskelijoille, yliopisto- ja
amk-opiskelijoille sekä korkeasti koulutetuille ammattilaisille.
"Korkeasti
koulutettu ammattilainen, tässä. No mikäs!"
Tutkimuksessa
selvitetään vuoden 2011 työelämätrendejä, Suomessa toimivien työnantajien
vetovoimaisuutta sekä työelämään liittyviä toiveita ja arvostuksia.
"No
niistähän minä jos kuka olen selvillä - varsinkin työnantajan vetovoimaisuudesta! Karvat
pystyssä yhä."
Tutkimustulosten
avulla voimme auttaa työnantajia ja työntekijöitä kohtaamaan entistä paremmin.
Koemme myös tärkeäksi viestisi viemisen työnantajille.
"...Vie vuorille tää viesti...on...Luoja varjele minua kohtaamasta se kopla.
En halua olla missään tekemisissä niiden kanssa jos ei
ole pakko. Ja ei ole! Vampyyrinkin mieluummin... nimim Leppoisa
Eläkevaari"
Vastauksesi
on meille tärkeä, sillä työelämän laadun parantaminen edellyttää tietoa siitä,
mitä työelämästä ja työnantajista ajatellaan.
"Työnantajasta
ajatellaan... ...olkoon, enpäs viitsi
vieläkään suoria laukoa siitä kepujen ikiomasta siv.nautakunnasta."
Vastaamalla osallistut
1000 euron matkalahjakortin arvontaan.
"No tämä vähän kiukunnousua pehmentää."
Saat
itsellesi omien vastaustesi pohjalta tehdyn profiilikuvauksen, joka kertoo
suhtautumisestasi työhön ja työelämään.
"Voip olla hauskaa ja arvaamatonta luettavaa. Kunpa
sais tuosta koplastakin rohviilin."
Palaamme
asiaan, kunhan alumnitrimme on lähettänyt asiantuntijalausuntonsa tutkimuksen
tekijälle.
-
Perästä kuuluu sano kontintekijä. Siis torven.
Pirkko Värtinen: "Äidilleni työ oli aina iso ilo! Hän sanoikin hymyssä suin: "Ilo pintaan, vaik syvän märkänis!" Häneltä kastui varmasti monta nenäliinaa niin hiestä kuin huolien tuskasta kuten Tirlittanilta satukirjassa. Ei ihme, jos äitini kuoltua luin hänen almanakastaan repliikin: "Kyllä ihminen on aika tyhmä, kun on hoitanut emännän vastuut ja velvollisuudet ilman oikeuksia lähes neljäkymmentä vuotta!" Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen - ja vähän ennenkin. Toim. Reijo Pakarinen 2010 Kirja-Pakari
Punahousuinen
pankkiiri sekä keltapuseroinen pääministeri ja ja ja jne.
20.02.2011
- 18:00 | hikkaj | Työelämä,
KIRJALLISUUS, ESITYKSET
Päällystakki Komedia TYÖELÄMÄN HUONONEMISESTA osa 1
.
Missähän maassa sitä ollaan? Keitähän ovat nuo tutut? Höh, kauppalehtiläiset - teidän jos kenen pitäisi tietää!
Muutosjohtajia joka tapauksessa. Otsikkoihmisiä. Ei ainakaan mitään akakakeja, turhan nyhjääjiä.
Ennen kuin tähän on tultu, on pankin konttorirotta Akaki Akakijevitsh joutunut läpikäymään rakennemuutoksen - toisensa jälkeen. Hissukkamiehestä, puhumattomasta puurtajasta on muokattu sijoitusrahastoekspertti, joka myydä suoltaa Sahara-sijoitusrahasto-osuuksia kuin puutaheinää. Kosmuskynäpankkiväestä on kehkeytetty punahousuisten sliipattujen muutosjohtajien päännousemien käskystä kirjoituskoneiden, tietokoneiden, internettikännyköiden osaajia, joiden työpaikka on herkässä: lähtee alta sillä siunaamalla jos myyntitavoitteet eivät täyty. Ja jos täyttyvät tavoitteet tuplataan! Ja jos eivät sitten täyty: pätkätyöläiset ovat valmiina astumaan remmiin provisiopalkalla.
Kiire on armoton.
Ahdistuneisuus, Vapina, Heikentynyt Impulssikontrolli, Vaikeus Saada Orgasmi kumppaneineen asettuvat taloksi yövuoteelle kylkeen kiinni niin ettei vuoteessa ole tilaa nukkua.
Elämä muuttuu painajaiseksi kun työloimikaan, Akakin päällystakki, ei kelpaa, vaan loimen paikalle on pakko hankkia, vaikka velaksi, sulavan myyntimiehen, intohimoisen pukeutumisneuvojan suunsuosituksesta kahdeksantonnin Armani.
Hip hei ja hulinat päälle!
- Riemastuttava näytelmä! virkkoi
toinen meistä lämpiöön kahvitauolle laskeutuessamme.
- Riemastuttava molskaus! oli
toinen meistä vasta virkkanut, kun toinen oli aamupäivällä tuhannen muun
huimapään seassa 20 C asteen pakkasessa hypätä loiskauttanut avantoon
uimaan 25 metriä SM:ää.
Nyt toinen sai sanoa samat. Sekin näytelmän - Päällystakki Komedia työelämän huononemisesta - ohella nauratti.
Olivatpa Joensuun 'pojat' , laajassa käsityksessä ihmiset, rakentaneet aikamoisen spektaakkelin teatterin ylimpään kerrokseen! Rosanna Kemppi, Mirka Mylläri, Kaisa Ursinius, Lassi Uimonen, Jarmo Jämsem sekä Markku Maasilta! Taputuksia. 10 min.
Loistava esitys! Parasta pitkiin aikoihin, ainoastaan elävässä elämässä 'kunnanmiehet', laajemmassa mielessä ihmiset, kumppaneineen pystyvät ylittämään Päällystakin.
Täysin televisiokelpoinen esitys - noin kai nykyaikana on kehuttava jotta ymmärrettäisiin Joensuun Kaupungin teatterin pienellä näyttämöllä esitettävän Gogolin Päällystakki-novellinäytelmän katsottavuus. Hyvyys ja sen arvo. Päivitettyä Gogolia, missä gogolia on jäljellä henki; uusiin kulisseihin sen ovat hervottomasti kirjoittaneet Esa Leskinen sekä Sami Keski-Vähälä.
Kaikki näyttelijät onnistuvat osissaan, joita Akakia (Jämsen) lukuunottamatta, jokaisella on sen kymmenet. Maasillan danskea puhuva fuusiojohtaja puhuu mitä aidointa danskaa! Ja mikä intohimo pukeutumissuunnittelijan roolissa - ja mikä vaaleanpunainen villapaita!
Huippuesitys joka kannattaa, latteasti sanottuna, katsoa ehdottomasti. MUTTA älkää luulkokaan sinne pääsevänne: näytelmä on koko ajan LOPPUUNMYYTY. Luulisi tosin kauppalehtiläisillä jos keillä sen verran suhteita olevan että lippu järjestyisi rotareiden sun muiden leijonien avulla.
(Eläkelläisalennus 2 €, h.kassassa 4 €)
kuva Janne Suutarinen
ps
tragedia
työelämästä:
(14.brosyyri)
Hiihtäjä*
alkaa pikkuhiljaa hermostua tulipalopakkasiin
.
- Huathanan huathana! noituu
kuin poromies.
Kun
talven hiihtotonni
on
karkaamassa jaloista
ja
mäystimistä.
*
hiihtäjä
minussa = oikeampi termi
20 ja 11 tai
11 ja 20 Siinä raikuilun tämän vuoden
tarkennetut, mutteivät obligatoriset, tavumääräsäännöt.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu,
on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä
riimillinen tai riimitön runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua
- joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja
- alarajanahan on yksi tavu - joko useisiin riveihin ripoteltuina
tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Vaurasta
sukua tässä ollaan
19.02.2011
- 13:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, vapaa-aika, koti, henkilökuva, Local, lapsismi, KIRJALLISUUS
.
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/21944/velipoika-soitti-lankaan
- Eipä oo kuulunu kuraustakaan velipojasta sen
kolomatta.
- Minkä kolomatta?
- Se viime puhelu jäi kesken kun
lähettiin välillä pissille jotta jaksetaan rupatella.
- En minä muistanu koko puhelua!
- Unohtu miulta myös, luuri makas
pöyvällä kun tulin lumenluonnista.
- Pyytivät syömään, unohtu koko puhelu.
Saattaa tulla melekonen lasku.
- Silimät korvat täyteen tupsutellu. Kohta saapi
tunneliin työntäytyä jotta vallantielle pääsee. Ja mitkä pakkaset!
- Onneksi kaupungissa auraavat, vaikka en
minä oo kaupungilla käyny - millon lienen jalotellu ennen joulua!
- Sitä sukukirjaa oon lumenluonnin välissä
lukenu.
- Sitäkö jossa ei minusta mainittu?
- Sitä. Minusta se on parempi sinutta. Näytään
olevan äveriästä sukua.
- Eikös siellä mummolassa ollu tuhannen
hehtaaria. Ilmankos yhen'äkin aina väkisin laulattaa jotta 'rii-kas mies kun
oo-len..."
- Jossain vaiheessa puolentoista! Omat sahat,
myllyt, meijerit. Laivat. Melekosia poikia olleet nuo ukit ja ukinukit
meihin verrattuna. Paljonkos siula nyt on rahansuljua lakkarissas?
- Kahvit saisin jos baariin pääsisin ja jos
joku tarjois pullan niin söisin. Vaan soitellaan!
- Soitellaan ja kahtelehan tyttölöitä!
"Isäni
ei kumminkaan kuollut siihen tautiin, vaan hän oli kauvan aikaa työhön
kykenemätön,
eikä ajat myös paranneet, ja puutteet kopisi kantapäillä. Eräänä iltana kuului vanhempaini keskenään
puhelevan, ettei nyt ole muuta neuvoa kuin että joku lähtee kerjäämään, taikka muutoin kuolemme
kaikin yhteen kokoon. Minä olin vanhin lapsijoukosta, sentähden älysin hetikelle se toimi osaksi tulee. Niinkuin ukon nuoli lensi se ajatus sydämeni läpi, että minun
pitää kerjuulle." Pietari Päivärinta, 1877: Elämäni
eikä ajat myös paranneet, ja puutteet kopisi kantapäillä. Eräänä iltana kuului vanhempaini keskenään
puhelevan, ettei nyt ole muuta neuvoa kuin että joku lähtee kerjäämään, taikka muutoin kuolemme
kaikin yhteen kokoon. Minä olin vanhin lapsijoukosta, sentähden älysin hetikelle se toimi osaksi tulee. Niinkuin ukon nuoli lensi se ajatus sydämeni läpi, että minun
pitää kerjuulle." Pietari Päivärinta, 1877: Elämäni
Taas
oudon isot rahat potkuista pomolle - Outokumpu
18.02.2011
- 09:48 | hikkaj | LENNU, voe mahoton!
.
"HV
Jos joku väittää että noissa
pörssiyhtiöiden johtajien palkoissa, palkkioissa ja optioissa on
järenhäivääkään, kannattaa kurkistaa ensin omaan kukkaroonsa ja
möläytellä sitten jotain järjestä ja kohtuudesta.
Kahen miljoonan (2 MILJ € ) POTKUPALKKIO sekä puolen
miljoonan vuosieläke ynnä paljon muuta OUTOKUMMUN RANTASELLE!
Juha-vanhus siirtyy eläkkeelle
kunnioitettavassa 59 vuoden iässä.
Mihin ihminen tarvitsee noin valtavat
määrät rahaa kaiken sen tienuun lisäksi minkä uransa aikana on jo koonnut?
Tuus Lennart"
Lennu-poikahan kuumana hehkuu pakkasista huolimatta. Ei taida yhtä Outokumpua hetkahuttaa vaikka maksaisi tuplana.
Kysyisi Nallelta: Wahlroosilla on varmasti vastaus ja varmaa tietoa Lennun loppukysymykseen.
Sijoitusvinkki
pääoman kartuttamiseksi
17.02.2011
- 13:00 | hikkaj | harrastukset, Sijoitus/kauppa, KIRJALLISUUS
.
Tilatut tuotteet:
3,00 e Elämäni
3,00 e Isänmaa
6,00 e Joutavan juoksun jäljillä
2,00 e Kielestä kiinni
3,00 e Kuolleista herännyt
3,00 e Lintukoto. Hyvästijättö Lintukodolle
3,00 e Mataleena
3,00 e Määppäs sanomaan!
3,00 e Pieni elämäntarina
3,00 e Rakastunut rampa
3,00 e Salakari
5,00 e Suomen kirjailijat 1809 - 1916
5,00 e Suomen kirjailijat 1917 - 1944
5,00 e Suomen kirjailijat 1945 - 1980
4,00 e Suomen sanaston käännöslainoja
toimituskulut: 6,00 euroa
Hinta yhteensä: 60 euroa
Kiitos tilauksestasi!
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Eiköhän noilla eväillä taas jokunen kuukausi eteenpäin potkita. Lysti on hulvatonta mutta halpaa. Pankaapa tekin tilauspaperit vetämään!
Ei auttanut
.
Portugali on taantumassa
IL 16-2-2011Parhaamme mekin teimme avustustyössä, vaan minkäs teet kun niin suossa rämpivät galilaiset.
Mitäkö teimme? Lähetimme tyttären tammikuussa sinne kevääksi opiskelu- ja avustustyöhön. Vaan ei näemmä mikään auta, ei riitä.
Tuli Lissabonista mailikin: "...en tiedä uskallanko mitään kirjoittaa, jos isä laittaa sen sitten blogiin!"
No kortinpelaajan kuvan laittoi. Tulkitaan ja ennustetaan siitä Portugalin tilanne.
Elokuva-Hella
W ++ - Idols-Lassi ++++
16.02.2011
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, ESITYKSET
.
Elämysten Metsästäjä, EM, metsästi eilen taas elämyksiä, vanhoja sekä ihka uusia. Tietty: parhaat elämykset kokee metsästämättä. Mutta eivät paljon kalpene metsästetytkään. Eilen koppautui neljänlaisia elämyksiä matkaan, jos ei ihan ilmaisia niin ainakin köyhemmänkin yltöhollilla olevia.
Tuntemamme eläkeolio nautiskeli päivän mittaan sekä ruumiin että hengen ravintoa ja jakeli plussapussistaan viidestä mahdollisesta plussasta plussia seuraavasti:
- Karjalanpiirakat
+++++
- Pakkashiihto
++++
- Elokuva ++
- YouTube ++++
1. Karjalanpiirakat - mikä nimihirviö, pelkkiä piiroitahan ne ovat, eikä minkään karjalan! - tarjosi naapurin rouva: vaimon kanssa talkoilivat, piiroopualikoita pyörittivät, kaulivat ja paistoivat naapurissa nautittaviksi. Heti aamutuimaan. - No ei paremmasta väliä! maiskutteli EM ja ihmetteli elämän autuutta, ja tietysti muisti kaksinverroin nauttia kun mietti miten toiset parastaikaa töissä raatoivat ja raatelivat. Uuninkylkeen hieroi omaa kylkeään ja hyrisi hyvillä mielin, kehräsi kissan kanssa kilpaa.
2. Pakkashiihto oli ohjelmassa mahatäydellä heti puolenpäivän tietämissä. Aurinko paistoi, mutta koska pakkasukko kiristäisi ruuviaan iltaa kohti, piti hiihtää jokapäiväinen hiihto pois kun parit asteet alle kahdenkymmen suvaitsi hetkeksi hellittää.
3. Iltapäiväksi kaupunkiin, ensimmäisen kerran joen höyryihin uuden vuoden puolella, pääsi maalaismies vaimon kuljettamana. Kiristyvä pakkanen kävi luihin ja käpäliin lämmitetyillä jalkakäytävillä. Elokuvasalissa tarkeni. Ja mikä makeinta: kaksi yhden hinnalla - olipa eläkeläinen tahi ei! Vaimokin pääsi halpoihin huveihin. Veikkaus-kortilla, Veikkaus-kortillapa tietenkin. 9,5 €. Hella W elokuvana edessä.
Siinäkin yksi taidemuoto joka ei pahemmin viekoittele puoleensa, mutta menettelee toki. Ei nyt sentään niin ahdasmielinen Elämysten Metsästäjämme uusille virikkeille ole. Marlon Brando ja Tauno Palo kyllä kelpaavat, Taunon kanssa EM on joskus lorotellut vierekkäin Kansallisteatterin vessassa, jos muistatte, siellä Morkun puolella, minne kaikilla ei asiaa ole. Marlon oli aika poika heputeleessaan Viimeisessä Pariiisin tangossaan ja Kummisetänä örähdellessään.
Niin se vaan on että näytelmän ulokkeet ovat moninaisemmat: katselijalle jää niin paljon enemmän omaa tilaa mietintämyssyyn kuin kaiken ulos paukuttelevassa filmissä., missä useinkaan ei sen siunaamaan rauhaa. Nytkin Hella W:ssä armoton äänten pauhu ja meteli hukutti elokuvan: voi mahoton sitä autojen kaasutusta, pauketta ja kirskuntaa! Toki Hella Wuolijoki on nyt tutumpi virolainen kuin ennen ja Niskavuoria katsellee toisin silmin.
4. EM oli helpottunut kotiin päästyään. Miten mukava kotona oli napsauttaa läppäristä YouTube päälle ja kuunnella Idolsia. Toden totta - Idolsia!
Siinä missä Hella W pauhaa ja shokeeraa, toista se on parjattu, Elämysten Metsästäjänkin parjaama ja halveksima, Idols-laululeikkiohjelma ja etenkin Valtosen Lassi siellä - tosiaan: Mikä Badding!
Edvin Laineen Pohjantähdessä ryysyläispoika, Jyrki Kovaleff, vankileirillä veteli sydäntä särkevän balladin Laps Suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa, mutta kyllä Lassi pistää omalla Pohjantähti-balladillaan paremmaksi. Kuunnelkaa vaikka: http://www.youtube.com/watch?v=29TfoArv3Dc tai jos tuon ennättävät poistaa niin TÄÄLTÄ , ja malttakaa kuunnella loppuun koko juttu!
Venäjän
rikkaimmat listana - Deripaska haisee
.
"HV
Voihan paska en paremmin sano!
Venäjän rikkaimpien lista
1.
Lishin
2.
Prokhorov
3.
Usmanov
4.
Deripaska
5.
Abramovic
Pyytäisin
kiinnittämään terävän huomiokykysi numero neloseen. Jotenkin tuoksahtaa
ummelle... Siinä nimessä kulminoituu kommunismin purku ja sen
onnistuminen täydellisesti!
Ecce
homo! On ihminen on!
Tuus Lennart "
Ollaanpa sitä nyt niin kielimiestä, niin kielimiestä!
Ja Lennunko tuo kaikki hyvä olisi pitänyt saada? Taitaa olla kommunisti ja katkeran kateellinen koko ukko!
Yöhön
sulhastelemaan
.
Ystävänpäivän kunniaksi LEMPI pyytää välittämään vaatimattoman, mutta kiihkeän kissakielisen runonsa
-
Miut Maut!
Lempi
eessä oven
naukaisee.
-
Kukas aukaisee? Ja
pian! Pian Niittaan Loven!
Susta
piittaan
-
Piut Paut!
20 ja 11 tai
11 ja 20 Siinä raikuilun tämän vuoden
tarkennetut, mutteivät obligatoriset, tavumääräsäännöt.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu,
on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä
riimillinen tai riimitön runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua
- joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja
- alarajanahan on yksi tavu - joko useisiin riveihin ripoteltuina
tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kihaus
on korkattu
.
WP
Täss ollaan ylen vaikian tehtävän edessä: musiikkireportterina. (Viittaan Päästöihin http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/8040/yliopiston-rehtori-ynna-muita-viisaita ja siellä Kirveen Jussiin)
Pakafolk kävi eilen sunnuntai-iltapäivään tuomassa lämpöä ankarina jatkuviin pakkasiin, aloittamassa tämänvuotisen Kihauksen Rääkkylässä.
Pakafolk?
Ensimmäinen kirjoitusvaikeus on jo siinä kun musakelkan pudokkaalla ei ole tietoa, että käytetäänkö nykyisin sanaa yhtye vai bändi vai koostumus vai mikä! Mikä siis Pakafolk on? Neljä taitavaa miestä siinä paneutuu musiikkiin ja välittää tuntojaan kuuntelijoille.
Tämmöisestä musiikkitumpelosta konsertti oli hyvä ja mielellään istuksi auditoriossa puolitoistatuntisen ilman sipsejä ja puolimatkankrouvitaukoa. Vissiin se asiantuntijoista on huono konsertti, kun asiaan vihkiytymättömästä on viihtyisä? Antaisiko Marko Ahonen tästäkin sen vaivaisen yhden tähden kuten antaa kaikista Pekka ja Pätkä -filmeistä, kuulemma.
Ohjelma koostui kylän oman pojan Esa Pakarisen elämän varrella tekemästä 'työstä'. Laulusolisti Munne rupatteli rallien välilllä leppoisia esamaisia juttuja, mikäs oli kuunnellessa kumpiakin. Selväksi kävi sekin että viihdyttäminen vaatii rankat huvit ja naisia ympärille. Esalla oli kolme avioliittoa ja kuulemma Varkauden Esan museon seinällä on raameissa nuo aviopuolisoiden kuvat sekä lisäksi tyhjiä raameja lukematon määrä. Esa kyllä itse vähättelee naissäkäänsä Maarit Niiniluodon kirjassa Hanuri ja hattu: hän kun astui huoneeseen jossain sota-ajan tilaisuudessa ei mitään tapahtunut, mutta annapa olla jos Tauno Palo astui edellä!
Asfalttikukka ja Sokeripala olivat konsertin sokeripaloja.
Hikeä pyyhkien, huolimatta ulkona paukkuvista pakkasasteista, -27C, päätän vierailla alueilla liikkuvan raporttini tähän.
Valmiin
paperit - opeksi
.
Päiden määrä lisääntyi, monta viisasta päätä jakoi tietoa ja taitoa tulevalle kansansivistäjälle. Päästö-kokoelma karttui mielenkiintoisilla päillä.
Ortodoksipappi V.Railas opetti tieteenteon alkeet: pitää olla teesi, pitää tehdä antiteesi ja löytää, aikaansaada syntiteesi.
Entinen kansanedustaja Hertta Ruutu käytti Paula Ruutu nimeä - ettei nimi olisi yllyttänyt paheellisiin harrastuksiin?
Sitten erikoistuttiin kukin taipumustensa mukaan.
Umpiylväs Remes ulkoluennoi suomen kielen kieliopin sekä viron kieltä puoli vuotta, Tikka takoi lauseenjäsenet huvittavan puisevasti puuhuumoria hyväksi käyttäen tyyliin 'Kauppias N kiinnitti joulukuusen jalkaansa'. Suosikkini oli kuitenkin professori Alpo Räisänen, ovela osaaja, joka ei hermostunut edes silloin kun kämppäkaverini T nukahti pitkän illatsun jälkeen aamuluennolla etupenkkiin. Herrasmiehenä tosin totesi, että kaikkea hänkin on uransa aikana nähnyt, vaan ei sentään kuuna kullan valkeana noin makeaa unta vetelevää kuulijaopiskelijaa.
Jo Alpon suhtautumisesta voidaan päätellä, ettei enää missään opettajaseminaarissa varpaat aamuhartausviivalla oltu.
Tuunaisen Karin erityispedagogiikan kikat siihen päälle sekä kahdenkeskiset kirjallisuuspalaverit Rautamaan Pekan kanssa, niin johan alkoi laaja-alaistua opettajakokelaan aivotoiminta.
Harjoitustuntien pitäminen olisi luku sinänsä: pidit niin tai näin niin aina arvosteleva raati ruoti ja huomautti, että olisihan sen toisellakin tavalla voinut pitää. Kymmenen tunnin ympäristöoppiopetusjakson jälkeen arvosteleva luokanopettajanainen ilmoitti ykskantaan:
- Sinä sitä et vahingossakaan asiaa puhu etkä
viljele.
Ja millä innolla oppilaat olivatkaan mukana!
Sivosen Topi puolestaan ilmoitti:
- Tuntisi jäävät mieleen ja ovat hyvin
persoonallisen mukaansa tempaavia, välillä liiankin. Mutta niin poikkeavia,
etten uskalla antaa kuin kolmosen, vaikka ansaitsisit kyllä vaikka täyden
vitosen.
Siis sittenkinkö seminaariperuja korkekoululla?
"Za-za-zaa!" mietin ja jatkoin eteenpäin.
Päivillä oli kestoa aamuvarhaisesta iltapitkään. Sitä huolimatta emme me koko aikaa opiskelleet: kävimme Skotti Pubissa, Shemeikassa ja Wiinittäressä. Moskovassakin pistäydyimme historian opiskelijoiden seurassa, muutamat meistä: Ajoimme, toden totta, purukumilla taksikyydissä uimaan maaliskuisen avotaivaan alle lämmitetyn veden syleilyyn, korttelin kokoiseen. Sukkahousuilla ja kauluspaidoilla söimme hienoimmissa ravintoloissa, niissä joissa apinatkin estradilla esiintyivät. Kremlin muurin sisälle balettiin maksoimme itsemme nuokkumaan sentään ruplilla harmitellen kun Bolsoi oli suljettu korjausten vuoksi.
Kolmen vuoden jälkeen jakoivat peruskoulun luokanopettajan paperit juhlallisin menoin ja vielä poistuessamme juhlasalin ovella lykkäsi liikunnan lehtori Raasio uimakandidaatin paperit kouraan lisäpätevyydeksi.
Taas oli yksi päästö takana. Tosin ei lopullinen.
Annika
Takala ja Simo Seppo yliopistolla
.
WP
edelinen merkintä päästöissä 14.2.2009!: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/8040/yliopiston-rehtori-ynna-muita-viisaita
Herranen aika ja herttanen sentään! Aivan unohtunut koko juttu, koko oman elämän sankarina oleminen eli historiikin teko. Eilisestä Kenraali Siposta juolahti mieleen, että näköjään Joensuun Korkeakoulun luokanopettajavalmistukseen olen päässyt muistumissa. Mutta en sieltä vielä pois.
Sopii siitä nyt jatkaa peliä, vaikkei Afrikan tähteä löydykään eikä kenraalin läpykkää käänny myöhemmässä elämässä, mutta peli tulee kyllä rehellisesti läpi pelatuksi, huolimatta muutamasta rosvonkääntämisestä ja hevosenkenkäpotkusta.
Ratsastetaanpas kukkulalle, eteenpäin!
Minuun mielistynyt eli minun hakutilanteessa esille tuomiin kielellisiin asioihin tykästynyt naisprofessori sai nimen - Annika Takala. Muutaman luentokerran jälkeen olin ns. ölöllä yötä. En ymmärtänyt Annikaa, vaikka hän oli ymmärtänyt minua ja vaikka kaikin voimin yritin ja ponnistelin: sivistyssanojen tulva oli valtava - vähintään joka kolmas sana oli täysin tuntematon ja käsityskykyni ulkopuolella. Nainen heiveröinen ja ääni sen mukainen, hyvä jos äänilähteen erotti puhujapöntöstä. Ääni oli katkeilevaa - kuin pikkulintu olisi pönttönsä aukosta piipittänyt; Speden elastiikan assistentti Konsta Kuttaperkka luennoi ilmielävänä salin edessä! Kävi sääliksi viisaspäistä naista. Iseäni ei, ihme kyllä!
Kaipasin selkeitä perkeleitä.
No niitä tuleman piti kun mukaansa tempaava kaljupää tohtori aloitti kasvatusopilliset luentonsa. DDR. DDR. POLYTEKNINEN. POLYTEKNINEN. alkoivat kaikua salista aivan eri malliin kuin aikaisemmin. Se oli maagista. Vakuuttavaa. Tempaisi välittömästi porvaripojan mukaansa.
Tohtori Simo Seppo oli astunut areenalle. Simo jätettyään teologian oli siirtynyt psykologian ja kasvatustieteiden pariin huomattuaan, ettei yhteiskuntajärjestelmää muuteta tasapuolisemmaksi papinpöntöstä vaan pulpetin takaa pienimmistä aloittaen.
Oli hän vastustamaton ja läsnäoleva. Hän julisti:
- Viisi minuuttia
kahden kesken. Ja minä teen teistä jokaisesta kommunistin.
Moni uskalsi olla viisiminuuttisen - ja kääntyi.
SS osasi nyhtää oikeista naruista, ja siinä missä ylväät lehtorit ynnä muut tohtorit kulkivat nokka pystyssä arvosanoja pihtaillen, kontakteja kartellen, astui Simo joukkoomme rupattelemaan.
- Miten sie
uskallat istua pastori Kaikkosen pöydällä?! virnuili kun arvon pöytä oli siirretty käytävälle remontin tieltä.
että
Sippo kenraali!
11.02.2011
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
hyvinvointi, koti, uutiset, voe mahoton!
.
Alunperin Ripetti oli tullut palauttamaan lainaamiaan kirjoja, Teppo Pakkasta, Haanpäätä ja Salmista, ja noitunut että: 'Vielä piti tonniseittemän sataa pulittaa ylimäärästä autonvaihosta jäläkikäteen! Ihan meinasin suuttua vaan sitten ajattelin että mitä kummaa se tointaa'.
Siitä kääntyi juttu vanhoille.
- ... jotta kenu! Että kenraali lennostossa! ...
- On se. Tai oli. Eikö lie jo eläkkeellä.
- Sippo oikea kenraali - ja lennostossa! Lapin
lennostossa.
- Kovapalakkanen mies.
- Ja niin tavan rauhallinen kun oli. Paljonkohan
nuo tienaavat?
- Toistakymmentätuhatta, luulis, ei niitä
niin monta oo.
- Se oli semmonen sopusa, myhäilevä
Ryynäsen poika kun se tuli Juuasta lyseoon. Ei ollu semmonen retale
niin kun ne kaupungin rättikauppiaiden pojat, joita reksin piti jo siihen
aikaan juosta tuon tuosta toppuuttelemassa tunneilla.
- Kakshan niistä lähti lentohommiin luokalta,
Seppo vaihto Finnairille ja Sippo jäi armeijaan.
- Onhan näitä professoreja ja lääkäreitä,
maistereita vaikka sun mitä meistä tullu, mutta KENRAALI!
Siinäpä minä,
, siunailin
vielä Ripetin, , pois lähdettyäkin
miten oli somasti päässyt käymään. Jos jokin niin se oli kyllä ihme:
eversti ei vielä olisi kummoinenkaan ihme ollut, mutta
että luokkakaveri kenraalina ...- Joensuun lyseo
1865- Tunnettuja
oppilaita ja opettajia
|
|
|
Nimikuluja
julkkiksia
10.02.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms
.
MAKAABERI-palsta
Luonnottomia
kirjoituksia
Meille on saatettu tietoon runsaasti purtavaa monen telegrammin voimin. Kolmen nimimerkin juttutiedot olemme pystyneet tarkistamaan, ne tohdimme tässä julkisaattaa. Jätämme turhat krumeluurit pois, ja menemme suoraan asiaan kommentoimatta. Kommentointi jääköön lukijoiden tehtäväksi.
Nimim.
"Panun Rajalla -tietoa"
Katri Helena seurustelee
elävien ja kuolleiden kanssa. Fredin
vieraana -ohjelmassa Suomi TV:ssä Katri Helena myönsi
seurustelevansa poikansa ja edesmenneen toisen aviomiehensä kanssa
rajan yli. Elävien kanssa seurustelua hän ei myöntänyt, ei maininnut
sanallakaan.
Nimim. "Metsissä ja vainioilla"
Ilkka Vainio suree
tiheimmin, mutta nyt Suomen virallinen
itkijänaisasiamies jostain syystä vaikenee. Tällä viikolla
menehtyneitä julkisuuden henkilöitä hän ei ole vielä surrut,
ei nyrkkeilijä Pertti Purhosta eikä tv-kuuluttaja Tuula
Rosenqvistia. Mikä on Ilkalle nyt tullut - eikö tieto ole tavoittanut
vai onko Ilkan viimeinen pisara jo vuodatettu?
Mutta ei hätää: Loiri paikkaa.
Onkohan astumassa Ilkan saappaisiin, sillä Vesku suree jo ainakin Purtsia;
tosin ei vielä taivaasta vaan Thaimaasta, paratiisista jo
kumminkin, soittelee lehdille surevansa.
Kirjailija Jorma Ojaharjua ei
sure kukaan toinen julkku, jos ei Juha Väätäistä oteta lukuun.
Salaman kyllä odottaisi, entisen ryyppykaverin.
Nimim. "Ketku mikä ketku"
Carl Danhammer auttaa
oik. Jouko Juvonen, Matti Nykäsen
ex-manageri, on tavattu pelastamassa Keskisen jälkeen
auto-onnettomuusuhreja Ylöjärvellä viime lauantaina. Vielä huonommin tuloksin
kuin Vesan tapauksessa. - Rauhoittelin häntä sanomalla: "Odottakaa
hyvä rouva, apu on tulossa", Carl lohdutteli kuolevaa IS:n
mukaan. Carl Danhammerin ehdokkuus kaatui raiskaustuomioon
Täydennämme palstaamme kunhan saamme eri nimimerkkien jutunjuuret tarkistettua. Me emme julkaise pätemätöntä emmekä tarpeetonta tietoa.
Suksien
voitelu ja pääministerivartaloi...
09.02.2011
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, lapsismi, KIRJALLISUUS
.
Muistisääntö
PP ja LL
PP =
Purkki pitoon. LL = saippuanluikero luistoon
(kummalla
pmv:mäiset vartalot voidellaan? - siitä ei ensikäden tietoa ole)
Kadi hiihtää <
Olemme tässä useamman päivän ajan päässeet/joutuneet kurkistamaan entisen opettajan, EO, intiimiin päiväkirjaan, jossa hän on kertonut kiihkeästä suhteestaan kirjallisuuteen ja Parnasson rynt...pah! rinteisiin. Tänään hiihtäköön hän vuorilta alas, lasketelkoon pilvistä maan pinnalle jokapäiväisten asioiden pariin, katselemaan vaikka eilen alkaneita Alppihiihdon MM-kilpailuja.
Joissakin noista Parnasso-projektin päiväkirjamerkinnöissähän EO kertoi hiihdoistaan: *Päivittäisen hiihtolenkin jälkeen, hiihdän säännöllisemmin kuin syön, luen Parnasson...* Kaipa hän suksensa voidellakin osaa - josko saisimme häneltä hyödyllisiä vihjeitä tuohon niin monimutkaiseen voitelemisen taitoon.
Ja kas, selataan niin löydetään! Oikein punakynämerkinnöin - lie jäänyt opesalkkuun pätkä väärinmerkintäkynää.
27.1.2011
12 kilometriä
uusilla suksilla, jotka maksoivat 4 € kirpputori-Kynttilässä. Siniset Karhut.
Luistavat hyvin. Ei voiteluongelmia. Näissä on komeat Y-siteet - kuin
perhoset! Merkitsin oikean suksen kärkeen O:n ja vasemman V:n.
Osuvatpahan oikeisiin jalkoihin.
En ymmärrä miksi
ihmiset ylipäätään puhuvat suksien voitelemisen hankaluudesta! Purkkivoide
käteen ja täpytellään sillä suksien pohjaan monon mitta. Ei tasoitella.
Lähdetään hiihtämään: tanner tasoittaa. Voiteluoperaatio kestää 20 sekuntia,
korkeintaan. (Purkkivoide on Pitovoide, PP. Jos luistoa haluaa niin sitten saippuan
mallinen voide käteen ja sillä hangataan suksen kärkeen ja kantaan kylmiltään.
Mutta se on turhaa.)
Suksien
voitelusta on tehty iso ongelma aivan turhaan. Tällä 20 sekunnin säännöllä olen
hiihtänyt jo > 400 km. Tosin en minä aurattuja latuja kaipaa, jos
auraavat niin hyvä on, jos eivät niin miltei parempi. Enkä minä voitele joka
reissulle ollenkaan.
Yhtenä päivänä
nauratti kun joku missimäinen {saakoón noin enää sanoa vai onko loukkaavaa?}
nainen television jossakin liikkumissiohjelmassa oli lainaamassa suksia
vuokraamosta ja ihasteli, kuinka välineet ovat muuttuneet sitten viime hiihdon
pienenä: 'Ennen piti usuttaa
ruma mono kolmeen piikkiin, jotka siteessä olivat ja monojen nahkapohjissa oli
puolestaan kolme reikää, jotka piti piikkeihin osuttaa. Sitten rautakoukut
painallettiin kiinni monoja puristamaan. Se oli hassua.'
- Nyt on niin
hienoa ja sigamageeta, se pitkäraajainen
pääministerivartaloinen nainen tarkoitti, vaikkei se sitä sanonut, eikä noin
varsinkaan kai saisi sanoa että pääministerivartaloinen.
Nordic Normit ne
siteet ovat, ne joissa on ne rautanypykät. Minulla on semmoiset.
Näissä
uusimmissakin suksissa! Rotanloukuista kehittyneemmät versiot.
On minulla
hienompiakin välineitä luisteluhiihtoa varten, vaan ei niillä hienommilla
välineillä tule sen hienompi olotila hiihdon jälkeen kuin entisen
mallisilla. Joten yks'tulolleen kummilla hiihtää. Pääasia että hiihtää. Ja
maastossa. Ja murtsikkaa. Yksi huono puoli vanhan
mallisilla varmaan olisi: Voin kyllä hyvin kuvitella että
monotansseissa minulla ei olisi vientiä näillä litteillä nordicnormeihin
sopivilla monoilla. Vaan menenkös sinne!
Sen sijaan on
käsittämätöntä että jotkut puhuvat menevänsä hiihtämään, vaikka menevät rukille
ja himoksille mäkeen laskettelemaan ja pujottelemaan, alppihiihtoa
tuntureille harjoittamaan! Silloin loukataan pyhää suomalaista hiihtämistermiä
verisesti.
Eiköpähän pistetä tästä poikki, kun hyvät voitelemisohjeet on jo saatu ja tallennettu. Juttu jatkuisi loputtomiin, eikä siellä ole luettavissa mitään sen kummempaa pöyristyttävää: aika pienissä piireissä pientä ympyrää EO tätä nykyä pyöriskelee. Tyytyväisenä kylläkin olotilaansa.
Ylös, Suomen pojat nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
Hyv’ on meidän luisuttaa.
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.
Heräs tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään, –
Sukkelat on sukset meillä,
Lähtään, veikot, kiistämään!
Saishan koittaa,
Kumpi voittaa,
Eikö tuulta saavuttais?
Koti kontion on tuossa,
Siihen sukset kääntäkää!
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu röhöttää.
Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan!
Kohoaapi kämmenille
Metsän kuulu kuningas. –
Lähtään, otso, painisille,
Tässä löydät vertojas!
Hammasluske,
Keihäsruske
Kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna,
Keihäs sattui rintahan;
Ukko nukkuu uupununna
Sike’intä untahan.
Riemuellen,
Soitatellen,
Viekää saalis kotihin! –
Vaan kun verivainolainen
Suomehemme rynnättää,
Silloin saalis toisellainen,
Veikot, meitä hiihdättää.
Käsi sauvan,
Toinen raudan
Teräväisen tempoaa,
Verihinsä kohta nääntyy
Kuka meitä vastustaa,
Kenpä pakosalle kääntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu
Rakastettu
Kohta onpi kotimaa!
Julius Krohn (1835- 88): Suksimiehen
laulu
Pekka
Puupään pitäjässä
08.02.2011
- 13:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
Local, lapsismi, voe mahoton!
.
Pienet kollaasit täältä etuidästä: ilman
arvolatauksia
On Rääkkylän oman pojan, Riäkkylän rustokorvan, Esa Pakarisen, Feliks Esaias Pakarisen, (9.2.1911-28.4.1989) syntymäpäivän aatto - 100 v.Tuolta toimivan Arvinsalmen lossin tuntumasta Hernevaarasta on kiertävän kyläsuutarin Pakarisen Puavon poika työntäytynyt tähän kylymään maailmaan: savusaunan lauteilla syntyi ilman Hellin taikka Attendo MedOnen huolintaa.
"Rääkkylässä kävin vain syntymässä", kertoo Esa Maarit Niiniluodon kokoamassa elämäkerrassaan Esa Pakarinen Hanuri ja hattu. Sääennustaja 'Kerman Kalle' Pakarinen saattaa olla sillä tavalla sukua, jotta 'isäni puujalaka lie haettu hänen mehästään'.
Rääkkylä on pystyttänyt kirkonkyläänsä kivipaasin Esa Pakarisen muistopuistoon sekä nimennyt Kunniaheinämieheksi. Joensuun kaupunki suunnittelee Esa Pakarinen -kulttuuripalkintoa.
Maakunta
| 7.2.2011 | 23:23
Rääkkylä
vastaa markkinaoikeudelle: palvelut kilpailutetaan
YLE:
Rääkkylä
kilpailuttaa sittenkin palvelujaan
***
YLE: (< = linkin takana äänestys Esan parhaasta kipaleesta eli piisistä, painase ja käy äänestämässä!)
Esa
Pakarisen syntymästä 100 vuotta
YLE:
Esa
Pakarisella oli kansatieteilijän sielu
***
KH
41 § 7.2.2011
Oikeudenkäyntikuluista
Rääkkylän
kunta katsoo edellä mainitusta syistä, ettei sitä tulisi velvoittaa korvaamaan
valittajien oikeudenkäyntikuluja. Kun otetaan huomioon myös se, että Rääkkylän
kunta luopuu suorahankinnasta sitä tukevista seikoista huolimatta, ei
mielestämme ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat vastaamaan omista
kuluistaan. Kesälahden kunnan ym. valittajien osalta tämä on mielestämme
erityisen selvää siinäkin tapauksessa, että markkinaoikeus vastoin kantaamme
katsoisi kyseisten valittajien olevan asiassa asianosaisia.
Jossakin Pekka Puupää -filmissä Pätkä taisi
myönnellä:
"Asiahan ei minulle kuulu, mutta
minä vaan kysyn."
Rääkkylän kunnan
kotisivun etusivulta kaapattu*)
Esa Pakarisen
syntymästä 100 vuotta 9.2.2011
ke 9.2. klo 9:00 Koululaisten aamunavaus Esa Pakarisen muistomerkillä
su
13.2. klo 14:00 Rääkkylän kunnan ja Rääkkylä-Seuran kunniakäynti
muistomerkillä
su
13.2. klo 15:00 Esa Pakarinen 100 v-juhlakonsertti
auditoriossa. Lue lisää
*)eli suattaa tuas
varolaikka nousta
On
sillä Ilkka Vainiolla suremista
.
"HV
Aina kun joku suomalainen julkku kuolee, niin
Ilkka Vainio, tämä Junnun poika, on eturivissä suremassa. Niin kuin nyt kun
tämä sanoittaja Aapo I Piippo menehtyi.
Mahtaa olla miehellä vielä melekonen
surujen summa eessä päin, kun tuntuu tuntevan kaikki julukut. Ja kaikki
julkutkinhan joskus kuolevat - kai.
En haluais olla makaaberi, mutta kuitenkin!
Tuus L "
No comments - Lennu liikkuu nyt kyllä hyvän maun rajoilla.
Kunhan
hourimme, mutta yhdessä
06.02.2011
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS
.
OSA 4.
la 5.2.2011
Tälle päivälle jäi Parnasso-seiskan
tarkkominen, koska perjantai-illan nielaisi televisio.
Iltanielaisun pelko taas ilmeinen, kun kaksi
joukkueellista veljiä ja neroja, Tammista lainaten, ilmestyy
kaukaloon. Urho-kanavalta näet tulee tänään Klassikko.
Jääkiekko-ottelu Jokerit - HIFK olympiastadionin avojäältä,
katselijoita > 36000! Ottelu järjestetään ensimmäisen kerran. Järjestäjien
mukaan kyseessä on Talviklassikko, ehkä Talvikko olisi kuvaavampi.
Klassikko! Jo ennen
syntymäänsä? [päättyi muuten 3 - 4
oma veikkaus oli 3 -3 sekä 3 - 5 harm!]
Niin nopeaa se historia nykyisin on.
Parnasso seiskaan palaan yhden oikean klassikon
takia, luonnon ja kasvatuksen filosofisuosikkini vuoksi; muuten olen jo valmis
joulullisesta numerosta luopumaan. Jean-Jacques Rousseaun (1712-75)
viime vuonna suomennetun monologin Yksinäisen kulkijan mietteitä arvostelun
vuoksi vielä palaan.
Rousseaun Tunnustuksia on 25
tärkeimmän kirjan listalla, jonka julkaisin joulukalenterina 2008.
( http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/7977/joulukalenterin-x-luukku-jean-jacques ) Yksinäisen
kulkijan mietteissä olen haistavinani alppi-ilman tuoksun jo
valmiiksi. Ikuisesti huvittaa/ällistyttää, miten hyvän
kasvatuksen neuvoja totaalisesti epäonnistui omassa perhe-elämässään:
jätti kymmenkunta lastaan sitä mukaa muiden huomaan. Moni teoreetikko
on epäkäytännöllinen. Monen kirurgin leikkaukset ja ompelukset hoitaisi
näppärämmin räätälin tai tatuoijan käsi ...
Rousseaun kirjan arvostelu on absurdiudessaan
huvittavan mielenkiintoinen. Jo arvostelun nimi innostaa: Houramo.
Näitä kaipaan: Forsblomeja, Blomstedteja jne. Roo
Ketvel (s. 1970) lukee arvostelun
alla. Ketvelin kohdalla kirjoittajaluettelossa lukee nasevasti: kotimies
itäisessä lähiössä. [sekös Suomen etuidän miestä
innostaa!]
Kotimies-Ketvel kirjoittaa sulokkaasti ja juuri
sen verran hämyisästi että nikotuttaa sopivasti.
Ensinnäkin Jean-Jacques R:
"Tämä kasvien keräilylle ja
luokittelulle, nuottien kopioinnille omistautunut tunneolio, ”epätoivon
nujertama ihminen”, avautuu luonnolle tavalla jonka on helppo ymmärtää
vedonneen koko kohta alkavien vallankumousten seasta kuohahtelevien
romantikkopolvien ja -koulukuntien traagiseen itsekorostukseen."
Toisekseen JJ:
"Kertoja hekkumoi masokismissa kuin
yhteisen kirkon tuhatvuotiset virkakärsijät. Holahtelee yli, silti kirjoitelman
kudos on sulokas, omituisen vihavaloisen kiihkon kuljettama, ja kiehtovasti
rakentuva, mahdoton laskea kädestä. Aivan järkeviä pohdintoja, yllättäviä
havaintoja, vaikka hieman kummallisia, sinne solmuiksee, ja onnellisia näkyjä
luonnonihanuuksiin ja olemisen tunteeseen."
Ketvelin kehveli minkä teit! Ysi plussan
saat. 9+
Nyt on joulu-Parnasso vihdoin loppuun kaluttu,
lukijat ovat kaikonneet korkeakirjallisuuden edessä.
Pian on uuden numeron aika - se on jo ilmestynyt
kuten eilen kerroin. Varoitus sitkeimmilleni - yhä mukanani roikkuvillen:
suattaa olla lähtö eessä teilläkin kunhan sen käsittely alkaa!
Levikki 6840
OSA 1:Kuka nyt Parnassoa lukisi
OSA 2: Potullinen Parnasson puoloja
OSA 3: Parnass...yhtä kaikki
Parnass
... yhtä kaikki
05.02.2011
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS,
LEHDISTÖ
.
Selkokielinen
selostus päivän tapahtumista täysin vailla ambitiota = semmoinen lorotus
joka ei ota jos ei annakaan - realitya.
OSA
3.
4.2.2011 a.p.
Aamun
Hesari käy
puolensivun verran Parnasson 60-vuotisjuhlakirjaa läpi sekä uusinta 1/11
juhla-Parnassoa.
Puolilta
päivin pelkoni toteutuu: postilaatikossa on Kauppalehden ja KU:n
lisäksi Parnasso 1/11. Tex Willeriä en ole tilannut.
Uusi
P olisi saanut tulla joitakin päiviä myöhemmin: minun on lopullisesti
luovuttava joulu-Parnasson tarkk’lukemisesta, vaikka olin siihen huolellisesti
varautunut ja varustautunut niin kuin naparetkeilijä navalle hiihtoon.
p.p.
Päivittäisen
hiihtolenkin jälkeen, hiihdän säännöllisemmin kuin syön, luen Parnasson
päätoimittaja Papinniemen
blogin: on tyytyväinen että Hesari ottaa huomioon juhlavuoden, oikaisee
jonkin virheen, yhtyy Antti Majanderin näkemykseen juhlanumeron
mielenkiintoisimmasta artikkelista Martti Anhavan Ajoissa
lopettamisen taito eli ajasta jolloin kirjailija ei enää viitsi tai ilkeä
kirjoittaa mitään. Joku kommentoija kysyy, minne on unohtunut yksi
päätoimittaja kokonaan – Arto Kytöhonka!
i.p.
Uuden
Parnasson siirrän luettavina olevien kirjojen kaksoispinoon:
1. Saramago: Sokeudesta
2. Kauranne: Mietaita
3. Järnefelt: Minun
Marttani
4. Järnefelt: Kirjeitä
sukupuolikysymyksistä
5. Nupponen: Aikamatka
hotelli Viruun
6. Järvinen & Suokas: Kompostointi
7. Simon: Koneen ruhtinas -
Antti Herlin
8. Mähönen: Turhoo kulunkii -
Reino Laakkonen
9. Pakarinen: Ihmisiä ja
elämää Kerimäellä sotien jälkeen
Viimeksi
mainittu on kaverini toimittama kirja, siksi se ohitti jonossa olevien kirjojen
leegion ja pääsi heti luentaan. [pitäisiköhän
hommata lukusihteeri - pitäs sitä polvella eikä kirjaa! - tuliskohan
tarpeeseen?] Maailma on täynnä mielenkiintoisia kirjoja – eipä ihme jos
alan joitakin jo siirtää luettavaksi toisessa elämässä.
Ainoastaan
Nobel-Saramago on käännöskirja, muut selvää suomea eri aikakausilta. Käännökset
arveluttavat: kuin heikoille jäille tieten tahtoen menisi.
ilta
Emmin
mitä teen. Teen radikaalin ratkaisun: en lue mitään! Katsomme Vapun ja
Pääskyvuoren Korkojen kera limittäin Kaisa Mäkäräisen
ampumahiihdon kanssa; Kaisa on lentänyt oikein Amerikkaan asti,
makuulta ampuu kaksi ohi, mutta yltää kymppisakkiin, tosin menettää keltaisen
liivin ruotsalaiselle Helena Ekholmille. Keskisen
toilailun Mariassa katsomme nauhalta: yksinäinen mies
säälittää – voi kunpa saisi kaupan sijasta perheen! toivomme sydämestämme; ei
mikään pöyhkimys. [menkää naiset ja paras ottakoon
omaksensa, sympaattinen, sillä perhettä Vesa tarvitsee eikä tuommoisia kaiken
maailman ghanan kunniakonsuli carl darrahamppareita] Lopuksi
nauhalta vielä Loiria vanhana Uunona konkaritähtinäyttelijöiden
vanhainkodissa; jännä seurata vanhentuneita tarsaloita, salmisia,
hämäläisiä ja heraloita.
Parnasso
seiskan tarkkominen jää huomiseen.
Tuikskeessa
Kekskisen Vesa & Tuksu
.
2)
Tuksu tärkeämpi
meille! video
3) Ve Hu
la
san
ma tär-
Jos
pa me kaik ki kaa sus sa hor jum
mrmrmrm ? vanki soitti
***
ps
lisäys
joka ei missään nimessä kuulu raiukulirunouteen:
Joku
Eerikäisen Esko käy televisossa ja muissakin
tiedotusvälineissä kertomassa meille kotona eläjille tämän tästä ja tuon
tuosta, miten perhekeskeinen ja kotona viihtyvää tyyppiä julkisuudella
elävä mies on... video
20 ja 11 tai
11 ja 20 Siinä raikuilun tämän vuoden
tarkennetut, mutteivät obligatoriset, tavumääräsäännöt.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu,
on supisuomalaista verestä runoutta. Uusiutuva ja ajassa
pysyvä runo sisältää pääasiassa n. 12 tavua -
joskus jopa puolensataa, joka on ehdoton katto ja takaraja -
alarajanahan on yksi tavu - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi
yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Potullinen
Parnasson puoloja
03.02.2011
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS
.
1.osa kuka-nyt-parnassoa-lukisi-sehan-on-hedelmoityslietetta
OSA 2.
3.2.2011
Siihen seiska Parnassoon jäi
niin monta mielenkiintoista pointtia, joihin olisi pitänyt pidemmäksi aikaa
pysähtyä, viipyä eikä vain viivähtää: on loukkaavaa tekijää kohtaan hampsia
eteenpäin kypsiä marjoja talloen.
Poimitaan pottuun sentään vielä muutama
kypsä puolo.
Erkki Vettenniemen Saunaurheilumme
siveellinen voitto - Lyhyt johdatus löylynheiton lieveilmiöihin.
Nuoreen Pentti Haanpäähän tarttui
1910-luvulla urheiluhulluus. Pentti luki Tahko Pihkalaa nuoruuden
kiihkolla, järjestipä Piippolan omat olympialaisetkin, kunnes sitten kääntyi
ajatuksissaan satakahdeksankymmentä astetta. 1930-luvulla ilmestyi novelli Kylpyurheilija
Kemppainen, joka hyväksyi haasteet millaisille lauteille tahansa.
Kerrottakoon, että Kemppainen jäi henkiin. Ja
Haanpää oli kääntänyt täydellisesti kelkkansa ja alkoi hyökkäys
esi-idoli Tahkon pyhiä arvoja, armeijaa, suojeluskuntaa ja
kilpaurheilua vastaan.
Juha Peltoniemen Vainajia
- Kaksi proosarunoa - ei sovi jättää pottuun poimimatta.
"Pappi oli avannut hänelle synninpäästössä
iänkaikkisen elämän portin vaikka tie kulki mestauspölkyn kautta. Pyöveli
(jommoiseen asemaan oli hevosen teurastajan ja nylkijän katolinen kirkko
alentanut sen vuoksi, että pakanoillla hevonen oli jalo uhrieläin ja liha
erikoisen haluttua) surmasi ruotusotamies-Erkin, murskasi hänen luunsa ja
paloitteli hänen ruumiinsa. Ruumiinosat ripustettiin teilipyörään virumaan
keskelle teilimäkeä, varoitukseksi kanssavaeltajille."
Puolesta välistä Parnassoa alkavat
kirja-arviot - nuo veitikat, pyövelit ja teurastajat, ilmestyvät teilimäelle
teilaamaan! Niistä muutama maistuvin pottuun pantakoon.
Vaikka en käännöskirjallisuuden ystävä olekaan,
toki nimikkeet ihastuttavat.
Jos minulla olisi toinen huitkotvanen elämää
edessä, lukisin takuulla nobelilla 2009 palkitun Herta Müllerin
romaanin Tänään en halunnut tavata itseäni. Tänään en
halunnut tavata itseäni! Toistan ja maiskuttelen. Mikä loistava nimi
ja miten monesti niin totta, niin totta! Romaanissa eletään Ceausescun
(meniköhän nimi oikein ) Romaniassa
- vaikka samapa tuo ongelma itsensä kanssa silloin tällöin missä tahansa
maassa, vaikka siellä savolaisten Pakistanissa. 'Kaalikeittoa
hajuvesipullossa' otsikoi arvostelija Arto Virtanen arvostelunsa.
Harmi kun jää toiseen elämään. Mutta tuon saatan
lukea jo tässä: Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa,
Janne Kortteisen (s. 1989) romaani, -ntamo 2010, 391 s. Mikä nimi! Ja
ennen kaikkea Mikä kustantamon nimi: -ntamo !
Kortteisen sika (Matti Pulkkisen lanseeraama),
siis romaani, on miltei koko universumin syönyt kaikkiruokainen
porsas, joka ainakin on nauttinut:
" palasen taivasta ja
kulauksen helvettiä, lapsuuden satuja ja internetin saastaa, puberteetin uhoa
ja seesteistä viisautta. Tämä sika on ahminut runoa, proosaa, esseetä,
pamflettia, itsemurhaviestejä, Googlea ja Dostojevskia, sulatellut aikansa ja
ryöminyt sitten viinimarjapensaan alle oksentamaan ja ripuloimaan." Jarmo
Papiniemi
Tämänkin saatan hyvässä lykyssä ehtiä ennen
kellahtamista ensimmäisessä elämässäni; eikö noita elonpäiviä vuosina lie
jäljellä vielä koko nokko: Bo Carpelanin Gramina -
Reunamerkintöjä Horatiuksen, Vergiliuksen ja Danten runouteen.
Ovathan nämä nyt muuta toista kuin meidän
jokapäiväinen Pörssimme: Nokia 8,205
tai Iltalehtemme: Lolan povi.
Eikö vaan? On rauhoituttava, asetettava aikaa, asetuttava aikaan, paneuduttava,
niin ymmärtäisi Bo Carpelanin runossa satiiriiuden, käänteisyyden. Tosin voihan
Lolan povessakin elää satiriainen!
"Mieluummin
maaseutuhuvila
kuin halpoja säkeita tiu.
Entä jos asialla
on nero?
Mieluummin
maaseutuhuvila." BC
Pelkonen
pois
.
"HV
Jaana
Pelkonen siityy sivuun Euroviisujuontajan tehtävistä - lähtis vaan
samalla sekin pojan hökkelö, jonka puheesta ei ota ukko mustilainenkaan selevää.
Ai että helepottaa kun pääsee Jaana Pelkosen
raastavasta äänestä! Mikään ääni ei maailmassa ole niin rumalta kuulostava.
Pelottaa kun Pelkonen suunsa aukaisee. Selkäpiitä raapii. Mitä kummaa se
on menny ääntään televisioon päästämään. Tyttö sinänsä on ihan korea,
vaan saako sitä ääneen sanoa näin kokovartaloministerikiellon aikana?
Tuus Lennart"
Enpä ole huomannut moista, vai johtuuko se siitä ettei ole Euroviisuja tullut seurattua sitten Laila Kinnusen, Fredin ja Marion Rungin. Ja sen AAuurinko laskee Lääänteen Klimenkon, sen joka syrjäytti Katri Helenan.
Kävisköhän Lennulle Aira Samulin juontajaksi, niin ainakin naurunkätkätystä piisais?
Kuka
nyt Parnassoa lukisi - sehän on hedelmöityslietettä!
02.02.2011
- 13:00 | hikkaj | MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, KIRJALLISUUS,
voe mahoton!, LEHDISTÖ
.
OSA 1.
3.1.2011
Jouluksi, kun tyttö soitti Helsingin
rautatieasemalta vähän ennen idänpikajunaan nousuaan, pyysin kipaisemaan
kioskilta uusimman Parnasson, vuoden viimeisen 7/2010. Jostain syystä lehti
juolahti mieleeni; olin sitä joskus tilannutkin: silloin kun arvostelin kirjoja
Karjalaiseen.
Siinä kannessa on ikäiseni näköinen mies,
kääntäjä. Ei niitä rautatieaseman ulkomailta tulleita kääntäjiä, vaan
suomentaja, kääntäjä Juhani Lindholm. Kääntää parhaillaan
vuonna 2012 julkaistavaa T.Pynchonin tuhatsivuista
avantgarderomaania Painovoiman sateenkaari, Gravity's
Rainbow.
Kääntäköön Juhani rauhassa vaan; en minä
käännösKAUNOkirjallisuuteen hevillä koske, koska sanahan ei lihaksi tule monen
välikäden kautta. Kuvitelkaapa nyt vaikka Päätalon
englanninnos!
17.1.2011
Aion lukea tästä Parnassosta jokaisen sanan ajan
kanssa. Ja käyttää siihen koko kuluvan vuoden 2011. Koska niin
harvoin nykyään Parnassoa luen, luen sen nyt sitäkin tarkemmin. Kirjallisuuden
kanssa ei saa hötkyillä, pitää kunnioittaa tekijäänsä. Silmäillyt jo
olenkin.
ÄLKÄÄ karatko, pliis, teille kirjoitan
vain parhaat poiminnat, makupalat marjaisat, puolukoista parhaimmat. Annan
mallin. Ette voi olla pitämättä esimerkiksi kohdasta jossa laitumoivan lehmän
paskasta ei käytetä karjatiloilla yleisesti käytettävää
nimitystä lehmänpaska, ei edes lehmänlanta, vaan, oottakaas kun haen suoran
sitaatin:
"Lopuksi kuunnellaan asiantuntijan
innostava alustus siitä, miten lehmänlantaa ei EU:ssa enää kutsuta lannaksi
vaan hedelmöityslietteeksi (lyh. HELI)."
"Tähän kaikkeen liittyen minulla on
rukous.
Ota hyvä Jumala meiltä ihmisiltä pois kieli,
tai ainakin suurimmalta osalta ihmisiä. Säästä se muutamalle viisaalle, ja tee
loput pyhiksi kuin mykät eläimet."
Hedelmöityslietettä-kielipakinan
kirjoittaja on Janne Saarikivi (s. 1973). Jannella on
hauskankuuloinen titteli: suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Helsingin
yliopistossa. Vähänkös alumnitria kadehdittaa. [puristaa
kätensä nyrkkiin ja puhisee: - Vielä minä pentele vieköön näytän!]
1.2.2011
Ohjelmaan muutos
Eilen päätinkin tilata Parnasson vuosikerran
2011, koska Parnasso täyttää 60 vuotta. Tulkoon ikätoveri kotiin kannettuna
taitoksillaan; näytänpähän itse sitten enemmän omilla jaloillani vielä toimeen
tulevalta. Suuri SILENSIO ja pieni bequiet siellä?
Lukusuunnitelmiin tuleekin muutos: en luekaan
tästä numerosta jokaista sanaa. Mutta 'puolot' toki poimin
iloksemme - ja ihan lähiaikoina, ennen kuin tuuppaavat uutta numeroa
tupaan.
kuva Arto Viikari
On
kysymyksen aeka - ja vastausten
01.02.2011
- 18:00 | hikkaj | LAUANTAISEURA
.
Tuolla Kuopion Papin perhe -reissulla sutaistiin siinä kauppahallin päätykahvilassa Burtsovin kinuskileivosta ja kahvia naatiskellessa LAUANTAISEURA-kokous pystyyn. Minä siinä olin kahen savolaisukon kanssa, niin täyttyivät seuran pykälät ja päätösvalta.
- Elä sinä poeka kehtoo sen leikkis kansa
vehata ja telekuta. Myö jos männään tämän Eenarin kanssa puppiin niimmyö
männään, tiettiinpä tuota tae oltiin tietämäti. Van kysyhän, myö parraammu yritämmä!
Hävetti kun tuli ryhdyttyä koko puuhaan, vaan kysyin kumminkin koska olin aloittanut, eipä siitä perääntyäkään ilenny: "Persaukisten pusukkii män ihan kissankuhtumiseks ja sekkii katkes kesken kun pit loppuun noitua tärskäätte suatanasta sen minkä uskalti."
Ukot kahtoa killittivät ensin toisiaan ja sitten minua.
- Jotta muatako jälität? Voe poeka rukka,
millonhan sinunnii mutterit lie viimeks kiristetty kun
tuommosia höpöttelet! Van sanohan sinä Uapelus kun oot keskikoulussai
pistäytynnä melekein joululommaan suakka...
- Minäpä tuon tiijjän, oon minä sen verran
mualiman politiikkoo seuranna. Se on siitä muasta missä rajalla nostelloot
kilippoo koipijaan vahtii vaehtaessaan.
Einari mykistyi kertakaikkiaan Aapelin selityksestä, eppäilemään pisti jo että kunhan ei vain olisi katteus iskenyt kyntensä miehen niskaan. Mitästä turhia, Einari puraisi hissukseen leivonnaisestaan ja yllätti kotvan kuluttua takaisin:
- Sitteekö muata tarkottanet josta natsi
löytyy kun eestaas humpsuttaa - minkähän laesesta astijasta hiännii syönnöö...
Nythän tässä oltiin vasta varsinaisten Savon viisaihen kanssa samassa pöydässä, nuo ukot mitään mensan-merkkejä kaipaa!
- STOP!STOP! Työhän
vasta vehnäsiä ootta, kehuin ja keskeytin ukkojen turinat kun huomasin
että molemmilla oli maa hallussa - kohta taivaskin? - ja pian olisi
jompikumpi oikean tiedon pöydälle kakistanut.
(Että
siinäpä teille kotona haastetta huomisiltaan saakka. Nyt tosin savolaeset
ovat etulyöntiasemassa - haetanneenkos tuo: leikkiähän tämä.)
"Tänään
tunnelmia Rääkkylästä Egyptistä ja Lapista"
.
A-studiosta, hyvää iltaa:http://areena.yle.fi/video/1656671
Taas pieni kiusattu kunta esillä - eilen telkussa mahtavien seurassa, kuten otsikko kertoo. Ymmärrystä ei vain tahdo ulkopuolelta liietä. Eduskuntareissu on turha, valtio ei tule hommaa hyväksymään. Niin kertovat suuret päättäjät.
"Pikaratkaisu. Puolentoista vuoden harharetki. Mutta entäs sitten 2013? Se ei ole tulevaisuuuden ratkaisu!" hallitusneuvos Auli Valli-Lintu laulaa.
"Meillä ei oo mittää hävittävää, meillä on vaan voitettavaa", vastaan vääntää Valtuutettu kaikkien valtuutettujen suulla.
Siinähän se koko prosessin pointti on sanottu, ja jo tiedettykin: loppuu sitten aikanaan, kun muut pakottavat lopettelemaan - pyyhkikööt sitten roiskeet! Siihen saakka lyödään päätä seinään, rypistellään ja räpiköidään. Ei taida auttaa se yksi sanakaan, väliaikainen. Voidaanhan keksiä lisää! Saadaan pitää Virallisía Kokouksia.
Joku lainkuuliaisempi on jättäytynyt suosiolla katselemaan kauaskatseisemmin vierestä - jääviytyneenä. Yhtä nokitaan kun rohkenee olla eri mieltä. Semmoista se demokratia on.
A-studiokin päättää rillumareilauluun, eikä Porilaisten marssiin, Rääkkylän oman pojan Esa Pakarisen esitykseen Meiltähän tämä käy!