Tuokiokuva
opettajainhuoneesta
4
5
.
.
Mats istua kyyhötti opettajainhuoneessa pöytään nojaten loppupäivästä, tappoi viimeistä välituntiaan.
Nousta puuskutti paikalle toinenkin ikäloppu ikiurho rabbi, paimensauvansa nurkkaan heitti, ja säälien kuunteli pöydän ääressä huokailevaa miestä.
- Pitäs vielä päivän
päätteeks selevittää kuka naisenpuolen värkin taululle piirti.
- No jo on vanhalla miehellä murheet,
siunaili paikalle tullut ja jakeli osanottoa ja myötätuntoaan, - tässä
iässä muutenkaan ees mielessä käy.
Muuta eivät enää koko välitunnilla virkkaneet. Hengen ahdistus lie
kuulunut pihalle saakka.Laskeutuivat siitä sitten aikanaan, kellon soitua, tärkeään kasvatustyöhön.
Alkutekijöistä, taas kerran, oli opetus aloitettava.
Lahjakkuudella
rahastaminen on moraalitonta
30.03.2010
- 17:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, LENNU, lapsismi
46
.
"Piinaviikkoa Sinullekin!
Nyt minulla on vakavaa asiaa. Näin
hiljentymisviikon sanomaa tässä:
Vihdoinkin löysin todistuksen väitteelleni,
josta KAIKKI tuntemani henkilöt ovat olleet eri mieltä kanssani. Olen aina
ollut sitä mieltä, ettei synnyinlahjoilla saa käydä omahyväistä kauppaa, vaan
synnyintaito on annettava kaikkien käyttöön ilman erillistä korvausta. Iloksi,
hyödyksi muille.
Jos olet lahjakas laulaja, urheilija,
taiteilija mikä tahansa, älykäs matemaatikko, huippupianisti, ylivertainen
kirjallinen kyky - se ei ole kauppatavaraa, vaan luonto on antanut sinulle
lahjan, joka sinun tulee lahjoittaa eteenpäin kanssaihmisten nautittavaksi. Ei
rahastaa sillä niin kuin mikäkin Lilius.
Ja kas, kuuntelepa tätä, napsin Hesarista: -
Venäläinen huippumatemaatikko Grigori Perelman on ratkaissut yhden seitsemästä
matemaattisesta ongelmasta, kyse on vuosisataisongelman sensaatiomaisesta
ratkaisusta. Hän julkaisi ratkaisun netissä, ei tiedejulkaisuissa.
"Hänellä on erikoisia
moraaliperiaatteita", sanoo Steklov-instituutin johtaja Sergei Kisliakov
Guardian-lehdessä. "Hän kieltäytyy palkinnoista, miljoonista, koska
tieteen saavutukset kuuluvat ihmiskunnalle."
- Tiedän että monet korostavat itseään ja
onnea vain niille, jotka sellaista haluavat tehdä. Mutta minä en pidä sitä
hyvänä, ilmituo tämä matemaatikko.
Meitä on nyt kaksi.
Hyvää pääsiäisenaikaa Sinulle ja
hiljentymistä ellei peräti mykistymistä!
Tuus Lennart"
Hiljaiseksipa tosiaan vetää, en muuta sanoa nyt voi. Lennun suusta! Tuon
hutaleen, joka ei juuri pitemmälle nokkaansa ajattele.Viikonlopun Ihme-päivillä Vanhalla ylioppilastalolla näkyivät taiteilijat (lähinnä kuvataiteilijat) keskustelleen taiteen vapaudesta taloudenkin suhteen. Taidemanageri Kira Sjöberg on laatinut raportin 'Nykytaiteen markkinarakenne, ansaintalogiikka ja uudet liiketoimintamallit'. Hän haluaa taiteen voimakkaampia kytköksiä talouteen.
Kuvataiteilijat puolustavat taiteen autonomiaa: taloutta tarvitaan vain elannon ylläpitämisen verran.
Filosofi Tuomas Nevanlinna vapauttaisi taiteen yhteiskuntapalvelusta. Hänen käsityksensä lähenee Lennun ja tämän uuden idolin matemaatikko Perelmanin näkemystä: taidetta/tutkimusta ei tehdä yksilön vaurastumisen vuoksi. Eikä se ole moraalisesti oikeinkaan, taidoilla rikastuminen.
Hittolainen, näinköhän Lennu on kerrankin melkein yksin oikeassa! Osaakohan ukko edes piirtää?
Silti uskallan epäillen kysellä: Käyköhän Lennu täysillä? Vai onko hän höyrähtänyt muuten vain?
Nenänpurija
Jarno Jukureiden valmentajaksi
29.03.2010
- 13:30 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, uutiset, LENNU
47
.
.
.
"Pitkät Moit!
näin piinaviikon kunniaksi. Näyttää tää
meidän JoKP:n valmentaja saaneen pestin Mikkeliin. Kohuvalmentaja
Pikkarainen Jukuri-valmentajaksi
Kerrankin positiivinen uutinen. Sinne vaan
Manneheimin patsasta ihailemaan! Siellähän on Päämaja-museot sun muut
Neitivuoret.
Kehuupa vielä mennessään Pikkarainen, 37 v:: –
Jukurit on hyvin hoidettu seura, jolla on selkeät tavoitteet ja perustat
kunnossa näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Jukurit tarjoaa uuden haasteen
valmentajauralleni ja haluan olla mukana luomassa Jukureiden uutta tulemista,.
Siirto on mikkeliläisille ihan oikein.
Tuus Lennu"
Kova kaveri on olut pitkä Pikkarainen, vähän pahatapainen niin kuin
jääkiekkoilijan menestyäkseen pitääkin. Siinä Lennun naama vielä venähtää kun
Jokipojat Helmisen Raipen Ilveksen hakkaa. Huomenna taitaa olla ensimmäinen
karsintamatsi Hakametsän hallissa liigaan.Eikä siellä Mikkelissä mikään Neitivuori ole vaan Naisvuori. Odottamassa sankaria.
Kateellisuus on Lennun vahva osaamisalue - ei muuta taaskaan voi virkkaa.
Tähtitaivaan
alla opettaminen on vanhanaikaista
28.03.2010
- 15:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
viimeinen savotta
48
.
VIIMEINEN SAVOTTA XIII
Maaliskuun neljäntenä sunnuntaina (+4C)
Pakastinilma muuttunut jääkaappilämpötilaksi -
keväämmäksi kääntyy auringottakin.
Takana tapahtumaviikko, viikko jolloin oppilaat
ja opettajat elävät tavallista läheisempää elämää, täysi vuorokausi
yhdessäoloa. Pidettiin yökoulu.
Siis katsellaas kauempaa; otetaan tähän näppeihin
lakkautettava kyläkoulu. Ja sen traditionaalinen yökoulu isommille oppilaille.
Vieläkin sen koulun johtajan silmissä
hiertää hyppysellinen valvomishiekkaa, parin päivän jälkeen. Suurin osa
oppilaista jätti nukkumisen väliin. Tietokoneet runtattiin sovussa kiinni
hyvissä ajoin, sillä olihan meillä toinen toisemme.
Makkaranuotiolla puolikuussa pimeyden keskellä
oli aikaa turista ja aistia tutuissa ihmisissä jotain vielä
tutumpaa: sisäinen samanlaisuus, kaltaisuus
kaikessa inhimillisyydessä. Talkkari-Joken nuotiokahvi tuoksui ja
lämmitti.
Jossakin vaiheessa yötä kahden miesopettajan
yrittäessä torkahtaa, tuntui että koulu jyristen kaatuu ja ikkunat
iloäänistä helisten säpälöityvät. Vaan ei se sittenkään saanut haitata:
joutaakin, mitä sen väliä, koska elämme viimeistä vuotta eikä koulurakennusta
tämän koommin tarvita; vihannesvarastoksi kelpaa hatarampikin rakennus.
Aamukahdeksalta lakkautettavan kyläkoulun
käytävän portailla istuu vielä muutama nuutunut oppilas ja kyselee: "Milloin
meillä on seuraava yökoulu?"
"Älkääs nyt höpsikö!" toppuuttelee
opettaja.
"Nää on kivoja, nää on cool!"
"Mutta ei modernia, ette opi
mitään", vastaa opettaja ikään kuin aavistaen tulevan pyhän
ylemmän tahon nuhteet ja ripityksen.
Sunnuntain Hesarissa Misukka (nimi ei
muutettu) opetusministeriön valtiosihteeri yhdessä toisen naisen,
opetusministeri Henna Virkkusen, kanssa paheksuu opettajia ja ennen
kaikkea rehtoreita, jotka eivät tajua tieto- ja viestintätekniikoiden
vaikutusta oppimistuloksiin. Suomen koulu on pudonnut tekniikan kelkasta.
"Monet opettajat eivät edes ole kiinnostuneita tietämään, mitä
on sosiaalinen media", arvovaltaiset misukat yhdessä
paheksuvat koulujen sosiaalisuuden ymmärtämisen puutetta.
Nyt lakkautettavan koulun opettaja alkaa
katua syvästi: taas hän on menetellyt kollegansa kanssa väärin ja
vanhanaikaisesti, kuten viimeaikoina niin usein, opetusmenetelmä on
ollut virheellinen kun opetus ei ole tapahtunut älytaulun, kännykän eikä
tietokoneiden kautta, vaan metsässä nuotiolla istuen makkaraa syöden ja taivaan
puoltakuuta tuijotellen yhdessä lasten kanssa, talkkarin kohennellessa
ranstakalla nuotion tulta, lisätessä puita metsään raahaamastaan vesikelkasta.
Lakkautettavan koulun opettaja pyhästi lupaa ja
vakuuttaa: uudessa koulussa en ikinä tämmöiseen koulunpitoon syyllisty, lupaan
modernisoida opetuksen ajan vaatimusten mukaan. Ikinä en enää opeta
tähtitaivaan alla sosiaalisuuden kadottamisen kustannuksella.
"Otan ja katkaisen puukolla
koivusta keitistangon, jonka istutan tyvipäästään lumeen siihen asentoon, että
sen latvaan roikutettu pannu jää liekkien sekaan. Täytän pannun vedellä ja jään
katselemaan kun tulenpiikit rupeavat maalaamaan sen kirkkaisiin kylkiin
nokikynsiä. Kun pannussa kiehuvien kahvinöyheiden tuoksu voittaa kannusta
haikuavan tervassavun hajun, minusta alkaa tuntua siltä, kuin olisin
ainakin vielä tämän yhden kerran entinen Vikke Nilo."
Päätalo, 1966: Viimeinen savotta.
Kuka
nyt Meklari-lehteä lukisi!
26.03.2010
- 16:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, voe
mahoton!, LEHDISTÖ
48
.
.
Meklari 1/2010 - eQ Pankin asiakaslehti
Lue ja pällistele!
Että elitistiseltä osaa tuntuakin istua näiden
oikeiden ihmisten upottavilla sohvilla: on niin
taivaallinen olo. Paperi kiiltää, väki pyhäpuvuissansa. Ovat kaukana
kylän väestä, joka akkunan alla raittia vaeltaa - kuka kävellen, kuka
potkurilla, kuka rollaattoria työntäen. Kas, Mersunkin voisi ostaa alkaen
106064,48 €. Kulutus vain 9,1 l/100 km. Ja timantteja.
Mitä nyt päätoimittaja Nuutti Hartikainen (onko tämä se Speden Härski?) otsikolla
rahvastelee: Havuja p**kele! Päättää sentään pääkirjoituksensa
tyylillä: "Ne ovat Stay active, Be modern, Keep it simple." Jotta
jokin hajurako akkunan alla kulkijoihin säilyisi. Käykäämme peremmälle.
Älä hajauta!
Sari Lounasmeri, uusi Pörssisäätiön
toimitusjohtaja, varustaisi kodit osakesalkulla, sinä missä kriisivarustein
muut varautuvat. Olisihan se jotain: näkkileipäpakettien, lihasäilykkeiden ynnä
muun kuivamuonan täydentäjäksi osakesalkku kaasunaamarin,sammutuspeitteen
viereen kellarihyllyyn pahojen päivien varalle kodin turvavarusteisiin.
Sari Lounasmeri ei puhu hajauttamisen puolesta.
Salkkuun riittää viiden yhtiön osakkeita eri toimialoilta, jolloin seurantakin
on huolellisempaa ja yksinkertaisempaa.
Ole indeksisijoittaja!
The New Yorker -lehden toimittaja James
Surowiecki puhuu 'joukkojen viisaudesta' (The Wisdom of Crowds).
Pörssikollektiivi ennustaa talouden käänteitä paremmin kuin keskimääräinen
sijoittaja. Yksittäisen sijoittajan tai salkunhoitajan on erittäin vaikea päästä
toistuvasti indeksin ylittävään tuottoon.
Luota tiedemiehiin, älä finanssimaakareihin! Äläkä ainakaan itseesi.
Quant-rahastot tuottavat parhaiten, koska
tiedemiehet, matematiikan, teoreettisen fysiikan, tietoteknologian sekä
psykologian aloilta, hakkaavat mennen tullen finanssialan tietäjät.
Renaissance ja D.E.Shaw & Co. menettivät
pörssikurssien romahtaessa, mutta rahastojen tappiot olivat huomattavasti
pienemmät kuin muiden hedgerahastojen, osakerahastoista puhumattakaan. Tohtorit
ja tietokonenörtit matemaattisine algoritmeineen tietävät. Yksittäisen
sijoittajan on turha rypistellä: "Yksittäisen sijoittajan on hyvä tietää,
millainen profiili osakekaupan vastapuolella on", päättää Gideon
Bolotowsky juttunsa Pörssi onkin tiedemiesten taivas Kuinka professorit
ja tohtorit selättävät sijoittajakonkarit teknisen analyysin avulla.
Voi Meklari Meklari ja Meklari! Annoitpa taas
kunnon selkäsaunan, ainakin tukkapöllyn ja korvapuustin yksinäiselle
amatööripiensijoittajalle - pistit nurkkaan seisomaan, jalkapuuhun häpeämään.
Muista tämä edes!
Sinulla on osinko-oikeus jos ostat
osakkeita viimeistään yhtiökokouspäivänä.
Kolmantena pankkipäivänä ne merkitään
arvo-osuustilillesi. Se on täsmäytyspäivä. Kahdeksantena päivänä osingot
lankeavat tilillesi. Ja maallinen mammona on sinun.
Olosi muuttuu taivaalliseksi ja tulet
onnelliseksi. Tai karjut pääkirjoituksen otsikoin Havuja p**rkle!
livettävälle pörssiurallesi, kun osakekurssi sukeltaa enemmän kuin osingon
verran.
Lopuksi kuitenkin pohdiskele!
Lehti on lehti - heitä se pois. Ota kunnon kirja
viikonlopuksi käteesi niin nautit syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin elämästä,
huomaat hangen ja auringonkin. Siis astu sinne Alastalon saliin kunnon
parkkimiesten joukkoon, senkin pikkukeinottelija!
J
Tammistakin tulisempi J - Pikkarainen
25.03.2010
- 18:30 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
voe mahoton!
49
.
.
(Täydennetty versio: uutta tietoa paikallislehdestä)*
Mitähän noiden jääkiekkovalmentajien päässä oikein liikkuu? Poikittainen mailako vai päähän kohdistuva taklaus - myös vapaa-aikana?
Päivä pari sitten vasta muistelin Joensuun jääkiekkoporukan vetäjän toilauksia, vähän naureskellenkin: purra nyt toista nenästä! ( hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/ eli: Mitähän lie taas tuo Jokipoikien valmentaja Pikkarainen möläytellyt jäähallin käytävillä, koska sai toimitsijakieltoa ottelun verran: eipä uskaltanut lehti painaa, toimittaja kirjoittaa. Ihme kun sen uskalsivat sanoa että se pur nenästä yhtä seuratoveriaan viime keväänä.)
Niin eikö tämä hurja jo ole käymässä näiden urheilujdsurnalistien kimppuun käsikähmin; luullee päävalmentaja Pikkarainen vissiin että kaukalon ulkopuolellakin pelaillaan sikaa, siis eletään kuin siat vatukossa. Ja kun pärjäilee niin saa mellastaa miten tahtoo. Uusi Tamminen tässä, vielä brutaalimpi versio?
Lienee urheilutoimittaja lukenut Hikkajiin blogipotullisen ja lähtenyt urmakkana todistamaan asian toisin olevan - allaolevin seurauksin.
iltalehti.fi/jaakiekko:
"Jokipoikien
päävalmentaja kävi toimittajamme kimppuun"
Torstai
25.3.2010 klo 10.20
Jokipoikien päävalmentaja Jarno Pikkaraisen
käytös lähti pahasti lapasesta.
Tämä alakulo muuttui uhkaavaksi käyttäytymiseksi
siinä vaiheessa, kun Karjalaisen toimittaja ja kuvaaja saapuivat paikalle.
Jokipoikien päävalmentaja töni toimittajaa, ahdisti hänet nurkkaan ja
takavarikoi tältä joksikin aikaa nauhurin. Kuvaajalta vietiin toviksi kännykkä.
Käsiksi käyminen työtehtävissä olleisiin toimittajaan ja kuvaajaan, vaikkakin
vain tönimällä, ylittää sellaisen rajan, jota yksiselitteisesti ei saa ylittää.
Pelkkä sanallinen uhkailukin tekee sen, Koivumaa jatkaa.
Huhtamäki taisi aikoinaan saada selkäsaunan Unkari-maaottelun jälkeen
Nevalalta ja Kinnuselta, ainakin seinälle noston verran.Nyt tällainen tapaus.
Eli urheilutoimittajien on parempi vaieta pieksäjäisten pelossa. MOT
(..antaa älykkään syötön ... keskittää nerokkaasti ... ja mikä älypelaajan viimeistely! ...)
*Päivitelty päivänokosten jälkeen: klo18.30
Karjalainen:
Seuraavaksi Ilveksen_kimppuun Urheilu | 25.3.2010 | 09:50 | Päivitetty 25.3.2010 | 16:28
Pikkarainen
pyytää anteeksi
(Ps seurataan tilannetta - mikäli uutta tietoa illanmittaan tulee twitteroin
lisää. Sen verran jykevästä asiasta on kysymys.)
Laakkosen
Yrjö II
24.03.2010
- 13:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, URHEILU, koti, Sijoitus/kauppa, uutiset, voe mahoton!
50
.
Piensijoittaja pohtii pää ruvella, mihin uusi panos pantaisiin. Hän haluaisi vähitellen päästä näiden herrojen tuloille ja vuosiansioille, ainakin peesiin:
- Beckham
David 35 milj
€
- Räikkönen
Kimi 27 milj
- Kiprusoff
Miika 6
milj
- Wahlroos
Björn 15 milj
- Kallasvuo Olli-Pekka 7 milj
- jne.
Kuin taivaanlahjana lukee Karjalaisesta: Pohjois-Karjalan kirjapaino vuosi 2009 arvopaperikauppoineen +10,1 miljoonaa euroa.
Tuonne tuonne! Tuohon sakkiin hän haluaa liimautua. Hän tuntee vetoa perheyrityksiin: ovat omistajat ainakin sitoutuneet omaan firmaansa. Laakkoset eivät voi epäonnistua, Yrjö pitää jöötä ja huolehtii, ettei huteja tule.
Pienpörssisijoittaja alkaa tutkia tunnuslukuja:
- Liikevaihto 80 milj.
- Omavaraisuusaste >50 %
- Tulos/osake 60 snt
- Sijoitetun pääoman tuotto n. 20 %
- Oman pääoman tuotto n. 20 %
- Työntekijöitä n. 500 - palkitaan 250 euron
voittopalkkiolla
- jne.
Nyt amatööristä haisee hyvältä, niin hyvältä että riemastuu, varmistuu lisää kun tietää takuumiehen taustalla eli Yrjön.
Lukee vielä varmuudeksi tulevaisuudesta konsernin toimitusjohtajan Raimo Puustisen selvitystä: "Kapasiteetti on nyt kunnossa ... elokuusta alkaen olemme budjetoineet jo nousua."
- Varma nakki! huudahtaa piensijoittaja ja päättää hankkia, heti kun saa jostakin kuussatasen kokoon kaivetuksi, 60 osaketta lisää, ja sitten hänellä onkin hulppeat 100 omaa osaketta.
Hän unelmoi jo hallitusjäsenyyskutsusta. Mikäpä ei olisi istua päättävässä elimessä Jyrki Laakkosen, Yrjö Laakkosen, Hannu Laakkosen, Reetta Laakkosen ja Juha Mäkihongon rinnalla suvun ainoana ulkopuolisena. Nythän tuota ulkopuolista paikkaa pitää Paavo Pelkonen.
Josko Paavon paikka irtoaisi ensi vuonna ... kun sentään samalla kylällä ollaan oltu Yrjön kanssa.
Laakkosen
Yrjö I
22.03.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, Sijoitus/kauppa, uutiset, voe mahoton!
52
.
On meidän kylän poikia, lähtöisin meidän kylältä Laakkosen perhe. Tuolla se jyrkässä kurvissa isä-Tauno perheineen eleli 40-50-luvun taitteessa.
Lahjoittaa nyt 100000 euroa Itä-Suomen yliopistolle! Samalla summalla olisi pelastanut meidän kyläkoulun - ja ei ainakaan olisi mennyt filosofialle. Sehän oli lahjoituksen ehto. Nyt menivät rahat turhuuteen ja enemmän tai vähemmän välttämättömyyteen, ainakin Yrjön lohkaisusta päätellen:
- Yliopiston tavoitteena ollut kolme
miljoonaa on jo täyttynyt, mutta ilmeisesti tilille vielä mahtuu.
Eipäs liiennyt meille. Lie ollut aikoinaan kylillä äkäinen opettaja, joka pojalle
on tukkapöllyä jaellut ja karttakepillä näpeille paukutellut, syviä
traumoja jättänyt: Yrjö saanut tarpeekseen koko kylän
sivistyslaitoksesta. Tai sitten ei tullut vain asiaa loppuun asti ajatelleeksi.Oli Yrjöllä muutakin sanottavaa perjantaisessa yhtiökokouksessa ollut ympäröivästä yhteiskunnasta, jos nyt ei aivan niin rajua kuin toisella rahamiehellä, tällä Nallella, niin pienempää tukistettavaa kuitenkin.
Omassa lehdessään Karjalaisessa ahtaajat ja presidentit saivat kyytiä lauantaina näin:
"Tuli viimein järki päähän ... kuinka
3000 ahtaajaa voivat katkaista koko maan viennin ja aiheuttaa ongelmia kaikkien
suomalaisten hyvinvoinnille."
"Tässä maassa ei ole ollut oikeaa
presidenttiä Kekkosen jälkeen. Ja pääministerikin on jatkuvasti sotkussa
naisasioiden kanssa."
Sai kuulemma samassa suunavauksessa tämä luterilainen kirkkokin
näkemyksistään huutia.Etteikö kyläkoulu kasvata suorapuheisia, selkärankaisia sekä menestyviä kansalaisia! Meidän kyläkoulu varsinkin.
Koulussa
otetaan puhelin pois ja jaetaan etukortti
21.03.2010
- 15:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
viimeinen savotta
53
.
VIIMEINEN SAVOTTA XII
Maaliskuun kolmantena
sunnuntaina (+2C)
Lörtsikeli pakkasviikon päätteeksi.
Eilen suvesi. Autonurilla pääsi kiepsauttamaan
suksilla kympin Hyytsaaressa, jos urilta vähänkin poikkesi, takkusi suksi ja
keräsi vaaksan lunta.
Viikolla veivät pöytäpuhelimen Pömpelistä pois.
Soitot on soitettu. Kollega lohdutti: - Onneksi ei ollut autoa käytössä.
Neuvostoliitossa vietiin Brezneviltä /Gorbalta keneltä kulloinkin ensin Zimi
huoltoon ja tuotiin Volga tilalle, Volga huoltoon ja Mosse tilalle. Sitten ei
mitään ja oli Leonidinkin tajuttava: valta on vaihtunut.
- Lie seuraavana naulakon tapin poisto? vitsailin
takaisin puoliksi tosissani. - Mitäs sillä kun kesä saa!
Olisiko tuo sitä galgenshumööria, jolla
pelastetaan monta mieltä? ( *Lulu )
Täysi töpinä meillä koulussa silti yhä on, ei
loppu häämötä, näy työssä millään tavalla. Oppilaat oppivat murtolukujen
vähentämistä, koirarotujen lisääntymistä. Isä meitää, konjunktioitakin jotkut,
joillekin puupää saattaa olla adjektiivi.
Joku oppilaista jakaa ruskettuneena kaikille
Kanarian karkkejaan. Jotkut saavat HipHop-lehtensä valmiiksi jakoon.
Jotkut kaulailevat veljellisesti toisiaan ja vakuuttavat tosiystävyyttään. Joku
joutuu syrjään, joku jotakuta ei kutsu synttäreilleen vaikka toiset kutsuu.
Joku niittaa kynänpätkiä pötköksi toisiinsa.
Opettaja joutuu opettamaan empatiaa yhä uudelleen
ja yhä uudelleen tuhlauksen synnillisyyttä. Jollakin tunnilla rymyävät isot
pojat toisesta luokasta canossanmatkalle luokan perille ja saavat samantien
äkäiset lähdöt takaisin käytävään kuin armeijan vääpeliltä ikään:
- HÄIPYKÄÄ KÄYTÄVÄLLE JA TULETTE
NÖYRÄLLÄ MIELELLÄ IRVUILEMATTA TAKAISIN!
Toinen yritys ei ole sen kummoisempi. Asia jää
siihen, hoitamatta, huomiseen, pöydälle lepäämään ns.
Enkelikortilla, omaliimaamalla, onnittelemme
aamunavauksessa yhteistyökumppania: - Olet pitänyt meille monta
mielenkiintoista puhetta. Me onnittelemme Sinua merkkipäivänäsi. Nämä yli 70
enkeliä antavat Sinulle voimaa ja suojelua elämäsi loppuun saakka.
- Häkeltyneenä kiitän, kiittää Make ja
varmaan uskoo saaneensa varsinaisen etukorttien etukortin.
"Tässä talossa oli puhelin
ja olin poikennut talvella parikin kertaa täältä soittamassa. Talossa asui
keski-ikäinen pariskunta, joilla oli kotona enää pari nuorinta lasta. Kun menin
pirttiin, ryypiskeli väki aamuvelliä pöydän ympärillä. Tervehdittyäni sytytin tupakan
ja esitin asiani: - Minä tässä liikuskelen kortteerihakuasioissa
..." Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
Miksi
puhelin ei soi
ILO
SILMÄLLE - no kaikkea muuta
20.03.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, lapsismi, voe mahoton!
53
.
Alla oleva salaperäinen rypistynyt paperiviesti, päiväkirjan palanen oli yön aikana ilmestynyt koulun postilaatikkoon. Ja kuten tuore päivämäärä sekä ennen kaikkea suluissa oleva merkintä meille osoittavat: Hän se on, tosin pienin kirjaimin. Hän elää yhä jossakin.
Salaisesta päiväkirjasta pe 19.3.2010 (sp)
"Ilmankos
se kirkkoherra oikein pysäytti talvemmalla potkurinsa huikattuani,
että 'satasella saan
kahet!', ja hörähtäen varoitteli: - Et sinä niitä, kuule, saa
kahellakkaan.
Ja
oikeassa oli: yli neljänsadan olisi mennyt koteloiden kanssa ja laajemmalla
näkökentällä. Nyt jäi himpun alle kolmensadan ja kapeammalla näkökentällä ilman
koteloita, muovipussiin pantuina.
Muovipussiin
olisivat saaneet jäädäkin. Ei näistä ollut kuin harmia, toisista tosin vähemmän
kuin toisista. Tummennetut ovat paremmat kuin läpinäkyvät: niistä näkyy
vähemmän! Läpinäkyvämmät ovat ihan kamalat - jäävätköhän ihan pitämättömiksi?
Nokkelasti
ilmaistuna: - Saas nähä.
Ainakin
nyt ne ovat eteisessä syvällä pusakan povitaskussa, kun itse makaan
kaupunkireissun jäljiltä järkyttyneenä vuoteellani, silmät lujasti ummessa.
Makaan, nikottelen, enkä muuta voi. En edes yritä siristellä.
Jo
matkalla silmälasiliikkeestä treffipaikalle Houkutukseen olin säikkynyt
vastaantulijoita, ja viimeinen pisara tipahti vaimon rinnalla pressokahvia
juodessa, kun katsoin ulos ohiravaavia: kyllä olivat pahannäköisiä lasien läpi
näkyvät ihmiset ja talot, kaikki!
Temmoin
rillit nenältä ja upotin ne povitaskuun, jossa ovat vieläkin.
- Mitä sinä nyt? kysyi vierellä istuva
vaimo, jota en uusilla laseilla ollut rohjennut vielä kertaakaan katsoa.
- Vielä
kapeampi näkökenttä olisi pitänyt valita: Ei noita kato pirukaan. Ovat niin
hiton rumannäköisiä - ihmiset. Kato vaikka.
Eikä
siinä vielä kaikki. Siinä samassa jysähti kallon pohjalla, oikein salamana
välähti, se suurin järkytys: selvisi se kakkulakaupan kummitus, se joka isossa
peilissä oli pällistellyt uudet silmälasit päässä, samanlaisissa pokissa jotka
itse olin valinnut.
Se
rumilus olin ollut minä!
Siis
siinä ilo silmälle liikkeen peilissä.
jatk."
Vihanpurkaus
54
.
Tavallisuudesta poiketen vitsit ovat vähissä: Kiukunpurkaus - olkaa hyvä!
Meillä sattui koulussa tänään loukkaantuminen, raaja. Ensiapua.
Juoksin soittamaan taksia, viides tärppäsi. Soitin samalla terveyskeskukseen, kyselläkseni neuvoja sekä ilmoittaakseni jotta olisivat valmiit vastaanottamaan potilaan.
Soitin käskettyyn numeroon.
- Olette jonossa. Odottakaa, ilmoittaa
nauhaääni.
Lapsi huutaa hädissään, kouluavustaja lohduttaa.
- Olette jonossa. Odottakaa, vastaa
kiireetön puhelinvastaaja.
Vartin päästä tulee auto ja vie vauhdilla loukkaantuneen.
- Olette jonossa, jankuttaa nauhoitettu
ääni; ihme kun ei sano 'yhä'.
Elämme uutta, 'jonottakaa olkaa hyvä' -aikaa. Tähän pitää vain tottua, niin
hyvä kuulemma tulee, ja on halvempaakin.Vielä alkuvuodesta oli mahdollisuus soittaa koululta suoraan terveyskeskuksen hoitajille ja kertoa hädästä ja kysellä ohjeita. Nyt suora numero ei ole jaossa. Eikä hätänumeroonkaan ihan jokaisesta ruhjeesta liene suotavaa soittaa. Kai siellä perillä sitten on tärkeämpääkin tekemistä kun loukkaantunut lapsi?
Siis jonottakaamme!
Uusien tuulien, halvempien hellien myötä jökötämme jonossa hamaan koulupäivän loppuun saakka, ellei peräti tuomiopäivään saakka - Ihmeparannusta odottaen?
Tai mieluummin käytänteiden muutosta.
Isä meidän
55
.
- Meidän isä joka olet taivaissa...
- Onu kahtoo! Ope kaho!
- ...pyhitetty olkoon sinun nimesi...
- Sillä on kirja raullaan, se kurkkii sieltä!
- ...tapahtukoon sinun tahtosi enkä
kaho.
- Kahtoo se, välilä aina kurkistaa!
- Tulkoon sinun valtakuntasi
ja anna meille...
- No nii, heti kun ei kaho niin männöö viärin!
- ...meidän jokapäiväinen leipämme...
Melkoinen kalabaliikki näyttää syntyneen luokassa. Opettaja palailee
katseellaan talvimaisemista, vaaran rinnettä luokkaan, jossa ponteva Onu
pulpattaa rukousläksyä kuuluville. Puuttua pitäisi tuonlaiseen touhuun,
varsinkin kun on luteruslainen uskonnontunti menossa, maalismarkkinameininki
sietäisi katkaista pienellä rähinällä ennen isompia rähinöitä. Josko nuhtelisi,
niin olisivat toiset oppilaat tyytyväisiä, vaikka eihän tuo nyt kummoinen rike
ole jos kirjasta vähän vahvistusta kaipailee.
- Onu, nythän sie! moittii opettaja.
- ...niin maanpäällä kuin taivaissa...
- Ei saa, ulkoläksy kun on, kirjasta tirkistellä.
Eikä varsinkaan kun on uskontotunti. Sillon jos millon on oltava rehellinen.
Täällä jaetaan lippuja taivaaseen. Sinne ei piäse jos laskee luikuria,
laskettelee opettaja, joka on sivuraiteille joutumassa hänkin.
- Ei taivaaseen millää liukurilla männä! on
Jeyssi heti vastalausetta pistämässä.
- Opepa puhukii luikurista, puolustaa Vassa
opettajaa.
- Enpä mie kahtonu, mie vuan larasin lehtiä
kun jännitti ossoonko mie. Ja sitten mänin sekasi ku kaikki mölysivät. Kyllä
sinne taivaaseen ois tähtäin eilleen.
- No yritäpä uudelleen, muut olkaa hiljaa, jos se
paremmin luonnistuisi. Pistä vaikka silmät kiinni.
Luokka hiljenee ja Onu alkaa alusta. Posottelee viimeistä kunniaa myöten
oikein ja lopuksi kuittaa:
- Ijankaikkisesti AAMEN! Irtosko
lippu?
Eipä siinä jää opettajalle muuta kuin kuittaamisen kuittaaminen
ja palkinnon jakaminen:
- Aika velikultia ootte! Menkää välkälle! Saatte
sitä lisistä.
Takaisin
tylsyyteen
16.03.2010
- 15:30 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
56
.
- Tanja Karpela ei jatka
- Urpo Leppänen on kuollut
- Matti Nykänen pomppii jälleen
- Beckham Oravan operoitavana
-
- Osta. Käy. Katso. Näe. Koe.
Haista. Maista. Nuuhkaise. Pyyhkäise. Hivele. Hipelöi. Nouda.
- Osta. Käy.
Katso. Näe.
Koe. Haista.
Maista. Nuuhkaise.
Pyyhkäise. Hivele.
Hipelöi. Nouda.
- Osta. Käy.
Katso. Näe.
Koe. Haista.
Maista. Nuuhkaise.
Pyyhkäise. Hivele.
Hipelöi. Nouda.
- Osta. Käy. Katso. Näe. Koe.
Haista. Maista. Nuuhkaise. Pyyhkäise. Hivele. Hipelöi. Nouda.
-
Noissa tohinoissa tahtoo kulua aika niin tarkoin ettei
muuhun liikene työkamppailun lisäksi. Anna Abreau kasvaa merkittävämmäksi
kuin J-J Rousseau.
Siinä kierteessä, kuonassa rypemisessä, ei
pääse sivistämään (= kuonasta puhdistautumaan) itseänsä,
koska joutoaikaa ajatuksille ei ole. Kirjallisuus jää syrjään, ainoat
lukukokemukset tulevat netin kautta: nopeata uutistietoa kuvien kera, mikä on
samaa kuin ruokailu päivästä toiseen pelkillä
donaldsmaisilla mällyköillä ketsuppeineen kastikkeineen -
täyttyy, muttei ravitu. Kaasu pohjassa, turhanpäiväisyyksien vilistessä
ympärillä.
Tilapäistä, onneksi, on kaikki kiire. On korkea aika
palata rutiinipäiviin, turvalliselle radalle ( - Tylsyyteen, kuuluu
kuiske), jota itse voi hallita ja päivänkulkua säätää, lopettaa
päivä, jok'ikinen ilta juhlahetkeen: kaivaa kulloinenkin kirjojen kirja ja
ennen nukahtamista lukea pätkä punnittua elämää milloin kenenkin punnitsemaa ja
muistiin merkitsemää - tällä haavaa Volter Kilpeä. Sitä ennen jokunen vuosi
Haanpäätä, sitä ennen vuosimäärin Päätaloa ... Tämän jälkeen
vuosi Haavikkoa? kaksi Lassilaa? kolme Lehtosta? Salamaa? ...
Valinta on oma - niin iso herra kukin kumminkin on
itselleen!
Albatrossin tarinan - hyvänen aika, kuukausiko siitä jo
on! - luin irrallisena, erillisenä painoksena, Alastalon salin
kolmannentoista luvun Tantun piirroksin, Härkäniemen kertomuksen uskollisesta
kapteenista, joka maailman merillä vuosikausia kuulumattomissa purjehdittuaan
tuo persaukiselle omistajalleen suuret setelit.
Nyt on aika palata, monen arkikiireen ja huolen keskeltä
turvaan suureen saliin rahamiesten seuraan: Alastalon Hermanni on juuri pannut
jauhot suuhun ikuiselle kadepullistaja-Pukkilalle, ja saanut Langholman,
pitäjän kaikista isoista isoisimman, keskeyttämään kiikkumisen ja lupaamaan
omistusmerkinnän: "...
minä puolestani olen myötä ja mukana: kahdeksannesta minä olen ajatellut
osakseni ..."
Se on piste parkkihankinnan jahkailulle. Asia selvä:
kolmimastoparkki rakennetaan. Alastalolainen on nyt toimennopea ja pikakiiruin
ripsakasti hakee hanhensulan pitimiltään ja laatii tilat laivakirjalle
piirustusten eteen allekirjoitettavaksi.
Heipparallaa!
Näin sitä taas ollaan hetken jo syrjään jääneessä
Alastalon salissa Volter Kilven polvella seurailemassa saaristolaisisäntien ja
kapteenien, hyvinvoipien suunnitelmia yhä paremmasta toimeentulosta entistäkin
äveriäämmästä elosta - ja ennen kaikkea polvella istuessa näkee ihmisen
pikkumaisuuden, olipa kuinka isoinen tahansa nahkan alla. Miten sen
kauniisti sanoisi, loukkaamatta: pitäjän isoisimmankin valtaa aika ajoin
turhamaisuus - pitää näyttää mistä reiästä se kana.
Jep!
Tästä taas startataan ja nostetaan Alastalon salissa
parkkilaivaa kukoistukseen, menee kyllä vapun yli, taitaa mennä aina kesän
alkuun asti, ennen kuin tämä kokous on tässä päässä pidetty. Saisi
mennäkin, näin antoisiin kokoontumisiin harvoin yhtyy.
On ilo polveilla.
" 'Saakoon lahnansa maihin ja
parkkinsa papereihin, mutta Pukkila minä sittenkin olen ja Petterinä pysyn ja
Pihlmannina kävelen trompuissani!' lohdutteli sadatteli hän ja karaisi
itseänsä, koska karvaskin palanen on nieltävä miesmäisesti,
ja kukon kiekaistava kukonluontonsa harjaksille silloinkin, kun pöksyt omine
älleinensä pötkivät pakoa toisen kieppaavamman nokilta!" Kilpi,1933:
Alastalon salissa
Lomalla
nunnat ja munkit ohitetaan
14.03.2010
- 17:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
viimeinen savotta
58
.
Maaliskuun toisena sunnuntaina (-11C)
Alkuviikosta hiihdoilta palatessa ihmetytti
kovasti pääkoulun pihassa pörräävä parivaljakko: traktori kasaa kasasta
kuorma-auton kyytiin lunta. Maaseudulla kuljetetaan lunta kuorma-autolla
toiseen paikkaan! Monen lyijykynän ja vihkon hinta kaatopaikalle ... Van
mitäpä siitä.
Päivät pomppivat kuin kumipallot eteenpäin, ei
tahdo laskuissa pysyä. 5, 10, 15, 20 päivää on huomaamatta takana, kaikki
tuntuu olevan yhtä ja samaa vuorokautta tai pikemminkin yhtä päivien pötköä,
jonka kuorena on työ ja sisuksena työ sekä siihen liittyvät tulevat muutokset.
Siihen rakoon onneksi osui loma, hiihtoloma.
Lomaillaan loppuun koko viikko,
hiihdellään, nukutaan, ulkoillaan. Lähdetään matkaan. Ajetaan
Uuden Valamon tienhaaran ohi. Lintulan ohitse. Tällä matkalla eivät munkit
ja nunnat kiinnosta! Karviossa juodaan kahvit. Matkataan katsomaan,
kuuntelemaan naisenergiaa: Tänä iltana - Laura Voutilainen. Ajellaan ihan
sitä tehden Varkauden taa.
Katsellaan esimakuna pitkien
notkeiden naisten lentopalloliigaa, nähdään miten Liiga-Euran
ulkomaalaiset Perusta ja Venezuelasta pistävät Pieksämäen v-venäläisen Borichevan
polvilleen, eikä mestarivalmentaja Reino Kosonen voi muuta kuin ihmetellä
Savonsolmun illatsuissa, miten tässä näin kävikään.
Loppuviikosta palaillaan arkeen. Kas kumma: tauti
matkalla tarttunt on! Podetaan se alta pois ennen töid... Hyvänen aika - ne
alkavat taas! Päälle painavat. Olleet unohduksissa koko viikon, pomppimatta,
mieltä tärvelemättä.
Lauantaina kyläkauppias tuo upouuden
astianpesukoneen. - Kunhan puodin kiinni panen niin tuon. Eiköhän myö se
paikoilleen saaha, sanoo Teppo.
Voiko palvelu parantua tästä! Kylä elää vielä.
Muuta kuin aamulla pyörän sarviin ja uralle! Sivistyksen pariin, lasten ääniin,
vielä energisempiin pakkauksiin kuin Laura.
"Oli kuitenkin myöhäistä
katua tai selitellä, sillä kaverin ilme rävähti ensin säikähtyneeksi ja kurtistui
sitten epäuskoisen kysyväksi.
- Niin mikä pidetään?
- Kesäloma. Semmoinen jonkalaisia
herratkin pitävät.
- Minä olen jo melko lailla
nähnyt ja kuullut sinun toilauksiasi, mutta en ennen tämmöstä ... Ja
mihin kylpemispaikkaan muka mentäisiin?"
Päätalo, 1966: Viimeinen
savotta
http://www.pieksamakivolley.fi/
Kenen
syy kun suksi ei luista?
13.03.2010
- 16:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, lapsismi
58
.
Se nyt meni ihan suhkuksi - suunnitelmien osalta.
Sata kilometriä ja silleen! Tuosta noin vain puolihuolimattomasti suksien päällä survaisten ja surffaillen.
Kävi niin kuin suunnitelmille ja tavoitteille yleensä käy: ei sinne päinkään. Kävi kuin Suomen olympiakomitealle: 12 mitalia Vancouverista - puoliakaan ei kotiutunut.
Ja miten on käynyt koko suunnitelmatalouden - kommunismi katosi maailman kartalta kummittelemasta.
Tulee hyksinyksi, hivi, tsunami, amerikkalainen, venäläinen, lama, sota, tulivuorenpurkaus - ja ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi, heidän joiden henki säilyy.
Ohos, nyt lipesi liian laajalle yhden hiihtolomalaisen selityspuolustus! Eiväthän ne jauhojärvet, kuituset, mäkäräisetkään sentään noin suuria syytelleet, ne vain sanoivat, etteivät paukut riittäneet tai ylämäissä ahisti niin pirusti, ramppasi reittä, rinnasta puristi tai muuten vain munilleen meni.
Ei kukaan luonnon- eikä yhteiskunnanoloja syyttänyt: 'maanjäristys häiritsi yöunia', 'uusliberalismi ja Nokian pörssikurssiheilahtelut säikäyttivät'.
Tuulirako oli ainoa ulkopuolinen tekijä, jota urheilijat syyttivät, sekä Slovenian Majdic sitä maakuoppaa, jonne humpsahti kaikkine meikkeineen.
Yksinkertaisesti ei vain Jauhojärvi taaskaan palkintopallille kavunnut, jotta muinaisen katselijan ennuste kävisi toteen: "Niin pitkää palkintopallia ei oo vielä keksittykään, että sinä Sami sinne kiipeäisit!"
Niin julmaa on leikki maailmalla, niin julma on maailma sillekin vähäiselle, jonka tavoitteena oli hiihtää rahnustaa viikossa sata, mutta joka kolmanneksen rämmittyään havaitsee itsensä löysäksi ja ylipursuavaksi persuksi, nakkaa suksensa täysin voimattomana hankeen ja asettuu ensin kommunistit (Jarkko Laakson, ei Esko Seppästä), sitten amerikkalaiset (Bushin, Madoffin, ei Obamaa), sitten iltalehdet (IS, ei IL:ää), iskelmätähdet (Simo Silmun, ei Laura Voutilaista), poliitikot (Vanhasen, ei Niinistöä) ja ennen kaikkea Antti Herlinin (ei Kyösti Kakkosta) haukkuen mielisuosiolla sänkyynsä ripuloimaan, laskeutuu lepotilaan uutta hiihtolomaa suunnittelemaan, pistää tavoitteen kaksin- kolmin- nelinkertaiseksi.
Hyvin tietäen nyt, ettei puoletkaan ikinä toteudu - tuskin enää koko hiihtolomakaan!
Häkkis-Mikan
lapset asuvat aivan isänsä naapurissa
12.03.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, LENNU,
voe mahoton!
58
.
"Moit! Ja Pakko taas
pärähtää. Uskomattomia nuo julkkikset. Tämäkin ainut formulakuski jota oon
koskaan voinut sietää elää kuin pellossa - rahan voimalla näyttää
saavan rellestellä miten haluaa. Kuuntelehan tätä niin painan tähän
muutaman asian tummemmalla IS:stä:
Lapsiaan
Mika näkee paljon, sillä he asuvat aivan isänsä naapurissa.
Eikös lapset asu yleensä kotona eikä
naapurissa? Ja kuuntelehan tätä:
"Nykyään
ihmisillä on liian kiire, eikä kukaan ehdi tavata ketään. Minulla on aina aikaa
lapsilleni..."
Jossain hiton DibuDabin urheilugaalassa Mika
lausuntonsa heruttelee - joka tapauksessa kaukaa kotomökiltä. Ja arvaas onko
Huuko mukana. Kissanviikset!
Häkkinen oli kuulemma ilmiselvän ylpeä
seistessään punaisella matolla Marketan vierellä, koska Marketta oli valinnut
asukseen italialaisen Roberto Cavallin upean punaisen iltapuvun.
- No vähemmästäi, sanos savolaenen!
Tuus L"
Että se jaksaa tosissaan ottaa tuo Lennu kaikenmaailman kirjoittelut,
kissanristiäiset ja rääppiäiset. Ärsytyskynnys matalalla pakkasten panemalla
miehellä.Eiköhän tuossa lie pelkkää keljuilua jutun tehneellä toimittajalla? Kuka nyt ylpeä olisi vaimon valitsemasta Cavallinin suunnittelemasta iltapuvusta tai siitä että omat lapset naapurissa asuvat. Enemmän nolona voisi olla. Monet meistä.
Noroviruksessa
Hottentottia
11.03.2010
- 20:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms
58
.
Terhakka lääkärisnainen, nuori kuin mikä, kopeloi Lempin mahaa ja kertoo, että 'on täällä pikkuisen mahanröllykkää, tyypillistä sisäkissoille, ei hälyttävä'. Sitten hän tuikkaa niitä näitä jutellen Lempiin ruttopiikin, kolmannen. Lempi ei huomaa mitään! "Hammaskiveä on näissä sivuhampaissa. Kannattaa poistattaa, muuten tulee ientulehduksia ja vanhemmiten on poistettava hampaat, sitten on kuin vanha mummo, niin ukko."
Siinäpä ainoa kontakti ulkopuoliseen elämään tänään, varsin tähdellinen - eikö enää muuta huolta murhetta kuin kissa!
Loppuhiihtolomapäivä kuluukin vuoteenomana valmiiksi syötettävänä: media ruokkii ja vitaminoi.
'Pussata = pieraista Virossa' tietää lehti. Tieto tulee tarpeeseen, tähän norovirus-virumiseen puhtailla valkeilla lakanoilla. Osaa pitää varansa. Eipähän possauta eli pussaa.
Lisää tarpeellista tietoa jakaa netti: "Haista sinä neekeri vittu!" HIFK-valmentaja Jalonen huutaa Kapasen tummemmalle veljelle jääkiekko-ottelun jälkilöylyissä.
Maailma on täynnä mielenkiintoista tietoa, ei edes mahataudissa kyllästy elämään, turhaudu, ala kysellä elämäntarkoitusta.
Bongailee julki-ihmisten, näiden meidän uussukulaistemme, toilailuja - pysyy naurussa.
Tirsojen välissä veteleepähän innoissaan Velton kanssa Hottentottia.
"Asui kerran Afrikassa
Chickadua-joella pikkupoika
Huua Kotti
musta, kuin pesty noella.
Ei ollut puettu Kallen
tavoin,
kulki melkein paljain
navoin..."
Suomen
vangit Venäjän vankiloihin
10.03.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, kertakäyttökamaa,
LENNU, voe mahoton!
58
.
"Moit!
Ottaa pannuun tuo Amnesty International, yhtä
paljon kuin se toinen Internationaali - näiden kommunistien.
Ensin Amnesty haukkua napsii maiden
vankilaolot ja sitten olisi heti työntämässä vankiloihin lisää väkeä. Vissiin
jotta saisi taas julkisesti haukkua julkisesti vankilaolot ja ylipäätään
linnatuomiot: vankiraukoilla ei oo omaa vessaa eikä yksityisyyttä
eikä pehmyttä leipää eikä tapaamisrauhaa eikä, ihme kun ei jo vaadi,
edes tappamisoikeutta jne.
Vastahan sinä kuulut
kirjoitelleen että Amnestyn mielestä jo suostumuksen puute pitäisi riittää
raiskaustuomioon. Ja tuomioiden pitäisi olla ihan eri luokkaa kuin nykyään.
Mahtas muuten olla tunkua vankiloissa, monenlaista aviosiippaa - jäiskö
kotosalle ketään?
Sitäpaitsi koko Suomen vankeinhoito pitäisi
antaa venäläisten hoidettavaksi - ja nimenomaan Venäjällä. Niin
tuntuisivat tuomiotkin joltakin.
Amnesty on yksisilmäinen järjestö, politiikan
puolla varsinkin.
Solong! ja tuus
L "
Jahas. Mitähän tuohon tuohtumukseen virkkaisi?Voi olla parempi etten lusikkaani soppaan työnnä, muuta kuin sen veran että Amnesty on raiskausasiassa oikeilla jäljillä.
Hiihtäs Lennu enemmän niin purppaseis vähemmän - rauhottus.
Matkavisa-kortti
58
.
Mikä ajankohtainen kaupunki?
ONNEA MATKAAN!
Puolkasilta seuraava kuva.
Uutisten aikoihin, ikään kuin Kahilan kunniaksi, vielä kaapuntikuva - yöksi purtavaa.
Kerrankin jäi Google toiseksi: ei mitään apua kisassa - jos ei tuo Severi paljasta.
Jätettäänpä hautumaan huomiseen, jos yöllä vielä jollakulla välähtäs kaupungin nimi. (Vastaukset kommentteina, jotka suljetaan nähtäviltä siihen saakka.)
Öitä ja kauniita unia!
Wastaus
Pistän alle vain ne komentit joissa oikea vastaus, niin ei tartte häv...
Irwin
Goodman on ihan p.jätkä
08.03.2010
- 14:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, voe mahoton!, ällös
unta näe!
58
.
"... se oli viuhahdus ... karmea öinen tosi viuhahdus ... nauranut en ... se oli viuhahdus ..."
Pienen takahuoneen oviaukosta näkyi diakoni Martti kokonaan ja oikealta erottuivat Ekin pää ja pöydän alta pitkät jalat oikoisinaan. Kaksi muuta sinne koppiin mahtui istumaan. Näkymättömien ääni kuului, toinen oli hauturi Saken, yksi ääni oli kuitenkin kaikkein tutuin. Mutta eihän se sen voinut olla, eikös sen pitänyt olla jo kuollut ja kuopattu jo ajat ammon tai ainakin niin huonossa käveessä ettei tänne asti olisi kyennyt reissaamaan.
- Jospa se on Jope ja mallaa sitä?
- Ite se on, vakuutti Karre, - ota
huomioon missä tilassa ollaan. SRK. SRK.
Kurkistimme. Valkoiseen säkkimäiseen röyhelöpaitaan pukeutunut lihonut
viiksiniekka hönisi leppoisasti:
- Se on jätkät Musta Pekka.
Tuli noutaja. Mä lähden. Kutsukaa taas kun tarvitsette. Kylmää tulen!
Hiipsin sen mukana ulos ja lupasin kyyditä kylille. Juttelin heti vakavia,
koska tiesin että se oli joutaviin kyllästynyt:
- Masennus on veemäinen tauti eikä sen
hankkimiseen tarvita muuta kuin tippa viinaa, pullolla varsinkin saa masiksen.
Se katsoi viirusilmin ja taputti olalle. Kehui:
- Sää oot hyvä jätkä! Sä voisit ajaa
mut seuraavalle keikkapaikalle.
- Missäs se on?
- Outokummussa. Mä soitan Vainikaiselle ettei
sen tartte tulla mua täältä hakemaan.
Sitten se kaivoi kännykän esiin, vaikkei niihin aikoihin sellaisia vielä
oltu keksittykään, ja homma oli sillä selvä. Kun se näki epäuskoni, se sanoi
että 'tää on tulevaisuuden kapine'. - Mää oon muuten Hammarbergin
Antti. Kutu Antiks. Irwin on ihan paska jätkä.Nauratti sen touhotus ja into, vielä tuossa iässä. Huumorijätkiä se oli. Niinpä uskalsin valistaa sitä möhkälevertauksella, vaikka se kuinka julkkis olikin, ja sen velathan tiesivät kaikki ja ulosotot, huutokaupat. Köyhä ja juoppo julkkis se oli, kärsi sanoa.
- Arvaas mitä? Täältä se löytyi sekin
malmimöykky, joka Outokumpuun aikoinaan vietätti. Nyt sinä! esittelin
Kivisalmen sillan korvassa ja näytin malminlöytymispatsasta.
- Vielä ne mullekin tommosen Hämeenlinnaan
pystyttävät.
Lossilla se nukahti. Katselin sitä läheltä. Huvitti: tuommoisia ne
julkkikset ovat läheltä - tavan kuolevaisia.
"... se oli
viuhahdus ... yössä vain paljas pylly juostessa hylly ... kun mä viuhahdin
..."
Viuhahdus 
kopasepa
kielillä!
Potkurilla
kouluun
07.03.2010
- 18:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, Local, viimeinen savotta
58
.
VIIMEINEN SAVOTTA X
Maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina (-16C)
Paistaa sentään aurinko, pakkanen pyrkiytyy taas
takaisin. Sitä ukkoa ei niin vain nitistetä. Pitäisikö nyrkkeilyhanskalla
hivauttaa.
Viikolla tuli yhdestä unelmasta totta:
potkin potkurilla töihin koko peninkulman matkan ja koulun päätyttyä takaisin.
Tunnin se vie ja enemmän vaatii kuin pyörällä luruuttelu. Ja totuushan on: mitä
tiukempi taivallus, sitä autuaampi olo jälkeenpäin. Ja mikä hyvä vielä: eivätpä
ketjut putoile kesken matkan; mustanäppinä tässä on taas monena aamuna
ketjuja paikoilleen sorhailtu.
Potkurilla potkin tässä jokin viikko takaperin
myös YT-palaveriin, koska arvelin sen hyvin kuvaavan tilaisuuden luonnetta.
Symboliikan taju vielä tallella, vaikka muuten kehäraakin leima otsassa.
On hiihtoloman aika. Tavoitteena hiihtää taas se
jokavuotinen satanen. Ei pitäisi olla kummoinenkaan saavutettava, mikäli kelit
vähänkin suosivat, eikä rillutteluretkille lähtisi. Pari kertaa kiertolatuja
koululle ja takaisin tekee jo puolet tavoitteesta, loput jäälle missä petäjän
päristäjäisetkään ei menoa takkua. Ja ah! se aurinko, kevään pilkahdus!
Lapsista moni piti itsestään selvänä, ettei
hiihtoa metrin metriä: mieluummin tietskarilla niin ei tarvitse ponnistella.
Eihän niitä latujakaan joka torpan lähellä kulje. Umpihankeen hiihtääkös
hullukaan! Ja jääkös jälkeen latu jos lumessa hiihtää ...
- Opettaja opettajanperhana, pistäpä
kynäsi penaaliin, äläkä aina valita. Relaa! Heitä huolet! On loma! Narise
sitten taas.
"Samalla kuuluttaja
huomautti tulevasta aikamerkistä ja kun kaivoin kelloni, jatkoin: - Olen
tässä miettinyt, että lopetan kellon vetämisenkin ... Piruako minä vahtaan ajan
kulumista. Oikeastaan joutaisi myydä, ettei suotta naksuta hopun kutinaa
liitingin alla." Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
Aika
erilaiset hiihtolomaviikon suunnitelmat Okulilla ja Päntillä
06.03.2010
- 12:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, voe mahoton!, RAIKU
58
.
.
r
a
i
k
u
- Mie hiihän.
- Mä en. Mä vaan pelaan:
- SAA TAPPAA!
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksi kutsuttu, on supisuomalaista verestä runoutta. Runo sisältää n.12 tavua joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä.)
Vähän
kuin humalaisten jutut - sieltä tännepäin
05.03.2010
- 17:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti
58
.
Kävi kollega pienemmästä itäisestä kaupungista kylättelemässä, toi kaksi tuliaista: Valion jäätelöpaketin ja Jormanaisen Erkin Luomuhumalan - oli huomannut pyyntöni täältä. Jäätelöpaketti unohtui pakastimeen, luomuhumalat otimme. Ja keskellä iltapäivää. Jääkiekko-Matikainen, se valmentaja Pentti on täältä päin kotoisin, eli ei mistään, ja lehdessä kertoi iltapäivisin silloin tällöin ottavansa harsohumalan, nauttivansa kevyen iltapäiväottosen. Jormanaisen Luomuhumala aiheutti samanlaisen euforian meissä kun sitä siinä sohvalla siivuina ääneen nautimme. Se ei ollut pontikkaa jota pojat kirjassa valmistivat, vaan kiljua, aitoa kusiaispesäkiljua.
Ei nautittu liikaa kerralla, vaan siirryttiin rupattelemaan muutamaksi tunniksi niitä näitä.
Puolet
vähintään oli jo monta kertaa kuultuja ja kaluttuja, mutta terapeuttisen
tarpeellisia, koska ne ovat vetäneet joko äänettömän vakaviksi tai äärettömän
iloisen riehakkaiksi joka kerta - ja näin putsanneet olemisen ääripäät pois ja
on päästy asettumaan janalle takaisin, siihen kohtaan missä elämä menossa on,
siis enemmän janan loppupäähän. Vähemmän enää muistellaan
opetusharjoitteluaikoja tai opettajaksi pyrkimiskokeita, kuten ennen.
Paitsi että Ripetti toi kaksi tuliaista, jätti myös pari juttua
jälkeensä pomppelehtimaan. Minä sain kertoa julki Ripetille Ripetin habituksen,
olemuksen: jotenkin kun Jukka Jalosen näen, varsinkin puhumassa, näen sinut.
- Tuopas on ihan uutta tietoa, sanoi
Ripetti ja jatkoi: - Totapa en o tullu ajatelleeks-kaa sano Kikka kun
Kuoppamäki kysyi, että eikö se hassulta tunnu kunhan lähentelet
eläkeikää ja yhä laulelet noita sun biisejäs "Tartu
tiukasti hanuriin ja näppäile mua..."
Beethovenista, Haanpäästä, Dostojevskista, Turusesta ja Hyrystä puhuimme.
Sillanpäästä eikä Koivuniemestä mainittu halaistua sanaa, vaikka heidätkin
kyllä ihan tavan joukkoon kelpuutamme. Näille rahasioille tuhahtelimme
Nalleille, Olliloille, Liliuksille: miten joku voi ottaa haltuunsa
miljoonan kaksi tai sata sen kummemmin häpeilemättä kun katselee ympärilleen
puutteenalaisia! Ottaisitko sinä? kysymykseen vastasi kumpikin ehdottoman
ein. Kummallekin tuntui piisaavan nykyinen tila, tuohta riittävästi
lopuksi elämää - varmuusvarastoonko niitä miljoonia keräisi näkkileipäpakettien
vessapaperirullien ja säilyketölkkien viereen ...
- Jännä poika oli muuten se Rene, semmonen
pyörykkä. Ähäkkä rommaani. Tuli räpylän kanssa välitunnilla ja sanoi että
heitelläänpä, Ripetti, pesäpalloa. Heiteltiin ja kun se sai yhen pallon
jaloilleen se suuttu tulisesti ja alko kiroilla kun mehtäläinen. Haki
kepin risukosta ja sillä huito ja mesosi että tuon teit
perlkele tahallas vitunhomo. Enemmän hymyilytti kuin suututti pojan
tuohtumus. Seuraavana päivänä Rene tuli räpylä kädessä ja sanoi, että
heitellääs Ripetti palloa.
No minä puolestani puhuin omiani joita tässä ei saa puhua kun menisivät
julkisuuteen sisäiset opetusasiat, vaikka didaktisesti niistä olisi hyötyä
monelle opettajalle. Jäi meiltä kertomatta hirmu määrä muutakin tosi
tarinaa, sitäkin ainoastaan sivuttiin, että Sortavalassa pitävät kerrostalojen
lämpötilan kymmenessä asteessa, koska joku iso Pomo on vohkinut
lämmitysmäärärahat - myynyt kai öljyt partsikoille.Oikeastaan paras tarina tulla tupsahti sähköpostitse heti vierailun jälkeen. Juttu muutaman vuoden takaisesta myrskystä Ripetin mökkiseudulta:
- Morjens vielä!
Kotipuoleen ajellessa tuli mieleen ne pari kolme hirmu rumaa mäntyä,
petäjää siinä ortodoksisen hautuumaan lähettyvillä. No, mitä niistä? Ensiksi,
hyvä kun ovat säästäneet tai säästyneet, ovat meikäläisen mielestä aika
somia! Toiseks, aikanaan oman mökin portinpielessä oli oikein ruma petäjä,
kaikki toivottivat sitä nurinpantavaksi. - Ei onnistu, totesin. Säilyy! Tuli kerran
naapurit kylään ja totesivat taas naisväen kanssa yhestä suusta petäjälle
kaatoa. - Ei viitsi, tuo pitkä oksakin (mahoton torrakko) niin mukavasti
pohjoseen näyttää. Vaan ei mittään, aamulla totesi naispari laittaneensa
iltarukouksen yläkertaan koskien petäjän kohtaloa. Mäni pari viikkoa, tuli
trombi, vei petäjän ---- ja 500 hehtaaria lähimetsiä ja muutaman talon.
Kannattas vähän harkita!
Nauraa pyrskähtelin, vuosien jälkeen sallittakoon, vielä saunan lauteillakin kun tiesin tarinan todeksi.
"Parakissa
vallitsi harras tunnelma. Loppukesän ilta tummeni, ketään ei näkynyt
liikkeellä. Juoma ei ollut hassumman makuista. Tosin siinä uiskenteli
muurahaisen raatoja, mutta kenenkään mielestä se ei haitannut. Syntiä lisättiin
polttamalla tuohibostonia, joka oli tullut muotiin." Erkki
Jormanainen, Ilias 2009: Luomuhumala
Titanicin
lähtökahinoissa
59
.
- Hattu pois ja perse penkkiin! Jos ei
Titanikki kiinnosta niin herrasväki on hyvä ja siirtyy alakertaan: siellä on
tarjolla eskareiden musiikkitunti. Siitä vaan Nalle Luppakorvaa leikkimään!
"Katos vaan, vielä vanhakin nyt nuortuu, pedagogi intoutuu vanhoilla
päivillään!" ihmettelee Huutaja itsekin hölmönä ryöpytyksensä
jälkeen. Tapakouluttaja S_perän Kuarinaa vain lainailee, noinhan se samperin
Mami Blue sopertelee ja neuvoo menettelytapojaan etusormi
hienostuneesti koukussa kahvikupin rivalla.Joskus pihkatappi ponnahtaa, hillintä pettää, alkaa säkätys ja tuhannen tulimainen liekki loimuta. No hitto kun ei luokalle kelpaa yksin Titanic, jonka hyvää hyvyyttään on ylemmän luokan pyynnöstä sallinut esitettäväksi. Pitää vielä tapella istumapaikoista! Tavan koulutuoli ei kelpaisi millään, vaan takapuoli olisi tarvinnut luokan ainoan sohvan mukavuuden. Siihen pehmeyteen kun kaksikymmentä takamusta yht'aikaa on tellättävinä, on kaaos ja mölinä vellovampi kuin uppoavan laivaneitsyeen hysteria.
- EI OLE OLENNAISTA MISSÄ SE
PERSPUOLI ON, OLENNAISTA ON TÄMÄ TÄSSÄ. TÄMÄ RUUTU, JOSSA PIAN OLISI
KEIKKUNUT TITANIKKI. OLISI OLLUT. VAAN KOHTA EI OLE JOS
RÄHINÄ EI LAKKAA!
Hävettää opettajaa - oma huuto ja rähinä. Oppilaita ei hävetä - oma huuto,
metakka ja sekamelska.
- Se on muuten sillä tavalla, että otetaan
kynät käpälään ja aloitetaan lauseenjäsennys, tuo ihana: predikaatti,
subjekti, objekti ja attribuutti kahdella teellä. JOS JII ÄN EE!
Asettuvat. Vähitellen. Tyytyvät kohtaloonsa. Nekin joiden takamus ei
sohvalle sovi.DVD käynnistyy.
- Tulen kohta, ärähtää opettaja. Poistaa itsensä luokasta. Läväyttää oven kiinni niin että tuntuu.
Onkohan hän tuohduksissa? Kenties vähäsen. Siitä lähtee ottamaan selkoa, kaivelemaan asianlaitaa.
Onneksi luokka ei ole oma. Isompia ovat, murrosiän alkuheiluilla. Ymmärtänevät kuohun. Tämä viisas vanha rutinoitunut pedagogos, tyyni ja tasainen - nyt kuin rotanmyrkkyä nuolaissuna. Kummastelemassa kokovartalopeilin edessä ukonkuvaa ruudussa, mietiskelemässä: Mistä kummasta noita myrskyjä niin yllättäen nousee, lähes tsunamiasteisia? Tuoko äijänkäppänä se äsken melskasi?
Kuka
nyt Amnesty International -lehteä lukisi - yhtä kidutusta!
02.03.2010
- 14:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA - tv,lehti,kirja
yms, uutiset, LEHDISTÖ
61
.
Kuulin juuri että jossain koulussa pojat ovat kehittäneet
sellaisen Lyö, saat pisteen! -leikin, jossa jokaisesta sivullisen
lyönnistä kerää pisteen. Peli on manuaalinen, ei virtuaalinen tietokonepeli.
Peliä voi pelata pihamaalla, linja-autossa, kirjastossa, kaupassa, missä
tahansa missä porukka liikkuu.
Pitäisiköhän huomenna, siis pitäisiköhän sinne toiseen
kouluun lähettää luettavaksi Amnesty International –lehteä, tuore 1/2010 on juuri
ilmestynyt, auttaisikohan tuo? Vaikka eihän ne semmoista jaksa lukea: pitää
olla himinää.
Luetaanpas otsikoita ja juttuja, jos sittenkin apu löytyisi:
Iran pilkkaa sananvapautta -Ei apua.
Miksi suostumuksen puute ei riitä raiskaustuomioon? -Vanhemmille aiheellinen kysymys, ei
tähän leikkiin.
Kidutus ei mahdu suomalaismieleen ”Siihenhän kiduttajat pyrkivät: Että vamma ei
näy, mutta tuntuu. Että hakataan, mutta vaikka kankaalla pehmustetulla
esineellä. Suurin osa kidutuksista on kuitenkin psyykkistä.” -Alkaa polttaa.
Elokuvissa Avatar.
Kaikkien aikojen kallein elokuva on Oscar-palkintoehdokkaiden joukossa.
Päätoimittaja Frank Johansson: ”Onkin harvinaista, että elokuva, jossa
Yhdysvaltain erikoisjoukot ovat suurimpia pahiksia, kerää maan historian
kaikkien aikojen suurimmat lipputuotot.”
Elokuva kertoo vieraan planeetan valloituksesta arvokkaan mineraalin
vuoksi. Alkuperäiskansan jättimäinen puu sattuu sijaitsemaan malmiesiintymän
päällä. -Tästä takuulla nuoret innostuvat, mutta auttaako?
Vapautetaan heterot
Teekupin äärellä pastori Laura Mäntylä ja Amnestyn
seksuaalivähemmistöjen oikeuksia edistävän ryhmän vetäjä, ateisti Krister
Karttunen. ”Pienenä Kristerin lapset kyselivät uteliaina asiasta, kuten aina
uusien asioiden äärellä. Miksi te ette mene äidin kanssa naimisiin? Miksi sä
olet homo? Onko se kivaa? Miksi homo-sanaa käytetään herjana? Lapset eivät
arvottaneet mitenkään.” -Tämä niitä
kiinnostaisi mutta ei edistäisi asiaa: leikin loppua.
Ihan kiva Idi Amin
”Idi Amin oli ihan kiva presidentti”, sanoi nuori toimittaja Nicholas.
Myös David, keski-ikäinen yliopisto-opettaja, väitti, ettei Ugandaa nykyään
riivaava korruptio ollut Aminin aikana ongelma. ”Matkani aikana eräs
hallituksen virkamies jäi kiinni kavallettuaan 40000 euroa HIV-, aids- ja
malariapotilaiden hoitoon tarkoitettuja rahoja. Massamurhan voi tehdä monella
tavalla”, kertoo Pekka Pitkänen Ugandassa vierailtuaan. -Idistä ei
väkivallattomuuden esikuvaksi, ei todella!
Minä lähetin postikortin Gauantánamoon Helsinkiläinen tutkija Matleena Frisk löysi
Guantánamo-postikorttikampanjan sattumalta Amnestyn nettisivulta. ”Tavallisesta
verkkovetoomuksesta poiketen nyt ei lähetettykään vetoomuksia päättäjille, vaan
korttien tarkoituksena oli piristää vankien arkea ja osoittaa, että maailma ei
ole unohtanut heitä. Yritin kirjoittaa kuin tuttavalle tai sukulaiselle
toisessa maassa. Kirjoitin arkisia asioita…” -Ei edistä poikien läpsimiskisan
lopettamista, kai – vai heräisikö empatia? Viesti Guantánamoon
Haloo Haloo mies ja nainen Laulaja Lissu Lehtimaja haluaa tehdä
naistenpäivänä tilaa ihmisyydelle. Mitä kantaaottavasta musiikista tulee
ensimmäiseksi mieleen?
”Ehdottomasti PMMP:n biisi Joku raja. Se on vedetty niin ”in your
face”, että kyllä pysäyttää.” -Saisiko
tämä lyönnit loppumaan? Pitääpä
kuunnella.
Otsikoita otsikoiden jälkeen, pitkälle on päästy luennassa,
varmaan aikuiset pelaajat ovat saaneet ärsykkeitä ja keränneet mielettömän
määrän voittotönimispisteitä mielenpiiloissaan. Toivottavasti lapsipelaajat
jäävät nollille.
Ja lopettavat Lyö, saat pisteen -leikkinsä,
kunhan lähetän nämä luettavaksi sinne toiseen kouluun. Varmasti lähetän –
heti huomenna.
”PMMP on tukenut
näkyvästi Amnestyn työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan jo kolmisen
vuotta. Leskiäidin tyttäret -levyn parisuhdeväkivallasta kertova kappale sai nimekseen
Joku raja Amnestyn kampanjan mukaan. En ole nainen, en yhtään mitään –
kidutettu eläin häkissään, Paula ja Mira lauloivat – eikä vastaanotto ollut
pelkästään lämmin.” AI-lehti 1/2010
Katriina Koskinen 8.3.ma
kansainvälinen naisten oikeuksien päivä