Ilovaaran
koulunkäynti valokuvin IV - jäähyväiset!
31.03.2009
- 17:00 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva, Työelämä,
liikenne, uutiset, Local, lapsismi
LUOKKAKUVA
Tämä jää viimeiseksi tervehdykseksi Ilovaaran koululta. Noiden iloisten ilmeiden, oman luokan, myötä SP kiittää ja toivottaa teille kaikille oikein antoisia tulevia vuosia säkein 'virvon varvon, irvon arvon tuoreiks terveiks tuleviks vuosiks..."
Terveisin Ilovaaran koulun opettaja - SP kuvassa.
(PS Volter Kilven kanssa jatkamme souteluamme Kirkolle, olemme menossa sivulla 330.)
"Jos otamme vakavasti sen, että opetuksen tulisi kasvattaa, vaikuttaa suotuisasti oppilaiden minäkuvaan ja mielenterveyteen, kehittää eettisesti korkeatasoisia, yhteistyökykyisiä ja vastuullisia kansalaisia, niin millä te osoitatte yleispätevästi, että joku koulu ja opettaja on todella kasvattanut sanan varsinaisesa merkityksessä? Jonkun oppilaan kannalta on ehdottomasti parasta kasvatusta se, että opettaja on hänen lähellään, antamassa tukea, turvaa, hyväksymistä ja rakkautta joita ei kotona saa. Toiselle oppilaalle on tärkeintä se, että hän saisi edetä matematiikassa kaksi vuotta ikätovereitaan edellä eikä häntä kiusattaisi ainaisilla yksinkertaisilla rutiinitehtävillä, kolmannen pitäisi sada opiskella kieliä paljon muita nopeammin", Tuomo selitti. Kari Uusikylä, 1997 Atena: Isät meidän - Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen
TÄNNE ME JÄÄMME TURVAAN MUURIN TAA
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Ilovaaran
koulunkäynti valokuvin III
30.03.2009
- 17:13 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, Local
OPETTAJAN KOTITALO
Tässä talossa Minä, Ilovaaran koulun opettaja, johtaja, Sulaton Päällikkö=SP, olen asunut koko ikäni sen yhdessä huoneessa synnyttyäni. Pihan puolella olisi se paratiisi kaikkine kukkaketoineen ja viinimarjoineen, mutta sinne en kameraa päästä.
Opettajan talon lisäksi kylän toinen kuuluisa rakennus ja nähtävyys on kirkko, jonka mataluus johtuu siitä että muinoinen hallitsija antoi määräyksen: "Kirkon saa rakentaa, jos se on matalampi kuin minä ratsun selässä."
KYLÄN KIRKKO
Nyt kun kylän tärkeimmät rakennukset on esitelty sekä Ilovaaran koulunkäynti kerrottu, oikein valokuvien kera, olisi tavattoman helppo jatkaa yhteiseloamme, koska väärinkäsityksen ja väärin tulkinnan mahdollisuus on minimoitu.
Valitettavasti meidän on lopetettava kertomuksemme Ilovaarasta, sen koulusta ja sen ympäristöstä tähän paikkaan: emme iänkuun päivänä saa tietää miten koululle, kirkolle, opettajalle käy.
(Huomenna sanomme kitkerät jäähyväiset: Pysykää kanavalla!)
"Onneksi
ihmisellä on sisäinen vapaus, hengen riippumaton vapaus. Sitä eivät kukista
ulkoinen valvonta, eivät ennakkoluulot, eivät autoritaarisuus tai epä-älyllinen
ja rutiininomainen toiminta", Ensten sanoi. Kari
Uusikylä, 1997: Isät meidän - Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen
Ilovaaran
koulunkäynti valokuvina II
29.03.2009
- 10:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, Local
..
KOULUN VÄLITUNTIALUE
Koulu on tunnettu siitä että välituntialueella on runsaasti tilaa ja paikkoja monenlaisiin leikkeihin.
Aasin kyydistä alas astuttuaan tarkastaa SP alueen ja päätä nyökäten iloitsee, että jo ennen aamukellon kilinää noinkin monta oppilasta on tullut kouluun huomattavasti ennen ensimmäistä oppituntia. Rauhoittuneena, liikaenergian purettuaan, ovat oppilaat oppitunneilla sitten sulaa vahaa oppimaan uusia asioita.
Muutkin ulkoilupaikat ovat viimeisen päälle ja ulkoilmaelämä onkin koulun johtava periaate: Liiku aina kun voit!
KOULUN TAKAMETSÄ JA MÄKINÄKYMÄ TALVISAIKANA
KOULUN PYÖRÄTELINE
KOTIINPALUUN AIKA
SP:N KOTIINLÄHTÖHAPUILU
SITTEN KUN KAIKKI PÄIVÄN ASKAREET, TEHTÄVÄT JA VELVOLLISUUDET ON TUNNOLLISESTI SUORITETTU
"Mä olen sitä mieltä, ihan Milleriä lainaten, että ihmisen tärkein kyky on kyky tuntea!" sanoi Anssi päättäväisesti. Kari Uusikylä, 1997: Isät meidän - Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen
Huomenna näemme SP:n talon - pysykää kanavalla, tätä herkkua tarjolla enää kaksi päivää...
Ilovaaran
koulunkäynti valokuvina I
28.03.2009
- 11:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
pahoinvointi, vapaa-aika, Local
KOULUN SISÄÄNKÄYNTI
On aika tullut hyvästellä Ilovaara ja sen koulun vilkas elämä. Kuun loppuun mennessä neljänä viimeisenä päivänä käymme kuvina läpi tuon koulun ja asetamme sen oikeisiin raameihin. Kuvat puhunevat tuhat sanaa, joten kovin monisanaista jäähyväistä ei tarvita.
KOULUKULJETUS
Koulummehan sijaitsee mäellä, joten lähes jokainen oppilas on kuljetettava sinne kunnan kyydein. Niin henkilökunta kuin oppilaatkin kuuluvat ilmaisen koulukuljetuksen piiriin. Tässä letkan viimeisessä kyydityksessä kouluavustajamme kärrää koulunjohtajaa, tätä maankuulua SP:tä Koulunmäelle, jonne päästyämme SP joka aamu tarkastaa koulun kunnon monelta kantilta.
"Kunnioita jokaista ihmistä! Älä ihannoi ketään!" Albert Einstein
Jatkamme kuvakertomusta huomenna - pysykää yhä kanavalla!
YÖKOULU
..
Koulumme päivänvalossa valokuvana + Opettajan kuva yönvalossa alla ja sivuikonissa.
6.
lk Yökoulu
(ohjelmarunko, muutosehdotukset huomioidaan)
- 13.15 Kokoontuminen tiedotustilaisuuteen
- 13.30 VÄLIPALA
- 14.00 Opiskelua (matikkaa, näytelmää,
piirtoa yms)
- 16.30 SOPPA
- 17.00 Vapaata pullonpyöritystä, tietsikkaa
jne.
- 18.00 Näytelmä: Kummittelua
- 19.30 Luistelua
- 20.30 ILTAPALA, pannareitakin
- 21.00 Vapaata tutustelua toinen toisiimme
- 23.30 TV:t ja SHUUT kiinni
-
Aamukuudelta saatte taas jatkaa, antoi karjaasija kuitenkin lempeästi periksi, jotta kaikille
sittenkin hyvä maku olisi jäänyt suuhun.
Summa summarum Ylen mukavia muksuja ja ylitsepursuavan
innostuneita asiassaan ovat oppilaat, esimerkillisiä: halusivat tulla yökouluun
heti aamusta ensin oppitunneille, vaikka toisena vaihtoehtona oli päivä
vapaata ja sitten aloitus iltaviisi!Vissiin meillä, kaikista pahoista puheista huolimatta, koulussamme on hyvä fiilinki ja tätsi.
"...oli suhinaa ja sohia,
häälää ja huojua, äänen vihiä ja nyykän vaihia, kuin ohrapellolla, jonka
hiuksia tuuli harjaa ja jonka korsissa ilma kahisee." Kilpi,
1937: Kirkolle
Yökoulun opettaja ihan yössä tulisilla hiilillä eli SP
etsimässä oppilaitaan :Huomenna odotettavissa lisävalaistusta monelle hämärän peittoon jääneeseen Ilovaaran realityyn. Pysykääs kanavalla!
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Polkupyörää
rakastan!
26.03.2009
- 15:21 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika
Mies sai taas elämänsä paketin. lahjan: sai kun itse maksoi. Kävi kuin
Päätalon Kallelle: sai joulukortin koulun kuusijuhlassa kun itse itselleen
lähetti joulutoivotuksin "Toivoo Eräs".Polkaisi mies innoissaan Osuuskaupan kassalle, ja postinurkkauksesta nosti kaupankassa tuhdin paketin.
Kotona katsoo sivumäärän: 600 tasan. Siinäpä sitä Volterille vieruskaveria kyllin.
Takakantta lukiessaan tuntee tuttuutta:
"Niin
- nyt ehdottaisin Sinulle tapaamista jälleen siellä tahi maantiellä, (rakastan
maanteitä ja polkupyörää) mutta..."
- Rakastaa
polkupyörää! huudahtaa mies joka itse talvet läpeensä veivaa 100 km
viikossa.
Kertovat kirjeet myös korttipeleistä (Pentillä sama syyhy kuin Kallella), urheilusta ja ryyppäämisestä tietysti.
Helpottuneena huokaisee mies hyvästä seurastaan: Pentti ja Volter - nyt ei tarvitse nokkaansa ihan kohta ihmistenilmoille työntää!
Kertovat kirjeet myös korttipeleistä (Pentillä sama syyhy kuin Kallella), urheilusta ja ryyppäämisestä tietysti.
Helpottuneena huokaisee mies hyvästä seurastaan: Pentti ja Volter - nyt ei tarvitse nokkaansa ihan kohta ihmistenilmoille työntää!
"9.6.-44
Rakas vaimoni, nyt tartun
kynääni raskaalla mielellä sillä pahanlainen onnettomuus on tapahtunut ... En
ollut ottanut ryyppyäkään ennen kuin viime sunnuntaina. Mutta sittenpä se
maistuikin tavallista paremmalta. Menetin täydellisesti muistini. Olin mennyt
erääseen häätaloon, josta minua oli käsketty pois. En ollut totetellut, vaan
olin ottanut pistoolin ja puukon esille. (Ajattele mikä into kuokkavieraaksi!
Ja tavallisestihan en mene hevillä kylään käskystäkään.) "
Haanpää, 1977: Kirjeitä kahdesta sodasta
Miten lukea?
25.03.2009
- 13:13 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, lapsismi, KILPI-Salama-LEHTONEN
..
- Volter Kilpi luki ahkerasti huomattavimpia filosofeja.
- Kilvelle filosofi on taiteilija: filosofi ei tutki, hän
tuntee, filosofi ei kokoo, hän luo, filosofi ei ole tiedemies, hän on
taiteilija.
- Hänelle merkitsi enemmän näiden teksteissä ilmennyt
henki kuin opilliset tietorakenteet.
- Kilpi ei aukea jos lähestyy älyllisesti ja
analyyttisesti.
- Se aukeaa vain jos lukijalla on halu hitaasti sulautua
virtaan ja tulla pisaraksi valtamerta.
Noita
poimin Marja-Leena Laakson eritelmästä Teuvo Raskun Mystisen ilon lähteillä
tutkielmaan, jossa oppaana on Volter Kilpi; Rasku toimitti uusintapainoksena
vuonna 1990 Kilven teoksen Ihmisestä ja elämästä vuodelta 1902.
Volter Kilpi on elämän ikuisten silmänräpäysten kuvaaja.
Volter Kilpi on elämän ikuisten silmänräpäysten kuvaaja.
-
Ilmankos! Ilmankos! Henki eivät rakenteet.
Ilmankos
Kilven oma teksti kiinnostaa ja innostaa tavattomasti lukijaa jolle on
ykshailee mitä romaanissa tapahtuu tai miten juoni etenee. Samoin, samoin.
Noinhan luen kaikkea kirjallisuutta!
Kilven luvussa minulla on vahvana 'Kotona ollaan' -tunne, vahvempana kuin muussa luennassa. Elävänä en ole tavannut ketään muuta lukijaa joka lukisi tekstiä tavallani.
Helpotti, että näinkin saa lukea: henki, ei rakenne - hitaasti hitaasti virtaan sulautuen.
Kilven luvussa minulla on vahvana 'Kotona ollaan' -tunne, vahvempana kuin muussa luennassa. Elävänä en ole tavannut ketään muuta lukijaa joka lukisi tekstiä tavallani.
Helpotti, että näinkin saa lukea: henki, ei rakenne - hitaasti hitaasti virtaan sulautuen.
"Munakarin Jojakim siellä
airoissa, ja Juuvanin vaarin vieressä, selvitti kurkkuansa ja järjesti äänen
sulkuja siten, että tarvitessa jotain sanoisikin, koska taas kerran istui
ihmistenkin parissa, ja oli kerran vuodessa lähtenytkin taas kirkollekin.
Juuttuu lukonsäläkin rantapuodin suulla sisuvärkeissä paatumiinsa ja
yksinäisyyksiinsä, ellei silloin tällöin viljele avainta ja kävele
talvi-ummissakin joskus turhanpäiten rantaan ja muistuta vieterikiskoille, että
eletäänhän tässä vielä ja kevättä odotellaan yhdessä, saati sitte ihminen, joka
on monella lailla elämänhikoisempi ja seuranvaivaisempi kapine kuin sepän
takoma rautatela." Kilpi, 1937: Kirkolle
Formulasirkus
ja pömppömaha
24.03.2009
- 18:37 | hikkaj | merkinnät, uutiset, pahoinvointi, LENNU, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
..
"No
voi sun vietävän ruoja!
Valtiollinen tiedotuskanava tiedottaa pääsivullaan: VALLANKUMOUKSELLINEN F1-KAUSI ALKAA http://www.yle.fi/tekstitv/html/P651_01.html
Rahapuolen tiedotus täyttää koko IS:n etusivun: Tanssiskandaali - TÄMÄKÖ PÖMPPÖMAHA http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1667609
Rahkamo tölväisystään: "Minä olen tottunut puhumaan suoraan."
Kyllä siitä lama oikenee.
Tarttesko tuota vallankumouksellisuutta jossain muualla...
tuus L"
Valtiollinen tiedotuskanava tiedottaa pääsivullaan: VALLANKUMOUKSELLINEN F1-KAUSI ALKAA http://www.yle.fi/tekstitv/html/P651_01.html
Rahapuolen tiedotus täyttää koko IS:n etusivun: Tanssiskandaali - TÄMÄKÖ PÖMPPÖMAHA http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1667609
Rahkamo tölväisystään: "Minä olen tottunut puhumaan suoraan."
Kyllä siitä lama oikenee.
Tarttesko tuota vallankumouksellisuutta jossain muualla...
tuus L"
Sanosko
tuohon että on siinä taas pyöreäpäällä asiantynkää. Aikaansa seuraava mies.
Pitäisikö muka palata Anssi Kukkosen aikaan: autonkuljettaja Keijo Rosberg on voittanut autollaan ajokilpailun Monzassa tai jossain Hockenheimissa?
Pitäisikö muka palata Anssi Kukkosen aikaan: autonkuljettaja Keijo Rosberg on voittanut autollaan ajokilpailun Monzassa tai jossain Hockenheimissa?
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Iskelmän
lista lista lista
23.03.2009
- 16:30 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika
..
Mies joka kuuntelee radioa ainoastaan autossa, kuuli lauantaina kummia ennen Silmun Simoja, Voutilaisen Lauroja ja Suvi Teräsniskaa.
Äänessä jollakin kanavalla oli MUOTIBLOGGAAJA:
- mitkä housut minkin
pinkin puseron kanssa sointuvat
- paksusankaiset
silmälasit eivät pue sinua
- uudet osta!
- jne.
Siitäkös
riemu repesi, ja mies alkoi siinä paikassa inventoida alkuvuoden ostoksiaan,
omia muotihankintojaan, josko niitä itselleen Muotibloggaajalle sitten
selvittäisi:
- Kaksi kahdenparin
urheilusukkasettiä (20€)
- Silmälasit (9€)
- Silmälasit (29€)
Siinä kaikki päälläpidettävät hankinnat. Rillit oli pakko hankkia, koska vanhat putosivat ja katosivat lumihankeen jonnekin kaupunkimatkalla.
Kirjalista on tanakampata tavaraa ja laatua:
- Haanpään kirjekokoelmia
2 kpl (30€)
- Juha Mannerkorpi: Jyrsijät.
Jälkikuva. Päivänsinet (5€)
- Eeva Tikka: Mykkä
lintu (5€)
- Volter Kilveltä koko
joukko (85€)
- Ihmisestä ja elämästä
- Kansallista
itsetutkistelua
- Gulliverin matkat,
postuumi
- Valitut teokset:
Batsheba, Pitäjän pienempiä
- Alastalon salissa
5. Aili Nupponen Ruistähkähumppa (18€)
Ynnä Lada-kerhon jäsenmaksu sisältäen Lada Pravdan (12€) sekä Veikkaaja, KU, Viikko Pohjois-Karjala, HS, Elonkehä. (250€)
Eiköhän noilla eväillä kevään yli selviä kun mies sukat jalassa, rillit ja lukuelämykset päässä kevätmatkaa taivaltaa. Muotibloggaajakin kalvennee.
Muuten se tärkein - se iskelmän lista lista lista:
- Neljän suora -
Siipirikko
- Teräsniska - Hento
kuiskaus
- Plogman - Lanka jo
palaa
Maakuntateatereiden
intiimi lumovoima - pieni on kaunista
En voi olla ihastelematta näitä pienten kaupunkien pieniä teattereita, kuten Imatran, Savonlinnan ja nyt tämän Varkauden.
Yksin teatterivieraan intiimi vastaanotto!
Kun viiden maissa kurkistamme keltaisen puurakennuksen sisään: valoisan, tilavan aulan päästä pomppasi kaksi herasmiesvahtimestaria kahvilan puolelta vastaan valmiina tarjoamaan palveluksiaan ja jakamaan infoa koko kaupungista. Vikke Nilosta emme kyselleet, Lentojätkään tahdoimme tutustua vailla etukäteisvaikutteita.
Kaupunkikierroksen ja punaviinikierroksen jälkeen satasen katselijaa hiljentyi: elämän 'sestominen' käynnistyi. Jukka-Pekka Löhösen Nilo oli sopivasti eleetön, karttoi yliampumista sopeutumattomuudessaan, räyhässään ja kuolinkamppailussaan. Kunnaliskodin asukit sensijaan ampuilivat urakalla ja tietentahtoen farssin puolella niin yli, että itse kontrasti säilyi Päätalon kirjoittamalla tasolla.
Moneen otteeseen mietiskelin illan kuluessa, miten vähäisellä palkatulla henkilökunnalla voikin tehdä näin ammattitaitoista työtä niin pienessä kaupungissa. No sitä samaahan olen ihmetellyt kaikissa maakuntateattereissa. Ja samalla hetkellä pääkallonpaikoilla Helsingissä, Tampereella ja Turussa maan tähtinäyttelijät esiintyvät tähtikatsojille joutuen mitä vähäpätöisimpiin osasuorituksiin.
Ikuisesti on mieleen painunut Kansallisteatterin Keijo Komppa, jonka tehtävänä näytelmässä oli pelkästään kantaa tuoli näyttämölle ja lausua pari 'Olkaa hyvää' päälle.
Ovatkohan oikeasti parhaat näyttelijät seuloutuneet etelään? Tunnetuimmat kyllä.
Opetusalalla en, sattuneesta syystä, tohdi noin edes ajatella saati uskoa.
Minkähänlaisen hurlumhein olisi Tarmo Mannikin nostattanut Kivimaan boikottinsa aikana, jos olisi rohkeasti kävellyt maaseututeatteriin!
Kuuluisuuden turhamaisuus vaiko pikkumainen ylemmyyden tunneko pitää porukkaa 'tuolinkantajina' etelän lavasteissa - tai sitten median saavutettavuus, toimeentulon lisä? Kuten muutakin väkeä, muidenkin alojen ammatti-ihmisiä nykyisen hajasijoitussuunnitelmarumban aikana.
Miksi he eivät tule ja rohkeasti kokeile! Vaikka toisaalta silloinhan näiden maaseudun laitosteattereiden paras vetovoima, intiimiys, katoaisi tuhkana tuuleen - jätkän lailla poroksi muuttuisi.
Pysykööt sittenkin tuolinkantajina etelässä tv:stä tuttuina, isomman joukon arvostamina. Eivät nämä teatterit heitä kaipaa työssään, ainoastaan vetovoimana, talouden takia, ei taiteen, heitä kaivattaisiin. (Näkyy muuten Kaarlo Juurela aprillipäivänä saapuvan 80-vuotispäivänsä viettoesitykseen Varkauden teatteriin.)
Ei Pentti Pesän ohjaama Lentojätkäkään enää paremmaksi tähtinäyttelijöillä olisi voinut tulla. Enkä sano tätä niin kuin Orvo Björnisen täysin tärähtänyt 'Herastuomari Pykälävaara' Lentojätkässä, ainoana selvänä sekuntinaan, kunnalliskodin hoitajalle ulahtaa:
-
Nyt vittuilet!
"En kadu iltaani Kokkolassa.
Jo siksi, että sain nähdä venäläisen elokuvan "Troikka", tämä
poikkeaminen tuli yllin kyllin korvatuksi. Paras elokuvanäytelmä mitä olen
koskaan nähnyt. Pitkästä aikaa tunsin suuren taiteen värisyttävän itseäni.
Mutta minä olin onnellinen tässä
pienessä kaupungissa, onnellinen ilman viinaa ja ilman seuraa. Suuri taide oli
koskettanut minua.
Kokkola 30.XI.31"
Pentti Haanpää, 1976:
Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939
Varkaus
21.03.2009
- 09:09 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika
..
Varkaudessa oli kaveri nähnyt Vikke Nilon elävänä. Sinne! Illaksi.
"
- Eikö j ja a, kun ovat vierekkäin, tarkoita että ja? kysyin.
- Niistähän se tulee ja. Mitä sinä sellaista tuteeraat?
- Niin ja eikö minun nimeni tavata että Vik-ke?
- Tavataan, tavataan ...
- Sittenhän minä osaan lukea! kiljahdin niin, että päähäni kävi kipeästi."
Kalle Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
- Niistähän se tulee ja. Mitä sinä sellaista tuteeraat?
- Niin ja eikö minun nimeni tavata että Vik-ke?
- Tavataan, tavataan ...
- Sittenhän minä osaan lukea! kiljahdin niin, että päähäni kävi kipeästi."
Kalle Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
Opettaja
potki ja repi korv...
..
"
Sinäkö se oot?
Pidähän näppis irti edes tuonkaltaisista asioista!
Siitä ei tule kuin sanomista.
Hyvää viikonloppua!
tuus L
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1666506 "
Pidähän näppis irti edes tuonkaltaisista asioista!
Siitä ei tule kuin sanomista.
Hyvää viikonloppua!
tuus L
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1666506 "
"...
monen vuoden takaa ..." Niinkö kuin mainoksessa? Lennu, Lennu - etpä usko
tuohon itsekään!
Eipä oo tullu väkivaltaa käytettyä sitten oman pikkutytön, joka väkisin viisivuotiaana telläytyi lenkille mukaan ja alkoi ennen puolta matkaa vänkyttää. 'Juuri käytyjen Neuvottelujen' jälkeen tempaisin kädestä takaisin tulosuuntaan.
Oma sormi venähti kipeäksi ja oli turpeissa pari kuukautta.
Eipä oo tullu väkivaltaa käytettyä sitten oman pikkutytön, joka väkisin viisivuotiaana telläytyi lenkille mukaan ja alkoi ennen puolta matkaa vänkyttää. 'Juuri käytyjen Neuvottelujen' jälkeen tempaisin kädestä takaisin tulosuuntaan.
Oma sormi venähti kipeäksi ja oli turpeissa pari kuukautta.
Jo iloitsi
19.03.2009
- 17:35 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, Local
SP puolenpäivän jälkeen pyörän selkään noustuaan ja koulun mäen
lasketeltuaan että AH! nyt on kevät ja ilon aika!Vesi lirisi renkaiden alla, kumi kiilsi, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Visersivät oikein olan takaa. Mieli mettä keitti: Hittolainen että elämä on unta ja ihanaa!
Vaan tarttui ikuinen Kiimalampi-ilmiö polkijan puseron rinnuksista. Kiimalammen kohdalla iski epäilys, kun linnut senkuin visersivät. Jätti polkemisen vähäksi aikaa, ja samassa vaikenivat linnut. Polki taas - ja taas sirkuttivat linnut. Kurkisti polkimiin. No, nehän ne. Polkimet visersivät ja sirkuttivat kuin linnut rasvan puutteessa - luonto oli aivan hiljaa.
Vaan sittenpä ajoikin alatien kautta kotiin ettei vain olisi törmännyt tähän sauvakävelijään, kunnan Luottamusmieheen, siihen lojaaliin. Ettei vain vahingossakaan.
Oli pujahtamassa jo kuusiaidan taakse suojaan, niin siinäkös se seisoi ja suksikepeillään hujoi ja ilmoitti:
"Pitäs
laittaa tietoa teidän mitä säästöä meinaatte Ilovaaraan saada. Kiire on!"
Niin
sanoi ja osoitti syyttävästi kepillään.
"Jos
ei tietoa tule, niin se on lorun loppu se", lojaali Luottamusmies sanoi
ja hujoi kepillä.
Keljutti
SP:tä totaalisesti, kun vielä viime metreillä tuohon piti törmätä ja kaunis
kevätenteinen päivä tärvätä, niinpä huikkasi hän hänelle: "Lue
netistä!" Vaikka hyvinpä tuota tiesi ettei se osannut eikä
sillä mitään näitä nykyajan välineitä ollut eikä se osannut käyttää, muita kuin
kännykkää ja kävelysauvoja.
Pysäytti SP oikein pyöränsä ja raaputti paperille osoitteen ja ojensi paperin: "Mene kirjastoon ja naputtele siellä tämä: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/11/pian-sentralisaatiotoimikunta-tulee/ Niin se on siinä! Siellä meidän säästömme eriteltynä momentti momentilta."
Niin tuhmasti teki SP ja kurvasi kuusiaidan taakse pihaan. Luottamusmies jäi rutistamaan paperilappua ja kokoilemaan sauvojaan tielle. Ei perästä sentään rohjennut yksityisalueelle tulla patsastelemaan.
Pysäytti SP oikein pyöränsä ja raaputti paperille osoitteen ja ojensi paperin: "Mene kirjastoon ja naputtele siellä tämä: http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2009/03/11/pian-sentralisaatiotoimikunta-tulee/ Niin se on siinä! Siellä meidän säästömme eriteltynä momentti momentilta."
Niin tuhmasti teki SP ja kurvasi kuusiaidan taakse pihaan. Luottamusmies jäi rutistamaan paperilappua ja kokoilemaan sauvojaan tielle. Ei perästä sentään rohjennut yksityisalueelle tulla patsastelemaan.
Pitää
olla alisteinen - alisteinen pitää olla!
18.03.2009
- 16:03 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, rakkaus, Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, vapaa-aika, Local
Tapasi SP kylänraitilla sauvakävelevän luottamusmiehen, joka sanoa
napsautti, että 'pijäpäs pienempätä suuta ja mölyt mahassas'.
Luottamusmies on lojaalisuudestaan kuulu.
"Pitää
olla lojaali",
jatkoi se sauvakävelevä luottamusmies.
Koska
SP ei ymmärtänyt, sanoi, niin kuin nykyään on hienosti sanottava: "Halo?"
"Että
ei ole soveliasta."
"Että ei ole soveliasta?"
"Että ei ole soveliasta kirjoittaa miltä tuntuu."
"Siis Halo?!" huudahti SP.
"Että ei ole soveliasta kirjoittaa miltä tuntuu vaan miten on", puuskutti luottamusmies sauvoihin nojaten ylätekareita lonksutellen. Tuntui tuohtuneelta ja näytti vihaiselta, vaikka yleensä lenkkeilijät ovat lenkin jälkeen säyseitä ja toista maata.
"On oltava alisteinen."
"On oltava alisteinen?"
"Jotta kaikki menisi parhain päin. Sitä minä vaan."
"Sitä sinä vaan. Ja minäkö muka haluaisin että kaikki menisi huonommin päin!"
"Et sitä sinä. Vaan siis että kaikki menisi muilla parhaiten päin."
"Että muilla menisi hyvin ja minulla huonosti. Sitäkö minä ajaisin?"
"Ei vaan että kun kaikilla menee hyvin niin sinullakin menee hyvin. Jos on alisteinen - eikä kirjoittele joutavia."
"Halo! Eikä turhia kirjoittele?"
"Nii-in. Eikä turhia kirjoittele."
"Että ei ole soveliasta?"
"Että ei ole soveliasta kirjoittaa miltä tuntuu."
"Siis Halo?!" huudahti SP.
"Että ei ole soveliasta kirjoittaa miltä tuntuu vaan miten on", puuskutti luottamusmies sauvoihin nojaten ylätekareita lonksutellen. Tuntui tuohtuneelta ja näytti vihaiselta, vaikka yleensä lenkkeilijät ovat lenkin jälkeen säyseitä ja toista maata.
"On oltava alisteinen."
"On oltava alisteinen?"
"Jotta kaikki menisi parhain päin. Sitä minä vaan."
"Sitä sinä vaan. Ja minäkö muka haluaisin että kaikki menisi huonommin päin!"
"Et sitä sinä. Vaan siis että kaikki menisi muilla parhaiten päin."
"Että muilla menisi hyvin ja minulla huonosti. Sitäkö minä ajaisin?"
"Ei vaan että kun kaikilla menee hyvin niin sinullakin menee hyvin. Jos on alisteinen - eikä kirjoittele joutavia."
"Halo! Eikä turhia kirjoittele?"
"Nii-in. Eikä turhia kirjoittele."
Sitten
se luottamusmies suksisauvoineen suksi tieh... eikun jatkoi matkaansa, perästä
vain kuului etenevä kaiku: eikä turhia kirjoittele, eikä turhia kirjoittele,
eikä turh ...
.
"Missä roolissa
ulkoministeri Stubb puhui Natosta?
Hesarin kysymys oikeuskansleri
Jaakko Jonkalle 'Tupukan' toistettua suurlähettiläspäivillä suhtautuvansa
myönteisesti Suomen jäsenyyteen sotilasliitto Natossa:
Ministeri voi kuitenkin puhua
myös yksityishenkilönä?
- Kyllä
tietysti. Tietysti sananvapaus on. Tärkeä on, miten kuulijat asian
mieltävät. Luulen, että se on paras kriteeri."
sipasepas
sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
'Oopas
kirjottamati!'
komensi Haanpään Pentti vaimoaan.Jotenkin huvittaa Haanpään sotapäiväkirja, Kirjeitä kahdesta sodasta, ja siinä lajiteltu päivittäinen tupakantuska: lähetä Aili tupakkia, elä lähetä tupakkia - täältä lähetän tupakkia, anna isälle nuo tupakit ja ite voit ottaa nortit.
Ei millään uskoisi että asialla on kirjailija Haanpää, monta kirjaa jo julkaissut. Niin yksitoikkoista on teksti, mutta silti mielenkiintoista, koska kyseessä on nimenomaan kirjailija Haanpää, joka varusvarastoja lähinnä hoitelee. Kirjeitä täydentää muutaman sivun Putkapäiväkirja.
Kaikki 208 kirjettä on osoitettu Ailille, jonka hän vaimokseen kesken sodan kosaisi. Kai sitä vaimolleen voi kuivastikin kirjoittaa, ihan kunnioittavasti kyllä paitsi kirjeessä 94 (4.1.-43.)
"Rakas
Aili, kiitos kirjoista ja kirjeestä.
Kerroit kirjoittaneesi "Kyläkirjeen" Kalevaan. Minä kyllä huomasin tuon kirjeen ja jostain syystä epäilinkin sitä sinun kirjoittamaksesi. Mutta mielestäni ei ole mitään syytä jatkaa sitä puuhaa, sillä mitään erikoisia "pakinoitsijan" taipumuksia sinulla ei ole ja toisekseen ei tiedä miten käypi kun rupeaa kirjoittelemaan kaikenlaisia juttuja."
Kerroit kirjoittaneesi "Kyläkirjeen" Kalevaan. Minä kyllä huomasin tuon kirjeen ja jostain syystä epäilinkin sitä sinun kirjoittamaksesi. Mutta mielestäni ei ole mitään syytä jatkaa sitä puuhaa, sillä mitään erikoisia "pakinoitsijan" taipumuksia sinulla ei ole ja toisekseen ei tiedä miten käypi kun rupeaa kirjoittelemaan kaikenlaisia juttuja."
Tyly
tyrmäys kotirintamalle.
Mie oisin Ailina suuttunut. Aili ei, sen kuin voita ja tupakkia lähettelee ...
Mie oisin Ailina suuttunut. Aili ei, sen kuin voita ja tupakkia lähettelee ...
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Kyläkoulukiusaamista
pahimmillaan - jo toista vuotta
16.03.2009
- 13:03 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, rakkaus, Työelämä,
uutiset, Politiikka, pahoinvointi, Local
Juuri kun napakoirat kirkolla ja saarilla häthätää kerkiävät ensimmäiset
kevätkiimaruikkunsa hangenpintaan lataista, aurauskepin juureen ruikata,
heräävät loputkin pikkuvanhaset talvihorroksestaan ja aloittavat jokakeväisen
kiimahuutonsa:
-
Ilovaaran koulu on hävitettävä!
Kunnan
koirajohtajan ovat haukkuneet tällä kertaa aloitushuudon päästäjäksi.
Jos joku tältä pikkuvanhaslaumalta kysyy: - Taasko? Nämä vastaavat viattomina: - Mitä?
Nostavat päätään ja pyörittävät ilmassa kuonojaan kirsu kireällä ja jatkavat sitten muinamiehinä läikkätutkimuksiaan innoissaan: - Tässä on käynyt naapurikunnan pääkoira tarpeillaan! Tätä jäljitellään!
Jos toistat kysymyksen, ne murahtavat: - Aloitehan ei ole meidän! Hau. Hau.
Ja heiluttavat innokkaasti häntiään, kukin omaansa.
Lähtevät syrjäkylää kohti juosta jolkuttamaan. Kiusaavat kyläneläjiä räksytyksellään ja muilla ulostuksillaan, eivätkä väisty vaikka kuinka kauniisti pyydettäisiin tai rumasti rähähdettäisiin: - Menkää matkoihinne siitä, siivottomat!
Keskenään ilakoivat, toisiaan nuuhkivat häntien alta, vähä jotteivät suuta suikkaa, silmää rippaa, ja jatkavat sottaamistaan. Kyläkoulun tienhaaraan siirtyvät ja jos joku mäelle pyrkiytyy, näyttävät purentahampaitaan:
Jos joku tältä pikkuvanhaslaumalta kysyy: - Taasko? Nämä vastaavat viattomina: - Mitä?
Nostavat päätään ja pyörittävät ilmassa kuonojaan kirsu kireällä ja jatkavat sitten muinamiehinä läikkätutkimuksiaan innoissaan: - Tässä on käynyt naapurikunnan pääkoira tarpeillaan! Tätä jäljitellään!
Jos toistat kysymyksen, ne murahtavat: - Aloitehan ei ole meidän! Hau. Hau.
Ja heiluttavat innokkaasti häntiään, kukin omaansa.
Lähtevät syrjäkylää kohti juosta jolkuttamaan. Kiusaavat kyläneläjiä räksytyksellään ja muilla ulostuksillaan, eivätkä väisty vaikka kuinka kauniisti pyydettäisiin tai rumasti rähähdettäisiin: - Menkää matkoihinne siitä, siivottomat!
Keskenään ilakoivat, toisiaan nuuhkivat häntien alta, vähä jotteivät suuta suikkaa, silmää rippaa, ja jatkavat sottaamistaan. Kyläkoulun tienhaaraan siirtyvät ja jos joku mäelle pyrkiytyy, näyttävät purentahampaitaan:
- Tänne
ei tulemista ole!
Jotenkin
tuttua on näiden rakkien elämöinti - vasta hankien sulettua ja läikkien
hävittyä koulutien reunoilta, lähtevät luikkimaan käpälämäkeen.
Nyt taas sama edessä: ovat parhaillaan siirtymässä kylänraitilta, kylälle jo saavuttuaan, koulun tienhaaraan valmiina iskemään hampaansa ikeniä myöten koululle pyrkivien pakaroihin ja sääriluihin.
Sama rotukoirarakkilauma kuin viime vuonna, lähes. Ehkä yhtä enempänä tai yhtä vähempänä. Jos yhtä enempänä niin silloin tietävät olevansa vahvoilla ja silloin raatelu alkaa. Jo nyt vievät ohilivahtaneilta koululle päässeiltä kaiken keskittymisrauhan ulinallaan. Ja auta armias jos tämä pystykorvahurttalauma saa yhdenkin vahvistuksen joukkioonsa: se on menoa se!
Mikä sitten lieneekin syynä, mutta ihmeellistä kuitenkin on, että kaikki nämä räksyttäjät ovat samaa rotua, suomenpystykorvia yhdellä venäjänvinttikoiralla vahvistettuna: Eivät siis ole säkältään pienen pieniä eivätkä suuren suuria, vaan ovat siltä ja väliltä - koirien keskustalaisia, kepuleita. Terhakoita, ärhäköitä ovat - ja ennen kaikkea pitkävihaisia kuin pirut. Annapa niille sokeripala, ne vievät koko topan...
Ihan on kummien kumma mistä tuommoisen rähinähengen ja hävittämisvimman ovat saaneet loitsittua joukkoihinsa!
Nyt taas sama edessä: ovat parhaillaan siirtymässä kylänraitilta, kylälle jo saavuttuaan, koulun tienhaaraan valmiina iskemään hampaansa ikeniä myöten koululle pyrkivien pakaroihin ja sääriluihin.
Sama rotukoirarakkilauma kuin viime vuonna, lähes. Ehkä yhtä enempänä tai yhtä vähempänä. Jos yhtä enempänä niin silloin tietävät olevansa vahvoilla ja silloin raatelu alkaa. Jo nyt vievät ohilivahtaneilta koululle päässeiltä kaiken keskittymisrauhan ulinallaan. Ja auta armias jos tämä pystykorvahurttalauma saa yhdenkin vahvistuksen joukkioonsa: se on menoa se!
Mikä sitten lieneekin syynä, mutta ihmeellistä kuitenkin on, että kaikki nämä räksyttäjät ovat samaa rotua, suomenpystykorvia yhdellä venäjänvinttikoiralla vahvistettuna: Eivät siis ole säkältään pienen pieniä eivätkä suuren suuria, vaan ovat siltä ja väliltä - koirien keskustalaisia, kepuleita. Terhakoita, ärhäköitä ovat - ja ennen kaikkea pitkävihaisia kuin pirut. Annapa niille sokeripala, ne vievät koko topan...
Ihan on kummien kumma mistä tuommoisen rähinähengen ja hävittämisvimman ovat saaneet loitsittua joukkoihinsa!
-
POIS! POIS! POIS! räksyttävät
päivät pääksytysten irvessä ikenin.
Erehdypä
kysymään niiden tarkoitusta! Luuletko että vastaavat! Koipensa vain nostavat ja
läikän laskevat kevätauringon kullattavaksi.
Kummallista on elämä Ilovaaran koulun tanhuvilla - ja joka ikinen kevät! Pois täältä on päästävä - kiusaajien kynsistä.
Kummallista on elämä Ilovaaran koulun tanhuvilla - ja joka ikinen kevät! Pois täältä on päästävä - kiusaajien kynsistä.
"... äkä vai häkä, hula vai
hapan komeroisen pään,
kunhan vain pihii kylkien palkeissa
hengen hinka,
suun kidas ahmii ja ruumista
ruokkii vilja ja pouta ..."
Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
S.O.S.
- karilla ollaan ja apua anellaan
15.03.2009
- 14:07 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, pahoinvointi, vapaa-aika, KILPI-Salama-LEHTONEN
vaikka täällä totisesti eivät siitä saaneet hyvää muut kuin mitä helon
peleillä ja peileillä itsillänsä kukaties oli heijaa ja kevytmielisyyttä
itsestänsä lipumillaan ja puneran huulimillaKarahti noille kiville kirkkoveneeni. Luku lakkasi, meno taukosi. Tuli ensimmäinen pysähdys kohta kolmikuisella matkalla.
S.O.S. taitaapi olla merihädän merkki. Tässä sen töräytän.
Kirkkovene jatkaisi matkaansa kyllä, ei mitään hätää Kihlakunnalla, vaan lukijana putosin veneestä enon lailla.
Jo kolmen päivän ja kolmen yön ajan olen huutanut sosiani ja räpiköinyt samalla sivulla 282 ja tankannut ymmärtämättä yhtä pitkän virkkeen tummennettua lausetta. Ja sitä tässä nyt neljättä päivää janoissani ja nälissäni itken ja apua anelen, teiltä pelastusta pyydän:
”Olihan
sitä paitsi näin peränpidon joutilaissa ja muussa mielenlevossa ajanhupia
silmällekin, kun katseli sivuille ja vuoren törmä jäi eikä ollut muuta
tekemistä kuin ihmetellä sitä auringon valon haaskoa ja järjettömyyttä
tämmöisenä poutapäivänä, kun paljaille vuoren kallioillekin ja kupeille ja
pelkille meren laineille ja huikenteleville vilskutuksille kaadettiin ja
tuhlattiin samat määrät päivän pilkutusta ja armon viljaa kuin rehellisille
rintavainioillekin ja hyödyllisille nurminiituille omilla talomailla, vaikka täällä totisesti eivät
siitä saaneet hyvää muut kuin mitä helon peleillä ja peileillä
itsillänsä kukaties oli heijaa ja kevytmielisyyttä itsestänsä lipumillaan ja
puneran huulimilla tai mitä joutilas laiskoiltansa niin kuin tässä itse
pyhäisissänsä huvitteli mielensä ajatuksia turhilla katsomisilla ja veden
liekkujen kaitsemisilla: kirkasta veden kulaa kuitenkin kaikki tyyni vain, ja
kovaa kallion silaa ja kylkeä se, mikä oli muuta!”
Ja
jos ei apua tule, merkitsen lauseen painovirheeksi, alleviivauksen
erityisesti, ja jatkan huomenna taas matkaa.
Omaksi tulkinnaksi jätän ja kuittaan tämän: Lautamies Lahdenperän mielestä aurinko turhaan valaisee sellaisiakin paikkoja, missä valoa ei tarvittaisi.
Ja sitten eikun taas kyytiin mukaan menosoutuun tuimaan jotta päivemmällä juhannuskirkkoon ennättäisimme. Helei – ja Heijaa!
Omaksi tulkinnaksi jätän ja kuittaan tämän: Lautamies Lahdenperän mielestä aurinko turhaan valaisee sellaisiakin paikkoja, missä valoa ei tarvittaisi.
Ja sitten eikun taas kyytiin mukaan menosoutuun tuimaan jotta päivemmällä juhannuskirkkoon ennättäisimme. Helei – ja Heijaa!
”Hujat-hajat,
suvi ja savi, ilman hulja ja ruohon parta…
…mies
hikii mieltä kuin pihkaansa tervas tai mahlaansa koivu,
karvasta-kitsasta, makuista-mehoista, kuinka on laatu ja sako
tihkuvan uhon ja helmivän mehun!”
Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
karvasta-kitsasta, makuista-mehoista, kuinka on laatu ja sako
tihkuvan uhon ja helmivän mehun!”
Volter Kilpi, 1937: Kirkolle
Kyösti
Kakkosen kolmonen eli loppupäätelmä: kuvansako näkee?
14.03.2009
- 11:51 | hikkaj | merkinnät, Sijoitus/kauppa, Politiikka, LENNU, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
.
"Se
miksi noin innolla Kyöstin lausuntoja kaluan, yllätti pyöreän pääni.
Kunnes älysin:
- Bush pahin riistäjä. Sanoo. Siinähän Kakkonen kokee saman kuin minkä tavan Työtön Tyhjätasku suomalainen nähdessään Kakkosen, Wahlroosin, Ollilan, Laakkosen, Erkon yms. kuvan!
Aamen.
Tuus L"
Kunnes älysin:
- Bush pahin riistäjä. Sanoo. Siinähän Kakkonen kokee saman kuin minkä tavan Työtön Tyhjätasku suomalainen nähdessään Kakkosen, Wahlroosin, Ollilan, Laakkosen, Erkon yms. kuvan!
Aamen.
Tuus L"
Ahas!
Vai siitäkö se pikkukenkä-Lennun supikas puristaakin isokenkäisen nähdessään.
Ei liene yleistettävissä. Saahan Lennu näiltä sitä mitä tilaa ja mistä maksaa.
Lennu nyt vain on noita oikopolkuihmisiä suurine (harha)luuloineen.
Kaikkea hyvää hänelle!
Vai siitäkö se pikkukenkä-Lennun supikas puristaakin isokenkäisen nähdessään.
Ei liene yleistettävissä. Saahan Lennu näiltä sitä mitä tilaa ja mistä maksaa.
Lennu nyt vain on noita oikopolkuihmisiä suurine (harha)luuloineen.
Kaikkea hyvää hänelle!
"Annoin pikkusormen,
Se vei koko käden..."
Se vei koko käden..."
-Aki Sirkesalo
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Kyösti
Kakkonen jatkaa - kakkososa: Jenkkien rosvoretket Eurooppaan
"En
malta olla jatkamatta. Sen verran poikkeavaa tekstiä kapitalistin suusta irtoaa
Suur-Saimaassa 25.2.:
'Nyt amerikkalaiset ovat antaneet Kakkosen mukaan itsestään hyvin huonon kuvan ja voisi puhua jopa rosvokapitalismista. Kakkosen mukaan amerikkalaisten hyvinvointi perustuu siihen, että he ovat varastaneet muulta maailmalta.'
- Amerikka olisi laatinut sellaisen lain, että sveitsiläiset olisivat saatettu vastuuseen.
Jos siis sveitsiläiset pankit olisivat toimineet amerikkalaisten tavoin.
Hyvää viikonloppua monelle suunnalle!
Hiihtelepä hankia hiljokseen! tuus L"
'Nyt amerikkalaiset ovat antaneet Kakkosen mukaan itsestään hyvin huonon kuvan ja voisi puhua jopa rosvokapitalismista. Kakkosen mukaan amerikkalaisten hyvinvointi perustuu siihen, että he ovat varastaneet muulta maailmalta.'
- Amerikka olisi laatinut sellaisen lain, että sveitsiläiset olisivat saatettu vastuuseen.
Jos siis sveitsiläiset pankit olisivat toimineet amerikkalaisten tavoin.
Hyvää viikonloppua monelle suunnalle!
Hiihtelepä hankia hiljokseen! tuus L"
Mistähän
se hiihtokenkä kummallakin puristaa, lopulta? Etteivät vain ne pörssiosakkeet
olisi vaipuneet Atlantin aaltoihin! 
Kyösti
Kakkonen: "Bush maailman suurin talousrikollinen."
..
"Kävin
Imatralla ja luin lehteä: Suur-Saimaa lehessä jyrisi Kyösti helmikuun lopulla:
- Amerikkalaiset ovat toimineet rosvomaisesti ja globaalin maailman suurin talousrikollinen on entinen presidentti Bush hallintoineen.
- Rahat he ottivat ja lähettivät meille pelkkää roskaa. Euroopan pitäisi lähettää lasku Amerikkaan.
- Amerikkalaiset ovat toimineet rosvomaisesti ja globaalin maailman suurin talousrikollinen on entinen presidentti Bush hallintoineen.
- Rahat he ottivat ja lähettivät meille pelkkää roskaa. Euroopan pitäisi lähettää lasku Amerikkaan.
Lienet
samaa mieltä tään kaupungin ykkösen eli Kakkosen kanssa? Mie oon?
Mites hiihot? L"
Mites hiihot? L"
Katopas
poikaa kun universaalitalouskin innostaa! Lie Lennu hävinnyt sievoisen summan
osakkeillaan talven mittaan...
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Pian
Sentralisaatiotoimikunta tulee
11.03.2009
- 23:59 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, rakkaus, Työelämä,
uutiset, Politiikka, pahoinvointi, Local
.Henkitoreissaan tässä kouluriepumme on - tieten tahtoen saatettu siihen jamaan.
Sitten siihen mäelle laskeutuu joku Sanansaattaja, loikkii sisälle ja määrää: - Pitäs löytyä säästöjä, muuten loppuu koko koulu!
Siihen sitten lisää:
- Keksittekö
itse, vai keksimmekö me - Me Sentraalisaatiotoimikunta?
Korahtelee
koulu, viemäritukokselta kalskahtavaa korinaa kuuluu jokaisella
sisäänhengityksellä.
-
Josko yrittäisimme me. Kumi-imukuppi olisi hyvä, pitkävartinen, korahtelee koulu ja
näyttää yhtä kohtaa kurkustaan, jossa tuntuu ilma vielä suht kevyesti kulkevan.
- Jos kokeilisitte tästä laidalta. Painakaa tuosta! kutsuu
Sanansaattajaa, joka kokeilee kohtaa ja innostuu:
- Siinä tosiaan on ilmaa. Painetaan siitä niin ei kierrä ilma siitä, säästyy.
- Siinä tosiaan on ilmaa. Painetaan siitä niin ei kierrä ilma siitä, säästyy.
Koulussa
herää toivo: näinköhän tästä selviää kun ilma kuitenkin jotenkuten pihisee
muualta niin mikäs tässä.
Liian terveeltäkös yhä näyttää, koska Sanansaattaja hermostuu:
Liian terveeltäkös yhä näyttää, koska Sanansaattaja hermostuu:
-
Vielä on liikaa ilmaa menoissa. Täytyy säästää!
Koulu
pettyy turhan toivon jälkeen ja retkahtaa. Ei. Ei. Ei vielä
lopullisesti. Pohtii. Kuuntelee korinaa ja sitten äkkää:
-
Tuossa takana vielä ilmaa piisaa. Josko kiristäisitte siitä...
Sanansaattaja
nousee ja kiertää sormensa koulun kurkun ympärille niin että peukalot jäävät
etupuolelle ja muut sormet kiertyvät liaaneina taakse.
-
Tässä keskisormen kohdalla tosiaan tuntuu vielä kulkevan. Tästä puristaa niin
tukkeaa ja säästyy ilmaa.
- Juuri siitä keskisormen kohdalta. Painaa vaan kovemmin, niin säästyy enemmän, korahtelee koulu ja nyökkää.
- Juuri siitä keskisormen kohdalta. Painaa vaan kovemmin, niin säästyy enemmän, korahtelee koulu ja nyökkää.
Sanansaattajakos
riemastuu ja puristaa rystyset valkeina. Koulu vavahtelee, mutta vielä
henkiriepu pihisee.
-
En usko että riittävät nämäkään säästöt, lisää pitää keksiä! kovenee Sanansaattaja ja
antaa muka vaihtoehdon: - Keksittekös itse vai keksiikö
Sentraalisaatiotoimikunta?
Koulu
yskii, vinkuu ja korahtelee, nyt oikeastaan pulppuaa. Tuntuu ihan siltä, ettei
vedä viemäri kauan. Sanansaattajalla on yhä sormensa pelissä, irrottaa
kuitenkin ja sanoo:
-
Kun ei enempää säästönpaikkoja löytynyt, niin
tulee Sentraalisaatiotoimikunta käymään pian mäellä, kunhan kunnolla järjestäytyy. Sitten
löytyy kyllä!
"Ihmiset ovat ihmisiä ja
kaltaisiansa, mutta piippu piippua, ja kun sen on kunnollisesti perannut
kotoa lähtiessä niin se on kunnossa, eikä sen taitse tarvitse kirkkomatkan
aikana ajatuksenkeräjiä pitää niinkuin ihmisten ja koohojen, vaan saa olla
rauhassa ja maksa levossa!" Kilpi Volter, 1937: Kirkolle
Kihlakunta
lähtötällissä ja menon nenässä
10.03.2009
- 12:30 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
69Kuudentenakymmenentenäyhdeksäntenä lukupäivänä irtosi Kihlakunta rannasta ja merimatka alkoi. Oli juhannusaamu.
Kirkkovene oli mäskätty väkeä täyteen, kansakas haaksi. Ainoastaan Langholman vanhanemännän maahanpanijaispyhänä oli paatissa ollut saaristolaisia joitakin enemmän.
97
Nyt meitä oli kolmea vaille sata ja minä siinä siivellä. Ihan piti istua kyynäspään kyhnyillä, jopa neljä vetäjää airojen tyvissä. Monenmoista, vaatevierua jos kohta kirkkohankkinoitakin, piitoilla istujaa.
Tuossa Kurjalan Kalle, saamaton nahjus 'ei enemmän veroinen kuin rähjälaimiska solkatun pöydän pinnoilla juomatiiman jälkeen'. Ja entäs Herras-Manta jo kaivelemassa peilinpalastaan tuhraantunutta tukanhärvilöä sipoakseen. Ruisrannan Efram joka 'kiisteli yhdeksättäkymmentänsä, mutta jonka olo muuten jo oli samaa läpytystä ja hengenhinkaa kuin kynttilän, joka jo on palanut talinsa loppuun, mutta vielä sydänlopuiltaan kuitenkin hiukka käryy ja liekkuu!'.
On meitä! Meitä on: vienonviehkää, puuskapovea, riipirautaa ja siunasielua, tonkijaa ja tepasniekkaa, puskapartaista ja haivensaitaa, tiivisleukaa, lörppälerviä, miehenmuhka, miehenvätys, hopunhuitoja, tyhjänpätö, toimenterä...
266
Kahdennellasadallakuudennellakymmenennelläkuudennella sivulla Kihlakunta ruhossaan alkoi ymmärtää tosilähdön olevan kysymyksessä ja rupesi lipumaan eteenpäin.
440
sivua kirjassa on, joten jäljellä soutua on vajaat kaksisataa sivua; perillä ollaan neljän sivun päivävauhdilla pääsiäisen ja vapun välillä. Joulupäivän aamunahan tämä kirkkomatka alkoi, ikimuistettava, sanoista täysi. Ensin varhaisen juhannusaamun retki kyläläisten kanssa jalkapelissä kohti rantahuonetta, josta nyt sitten soutaen kirkolle.
Minä istun Juuvanin vaarin piitalla lautamies Lahdenperän ja Toistalon kapteenin lähettyvillä peräpäässä, missä Vainionperän Heikki, Härmälän Herman ja Henriksson ovat vähitellen löytämässä takaisin kadotetun kielen sekä elohopeisen mielen.
Etupuolella enimmäkseen naisenpuolta, takana miestä, suuhölppää edessä, peräpuolella päähartautta ja hartianpitoa - järäkkäpuut ja honkavartiset, jotka metsälle maut ja saloisuudet antavat.
Heije on ja ilma häiky.
5.3.2009 klo 12.10
Viimeiseen asti pitelin istuinpaikkaa EJ:lle, E:lle, Pystykorvalle HauHauneineen, Leilalle, Helalle ja Vanhiksellekin, vaan kun ei teitä näkynyt niin irrottauduimme rantahuoneesta torstaina viides päivä ja tartuimme airoihin hartiavoimin. Pysykääs edes kuulolla - huutomatkan kantamilla!
"...airorivin nousemalta,
airorivin laskemalta kiihkeni meno ja vauhdin paine, nosti kuohunsa halkova
keula, levitti lainetta roiskuva rinta, viiletti viertoa peräkupeen liukava
live, jäi vanoihin vesille kylkilaineen kolmiva liekku ja loiviva laahus."
Kilpi V, 1937: Kirkolle
sipasepas
sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Mitäs
arvelet?
09.03.2009
- 15:30 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Työelämä,
KIRJALLISUUS, URHEILU, pahoinvointi, vapaa-aika
Työn töpinästä tänne.Varsinainen leiripäällikkö!
Onpa ollut viisaita pää täynnä ja liian kanssa nuoressa kymmenen vuoden takaisessa SP:ssä. Minne lie matkan varrella karissut? Mankeli puristanut teloihinsa liian tiedon...
Nyt vain Kilven Kihlakunnassa liplatellaan. Haanpään sotakirjeitä lueskellaan, eleettömän miehen läyryille hykerrellään:
"
Oulussa 7.12. -39
Hyvä ystävä. - Täällä ollaan suuressa savotassa...
... Lopuksi tahdon sanoa, että olet minulle rakas.
Rakkain terveisin, Pentti."
***
" 1940
Kuulus saavan lomaakin, jos menisi naimisiin. Mitäs arvelet?
Pentti."
Hyvä ystävä. - Täällä ollaan suuressa savotassa...
... Lopuksi tahdon sanoa, että olet minulle rakas.
Rakkain terveisin, Pentti."
***
" 1940
Kuulus saavan lomaakin, jos menisi naimisiin. Mitäs arvelet?
Pentti."
Tulihan
se hiihtosatanen lomaviikolla täyteen, vaikka loppu sunnuntaille jäi, niin
paljon muuta puuhaa viikkoon piti sisällyttää, jotta jaksaisi taas kouluaan
puolustaa - hyökkäävät taas.
Ostettu uudet silmälasit ja kaikki ja ihan oikeasta silmälasiliikkeestä eikä mistään pulttiautosta kaiveltu. Yhdeksällä eurolla möi kaupunkiin rantautunut uusi optikkoliike, jokin jonka nimi on kielelle kääntymätön. Kai niillä taas sotia näkee.
Näki niillä ainakin Imatran teatterin Rakkauden rikkauden, Taisto Tammen elämäkertaa ja lyhyttä 33-vuotista elämää. Helmikallio lauloi paremmin kuin Tammi. Niskavilloja nostatti ja kyyneltä silmäkulmiin pusersi.
Senkö takia lie INRA-arvokin laskenut yhteen ja unohtuivat lääkkeet nauttimatta ja sairaanhoitajatädiltä tippuivat torut ja nuhteet:
Ostettu uudet silmälasit ja kaikki ja ihan oikeasta silmälasiliikkeestä eikä mistään pulttiautosta kaiveltu. Yhdeksällä eurolla möi kaupunkiin rantautunut uusi optikkoliike, jokin jonka nimi on kielelle kääntymätön. Kai niillä taas sotia näkee.
Näki niillä ainakin Imatran teatterin Rakkauden rikkauden, Taisto Tammen elämäkertaa ja lyhyttä 33-vuotista elämää. Helmikallio lauloi paremmin kuin Tammi. Niskavilloja nostatti ja kyyneltä silmäkulmiin pusersi.
Senkö takia lie INRA-arvokin laskenut yhteen ja unohtuivat lääkkeet nauttimatta ja sairaanhoitajatädiltä tippuivat torut ja nuhteet:
-
Mitäs kummaa olet puuhannut?
- Kirkkoveneellä soudellut, lumikengillä vaellellut ja hiihdellyt hikuna. Eikös saisi?
- Saisi. Saisi. Vaan epäilen että pilleripurkilla et ole piipahtanut. Josko tästä edespäin otat määrätyt puoltoista marevania.
- Totella pittää.
- Kirkkoveneellä soudellut, lumikengillä vaellellut ja hiihdellyt hikuna. Eikös saisi?
- Saisi. Saisi. Vaan epäilen että pilleripurkilla et ole piipahtanut. Josko tästä edespäin otat määrätyt puoltoista marevania.
- Totella pittää.
Sanoi
se. Se sanoi. Ihan vakavalla mielin.
"Tästä on hyvä jatkaa, marginaalit ovat pienet. Tsempataan niin siitä se kääntyy meille", ajattelin itsekseni kuin paraskin aravirta ja käänsin nokan kohti uusia seikkailuja.
Kiinaan hyppäsin Pentin matkaan. - On tämä jotain upeata ja hulppeata tällä tavalla olla ja elöä, liikkua minne ikinä haluaa, tuumin ja pistin Pentin sotakirjeet hautumaan.
"Tästä on hyvä jatkaa, marginaalit ovat pienet. Tsempataan niin siitä se kääntyy meille", ajattelin itsekseni kuin paraskin aravirta ja käänsin nokan kohti uusia seikkailuja.
Kiinaan hyppäsin Pentin matkaan. - On tämä jotain upeata ja hulppeata tällä tavalla olla ja elöä, liikkua minne ikinä haluaa, tuumin ja pistin Pentin sotakirjeet hautumaan.
"Mutta nyt, parasta aikaa,
on laajassa Kiinanmaassa ja sen satojen miljoonien asukkaiden elämässä
tapahtumassa mullistus ja muutos. Laajojen maa-alojen omistajat, jotka elivät
omistuksestaan, ollen vain loisia ja esteinä kasvun tiellä, on pyyhkäisty pois
näyttämöltä. Maa kuuluu kyntäjälle." Haanpää, 1954: Kiinalaiset
jutut, matkakirja
Tuhlaan
- olen siis olemassa
su 7.3. 1999
Lopputikistys
seitsemäs leiripäiväPudotus mielikuvamaailmasta tavaramaailmaan, lomalta arkeen on karu ja selväkielinen, kuin kuitti, jonka kaupankassa Kirsti käteen lykkää:
- PANKKIKRT
395,80
- OSTOT EUROINA 66,57
Miinusta
tuotti eilinenkin päivä, kävi töissä tai ei.
Tuhlaan. Olen siis olemassa.
Olo kuin viikon etelänmatkan jälkeen: kaikki tomeruus tipotiessään, ei millään saa otetta mistään.
Tikistä! Tikistä! Maalaisopettaja, ja palaa elävään arkeen! Vaikka miten naurattaisikin syntymäpäivätoivomuslahjalista-vennamoiden ja hämäläisten ahneus ja jotenkin epätodellinen infantiilius, silti ei uskoisi: voivatko ne toden totta ja tosissaan koota romua, rompetta, metsää ja mantua ympärilleen, aikuiset ihmiset! Näen, vaikka enää ei pitäisi, miten ne tuossa, onnellisina kuin pienet lapset lapioillaan läpsyttävät hiekkalinnaansa ja suullaan pörisyttävät kuplia, ylpeinä esittelevät: tämmöinen leivänpaahdin, ravatti, rusetti, kiiltävä parketti ja lattialämmitys, stereot meillä!
Tosissaan ne ovat. Nyt lennonjohtajatkin pääsevät hiekkalinnojaan entistä kultaisemmilla lapioillaan läpsyttelemään jonkin lisätonnin lakkoiltuaan. Ja minun pitäisi lapsille opettaa jo huomenna: - Auta, anna mieluummin kuin otat! Älä ota ensin! Odota vuoroasi!
Tikistä tikistä jätä nuo omaan arvoonsa ja ole hyödyksi, Maalaisopettaja! Autat heti huomisesta uutta opettajaa, vastavalmistunutta Kaija Koota, kaikin mahdollisin keinoin. Järjestys, kurinpito tulee raskaimmaksi, sitä ei ole voinut opettaa koulutuslaitoksessa – suurelta osin se on persoonakysymys. Työssä sen sitten näkee ja kokee.
Muistat itse ensi vuodet opettajana – ikinä et olisi voinut kuvitella, mikä nääntymys ensimmäisinä kuukausina!
Kertakaikkinen tuntemus: ei, tätä ei voi jaksaa. Usein perjantaisin kävelin metsään purolle, kaartuvan puusillan päällä katselin valkoisia koristekaaria ja kummastelin elämän vastakohtaisuutta: luokkahuoneen menoa ja tätä tässä, korven rauhaa. Viiden tunnin esiintyminen ja mukana eläminen, viisi neljänkymmenenviiden minuutin opetussettiä, intensiteetillä 100 – sinusta niin moni asia kiinni, riippuvainen. Eihän Tappi Kansakaan pysty illassa kuin 2 x 45 min!
OK! Pinnistelen. Avaan silmäni. Suljen mielikuvituskanavani. Etsin koulusalkkuni. Vilkaisen lukujärjestystä. Suunnittelen maanantaita: Turvaudun heti aamusta opettajan vanhanaikaiseen: kirjoittakaa lomastanne ja jos aikaa jää - kaiken mielikuvituksettomuuden huippu! – piirtäkää lopuksi kuva. Muistakaas: Tv-ohjelmien, kirjojen nimet isolla alkukirjaimella. Yhdyssanoissa opeteltavaa. Pyöristäkää, lihottakaa kirjaimia, kaunistuu käsiala. Monilla kirjoitus kuin kauppalista: luettelo vailla yksityiskohtien erittelyä. Pöhöttäkää!
Tänä pyhäisenä iltana kaivan nöyränä miehenä kyytisuunnitelmat esille ja valmistaudun jo vihaisiin puheluihin, jotka eivät minulle kuuluisi: ”Miksi minun poikani joutuu kävelemään kaksi ja puoli kilometriä, vaikka koululinkki ajaa ohitse?” ”Miksi ei taksi tuo pihaan asti?”
Pian huomaan olevani vankasti reaaliajassa. Ikään kuin viikon kestänyttä
korkeantason mielikuvaleiriä ei olisi ollutkaan!Tuhlaan. Olen siis olemassa.
Olo kuin viikon etelänmatkan jälkeen: kaikki tomeruus tipotiessään, ei millään saa otetta mistään.
Tikistä! Tikistä! Maalaisopettaja, ja palaa elävään arkeen! Vaikka miten naurattaisikin syntymäpäivätoivomuslahjalista-vennamoiden ja hämäläisten ahneus ja jotenkin epätodellinen infantiilius, silti ei uskoisi: voivatko ne toden totta ja tosissaan koota romua, rompetta, metsää ja mantua ympärilleen, aikuiset ihmiset! Näen, vaikka enää ei pitäisi, miten ne tuossa, onnellisina kuin pienet lapset lapioillaan läpsyttävät hiekkalinnaansa ja suullaan pörisyttävät kuplia, ylpeinä esittelevät: tämmöinen leivänpaahdin, ravatti, rusetti, kiiltävä parketti ja lattialämmitys, stereot meillä!
Tosissaan ne ovat. Nyt lennonjohtajatkin pääsevät hiekkalinnojaan entistä kultaisemmilla lapioillaan läpsyttelemään jonkin lisätonnin lakkoiltuaan. Ja minun pitäisi lapsille opettaa jo huomenna: - Auta, anna mieluummin kuin otat! Älä ota ensin! Odota vuoroasi!
Tikistä tikistä jätä nuo omaan arvoonsa ja ole hyödyksi, Maalaisopettaja! Autat heti huomisesta uutta opettajaa, vastavalmistunutta Kaija Koota, kaikin mahdollisin keinoin. Järjestys, kurinpito tulee raskaimmaksi, sitä ei ole voinut opettaa koulutuslaitoksessa – suurelta osin se on persoonakysymys. Työssä sen sitten näkee ja kokee.
Muistat itse ensi vuodet opettajana – ikinä et olisi voinut kuvitella, mikä nääntymys ensimmäisinä kuukausina!
Kertakaikkinen tuntemus: ei, tätä ei voi jaksaa. Usein perjantaisin kävelin metsään purolle, kaartuvan puusillan päällä katselin valkoisia koristekaaria ja kummastelin elämän vastakohtaisuutta: luokkahuoneen menoa ja tätä tässä, korven rauhaa. Viiden tunnin esiintyminen ja mukana eläminen, viisi neljänkymmenenviiden minuutin opetussettiä, intensiteetillä 100 – sinusta niin moni asia kiinni, riippuvainen. Eihän Tappi Kansakaan pysty illassa kuin 2 x 45 min!
OK! Pinnistelen. Avaan silmäni. Suljen mielikuvituskanavani. Etsin koulusalkkuni. Vilkaisen lukujärjestystä. Suunnittelen maanantaita: Turvaudun heti aamusta opettajan vanhanaikaiseen: kirjoittakaa lomastanne ja jos aikaa jää - kaiken mielikuvituksettomuuden huippu! – piirtäkää lopuksi kuva. Muistakaas: Tv-ohjelmien, kirjojen nimet isolla alkukirjaimella. Yhdyssanoissa opeteltavaa. Pyöristäkää, lihottakaa kirjaimia, kaunistuu käsiala. Monilla kirjoitus kuin kauppalista: luettelo vailla yksityiskohtien erittelyä. Pöhöttäkää!
Tänä pyhäisenä iltana kaivan nöyränä miehenä kyytisuunnitelmat esille ja valmistaudun jo vihaisiin puheluihin, jotka eivät minulle kuuluisi: ”Miksi minun poikani joutuu kävelemään kaksi ja puoli kilometriä, vaikka koululinkki ajaa ohitse?” ”Miksi ei taksi tuo pihaan asti?”
”…salviasta lehden…sellaisella
lehdellä sopi mainiosti hangata syönnin jälkeen hampaat puhtaiksi ruoan
tähteistä.” 1300-lukua BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Tänään on
pakko
la 6.3. 1999
Tänään minä herään, tai viimeistään huomennakuudes mielikuvaleiripäivä
Tänään minä herään. Tai viimeistään huomenna. Tänään minun on herättävä, koska jo ylihuomenna alkaa koulu, huomenna päättyy hiihtoloma.
Voin alkaa taas iloita, voin lopettaa sisäisen askeesin, ulkoinen jatkukoon.
Ympäristö
näkyy elävän entisellään.
Hei hulinata!
Minäkin palaan elämään. Tumppaan mielikuvitukseni ja lähden jyräämään. Huomenna.
Mielikuvitukseni, en minä sinua jätä, hylkää. Sinä minun työkaluni. Sinulla me ilomäkiläisten viiskutoset taas kevääseen käymme, tehtävämme teemme.
Iloitaan ajatteluissa, mietteissä, pistetään ajatus lentoon, järki juoksemaan ja myös ruumis. Ruumista rasitettakoon, mokoma herra!
Ruumista rangaistakoon, se älköön kielen makuineen, silmän näköineen, korvan kuuloineen, nenän tuoksuineen, ihon tuntoineen meitä orjuuttako. Aistit älkööt meitä määräilkö!
Perustarpeitakin jo pelkissä mielikuvissa nautin.
Huomaanpa kuvittelevani jo syötävät mielessä, en juuri koske ruokaan. Vilistävät paneroidut wieninleikkeet, naminamit kera tötteröiden ja tuuttien.
Tästä ei hyvä seuraa. Raikkukin ruokalassa jo tönii: ”Herää hyvä johtaja syömään, eilenkään tuskin lusikkaasi kastoit.”
Entä vaatteet!
Unohtumassa milloin villapaidat milloin alushousut, ja sitten paleltaa. Ja lapset katsovat ihmeissään kun en vastaa heidän kysymyksiinsä.
Sekoittuu ilomäkiläinen kaiken mielikuvituksen salliva asketismi kaiken mielikuvituksen kieltävään asketismiin.
Minun on herättävä horroksestani. Muuten ei hyvä seuraa. Kalpaten käy, jos en tästä ilostu. Ilostu. Ilostu.
Huomenna minä herään.
Hei hulinata!
Minäkin palaan elämään. Tumppaan mielikuvitukseni ja lähden jyräämään. Huomenna.
Mielikuvitukseni, en minä sinua jätä, hylkää. Sinä minun työkaluni. Sinulla me ilomäkiläisten viiskutoset taas kevääseen käymme, tehtävämme teemme.
Iloitaan ajatteluissa, mietteissä, pistetään ajatus lentoon, järki juoksemaan ja myös ruumis. Ruumista rasitettakoon, mokoma herra!
Ruumista rangaistakoon, se älköön kielen makuineen, silmän näköineen, korvan kuuloineen, nenän tuoksuineen, ihon tuntoineen meitä orjuuttako. Aistit älkööt meitä määräilkö!
Perustarpeitakin jo pelkissä mielikuvissa nautin.
Huomaanpa kuvittelevani jo syötävät mielessä, en juuri koske ruokaan. Vilistävät paneroidut wieninleikkeet, naminamit kera tötteröiden ja tuuttien.
Tästä ei hyvä seuraa. Raikkukin ruokalassa jo tönii: ”Herää hyvä johtaja syömään, eilenkään tuskin lusikkaasi kastoit.”
Entä vaatteet!
Unohtumassa milloin villapaidat milloin alushousut, ja sitten paleltaa. Ja lapset katsovat ihmeissään kun en vastaa heidän kysymyksiinsä.
Sekoittuu ilomäkiläinen kaiken mielikuvituksen salliva asketismi kaiken mielikuvituksen kieltävään asketismiin.
Minun on herättävä horroksestani. Muuten ei hyvä seuraa. Kalpaten käy, jos en tästä ilostu. Ilostu. Ilostu.
Huomenna minä herään.
VIIKON
KITEYTYS (tähän
mennessä oppineet):
TAVARATAIVAS VAIN MIELIKUVISSA
- perustarpeet
tyydytettävä
- luonto ja kanssaeläjien
seura on ilmaista
- kaikki muu mahdollista
toteuttaa mielikuvin
”…tunnen aistillista halua…”
-1300 lukua BD
Pääoma
on se paratiisin omena ja käärme
pe 5.3.
1999
Tänään en päästä helpolla
viides leiripäivä
Oikea urheilurivi:
ma 6 j
ti 6 j
ke 10 h + 6 j
to 13 h + 6 j
pe 26 h
Siinäpä sitä mielikuvaleirin ulkoista puitetta. Vähän nähty kanssaihmisiä: yksi muu J niin kuin juoksija + 6 H niin kuin hiihtäjää. Keski-ikä reilusti yli viidenkymmenen. Eipä hyvältä näytä valistustehtäväni maaperä. Ajattelen että kunnon markkinavoimattomiin mielikuviin kykenevät parhaiten vain yksitoikkoisten kestävyyslajien harjoittajat ja nuorisossa niitä on vähän, nuoret elävät sysäyselämää, sykäyksittäin.
Olen kuin ensimmäinen lähetyssaarnaaja Okiwangossa: pelkkää mustaa naamaa ja uglaa-uglaa! -rukouksia vastassa ja kysymyksiä:
- Mitte saa valkkonen mees meinata?
- Meinata opeta sulle MIELIKUVA-oppia: TAVARA PAHA, AJATUS HYVÄ.
- Aha! Ma en otta vasta.
- Miksei otta?
- TAVARA HUVA, AJATUS PAHA. Mulla.
Samassa näen veitsen heilahtavan kohti…
Herään huutoon:
- MAALAISOPE!! MIELIKUVALEIRILÄINEN KAHVILLE!!!!
En kieltäydy, koska tarve on Maslowista. Ja huuto keittiöstä.viides leiripäivä
Oikea urheilurivi:
ma 6 j
ti 6 j
ke 10 h + 6 j
to 13 h + 6 j
pe 26 h
Siinäpä sitä mielikuvaleirin ulkoista puitetta. Vähän nähty kanssaihmisiä: yksi muu J niin kuin juoksija + 6 H niin kuin hiihtäjää. Keski-ikä reilusti yli viidenkymmenen. Eipä hyvältä näytä valistustehtäväni maaperä. Ajattelen että kunnon markkinavoimattomiin mielikuviin kykenevät parhaiten vain yksitoikkoisten kestävyyslajien harjoittajat ja nuorisossa niitä on vähän, nuoret elävät sysäyselämää, sykäyksittäin.
Olen kuin ensimmäinen lähetyssaarnaaja Okiwangossa: pelkkää mustaa naamaa ja uglaa-uglaa! -rukouksia vastassa ja kysymyksiä:
- Mitte saa valkkonen mees meinata?
- Meinata opeta sulle MIELIKUVA-oppia: TAVARA PAHA, AJATUS HYVÄ.
- Aha! Ma en otta vasta.
- Miksei otta?
- TAVARA HUVA, AJATUS PAHA. Mulla.
Samassa näen veitsen heilahtavan kohti…
Herään huutoon:
- MAALAISOPE!! MIELIKUVALEIRILÄINEN KAHVILLE!!!!
Uuteen
maailmaan pääseminen ottaa lujille, ja unen ja valveen rajamuodollisuudet
vielä tiukemmat kuin Venäjälle mennessä. Joutaa odotellessa kuuntelemaan päässä
soivaa valssia: ”Minä raakastan suua, sinä raakastat muua…”
Oi Mattiani! Voi Teppoani! Kyllä teillä on helppoa. Te vain valssaatte ja toteatte ja realisoitte sanomaanne...ja realisoinnilla ostatte autoja ja antenneja.
Sitten vihdoin ylipäästyäni ihmeteltävää jopa enemmän kuin Venäjällä: abstraktioita abstraktioiden perään.
AI NIIN SE POMMI. TÄSTÄ ETEENPÄIN:
Väitös arvojen taloudellistumisesta:
”Pääoma on ovelampi kuin voi olettaakaan”
Ensimmäinen hengenheimolaiseni on löytynyt. Meitä siis on muitakin! Yksi ainakin. FM Jaakko Holvas, 30.
· JH on jättämässä lisensiaattityönsä tarkasteltavaksi. 80000 mk:n apuraha turvaa vähäksi aikaa uppoutumisen filosofis-sosiologiseen väitöskirjaan arvojen taloudellistumisesta.
· Ansiotyöhön hän ei aio mennä, vaan elää mieluummin köyhyydessä Aristoteleen, Nietzschen, Marxin ja Baudrillardin kanssa.
· ”Minulla ei ole ollut ikinä rahaa, ja nyt tutkin taloutta!”
· Holvasta kiinnostaa, voiko länsimainen ihminen vapautua taloudellisista jännitteistä. ”Länsimaissa ei voi elää kapitalistisen logiikan ulkopuolella. Turha luulla että kalastaja Linkola, kettutytöt tai muutkaan vihreät voisivat vetäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle arvoineen. Pääoma on paljon ovelampi kuin voi olettaakaan.”
· ”Ei-taloudellinen vaihto on esimerkiksi lahjojen, ajatusten, katseiden ja kohteliaisuuksien vaihtoa, joilla ei ole taloudellista arvoa. Minua kiinnostaa kovin mitä tapahtuu, kun talousteoreetikkojen ajattelu viedään arvojen kannalta äärirajoilleen.”
· Holvas lainaa mielellään Georg Simmeliä, jonka mukaan taloudellista arvoa ja samalla arvokasta on se, minkä tavoittaminen on vaikeaa.
· Väitöskirjan loppuluvuissa Holvas tarkastelee suurisieluisia, jaloja ei-taloudellisia ihmisiä. Nämä suvereenit tyypit kuolevat Holvaksen mukaan mieluummin kunniakkaasti kuin elävät häpeällisesti.
· Antiikin ihminen oli mieluummin orja kuin palkkatyöläinen, joita pilkattiin. ”Ja tänään työ on arvo. Ihminen tuntee itsensä puutteelliseksi, vialliseksi ilman työtä.”
· ”Ihmettelen kuinka ihmiset ovat eskoahoja jo kolmikymppisinä.”
Pitemmän aikaa olen jo miettinyt, että löytyyköhän yhtään viisasta miestä, ajattelevaa ihmistä, joka ei hamuaisi rahaa itselleen. On todistettavasti yksi. Mikäli nyt sitten lehtitietoon on luottaminen.
Jo pitkään olen ollut sitä mieltä että rahanperässä juoksijat ovat jotenkin nuljahtaneet elämältä. Ovat jääneet naiiveiksi, infantiileiksi. Niiden järki juoksee vain jos palkka juoksee.
Minkä takia vastuunalaisesta työstä pitää maksaa iso palkka? Silloinhan sinne pyrkivät juuri ne, joiden intresseistä tärkein on TAVARA JA SEN OMISTAMINEN. Eikö näille paikoille pitäisi laittaa juuri Holvaksen tyyppisiä ajattelijoita. Demokratiassa se ei ole mahdollista – uudistettakoon demokratiaa!
Olisi jännä nähdä Hämäläisen, Vennamon, lennonjohtajien arkileikit tavaroidensa, kalujensa runsaudessa niin kuin Selänne kilpureissaan elävä lapsi sylissä!!!
Onko mahdollista ihmisen olla vähemmän ahne?
Siinä minun lisensiaattityöni - ja alakansakoulupohjalta.
Päivä pelastettu, ilomielin suksia siklaamaan, etteivät saksaisi mäessä. Mukavaa kun maailmassa on edes joku kaltaiseni kaltainen.
Vielä, huvin vuoksi, palaan tuohon eiliseen Kimmo Oksaseen – tuommoista zyntikazontaako me luemme päivät pääksytysten!?!? Kun holvastakin olis tarjolla…
Oi Mattiani! Voi Teppoani! Kyllä teillä on helppoa. Te vain valssaatte ja toteatte ja realisoitte sanomaanne...ja realisoinnilla ostatte autoja ja antenneja.
Sitten vihdoin ylipäästyäni ihmeteltävää jopa enemmän kuin Venäjällä: abstraktioita abstraktioiden perään.
AI NIIN SE POMMI. TÄSTÄ ETEENPÄIN:
Väitös arvojen taloudellistumisesta:
”Pääoma on ovelampi kuin voi olettaakaan”
Ensimmäinen hengenheimolaiseni on löytynyt. Meitä siis on muitakin! Yksi ainakin. FM Jaakko Holvas, 30.
· JH on jättämässä lisensiaattityönsä tarkasteltavaksi. 80000 mk:n apuraha turvaa vähäksi aikaa uppoutumisen filosofis-sosiologiseen väitöskirjaan arvojen taloudellistumisesta.
· Ansiotyöhön hän ei aio mennä, vaan elää mieluummin köyhyydessä Aristoteleen, Nietzschen, Marxin ja Baudrillardin kanssa.
· ”Minulla ei ole ollut ikinä rahaa, ja nyt tutkin taloutta!”
· Holvasta kiinnostaa, voiko länsimainen ihminen vapautua taloudellisista jännitteistä. ”Länsimaissa ei voi elää kapitalistisen logiikan ulkopuolella. Turha luulla että kalastaja Linkola, kettutytöt tai muutkaan vihreät voisivat vetäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle arvoineen. Pääoma on paljon ovelampi kuin voi olettaakaan.”
· ”Ei-taloudellinen vaihto on esimerkiksi lahjojen, ajatusten, katseiden ja kohteliaisuuksien vaihtoa, joilla ei ole taloudellista arvoa. Minua kiinnostaa kovin mitä tapahtuu, kun talousteoreetikkojen ajattelu viedään arvojen kannalta äärirajoilleen.”
· Holvas lainaa mielellään Georg Simmeliä, jonka mukaan taloudellista arvoa ja samalla arvokasta on se, minkä tavoittaminen on vaikeaa.
· Väitöskirjan loppuluvuissa Holvas tarkastelee suurisieluisia, jaloja ei-taloudellisia ihmisiä. Nämä suvereenit tyypit kuolevat Holvaksen mukaan mieluummin kunniakkaasti kuin elävät häpeällisesti.
· Antiikin ihminen oli mieluummin orja kuin palkkatyöläinen, joita pilkattiin. ”Ja tänään työ on arvo. Ihminen tuntee itsensä puutteelliseksi, vialliseksi ilman työtä.”
· ”Ihmettelen kuinka ihmiset ovat eskoahoja jo kolmikymppisinä.”
Pitemmän aikaa olen jo miettinyt, että löytyyköhän yhtään viisasta miestä, ajattelevaa ihmistä, joka ei hamuaisi rahaa itselleen. On todistettavasti yksi. Mikäli nyt sitten lehtitietoon on luottaminen.
Jo pitkään olen ollut sitä mieltä että rahanperässä juoksijat ovat jotenkin nuljahtaneet elämältä. Ovat jääneet naiiveiksi, infantiileiksi. Niiden järki juoksee vain jos palkka juoksee.
Minkä takia vastuunalaisesta työstä pitää maksaa iso palkka? Silloinhan sinne pyrkivät juuri ne, joiden intresseistä tärkein on TAVARA JA SEN OMISTAMINEN. Eikö näille paikoille pitäisi laittaa juuri Holvaksen tyyppisiä ajattelijoita. Demokratiassa se ei ole mahdollista – uudistettakoon demokratiaa!
Olisi jännä nähdä Hämäläisen, Vennamon, lennonjohtajien arkileikit tavaroidensa, kalujensa runsaudessa niin kuin Selänne kilpureissaan elävä lapsi sylissä!!!
Onko mahdollista ihmisen olla vähemmän ahne?
Siinä minun lisensiaattityöni - ja alakansakoulupohjalta.
Päivä pelastettu, ilomielin suksia siklaamaan, etteivät saksaisi mäessä. Mukavaa kun maailmassa on edes joku kaltaiseni kaltainen.
Vielä, huvin vuoksi, palaan tuohon eiliseen Kimmo Oksaseen – tuommoista zyntikazontaako me luemme päivät pääksytysten!?!? Kun holvastakin olis tarjolla…
”Sallimus antoi näiden onnellisten
ihmisten nähdä hehkuvan rakkautensa ja maallisen elämänsä päättyvän samana
päivänä.” -1300-lukua BD
Käväistään
ihmisissä
to
4.3. 1999
Mielikuvitusmaailma markkinavoimien tuhoksi
Leiri puolessa.
Otetaan iisisti, huokaistaan. Oleskellaan. Lueskellaan. Palautellaan. Käväistään ihmisissä. Omia Lapsia olen alkanut aamuisin tervehtiä: ”Hyvää huomenta, Pienet Kuluttajat!”
Mihis me jäimmekään - Asketismiako koko elämä?
Ei valamolaista asketismia, vaan ilomäkiläistä asketismia.
Ilomäkiläisestä asketismista olisi kehitettävissä, suuruuden hulluus - napoleonismi - iskemässä Maalaisopettajaan, maailmanlaajuinen täsmäisku markkinavoimille:
HUMMAILTAKOON MIELIKUVITUKSESSA, MIELIKUVISSA.
Puurrettakoon arjessa ankarasti, jotta perustarpeiden tyydyttyminen kaikille mahdollistuu. Älköön mukavuuden halu sanelko päivien touhuntaa!
(Saattaapi näiden mietteiden julkitulo tietää seuraavaa: Ilomäin sekavoituneella koulunjohtajalla Pömpelissä alkaa tavaroiden lajittelu, kun johtajalle annetaan kunnan puolelta kehotus: "Arvoisa johtaja on hyvä ja kerää kamppeensa ja mielikuvansa muovikassiin ja siirtää muovikassinsa Vormulaansa. On vuorossa leirin vaihto. Markkinavoimien ja bisneksen kanssa on turha leikitellä, jonkun arvottoman tai vähäarvoisen Maalaisopettajan.")
Käväisy arjessa mielikuvaleiriltä on hapuisaa. Kevyt laskeutuminen ihmisten ilmoille Helsingin Sanomien televisio-ohjelmasivun kautta. Täysin pudonnut kelkasta:
”Syntsan ja rumpukoneen humppa on suoraan 1970-luvun alusta.”
…Ramsaun MM-kisoissa mäkihypyn hidastusten aikana taustalla soitetaan hissimuzakkia.”
Eipä tuosta paljon viisastu, Kimmo Oksasen Kanavalla-palstasta.
Vieraantunut puolessa viikossa reaaliajasta. Näinkö nopeasti olen onnistunut pudottautumaan reaalielämän laskettelurinteiltä! Jo iloitsen, kunnes lehden muu sisältö valuttaa minut takaisin tavan elämään. Helssingeissä ei ikinä kuole kukaan –nen-loppuinen, aina vain hienommat sukunimet tuoni korjaa, tänään:
- HARVAKARI
- NÄKYVÄ
- VIRNES
- BRUUN
- JUSSI UOTI VAIHTOI
JÄLLEEN ASIANAJAJAA
- NIINISTÖÄ PIDETÄÄN
SOPIVIMPANA PÄÄMINISTERINÄ
- HALLITUS HYVÄKSYI
KANSALLISEN RIKOKSENTORJUNTAOHJELMAN
- ITSEMURHAT VÄHENIVÄT,
MUTTA SYYTÄ SIIHEN EI TIEDETÄ
- VIINI VÄHENTÄÄ
KEUHKOSYÖPÄÄ
- AMMATTIKOULULAISET
KOLARITILASTOJEN KÄRJESSÄ
- KOULUPOIKA KUOLI
LASKETTELUTURMASSA
- HELSINKILÄINEN MAKSAA
ASUNNOSTAAN KAKSI KERTAA ENEMMÄN KUIN MUUT
- ONKO HYVÄÄ IHMISTÄ
OLEMASSAKAAN?
- EI SAA VALEHDELLA – VAI
SAAKO SITTENKIN?
- EU SUUTTUI USA:N
RANGAISTUSTULLEISTA
- SUOMESSA
PAKKOSTERILOITIIN 11000
- MINISTERI
HUTTU-JUNTUNEN: KORVAUKSISTA EI OLE KESKUSTELTU
- LIIKASESTA SAATTAA TULLA
SUPERNOVA.
Ja
loput Häkkistä.
Paitsi sitten napsahtaa pommi. VARSINAINEN POMMI.
Mutta siitä vasta huomenna, sillä se on analysoitava huolella.
Paitsi sitten napsahtaa pommi. VARSINAINEN POMMI.
Mutta siitä vasta huomenna, sillä se on analysoitava huolella.
“…kelpo rouva oli niin kihkoissaan,
ettei hänen paitansa tahtonut pysyä pyllyn päällä.” -1300-lukua
BD
sipasepas sama enkuks: http://66.102.9.104/translate_…palehti.fi
Åken
kuolema ja missien tanssi
05.03.2009
- 08:08 | hikkaj | merkinnät, rakkaus, uutiset, pahoinvointi, LENNU, kertakäyttökamaa,
voe mahoton!
"Jo
on merkilliseksi maailma mennyt: Akka sen kun tanssii kun ukko kuolee,
ja tyttö kun isä! Ja vielä julkisesti televiissiossa - kaikkien
nähen.
Onpa misseillä outo lohtukivi.
Vaan mitäpä se Lehto Tuntemattomassa sanoikaan: - Jumalauta kuu...le. Jumalauta kuu...le. Se oli temppu.
Ei mitään häpyä. Eikö mitään väliä enää millään?
tuus L"
Onpa misseillä outo lohtukivi.
Vaan mitäpä se Lehto Tuntemattomassa sanoikaan: - Jumalauta kuu...le. Jumalauta kuu...le. Se oli temppu.
Ei mitään häpyä. Eikö mitään väliä enää millään?
tuus L"
Piti
hiihtoloma keskeyttää ja palata 'uutishuoneelle' toimitukseen.
Tässä kävi nyt niin kuin kaksikymmentä vuotta sitten Ceausescun kuolemalle: tv-uutismiesten piti kesken joulunvieton palata studiolle. Selata tärkeät viestit ja lukea ne kansalle.
Arvasin ihan ettei Lennu malttanut olla työntämättä nokkaansa tanssiasiaan.
Vaan nytpä kalut kiinni ja ladulle, kuuskymppiä jo lakkarissa.
http://video.google.com/videosearch?q=ceausescu&rls=com.microsoft:fi:IE-SearchBox&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA&um=1&ie=UTF-8&ei=kGavSaSYG8OO_gbUkaTOBA&sa=X&oi=video_result_group&resnum=8&ct=title#Tässä kävi nyt niin kuin kaksikymmentä vuotta sitten Ceausescun kuolemalle: tv-uutismiesten piti kesken joulunvieton palata studiolle. Selata tärkeät viestit ja lukea ne kansalle.
Arvasin ihan ettei Lennu malttanut olla työntämättä nokkaansa tanssiasiaan.
Vaan nytpä kalut kiinni ja ladulle, kuuskymppiä jo lakkarissa.
Mielikuvissa
rellestettäköön!
ke 3.3.
1999
Kolmas leiripäivä
markkinavoimia vastaan - asketismi
Ja
koitti kolmas päivä. Leiri jatkuu. Kamppailu konkreettisen ja
abstraktisen välillä käy kiihkeänä. Ahneuden tukahduttamisharjoitukset täydessä
käynnissä.
Mikä
on ettei abstraktio aikuiselle tahdo riittää, tyydyttää!
Pitää olla liikuteltavissa, ei pelkkänä käsitteenä, ennen kuin jokin on.
Aikuiselämämme on kamppailua materiasta, materiaalista pois kehittyneimmillä - monessa mielentilassa. Onko ihminen, human being, todella niin tollo, ettei sille pelkkä mielikuva riitä!
Mitenkähän se kehitys on mennytkään? Otetaan malliksi jokin kapistus, vaikka auto - se rakkain kaikista olevaisista:
Pitää olla liikuteltavissa, ei pelkkänä käsitteenä, ennen kuin jokin on.
Aikuiselämämme on kamppailua materiasta, materiaalista pois kehittyneimmillä - monessa mielentilassa. Onko ihminen, human being, todella niin tollo, ettei sille pelkkä mielikuva riitä!
Mitenkähän se kehitys on mennytkään? Otetaan malliksi jokin kapistus, vaikka auto - se rakkain kaikista olevaisista:
- Lapsena on ollut leikkiauto, jota työnnän.
- Nuorena on ollut oikea auto, jota ajan.
- Isona on ollut valokuva autosta, jota katson.
- Isompana on ollut enää paperilla sana auto, joka on
riittänyt autoksi minulle.
- Aikuisena on pelkkä mielikuva päässäni autosta, jota
ajattelen. Ei ajeltavissa, ei edes katseltavissa kuvaa, ei näkyvissä
sanaa.
Lienen jo
pääsemässä siihen mihin pyrin, kunhan tässä vielä ne Schopenhauerin loput kolme
vuosikymmentä harjoitellaan, sitten ulkona himinästä. Riittää oleminen
ilman ylenmääräistä yliomistamista.
Ja
mikä ristiriita ruumiin ja mielen välillä!
Minä, joka arvostan ruumista ja puhun ja puhkun, että se on kaiken olevaisen perusta, talon kivijalka, joka on kunnossa pidettävä, sitten kuitenkin kamppailen henkeen ja vereen hengen - olemattoman puolesta! A. Ettei ruumiin kosketus materiaan ole tarpeen, edes suotavaa. B. Kaiken ei tarvitse olla ruumiillisesti kosketeltavissa ollakseen totta, ollakseen minun, ollakseen minun elämääni. Sanonko vain, koska silti ja kuitenkin omassa maailmassani nautinnollisin hetki on pysähdys ja ensimmäinen kävelyaskel pitkän juoksulenkin jälkeen.
Minä, joka arvostan ruumista ja puhun ja puhkun, että se on kaiken olevaisen perusta, talon kivijalka, joka on kunnossa pidettävä, sitten kuitenkin kamppailen henkeen ja vereen hengen - olemattoman puolesta! A. Ettei ruumiin kosketus materiaan ole tarpeen, edes suotavaa. B. Kaiken ei tarvitse olla ruumiillisesti kosketeltavissa ollakseen totta, ollakseen minun, ollakseen minun elämääni. Sanonko vain, koska silti ja kuitenkin omassa maailmassani nautinnollisin hetki on pysähdys ja ensimmäinen kävelyaskel pitkän juoksulenkin jälkeen.
Mielikuva
kaiken opetus- sekä kasvatusteorian perustaksi ja tavoitteeksi. Siinä sitä
Ilomäin pedagogiikkaa sekä didaktiikkaa riittämiin.
Minun ratkaisuni saastuttamis-, kuluttamisvimmaan ja vastaisku markkinavoimille.
Mikä vastalauseiden myräkkä! Kuulen ma.
Niin, no onhan se niinkin. Perustarpeet on tyydytettävä, ne maslowilaiset, niiden tyydyttämisessä eivät mielikuvat auta.
Minun ratkaisuni saastuttamis-, kuluttamisvimmaan ja vastaisku markkinavoimille.
Mikä vastalauseiden myräkkä! Kuulen ma.
Niin, no onhan se niinkin. Perustarpeet on tyydytettävä, ne maslowilaiset, niiden tyydyttämisessä eivät mielikuvat auta.
- On juotava.
- On syötävä.
- On suojauduttava.
- On 'metsästettävä' nuo, töissä sen verran käytävä.
- On liikuttava.
Muuta
ei.
Kaiken muun voi mieli kuvitella.
Kaiken muun voi mieli kuvitella.
On
siellä välimaastossa paljonkin asiaa: perustarpeita vai ei?
Malliksi muutama: puhtaus, peseytyminen, puhuminen. Mannekiineja on ja on ollut: Johannes Suhola: Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa
Malliksi muutama: puhtaus, peseytyminen, puhuminen. Mannekiineja on ja on ollut: Johannes Suhola: Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa
"On
ollut myös sellaisia kilvoittelijoita, jotka vanhuudestaan huolimatta
käyvät kaikissa jumalanpalveluksissa, eivät koskaan peseydy, ovat
hämmästyttävän kärsivällisiä suurissakin tuskissa, käyvät tuntemattomien
haudoilla rukoilemassa, paastoavat ja valvovat erittäin paljon. Näitä on vielä
joissakin määrin nykyäänkin, joskaan sitä ei syrjästä huomaa. (Niistä olen
saanut kuulla toisilta munkeilta, jotka tuntevat toisensa. Yleensä niitä
pidetään salaisuuksina.) Vielä on ollut erakkoja, jotka eivät ottaneet vastaan
ketään eivätkä puhuneet kenenkään kanssa. (Luostarin arkistosta: Valamon
luostarin hautausmaakirja)"
Olenko
siis siirtymässä asketismin maailmaan, askeesin harjoittamiseen?
En.
Asketismi kieltää edes ajatuksissa haluamisen ja himoitsemisen. Minä en.
Päinvastoin, siellä rellestettäköön yhä uudestaan. Ja uudestaan! Ei siitä muille haittaa ole; jos omalle sielulle ja mielelle on, ja alkaa tuntea itsensä ajatusmaailmassaan yhtä levottomaksi - sikäläisten 'markkinavoimien' ruhjomaksi kuin arkielämässä - sen kyllä nitistää, senkin rellestämisen.
En.
Asketismi kieltää edes ajatuksissa haluamisen ja himoitsemisen. Minä en.
Päinvastoin, siellä rellestettäköön yhä uudestaan. Ja uudestaan! Ei siitä muille haittaa ole; jos omalle sielulle ja mielelle on, ja alkaa tuntea itsensä ajatusmaailmassaan yhtä levottomaksi - sikäläisten 'markkinavoimien' ruhjomaksi kuin arkielämässä - sen kyllä nitistää, senkin rellestämisen.
”…veli
Alberto Imolasta oli tästä lähtien elävinään kieltäymyksessä ja katumuksessa,
ylisti sitä toisillekin eikä syönyt lihaa eikä juonut viiniä.” -1300-lukua BD
Schopenhauer,
Heine, Piaget, Vennamo, Hämäläinen, Clinton, Jeltsin rinneoppaaksi?
ti 2.3.
1999
Kuka oppaaksi mielikuvaleirille?Toinen päivä
http://www.youtube.com/watch?v=xMThTEA4M0o
Kukas muu jos ei hän?!
Kaiken koettuani taidankin tehdä Schopenhauerin temput. Schoppehan, lausuttuaan ’elämän antimien suoma nautinto, naisellisen sulouden ja erotiikan sameat houkutukset ovat vaaroja, joille viisas kääntää selkänsä’, luopui opetuksesta tyystin ja vetäytyi yksinäisyyteen ja vietti kaukana maailman tapahtumista kiukkuisena ja sappitautisena elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä.
Onko
aikani koittanut lähteä Schopenhauerin jalanjäljille? Kiukkuiluista päätellen
kyllä, vaikka kiukun syyt toisenlaiset, yhteiskunnallisemmat.
Olen hyvin epärealistinen henkilö tässä maailmallisessa näytelmässä, tässä maailmallisessa vitsikirjakokoelmassa jota itsekukin olemuksellamme, toiminnallamme täydennämme.
Minusta näyttää, että olemme elämässä kirjoittamassa tästä
maailmantekosestamme uutta Ujoa Piimää. Niin hassunkurisina kaikkine
hämäläisineen, clintoneineen, jeltsineineen yhden kortin, sähkön, varaan rakennettuine
automaatioineen tätä elämme ja siinä elämöimme.Olen hyvin epärealistinen henkilö tässä maailmallisessa näytelmässä, tässä maailmallisessa vitsikirjakokoelmassa jota itsekukin olemuksellamme, toiminnallamme täydennämme.
Varmaan realistiset ihmiset näkevät realistisia unia ja suuttuvat ja hermostuvat unen alkaessa työntää jotain picasso-dali-dadaa. Kun minä unessani jollakin päättömällä ellunkanalla lentelen, niin realisteilla vähintään kyttyräinen kameli pitää olla ja jalat maassa, ja kun minä viissatasia ja tonneja ohikulkijoille koulun katolta viskelen, realistit vain kakskymppisiä…
Kunpahan ei ihmiskunta vain olisi jämähtänyt konkreettisten operaatioiden tasolle - ja minäkö uniikkina saavuttanut formaalin! Niin se monesti tuntuu kun valtakunnan soneravennamoiden ahneuksista kuulee. Juoksen kilometrejä, olen olemassa - kahmivat optioita, ovat olemassa.
Kuules, ukko-Piaget, mites se ihmiskulku menikään?
Kaivan hyllystä Margaret Donaldsonin Miten lapsi ajattelee –kirjan, jossa hän ruotii ja jaottelee ukkoa uuteen uskoon.
Karkeasti ottaen näin se ajatuksen juoksun kehitys kulkee:
1.
Sensomotorinen kausi (0-18 kk)
-
pötkötellään, ja esine on olemassa jos se on kädessä tai näkyvissä
2. Konkreettinen kausi
(- 11 v)- mennä viipotellaan, ja esine voi siirtyä mielikuviin, mutta sen on oltava olemassa, mieluumin ulottuvilla, yltöhollilla
3. Formaalinen kausi ( - aikuisikä)
- liikuskellaan ideoiden ja propositioiden maailmoissa
- ajattelu lähtee liikkeelle mahdollisesta - ei
pelkästään nyt
olevasta
- ajatellaan loogisesti, johtopäätellään, työskennellään
väitteiden ja hypoteesien
maailmassa
- olipa se esine missä tahansa, se kuitenkin voi olla
Markkinavoimillehan
minä tässä tulppaa, vastavoimia olen eilisestä asti ollut etsiskelemässä
rakentamassa, konstruoimassa, leiriä laittanut. Miks pirussa ihminen on
niin ahnas ja todellinen? Kaiken on oltava näppituntumalla: liikuteltavissa,
kosketeltavissa, kaikkien aistien tarkkailtavissa. Ennen kaikkea KAIKKI TAVARA
MINULLA, MEILLÄ SIELLÄ NAURETTAVASSA 'OMASSA KOTONA'.
Eikö ihmistä voisi koulia todellisesta maailmasta mahdolliseen maailmaan!Haavemaailmaanko ohjailen? No vaikka sinne, jos jalat sen verran maata hipovat, maslowilaista maata, että perustarpeet tulevat kuitenkin kaikilta tyydytetyiksi. Enkös osoittanut puhelulla kyläkauppiaan kanssa, että ukko-Piaget'lla on aihetta pistää minut formalistilokeroon. Vaikka sensomotoristina olisi helpompi päristellä.
Tällä hiihtolomalla pistämme MARKKINAVOIMILLE STOPIN. Siirrymme MIELIKUVALEIRILLÄ yhä ylemmä korkeanpaikan tasokkaisiin harjoituksiin. Karistamme kaiken pahan alun, konkreettisen ahneuden, yltämme. Lähetämme kuonan hornantuuttiin.
Kompiloin
kiivaasti opuksia koko ajan etsiskelen opastajaa,
rinneopasta, korkeanpaikan ja -tason mielikuvaleirille.
Nykästäänpäs Heinea hihasta: ”Taisteluun vanhaa vääryyttä vastaan
hallitsevaa hulluutta pahuutta vastaan!…Runoushan on vain kaunis
sivuseikka.”Kirjoittaa Heine Immermannille vuonna 1822.
Niinpä.
Päiväkirjamuoto pelkkää silmänlumetta. Minulla.
Eikä Maalaisopettajan tarvitse yksin kirjoittaa sarkasmiaan, ironiaansa. Miten tyylikkäästi vasta 11-vuotias Joonas kykenee erittelemään menestyksensä syitä päiväkirjassaan:
”Kun
olin kotona, niin minua odotti yllätys. Olin voittanut ’Tuoksujen puutarha’
–piirustuskilpailussa oman sarjani.
Sanonpa vaan että nykyajan tuomareilla ei ole mitään makua. Kun voitin kirjoituskilpailussa, olin puoliunessa töhertänyt jotain paperille. Kun voitin tämän, olin epätoivoisesti yrittänyt saada sen edes kilpailuun mukaan.”
Ohjaisiko Heine vaatimattomaan elämään, mielikuvien maailmaan?
Sanonpa vaan että nykyajan tuomareilla ei ole mitään makua. Kun voitin kirjoituskilpailussa, olin puoliunessa töhertänyt jotain paperille. Kun voitin tämän, olin epätoivoisesti yrittänyt saada sen edes kilpailuun mukaan.”
Ohjaisiko Heine vaatimattomaan elämään, mielikuvien maailmaan?
”Te
vaaditte yksinkertaisia vaatteita, pidättyväisyyttä ja maustamattomia
nautintoja; mutta me haluamme
nektaria ja ambrosiaa,
purppuraviittoja,
kallisarvoisia tuoksuja,
nautintoa ja komeutta,
nauravia ja tanssivia nymfejä,
musiikkia ja iloisia kulkueita.
Laskettelee hedonisti HH julistaen Saint-Simonin aristokraattista filosofiaa. Katinkontit! Ambivalentti äijä!
Ukko-Piaget, anna mun kaikki kestää! Minne Heine pannaan? Ei ainakaan
formaalikauteen, sillä nuo mielikuvat vaativat hetikohta toteutuksen,
realisoinnin, mikä taas aloittaisi markkinavoimain vyöryn, nehän pahulaiset
vaaniskelevat jo brosyyrit kainaloissaan. Sitten sitä todella ollaan
melkoisella merellä, melkoisessa markkinavoima-aallokossa! Eikä rantaa missään.nektaria ja ambrosiaa,
purppuraviittoja,
kallisarvoisia tuoksuja,
nautintoa ja komeutta,
nauravia ja tanssivia nymfejä,
musiikkia ja iloisia kulkueita.
Laskettelee hedonisti HH julistaen Saint-Simonin aristokraattista filosofiaa. Katinkontit! Ambivalentti äijä!
(Muutenkin naurettava mies koko Heine, joka elämänsä viimeiset kymmenen vuotta eli lähes kuolleena ja jota hoiti hänen yksinkertainen vaimonsa. Vaimolle hän oli antanut nimen Mathilde. Antanut nimen!)
Ei käy Heine oppaaksi, lurjus. Schoppea ei mukaan kelpuuteta, koska Arthurille mikään ei oo mittää: suu alaspäin koko ajan kulkea nahuaa.
Oppaatta aluksi käykäämme, tule Sanzo, korkeammalle kivetkäämme! Tai otetaanko sittenkin nuo miehet:
http://www.youtube.com/watch?v=gwaDGHNpKPc&NR=1
”Ihmisillähän
on yleensä taipumusta nähdä milloin minkinlaisia unia, mutta meidän tulee osata
erottaa, mitkä niistä ovat tosia, millä unilla on mahdollisuus toteutua ja
mitkä ovat järjenvastaisia.” -1300-lukua BD
Nurmi,
Ritola ja - Mikä Myllylä!
ma 1.3. 1999
Korkeanpaikan mielikuvaleirin ensimmäinen päivä markkinavoimia vastaan - ylisläiset
Juostessa kokoan kolkkoa luokkaa kouluuni, kuolleiden luokkaa – noiden ylielävien uosukaisten toppuuttajaksi. Siitäkö luokasta teen dantemaisen kiirastulen/kylmähuoneen, jonka kautta mennään helvettiin tai taivasten valtakuntaan sen jälkeen kun täällä ajassa aikamme olemme vemmeltäneet? Sen luokan sijoitan koulumme ullakolle, sinne minne oppilailla ei asiaa ole.
Se on pitkä väliseinätön ullakko, puolipimeä, kylmänkolkko, höyläämätöntä lankkua lattiana ja sahanpurua mielinmäärin.
Siispä kiipeän koulun ullakolle suksenhakumatkalla ylisläisiä katsastamaan.
Melkomoisessa horkassa vapisevat, kylmänkielissä, melkein kaikki antautuneina, vajonneina horrokseen; ei liiku moni. Antaa kylmän tulla ja mennä, puistella ja polttaa, mustepullojen jäätyä kaappien kätköissä, opetustaulujen vääntyä.
Yksi sentään kiertää rinkiä kelloon vilkuillen, savupiippu, harmaa hormi keskuksena. Nurmi se on, ja häntähän hainkin. Itse Nurmi juoksijoiden kuningas! Kannoilla Ritola, vielä täälläkin jolkkaa perässä, Peräseinäjoen Susi.
- Paavo ja Ville tänne!
Tottelevat kun on pakko. Paavoa pännii koska joutuu kesken kehänsä heittämään, Ville helpottuneena huokaa: ”Se on kuin magneetti tuo Paavo, kun se lähtee raviin niin alkaa väenvängällä koipeni juosta. Pakko perään sännätä."
Paavo tuskin huokuu yli normaalin hengityksen - täälläkin ihmemies.
- Niistä olympialaisista läksin kysymään, nyt kun ette valehdella saata. Lahjonnat, Häggmanit ja Samaranchit.
- Työmies-askeja ja semmoosia viinaksia vaan meille tarjottihin, alkaa Ville venytellä.
Paavo pysyy vaitihiljaa ihan niin kuin maassa ollessaankin.
- Että siitä olympia-aatteesta, olympiajupakasta, Paavo!
Mulkaisee kellon kautta kiusaajaansa ja murahtaa: - Kyll maar se vaan määkki jottai sain. Varrosvähä!
Sitten napsauttaa Paavo kellon tikittämään ja jää pyörimään stadioniaan.
- Ei oo Paavo siitä riehaantunu, sama murina täällä kuin siellä. Pientä ne meitin rahat oli noiren samaranzien rinnalla. Tännehän näkyy niiren päänuppien aatokset, tuus kattoo vaikka. Tosta lävestä kun kattoo, kaiken näkee. Helppo meirän olis tuomita, mut ei meiltä kysellä liioin, eivät pääse kyselylle. Pirjo syytön on sen vaan mää sanon ja tuo ukkokööri tutkittakohon!
Paavo kiertää piippua ja huikkaa kun viittilöin: - Niimpalkauhia! Se o klopei jutui.
Olkoot! Armahdan edes minä. Viittaan kintaalla koko hommaan ja hyppää taas Villekin Paavon kehiin.
Ota siitä huippu-urheilusta selvää!
Poistun.
Mutta välittömästi palaan, koska: Yltyi hirmuinen remakka, ennen kuulumaton, ullakolla. Hissukseen ovat ylisläiseni siellä toisessa maailmassa, vaan nyt eivät jostain syystä hillitse itseään, hiljenny.
En voi karjaista HILJAA SIELLÄ! Eivät olisi metakan huumassa kuulleet. Siispä aukaisen avaimella munalukon ja oven, jonka takana kaikki kuorossa huutavat ja pomppivat:
- MII-KA MYYL-LY-LÄ! Mika Myllylä!!! MII-KA MYYL-LY-LÄ! Mika Myllylä!!!
- VAINAJAT HILJAA! komennan.
Nauliintuvat.
Jopa Paavokin keskeyttää harjoituksensa. Hormiin nojaten oikoo sormiaan ja höpisten laskeskelee: ”Viisi kultaa, kolme hopeaa ja neljä pronssia arvokisoist. Viäl on pojal matkaa muhun.”
Koko sakki tuijottaa Maailman Läpeen etukumarassa ja hurssaa: "Kattos nyt tonne Myllylän päähän, kattos nyt. Kattos nyt sen mietteet! Just. Just noin. Ja noin!"
- Eri mies tuo Myllylä! Teihin nähden. Ja vanha asiahan tuo.
- Mepä voidaan Lävestä livettää niitä aina uudelleen ja uudelleen. Järjestyskin voidaan muuttaa jos halutaan.
- No on teillä värkit!
Lähden.
Tuskin olin saanut ullakon oven paiskattua kiinni kun ylisläiset heräsivät taas ’eloon’.
- MII-KA MYYL-LY-LÄ! Mika Myllylä!!! kajahtelee niin että koko koulu tärähtelee.
Takaisin en käänny. Juhlikoot nyt, koska aihetta tuntuu olevan, tuonpuoleisetkin.
Viikolla Myllylän voitettua lähes kaiken, olin ollut höyli ja tarjonnut kierroksen: pistänyt Simpan ja Pumppelin keräämään nimilistaan oppilaiden suosikkilimppoja. - Ja opelle olutta! oli Pumppeli lohkoillut.
Sitten pojat asialle kyläpuotiin ja soitto kauppiaalle perään, että tänään olisi maalaiskoulun johtaja Tero- Mänttis-stipendirahastosta jaettavissa 47 pulloa limonadia, josko kauppias pienen alennuksen voisi sponsoroida.
- Mitä?Korkeanpaikan mielikuvaleirin ensimmäinen päivä markkinavoimia vastaan - ylisläiset
Juostessa kokoan kolkkoa luokkaa kouluuni, kuolleiden luokkaa – noiden ylielävien uosukaisten toppuuttajaksi. Siitäkö luokasta teen dantemaisen kiirastulen/kylmähuoneen, jonka kautta mennään helvettiin tai taivasten valtakuntaan sen jälkeen kun täällä ajassa aikamme olemme vemmeltäneet? Sen luokan sijoitan koulumme ullakolle, sinne minne oppilailla ei asiaa ole.
Se on pitkä väliseinätön ullakko, puolipimeä, kylmänkolkko, höyläämätöntä lankkua lattiana ja sahanpurua mielinmäärin.
Siispä kiipeän koulun ullakolle suksenhakumatkalla ylisläisiä katsastamaan.
Melkomoisessa horkassa vapisevat, kylmänkielissä, melkein kaikki antautuneina, vajonneina horrokseen; ei liiku moni. Antaa kylmän tulla ja mennä, puistella ja polttaa, mustepullojen jäätyä kaappien kätköissä, opetustaulujen vääntyä.
Yksi sentään kiertää rinkiä kelloon vilkuillen, savupiippu, harmaa hormi keskuksena. Nurmi se on, ja häntähän hainkin. Itse Nurmi juoksijoiden kuningas! Kannoilla Ritola, vielä täälläkin jolkkaa perässä, Peräseinäjoen Susi.
- Paavo ja Ville tänne!
Tottelevat kun on pakko. Paavoa pännii koska joutuu kesken kehänsä heittämään, Ville helpottuneena huokaa: ”Se on kuin magneetti tuo Paavo, kun se lähtee raviin niin alkaa väenvängällä koipeni juosta. Pakko perään sännätä."
Paavo tuskin huokuu yli normaalin hengityksen - täälläkin ihmemies.
- Niistä olympialaisista läksin kysymään, nyt kun ette valehdella saata. Lahjonnat, Häggmanit ja Samaranchit.
- Työmies-askeja ja semmoosia viinaksia vaan meille tarjottihin, alkaa Ville venytellä.
Paavo pysyy vaitihiljaa ihan niin kuin maassa ollessaankin.
- Että siitä olympia-aatteesta, olympiajupakasta, Paavo!
Mulkaisee kellon kautta kiusaajaansa ja murahtaa: - Kyll maar se vaan määkki jottai sain. Varrosvähä!
Sitten napsauttaa Paavo kellon tikittämään ja jää pyörimään stadioniaan.
- Ei oo Paavo siitä riehaantunu, sama murina täällä kuin siellä. Pientä ne meitin rahat oli noiren samaranzien rinnalla. Tännehän näkyy niiren päänuppien aatokset, tuus kattoo vaikka. Tosta lävestä kun kattoo, kaiken näkee. Helppo meirän olis tuomita, mut ei meiltä kysellä liioin, eivät pääse kyselylle. Pirjo syytön on sen vaan mää sanon ja tuo ukkokööri tutkittakohon!
Paavo kiertää piippua ja huikkaa kun viittilöin: - Niimpalkauhia! Se o klopei jutui.
Olkoot! Armahdan edes minä. Viittaan kintaalla koko hommaan ja hyppää taas Villekin Paavon kehiin.
Ota siitä huippu-urheilusta selvää!
Poistun.
Mutta välittömästi palaan, koska: Yltyi hirmuinen remakka, ennen kuulumaton, ullakolla. Hissukseen ovat ylisläiseni siellä toisessa maailmassa, vaan nyt eivät jostain syystä hillitse itseään, hiljenny.
En voi karjaista HILJAA SIELLÄ! Eivät olisi metakan huumassa kuulleet. Siispä aukaisen avaimella munalukon ja oven, jonka takana kaikki kuorossa huutavat ja pomppivat:
- MII-KA MYYL-LY-LÄ! Mika Myllylä!!! MII-KA MYYL-LY-LÄ! Mika Myllylä!!!
- VAINAJAT HILJAA! komennan.
Nauliintuvat.
Jopa Paavokin keskeyttää harjoituksensa. Hormiin nojaten oikoo sormiaan ja höpisten laskeskelee: ”Viisi kultaa, kolme hopeaa ja neljä pronssia arvokisoist. Viäl on pojal matkaa muhun.”
Koko sakki tuijottaa Maailman Läpeen etukumarassa ja hurssaa: "Kattos nyt tonne Myllylän päähän, kattos nyt. Kattos nyt sen mietteet! Just. Just noin. Ja noin!"
- Eri mies tuo Myllylä! Teihin nähden. Ja vanha asiahan tuo.
- Mepä voidaan Lävestä livettää niitä aina uudelleen ja uudelleen. Järjestyskin voidaan muuttaa jos halutaan.
- No on teillä värkit!
Lähden.
Tuskin olin saanut ullakon oven paiskattua kiinni kun ylisläiset heräsivät taas ’eloon’.
- MII-KA MYYL-LY-LÄ! Mika Myllylä!!! kajahtelee niin että koko koulu tärähtelee.
Takaisin en käänny. Juhlikoot nyt, koska aihetta tuntuu olevan, tuonpuoleisetkin.
Viikolla Myllylän voitettua lähes kaiken, olin ollut höyli ja tarjonnut kierroksen: pistänyt Simpan ja Pumppelin keräämään nimilistaan oppilaiden suosikkilimppoja. - Ja opelle olutta! oli Pumppeli lohkoillut.
Sitten pojat asialle kyläpuotiin ja soitto kauppiaalle perään, että tänään olisi maalaiskoulun johtaja Tero- Mänttis-stipendirahastosta jaettavissa 47 pulloa limonadia, josko kauppias pienen alennuksen voisi sponsoroida.
- Että koulunjohtaja Tero-Mänttis-stipendirahastosäätiö on päättänyt jakaa kaksi korillista limonaatia oppilaille loistavasta toiminnasta eilisissä hiihtokilpailuissa. Tulee näistä ainakin organisoijia, toimitsijoita, jos ei osanottajia.
- Käy hai korit.
- Enpä ota iliman, sullakin niitä palakinnonpyytäjiä lappaa jonossa. Anna joku rosentti alle.
- Et ota iliman! Markkinavoimiako vastustat?
- En ota, markkinavoimien pirua vastustan.
- No on tämä, ensimmäinen tappaus lajiaan.
- Annat sitten toinen kerta.
- Se se sitten on satanen.
- Se on käypä raha.
”Käyttäytymiseni on johtunut
pelkästään ilmitulon pelosta ja hyvän nimeni ja maineeni takia tuntemastani
huolesta.” -1300-lukua BD
Pimeyskuuroja
ja tuiskintaa
Hiihtolomalla pyörivät kymmenenvuodentakaiset uusintoina sillä aikaa
kun SP viettää mykistyneenä ansaittua talvilomaansa
la 27.2. 1999 Odotettavissa ohimeneviä
pimeyskuuroja
Hiihtoloma muutettu urheilulomaksi. Suomen sotilaistakin viidesosa hiihtotaidottomia. No, lasketellessa ja pujotellessa oppii väistämään. Arvokas taito sekin.
Hiihtoloma muutettu urheilulomaksi. Suomen sotilaistakin viidesosa hiihtotaidottomia. No, lasketellessa ja pujotellessa oppii väistämään. Arvokas taito sekin.
Urheiluloman
ensimmäinen päivä, iltapäivä. Alkuvuoden unirästit nukuttu, kuitattu pitkällä
yöllä pois.
Pari
päivää vapaata ennen kuin alkaa se korkeatasoinen MIELIKUVALEIRI minulla
MARKKINAVOIMIA VASTAAN. (Hyvä ettei puolustusvoimia.)
Helssingeissä loppuneet lumilapiot, ja lumikasat kaduilla ja kaaos käytävillä suututtavat ihmisiä. Mutta eikös niillä oo ne lämmitettävät jalkakäytävät?
Helssingeissä loppuneet lumilapiot, ja lumikasat kaduilla ja kaaos käytävillä suututtavat ihmisiä. Mutta eikös niillä oo ne lämmitettävät jalkakäytävät?
Ei
kun pökköä pesään!
On
se aika epeli tämä nykyajan eläjä kun lumellekin suuttuu, kiukuttelee kun sitä
ei tipu silloin kuin itse haluaa – vaan ei taivu uskomaan että se on korkeammas
kärees.
Sen
verran olisi Maalaisopellakin kainoa pyyntöä ja toivomusta luonnonkiertokululle
esitettävänä, että se saisi muuttua niin että pimeys ja valoisuus tulisivat
kuin sade, pouta ja myrsky. Yllättäen, ennalta määräytymättä.
Siinä
olisikin meteorologeille lisäpuuhaa ja selittämistä: ”Odotettavissa
huomenissa puolenpäivän jälkeen ohimeneviä pimeyskuuroja, yöllä vaalenevaa.
Viiden vuorokauden ennustejaksolla näyttää loppupuoleen kertyvän parin
vuorokauden yhtämittainen säkkipimeys, joten muistakaapa ladata akkunne ja hakea
lamppunne käden ulottuville.” Ihan totta, noin sen pitäisi
olla. Nöyristyisi nykyihminenkin."
”Täällä Lisabetta sulkeutui Lorenzon pää mukanaan huoneeseensa, suuteli sitä lakkaamatta ja itki, kunnes kyyneleet kuivuivat.” -1300-lukua BD |
su
28.2. 1999 Ystävällisyys ei tarttuva ominaisuus, tiuskintatuiskinta
kyllä
Perhepiirissä alkavat jäsenet olla varovaisia lausunnoissaan.
Perhepiirissä alkavat jäsenet olla varovaisia lausunnoissaan.
Kävivät
aamulla lapset tuossa sängynpäädyssä kuikuilemassa ja nähdessään isänsä
kynä kädessä, sanoi Tyttö kuiskaten Pojalle: ”Ollaan hiljoo, ei sanota
mittään, se muuten kirjoittaa ylös.”
- Enpä
minä teistä, kun kouluasioista.
Maalaisopettajassa
apinan vikaa ja verta?
Matkiminen
muutenkin on yksi oppimisen muoto, tosin yksi niistä huonoimmista
teoreetikkojen mukaan. Apinoinnissa ei tapahdu syvällistä oivallusta,
intuitiivisuus tipotiessään.
Totta
taitavat tieteilijät puhua.
Ystävällisyys
ei ainakaan tahdo mallioppimisella tarttua, ei sitten millään.
Tiuskiminen, tuiskiminen, kinaaminen kyllä.
Kiroileminen,
haistatteleminen, hakkaaminen ja kaikki negatiiviset inhimilliset
käyttäytymisominaisuudet mallintuvat, tarttuvat alta aikayksikön ja tuntuvat
jäävän pysyviksi luonteenpiirteiksi.
Positiivisten,
yhteisöllisyyttä lisäävien toimintojen, ominaisuuksien omaksuminen vaatii
näköjään aikaa. Se on kestävyyslaji, viidenkympin hiihtoa, Pogostan vaellusta.
Nuo
muutko sitten pikalajeja, jääkiekkoa, salibandyä, laskettelua, autourheilua…
”Sitten
hän kääri pään puhtaaseen liinaan ja pani sen kauniiseen kukkaruukkuun…peitti
sen mullalla ja istutti siihen muutamia kauniita basilikayrtin taimia, joita
hän sitten kasteli…ennen kaikkea kyynelillään…Ja kasvi, joka sai
keskeytymätöntä hoitoa ja jonka multaa astian pohjalla oleva pää ruokki, kasvoi
ihmeen kauniiksi ja tuoksui huumaavasti.” -1300-lukua BD