Tammikuun saldo - K100
K100 Vain omaan käyttöön. Säilön tänne atamonin kanssa. (Tänne, koska täältä löydettävissä parhaiten omaan tarpeeseen myöhemmin.) Nyt kun kuitenkin, Sinä joku, olet eksynyt tänne kielletylle reviirille, annan neuvon: Ota vuoteesi ja käy! Älä tuhlaa aikaasi. Näillä tämänkertaisilla kuukausimerkinnöillä on merkitystä ainoastaan merkitsijälle. Usko pois. K100
J 44H 18K 72 134 + P 282 = 416
Kuukauden lukuvälähdys irtosi Valamon vanhuksen kirjeistä. Skeemaigumeeni Johannes neuvoi lähimmäistään 6.2.1955: "Kirjoitat, että sinua joskus rukouksen aikana hämmentävät rienaavat ajatukset, toisinaan niin saastaiset, että aivan hävettää katsoa ikoneihin, etkä oikein ilkeäisi kertoa niistä papeillekaan. Ei tarvitse hämmentyä, sillä sellaiset ajatukset eivät ole omiamme, ne ovat lähtöisin saatanasta, ihmiskunnan vihollisesta."
0 kommenttia
Monandria, diandria, triandria... keskikoululatinalitaniaa
Päästöjä III keskikoulussa"Melkoinen osa heistä on sellaisia, jotka hermostuvat ja hätääntyvät joutuessaan outojen opettajien ja tuntemattomien tutkinto- ja kuulustelutapojen eteen." Tri Kauko Kyyrö & lehtori Heimo Veijola, 1955: Oppikouluun pyrkivän opas
Neljän turvallisen vuoden jälkeen alkoi koleampi koulutus. ‘Oppikouluun pyrkivän opas’ käteen ja preppaamaan. Elämän kestävä kilvoittelu oli alkava, aurinko katoava pilviverhon taa.
Syrjäinen kirkonkylä ei ollut houkutellut lossipitäjään maistereita koulunpitoon. Keskikoulu oli koonnut sekalaisen opettajajoukon metsänhoitajasta papinrouvaan ja maanviljelijöihin; tamburiinia takoi metsäpomon vaimo. Mausteena Unkarista karannut kuplavolskimies, jonka merkillisestä puhehöpötyksestä ei juuri tolkkua saanut: “Parempi sinu jos myllykivi riipustetta kaula ja upotetta sinu Orivette.” “Jellona sinu söö, parempi nii.” “Monandria, diandria, triandria, tetrandria, pentandria.” “Basel, Zürich junalikkennesolmukohta… kirjota vihko piirra se vihko tarkea punkti!”
Siitäpä maailma avartui ja kansainvälistyi pienen pojan päässä.
Päästöä, siis opettajagalleriaa, täydensi kirjailija von-Kalle, joka piti ruotsinkieltä ja piirustusta, suosi tyttöjä ja evästi lukioon aikovia: “Turha teidän poikien on lukioon pyrkiä, ette te sinne pääse ja jos pääsette ette te siellä pärjää. Pirkossa ja Helkassa on ainesta.”
von-Kallen opinto-ohjauksen lisäksi ei muuta ammatinvalintaohjausta ollut tarjolla, von-Kallella piti pärjättämän.
Niinpä vain seisoin kuin seisoinkin kesän kynnyksellä kaupungin poikalyseon pitkässä pyrkimisjonossa kesätuulen leyhytellessä patamuotoon leikattuja hiuksia. Kainalossa päästötodistus - nyt keskikoulusta. Eniten näkyi poikia seisovan jonossa, joka sittemmin osoittautui pitkän matematiikan jonoksi. Siellä seisoi Ykä, ainut tuttu, niinpä asetuin sinne. Ykä johtaa nyt meidän kuntaa, eli on siis vielä isompi pomo kuin minä. Missä lie von-Kalle?
- Psykologia vai biologia? tivasi äreä, mitättömän kokoinen nainen, äyski kuin kirkonpolttajalle.Valinta oli suoritettu, lottningen var kastad.
- Biologia, murahdin, koska oli sanana tutumpi.
Pyrkimispäivän jälkeen kääntelin talikolla kasvimaata ja kaivoin lapiolla vakoa ja mietin Töyryn emännän rukkasten haukuntaa: lapion tylpät painallukset kuulostivat kaukaisen koiran haukahduksilta. Istutin perunaa. Aukinaisen verannon oven takana rilahteli puhelin. Kohta huuteli äiti: “Pääsit lukioon. Pittää Pertin kanssa sopia asumisesta.”
“On minulla suorat housut ja talvelle nappulatakki”, johdattelin mieltäni.
Olin siirtymässä kylmään, julmaa ja kalseampaa maailmaa kohti. Mikähän kummajainen sekin nainen oli joka ärisi: “Psykologia vai biologia, psykologia vai biologia. Pitää tietää heti: psykologia vai biologia!”…
”Uuno otti isännän kuormasta rukkasen ja asetti sen aitan luona kasvavan suuren pihakoivun oksaan: - Ja nyt ämmä haukut siittä hyvästä noita. Olekkos ennen haukkunu oravaa? …
...Emäntä tajusi ja alkoi hädässään haukkua kinnasta. - Pää väärään pikkusen niin kuin koirakin pitää kun se puuhun haukkuu…” Väinö Linna, 1960: Täällä Pohjantähden alla II
Ne ketjut, ne ketjut! Voihan Vehviläinen ;( :(
On se hyvä ettei ihmisellä ole ketjuja. Mitä siitä tulisi jos pimeässä rempsahtaisivat päältä!"Elintasoni ei muutu mihinkään. Joskus nousee, joskus laskee." IS 25.1.08 Niklas Herlin, Cargotecin pääomistaja, menetettyään 187 miljoonaa euroa kurssimuutosrytinässä.
Kaamos oli kuulemma päättynyt - Lapissa. Eipä lohduttanut.
Umpipimeään pikkupakkaseen aamutuimaan polkaisi opettajaherra, ensin syrjätielle. Kohta jo tulivat valopylväät. Ei ollut aurannut Urho pyörätietä, Lassi oli liipannut sitäkin tarkemmin autotien ja viskannut kaiken moskan jalkakäytävälle. Siinä mössössä polki SKJ Kauppilan riihelle, kirkon ohitettuaan sutaisi vaihteen suuremmalle.
Vähän ennen katuvalojen ja pyörätien päättymistä, ennen lämpolaitosta, ikkunatehtaan kohdilla, vaihdettuaan kerralla vitoselle, rusahti. Poljin pyörähti tyhjää. Romahti pörssi, OMXin HEXi rojahti kertalaakista alle kymppitonnin.
- Kii-iitos! Että tässä. Onneksi ei vaikuta elintasoooni.Pian olisi alkanut pimeys ja edessä kahdeksan kilometriä yhtä kaamosta, joka Lapista oli siis kuulemma loppunut.
Ketjuthan ne! Vaijerin veijarit. Polkimet pyörivät innoissaan tyhjää vaan ei pyörä liikkunut: pyörä ei ollut enää härillään. Ja tottakai: ketjut olivat luiskahtaneet pahemmalle puolelle, ketjusuojan suojaan, mistä niiden onkiminen oli hankalampaa kuin toiselta puolen.
- Siinähän IsoHerra suherrat! ivasi itseäänn SKJ. Ja eiköpä Lennartin pyöreä naama Hitler-viikset väpättäen putkahtanut siihen kuvana kummittelemaan, protestoimaan: - Anu Vehviläinen, Ilkka Kanerva, Suomen valtio, kyllä te ulkomailla liikuskelevista turisteista huolta kannatte! Entä minä viheliäisen syrjäkylän SKJ? Eikö minun töihinmenolla ole mitään merkitystä bruttokansantuotteelle?! Pimeällä pelottelette, senkin möröt, auraamattomilla teillä kiusaatte - auta ette, hädänalaista, pulaan joutunutta...Ja mitä kaikkea lie möykännytkään puolipimeydessä: puhelinpylvääseenkin uhkasi kiivetä kuin Sauli-setä tsunameissa, ja siellä odottaa päivänvalon tuloa ja pelastusta.
Herrankädet eivät olisi saaneet likaantua, ja talvihanskoilla ketjusuojan rakoon oli vaikea tunkeutua.Tarakalla oli vain muovipussi, jossa kiikutti koulun henkilökunnalle tietoa ja tärkeää sanomaa: eilispäivän Iltalehteä ja Ilta Sanomia. Työkalua ei yhtäkään, ei edes sitä puuautoa, jolla matkaa olisi voinut nyt taittaa tästä eespäin. Eikä katuvalon valo valaissut niin että huononäköinen opettajaherra olisi tarkkuustyötä nähnyt tehdä.
Ketju keljuili, ei asettunut rattaisiin. Ei halunnut edes nousta suojan välistä hampaisiin. Iso hanska ei ketjusta otetta saanut, ei sitten millään.
- Nyt ei tunnu hyvältä, parahti opettaja melkein antautuneena.Palellakin jo aloitteli, lipoi selkäpiitä kylmänkieli. Lämpölaitoksen savuvana seilasi kaakkoon: luoteinen pureskeli vartaloa.
Hanskat maahan ja kädet sormet ketjuihin, hyvä Herra! Mikäli töihin mieli!
Ähelsi ja ähelsi. Pyörä keikkui, kaatui. Ei nyt pahuksen 'Luunepelin Vienokaan' liiku koirasaattueensa kanssa - pitäisi pyörää pystyssä. Eikä Joken-patukka pyöräile leipomolle...
Mieli murtui, mustui kilpaa käsien kanssa. Ketju löi hanttiin ja niputtui legoiksi eikä suoristunut ei sitten millään.
Vihonviimein suostui hampaisiin kun sormenpäillä ja kynsillä repi rattaille ja varovasti varovasti veivasi poljinta eteenpäin. Asettui uralleen lopulta.
Vilutti, puistatti, keljutti.
Liukkaasti sujahtivat paksusti rasvatut mustuneet sormet hanskoihin. Liukkaasti polki opettajaherra koululleen.
Vaan oli siinä keittäjä-Raikulla pesemistä, hiomista, hankaamista ja puunaamista - koulunjohtajan sormissa ja kynsien alusissa.
Ajatukset alkumetreille - neljä luokkaa kansakoulua
Päästöjä II kansakoulussa
(...valmiina oppimaan...)
"Tyttäret olivat levittäneet matot lattialle pyhäpuoli päällepäin", kertoo Hyryn Antti Alakoulussaan. Siis sinne: kissankehruuseen - ajatukset alkumetreille.
Näen kaljuksi ajetun, sängelle lipatun verkkaripojannaperon hajareisin istumassa äidin selän takana tarakalla. Äiti kääntyy Osuuskaupan nurkalta Tukiaisen mäkeen, polkee poikansa, tulevan mahtavan SKJ:n, ensimmäiselle luokalle ensimmäisenä syyskuuta. Punaisen pyörän nimi on Jaguar. Jalkojen suojana pinnoilta lepattaa repaleinen lankaverkko. Aurinko paistaa.
Saan maailman parasta opetusta neljän vuoden ajan. Kollega Matsin äiti on opettajana, joka ymmärtää eikä hermostu koskaan, ei edes silloin kun koulun ohi ajaa Kolehmalan-Olli hevosreellä karvareuhkat korvilla pakkasen puremana. On myllyyn menossa meijerille ja me pojat, Ipe, Poho-Matti, Erkan-Ripe, Vännin-Eki ja muut - ja meillä kaikilla karvahtun reuhkat lerpallaan niin kuin Ollilla - hilaudutaan kyytiin eikä muisteta, että välitunti on lyhyenläntä. Ei malteta hypätä kyydistä ajoissa, vasta sepän pajan mäellä pudottaudutaan, ja jalkapatikassa palailaan noloina koululle, Paapelin puolelle, kun tunti on jo lopuillaan.
UUNI on ensimmäinen sana, jonka opin lukemaan tavaamatta, suoraan. Se on helpompi sana kuin Böhm, jonka oma tyttöni, aikansa tutkittuaan, lukee ensisanakseen kaupungin hautuumaan kaatuneiden paadesta. "Isä isä eikös tuossa lue että BÖHÖM?" "No vaikeasta päästä piti sinunkin alottaa lukutouhut", saa vastauskehut ylpeältä isältään.
On siellä kansakoulussa toinenkin suuttumaton opettaja: naapurin Pyörä-Martta. Martan pihassa leikitään laatikonlaskua aitanvintin rapuilta sekä rosvoa ja poliisia saunalla. Välitunnilla kiipeää Erkan-Ripe korkealle pihakuuseen ja kun tytöt rientävät lypsämään kuusen juurelle käpylehmiään, alkaa oksistossa maidon sijastasa ripeksiä vettä. Ripe pissiä lorottaa, ja tytöt kastuvat ja kiljahtelevat.
Sitten löytyvätkin koulun äkäisimmät opettajat paikalle rähisemään: koulunjohtaja jolla on myrkynvihreä Koota ja harteikas yläkoulukkaiden opettaja, joka on pitänyt meille Jymy-kerhoa ja puutöillä paiskannut Kaken höyläpenkkiä vasten. Ilmestyy myös ainavihainen Kuusenaron Erja, joka pitää musiikkia ja joka tuoksuu kahville kun istuutuu harmonin taakse ja joka seisottaa meitä milloin missäkin asennossa.
Oman open luokkaan on turvallista luikahtaa. Kierretään mustepullon korkki auki, pitkään puuvarteen tökätään terä kuin linnun kynsi ja raapustellaan kirjaimet kaunolla. Jos ei ala kuivua, pitää laittaa imupaperi kirjoituksen päälle niin pääsee sitten jatkamaan tuntiurakkaansa. Jos käsi väsyy, pitää roikottaa alaspäin ja sormia rimpsutella.
Talvella kotimatka kestää kauan: lumiaidat ovat keränneet Kauppilan pellolle miehenkorkuiset kinokset ja niissä on lysti kieriä ja möyriä, kytätä josko Pikku-Veke tulisi sinisellä Vanajallaan aura nokassa ja ryntäisimme lumisuihkuun.
Illalla isä on pötköllään sängyssä ja minä istun tyynyllä kahareisin isän pää välissä ja hankaan kammalla isän tukkaa ja irrotan päänahkasta lumihiutaleita. Isä lukee Kauppalehteä, eikä kysele miten koulussa menee, tutkii tiheää taulukkoa ja sanoo: "Jos noita Keskon osakkeita ostaisi niin kohta saatas autorahat ja ostettaisiin auto, sillä sitten voisi kulettaa kaupan asiakkaille ostoksia." "Samanlainenko Koota meile kun nimismiehelä ja koulunjohtajala on?" kyselen.
Neljännen luokan keväällä Maikki antaa ruskean kirjekuoren, joka on vietävä keskikoulun kansliaan rehtorille. Sitä ei saa avata. Siinä on opettajan lausunto keskikouluun pyrkijöistä - kolme meitä vain on kahdestakymmenestä.
Vuotavakattoiseen kansakouluun jäävät kaverit ja Maikki-ope.
Voimissaan kuuluu yhä olevan opettajista paras: yli kasikymppisenä Maikki maailmaa kiertää ja harrastaa milloin minkin meren yllä riippuliitoa vai oliko se lainelautailua...
Siihen loppuu elämä jolloin lähes aina oli pyhäpuoli päällipuolin.
Elämän ensimmäinen päästö oli päästetty: kansakoulusta pois.
"Sitten Mirja rupesi hankaamaan takapuoltaan tuolia vasten. Hän oli hermostuneen näköinen, nenänpielet kostuivat. Koko ajan hän katseli nimikilpeä. - Isä, hän sanoi. -Kangaskauppa. Lukeeko siinä Kangaskauppa? Isä kumartui ulos katsomaan. Kyllä siinä luki. KANGASKAUPPA. - Ihanko totta siinä lukee niin? - Lukee lukee. Sinä luit ihan oikein." Eeva Joenpelto, 1959: Ralli
(Päästöjä I nähtävillä osoitteessa:
("...koulun äkäisimmät opettajat paikalle rähisemään...")
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/2008/01/16/ylioppilaskirjoitusta-ja-tulta-pain/
Muu Hupakon sisältö - Martinat sun muut Ritni Piersit siellä edelleen suakkunoitaan setvivät - jätettäköön täst'edes omaan arvoonsa. Joku tolkku sentään!)
Purtuja tai muuten haavoilla
maanantaina verinoroillatiistaina paljon vertaastui opettajista leppoisa Erityis opettajainhuoneeseen, hollitupaan, ja joku meistä utelemaan: - Mitenkähän murjotun näköinen miehes mahtaa olla?
Erityisellä oli monenkirjava silmäkulma, jossa liimattu haava. Jokin hatinhurtta oli jurskauttanut hampaansa nahkaan.
- Ei se ennen. Aina oon silittäny samantalolaista.
keskiviikkona verentihkuaei talkkari ilmestynyt kahvivälkälle. Eikä näkynyt päiväsaikaan töillään. Pyörälle noustessani kylvi mies vakastaan hiekkaa kuin paraskin mv. Toisen silmän peitti lappu.
- Leikit merirosvoa?
- Ei kun Mosse Taijania.
Lääkärireissun oli teetättänyt: kirveenvarsi oli katkennut kaukalon takana ja terä silmäkulmaan kumahtanut. Sentti sisemmäksi niin silmästä tiedä.
torstaina verinirhamiailoiten ilmestyi S-ope ovenreiästä peukaloaan työntäen, peukalopotti piilotettuna sideharsoon.
- Peukalokyydilläkö tulit?
- Pesukoneen korista tökötti veitsenterä ja halusi kynnen alle. Antibiootit ja putsaustikut täsä näin.Ja kaiken lisäksi keskellä otsaa patti, kun ovenkamanat eivät olleet oikeissa paikoissa.
perjantaina verissäpäinsoitti ja haki Mats illalla yöpukuaikaan tietokoneapuun, koska liitetiedosto piti liittää, vaan kunpa kumma ei liittynyt.
- Otanko liimapuikelon matkaan?
Neuvoa vain tarvitsi. Laastarilla oli tupottanut sormenpäistä puolet; niillä näpelöi näppäimiä kätevästi kuin haitariaan.
- Talviverkkojen siimat reppii sormenpiät. Hiton arat ovat.
Lauantait ja sunnuntait ovat onneksi lepopäiviä, jolloin Ilomäen koulukin porttinsa sulkee. Silloin joutaa omia kolotuksia kuuntelemaan.Jurkkaa retuuttivat mäestä pikkukakkoset. Ja jo kaukaa huusivat: - Jurkalta valluu piästä hirveesti verta!
Veriläikkä jäi ulos rappujen pieleen lumipaakkuna. Sisällä tutkittiin tukka: sentin haava oli hiuspehkon sisässä. Ei lähetetty lääkäriin, lähetettiin takaisin liukurimäkeen heti kun naama saatiin verestä puhtaaksi. Isä taisi olla vähän tuohtunut pojalle ja opelle. Ei lähetetty: olisi vielä käynyt kuin toissa talvena Sampalle, joka lähetettiin lääkäriin lapionterän hipaistua varpaita.
- No mitäs lääkäri-Tapsa sanoi?
- Keuhkoputkentulehdus.
Sunnuntaina kävelimme talvi- ja kesärengastetun vaimon kanssa tuntitolkulla pitkin maita ja metsiä, laavuja ja pitkospuita. Niin eikö jo valvottanut maanantaita vasten. Jomotti jalkaterän pienintä jännettä niin ettei unta antanut. Eikä lääkekaapissa tietenkään piinarohtoja ollut. Tänä aamuna piti sitten sekin häpeä kestää että oikein herroiksi ajelin lada-autolla koulukympin.
Vai olisiko nyt ollut paikallaan se leikkiauton-vetäminen-narusta-perässä-koulumatkalla -temppu?!? Vaikka taitaa kimien mielestä saman asian ajaa ladalla liikkuminen: tohtorin paikka?
Isättä
13-vuotiaan pojan autenttinen päiväkirja vuodelta 1964, kaikki mitä Yrjö Karilaan Koululaisen muistikirjan LI 1964-1964 aukeamalle 48 - 49 poika on on kirjoittanut.Tammikuu
- K
- To
- P
- L
- S
- M Disneyland ja Kippari Kalle
- Ti
- K
- To Koulu alkoi
- P Lukujärjestys muuttu
- L
- S Kansalliset hiihdot P.kalliolla
- M
- Ti
- K
- To
- P Saksan kirjoitukset
- L
- S Isä kuoli
- M
- Ti
- K
- To
- P
- L Kuukausilupa
- S
- M Ainekirjoitukset
- Ti
- K Insprukin talvikisojen avajaiset
- To
- P
Loppuosa on valmiiksi präntättyä tekstiä.
"Tiet isäin käy, Työ isäin täytä." O. Manninen
Ruanda, Senegal, Sierra Leone, Somalia, Sudan, Tanganjika
"Tää kansa kieltään rakastaa ja lakejaan ja laulujaan. Ja Isäin muistojaan." Eino Leino
Kuntajohtajat kusitolppina
En oikein tohdi enää kaupungissa pistäytyä, vaikka asiaakin olisi, sillä melkein kerta kuin kerta törmään tuohon vihaiseen, viisaaseen, kaikkitietävään ja lähes kaikkeen tyytymättömään Lennartiin, joka on siis tuttu jo opettajakoulutusvuosilta mutta jonka ystävyyttä en pahemmin kaipaile. Liian kriittinen, liian analyyttinen: ikään kuin ihminen olisi pelkkää päätä. Ihan pelottaa, milloin se puraisee, haukkaa palasen minusta.Mutta ei kun taas, vaikka vältin lämmitetyn kävelykadun, Kirjatorin ja kirjaston. Olin astumassa Rantapankin alakerran divariin Haanpään elämäkertaa etsimään.
Mato-Allin patsastorson juurelle asetteli mies pyöräänsä, huulet höplöttivät jo kuin lämmitellen ja purppasu alkoi heti havainnosta:
- Poliitikot. Poliitikot. On nämä niin lipeviä, niin lipeviä jotta etoo ja hävettää.Astuimme kuin parhaatkin toverit sisään siivousliikkeen viereisestä ovesta Santerin antikvariaattiin.
- No mistäs nyt kenkä puristaa?
- Ajavat kuntajohtajat piippuun. Luepa Heimo Polven kirja!
- Hannu Polven muistan, moukarinheittäjän, Harloksen kanssa yli 65 metriä.
- Moukarilla, moukarilla tämäkin mätkii. Vasta ilmestynyt. Saattaa olla jo divarissa. Jos joku journalisti arvostelukappaleensa jo tänne kiikkuttanut.
- Ei maha olla jos vasta julkastu.
- Luuletko että tämän kaupungin lehdet moista kirjaa käsittelevät? Sehän näyttäisi tämänkin kaupungin päättäjäpolitrukkien päättömyyden ja pyrkyryyden!
- Onko Santerilla teosta?Kun Lennart jäi kaivelemaan kuvettaan kympin edestä, laskeuduin pyörreportaita kellariin Haanpäätä hakemaan.
- On. Mitäpä herrat vailla?
- Heimo Polvi: Kuntajohtaja - poliittisten koirien kusitolppana. Muistelmat. 467 sivua. Pilot-kustannus 2007. Kertoo Pieksämäen kaupunginjohtajan painostuksen alla eläneen surullisen uran, joka päättyi työkyvyttömyyseläkkeeseen ja himppua vaille itsemurhaan ja nöyr...
- On tässä kaksin kappalein. Toinen tuli Noljakasta ja toinen Raatekankaan suunnilta, naurahti Santeri ja silmää iskien jatkoi: - Eihän ne taida tämmösiä käsittellä. Niin ruma nimikin kirjalla.
- Ruma, mutta asiaa täys!
"Taidetta minä etsin enkä valokuvaa", hymähdin, ja kohta jo helpotuksesta huokaisin kun Lennartin askeleet tuntuivat kopisten vievän ulko-ovea kohti.
Enpä viitsinyt pitkittää Lennartin tapaamista, vaikka mielelläni olisin lisännyt kusitolppakohteiksi muutkin kunnalliset virkamiehet: toimistotyöntekijät, osastopäälliköt ja opettajat.
Ylioppilaskirjoitusta ja tulta päin!
Hupakko nro 1/2008 on vihdoin ilmestynyt ja julkipantu. Painos rajallinen. Kansalaisia kehotetaan kiireenvilkkaa sankoin joukoin siirtymään lehtihyllyille.
(vas Maiju Lassilan patsas)
- Jani-uimarin Marin masu
- Kansanedustaja Taiveahon ihottuma - lapsettomuus
- Huonekalumies Sukarin porekylpy vieraan Helga-neidin kanssa
Saatekirjeessän SKJ kirjoittaa: "... mistä aineksista opettaja taotaan, millaisia ovat takojat ... sillanpääläisittäin voisi sanoa, että haluan näyttää miehen tien opettajaksi ..."
Foorumi lie vähän väärä ja falski, vaan jospa joku mäyräkoiralaisista heräisi, maturoituisi ja siirtyisi kypsien vuosikertaviinien naukkailijaksi.
*****
PÄÄSTÖJÄ I abiturienttinaHUPAKOSTA toki löytyy myös nämä välttämättömät internationaalit, universumin tärkeimmät: Britney Spears, Paris Hilton, Anna Nicole, Sarkozy, Carla Bruni, Beckham, Julie Christie, Christina Aguilera, Nicole Richie, Stallone, Alonso, Ronaldo, Madonna etc.
"Kultaomenia hopeamaljassa ovat viisaan sanat ajallansa sanotut. Niitä ei syödä."
Abin mielessä, kielellä pyöri Rekolan tarjoama astrakaani.
Alkukevään sohjo täytti jalkakäytävät, elettiin vuotta -70. Yo-kirjoitukset käynnistymässä parin viikon päästä. Mirkka Rekolan runot ja aforismit lainattu Rantakirjastosta, ja pino Hormiaa epävarmuuteen. Samaan tautiin pullo Clearasilia ikkunalaudalla.
Viikonloppu kotona maalla, kämppäkaveri naapurissa kotonaan myös. Reksu nousee linja-autoon iltapäivällä sunnuntaina - lähtee lukemaan kirjoituksiin.
Minulla ainainen koti-ikävä päällä, ja pilkkijäät parhaimmillaan kevätauringossa. Luistava hölsy suksien alla. Puolikuuden aamuruposella vielä ennättää, jos ei illankamussa istahda Kauppilan Timon Simcaan.
Illansuussa pärisee eteisen seinäpuhelin niin että hirsiseinä tärisee.
- Elä tule tänään. Kämppä on palanut, soittaa Reksu hädissään.
Pudottautunut eväsnyytteineen linja-autosta ulos ja hieraissut kaksi kertaa silmiään: Ei jäljellä Rantakadun taloa, jossa asua ja ja jonka parioveen avainta sovittaa!
Tai no seinät jäljellä, katto romahtaneena, hirret mustilla hilseillä. Reksun New Musical Expressit hujan hajan lattialla. Läpimärkinä Rekolat, Hormiat turvonneina maanantai-iltapäivässä, jolloin olen jo tavaroitani puuraunioista onkimassa.
Eikä ymmärrä Rantakirjaston väki tulipaloa ja turmelusta: Armo Hormiat armahtaa, vain pienet vesivahingot. Mirkka Rekolasta joudun pulittamaan täyden maksun, hankkimaan uuden Muistikirjan, syksy 1969.
Se nielaisee yli kolmeneljännestä viikkobudjetista. Loppuviikko Linnunlahden tilapäiskämpässä nieleskellään pelkästään ruisleipää, jota voidellaan kotoa tuodulla perunamuussilla. Luetaan Segerstrålen biologiaa ja jankataan sataa ruotsin Frödingiä. Tentataan Kirkkohistoriaa Rimpiläis-Ollille, joka ainoana poikalyseon opettajista puhuu silloin tällöin maallisia, muustakin kuin kouluaineesta, vieläpä huumorilla; vaikea hahmottaa hänet sittemmin naispappeuden päävastustajapiispaksi.
Kirjastovirkailijoiden empatiakykyä tajuan epäillä vasta vuosien perästä.
Sulaton Päällikkö - kg(Rantakirjasto)
Joten Carpe diem! vaan ja - vademecum!
*****
"Kaikki on joko sekasortoon joutunut tai hurjassa epäjärjestyksessä sinne joutumassa. Tiedon asemasta, jossa meidän olisi pitänyt päästä enkelien tasolle, ovat useimmat siinä määrin tyhmistyneet, että he eivät tunne enempää kuin eläimetkään esineitä, joita heidän välttämättömästi tulisi tuntea." Comenius Johan Amos (1592-1670): Didactica magna Suuri Opetusoppi
Liikenneministerin löllykkä
Puhalteli kintaankokoisia lumirättejä pitkin lämmitettyä kävelykatukujosta. Tuntui vähemmän lämmittävältä. Tuuli navakasti kaakosta, Helsingistä päin puhalsi. Tulikin lähdettyä kaupunkireissulle hienompien ihmisten ilmoille. Kirjaston kirjat piti palauttaa ja katsastaa uuden korttelinkokoisen kauppakeskuksen Kirjatori-nurkkauksen tämänpäiväiset tarjoukset.Ja eikös taas tämä Lennart vaaneksinut itsestäänavautuvan oven pielessä valmiina tykittämään:
- Liikenneministeri Vehviläinen on huolissaan, aloitti Lennart huolissaan.Pujahdin Kirjatorin puolelle Lennartin viritellessä uutta aihetta.
- Mistäpä se nyt?
- Thaimaan-matkaajien paskareissuista, en paremmin sano. Hätä kädessä niillä.
- No eippään vähemmästä.
- Tämä löllykkä oli äsken keskusteluyhteydessä Finnairiin, Hienoseen. Nämä lentomatkailijat eivät kuulemma saisi myöhästellä auringosta. Valtio on huolissaan heidän rusketusraidastaan: jos alapää vain ruskettuu, niin se ei valtiovallalle sovi!
- Onhan se väärin jos väärä pää ruskettuu.
- No helevettiläinen! Minun mielestä saisivat vääntää hienon kakkansa vaikka avoviemäriin. Hittoako lähtevät tietentahtoen ja vapaaehtoisesti liihottelemaan, taivaita tavoittelemaana. Saastuttavat taivaat ja maat. Ja yö siellä vetelä täällä. Yksi lysti kun lomilla ollaan.
- Töihin lie niillä kiirus.
- No jumankauta jos on vara lennellä sinne sun tänne, niin on oltava lupa käyskennellä muutama yö ripulissa eli rokulissa teillä tietymättömillä! Lentoliikenne pitäisi tehdä yhtä paheksuttavaksi kuin tupakointi. Häpeälliseksi. Saastevero taivaisiin ja lentokoneen kylkeen: vaarantaa terveytesi! Kieltää pitäisi koko touhu. Ja sitten vielä naristaan - on otsaa on!
- Jospa uutta matkaa varten on ehittävä tienuuseen?
- Heti kun suurisuisimmat, siisteimmät ja äveriäimmät eläjät nostavat mötäkän niin johan lavastetaan a-studiot televisiossa keskustelufoorumiksi ja lehdistö uutisoi ihmettä kummaa. Vaan eipä leipäjonottajien puolesta ministerit liikahdakaan. Köyhillä ole edes mitä paskantaa.
- Onhan se niinnii.
- Rautateitä lakkautetaan, reittejä supistellaan. Tiestö rapautuu, ihmiset kahlaavat kainaloita myöten loskassa töihin, ajaa räpistelevät töilleen jos pääsevät. Mitä kuuluu? Ei hiiskaustakaan. Ministerit toistelevat vain: "Kannattavuuskysymys, kannattavuuskysymys." Vaan annapa olla kun näiden hupailijalentelijöiden intresseistä on kysymys, niin johan Anut heräävät! Helvetin helvetti kun ottaa pattiin.
- Lennu, sori, miun pittää joutuu, olipa hauska rupatella.
- Hauskapa hauska. Entä nämä kemijärvet ja voikk...
Oli Lennart jossain vaiheessa saanut saarnansa päätökseen, koskapa ei ollut enää ovipielessä, kun Venkula kainalossa poistuin tavarataivaasta tuulen pieksettäväksi.
(ps Pörssissä Finnairin osake aloitti heti nousun kun Vehviläinen vieraili Hienosilla ;))
Suuri Johtaja, Sulaton Päällikkö Hupakko-lehden kolumnistiksi
Hän löytyi.
Hetken hukassa oltuaan sapattiopettaja on tavoitettu. Tästä leppoisasta opettajastamme on kehkeytymässä kiireinen, menevä Tärkeilevä Koulunjohtaja. Matalaprofiilisen syyskauden jälkeen hän on ottanut käyttöön parit tittelit, joilla jommallakummalla kuittailee koulun tärkeitä papereita: Suuri Johtaja/Suuri Koulunjohtaja tai Sulaton Päällikkö.
Hän laskeskeli joululomilla vaikutusvaltaansa: 6 opettajaa, 5 kouluavustajaa sekä keittäjä, siivooja, talonmies, kutakin 1 kappale, satakunta oppilasta, joilla parisataa äitiä ja isää, mummot, ukit, tädit, sedät, enot - ja Makkosen koira päälle. Niin ja sitten vielä koulukyytien kuljettajat... Suureni, suurenivat numerot. Puolentuhatta henkeä kontolla. Luvut alkoivat huimata. Vastuu painoi.
Pyörtymys iski Suureen Johtajaan kesken laskujen.
Toinnuttuaan helpotti: kaikesta tuosta vastuusta palkkana korvattava luku oli onneksi niin pieni että sen kyllä käsitti oitis.
Suuri Johtaja juoksi lomilta töihin ja heti alkoi homma rulettaa. Pyöreä leima loma-anomuksen paperiin, jossa oppilaalle anottiin pitkän joululoman jälkeen viikkoa hiihtoloman molemmin puolin. Leiman lätkäisi kylmästi paperiin ja toivotuksen: Tervemenoa tsunameihin!
Toisena päivänä SKJ raahasi kassillisen kultakatriinoita välituntien ratoksi.
Ja kolmantena päivänä astui taiv ... ei vaan rykäisi kolmesti ja aloitti tulevan lukuvuoden opettajatarvetilanteenkartoituksen sekä opetuslukujärjestyssuunnitelmanteon ja kaiken kukkuraksi opetteli vielä Raindance-tiliöinnin.
Tärkeä, tärkeä mies hän tunsi olevansa siinä tietokoneen loisteessa, tosin ilman ravattia ja rusettia, vailla kelloa, allakkaa, kännykkää.
Siihen kiireeseen rilahti lankapuhelin, johon hän vastasi vaatimattomasti, miltei kuiskaten: "Ilomäen koululla."
- No sen tapanen, sen tapanen.Johtajaa kysyttiin langanpäässä. Valtakunnallisesta Hupakko-lehdestä soitettiin, pyydettiin jokunen kasvatusalan asiantuntijakolumni lehteen:
- Reilu korvaus. Tottakai!Kummasti SKJ:n ryhti korjaantui puhelun aikana, kielestä kaikkosi viimeinenkin murteenhäivä.
Näin Suuri Johtaja tuli pestatuksi kolumistiksi Hupakkoon.
Innolla polkaisi kaupan kautta kotiin, osti hernerokkapurkin ja naureskeli jo kolumninsa nimelle: Päästöjä. Päästöjä niin että Eija Vilpaskin kalpenisi, toiseksi jäisi.
Tämän uuden Rousseaun hedelmistä saamme nautiskella, kunhan ensimmäinen Hupakko aikanaan ilmestyy.
Eippään malttanu pahulainen pysyä pois näistä noitaympyröistä.
"Minua helpotti: paskaa puhuttiin, siis oltiin tavallisia ihmisiä, tai ainakin sellaisina esiinnyttiin, mikä on sama. Aina olen pelännyt, että minulla on niin toisenlaiset tunteet kuin muilla, ettei minun kanssani voi olla." Matti Pulkkinen, 1985: Romaanihenkilön kuolema.