Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Tolstoin pako - pääsiäisviikon sana I

kellokeskiviikkona

Luotetun ystävän näkemys 

aikaisempi täältä

V. Tshertkov: Tolstoin pako - sen todelliset syyt. Suom. Arvid Järnefelt. WSOY 1922

Melkoista kyytiä saa Sofia Andrejevna Tolstaja Vladimir Tshertkovilta, jolle Sofia aikoinaan antoi porttikiellon Jasnaja Poljanaan ja aviopuolison lähipiiriin.

Sofian syntilista on pitkänpitkä:

§  poikkesi usein työhuoneeseen keskeyttäen kirjoittamisen

§  ei laskenut kävelylle ystävien kanssa

§  vahti, kuunteli, urkki

§  anasteli miehensä taskuista muistilappuja

§  teeskenteli hermokohtauksia

§  uhkaili itsemurhalla, esim. juomalla myrkkyä

§  juoksenteli puolipukeissa sateessa yönpimeydessä

§  etsitti itseään puistoista

§  esti unensaantia

§  lausui julki kaikkien kuullen epäilynsä niin että LT pyörtyili ja sai sydänkohtauksia

§  ei peitellyt epäluottamustaan eikä inhoaan miestänsä kohtaan: ”hänen miehensä sielu oli jo kauan sitten häneen nähden kuollut, ja ruumiista taas hän ei välittänyt”

§  vaatimuksena testamentti, jossa hänelle tulisi yksinoikeus Tolstoin kirjoituksiin

Muut vielä oli kärsittävissä, mutta tuo testamenttivaatimus oli Tolstoille liikaa, miehelle jonka perimmäinen idea oli henkilökohtainen köyhyys ja omistamattomuus: kaiken piti olla yhteistä ja hänen kirjoituksensa koko kansakunnan ja maailman vapaassa käytössä.

Niinpä hän lopultakin 82 vuoden iässä jätti kotolaiset ja poistui 1400 hehtaarin tilaltaan 28. lokakuuta  (nyk. ajanlasku 10. marraskuuta) pimeään aamuyöhön: ensin hevoskyydillä sisarensa luo luostariin; nousi sittemmin junaan; vilustui ja kuoli Astapovon asemalla asemapäällikön kodissa 7. (nyk. 20.) marraskuuta 1910 - kymmenen päivää lähdön jälkeen.

No, katsotaas mitä Sofia Andrejevna on mieltä. 
Hänen - tuon naisen jonka sallimus oli tehnyt Tolstoin raskaimpien koettelemusten aseeksi - näkemyksensä on luettavissa teoksessa Päiväkirjat 1862 - 1919, WSOY 1992, kunhan saan kirjan kannet oikaistuiksi ja kirjan käteen arkun puristuksesta:

I - II - III - IV - V


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti