Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 14. marraskuuta 2020

Kiipeiskö aidalle vai lukisko kirjan?

 pulmista ei päästä

Entä jos tekisi vähän kumpaakin!

Niin villi niin vapaa tämäkin opus:



Öhö-m! Tunsin minä tuon tekijän kaverinkin, joka armeija-aikoina kehahti tuntevansa yhen Jukan, runnoilija-alun Varkaudesta. No minä siihen jotta tunnen minäkin Pakarisen Esan sieltä ja tiältä meiltä. Öhöm!

Jos siitä lukisi parit runot, valitsisi vanhoista saduista parit, jotka Jukka Itkonen on runoillut uusiin puitteisiin, uusinlaisiksi. Jörö-Jukkakin saa uuden luukin kun pukki parturoi tukkapehkon sileäksi, ja jos katsoisi mitä Hannulle ja Kertulle nykyisin kuuluu; syventyisi vaikka heihin, ja päälle päätteeksi ihailisi Punahilkan mummoa, joka mopolla pyssy selässä pyyhkäisee tainnuttamaan tyttöä vaanivaa susipahasta.
Virpi Pennan piirroskuva

Sitten voisikin pistää ranttaliksi ja kaataa parit ylivirahtaneet puuksi kasvaneet kuuset kuusiaidasta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti