Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Vielä henki pihisee

Vietettiin viikko kuolemasta syntymään. Liki.

- Pieni arkku Laurilla, hämmästeli pikkumies saatellessamme lankomiehen uurnaa haikein mielin hautaan.

I - II - III - IV

Kohtapa jo temmellettiin iloriemuin ja itkuparuin kolme kokonaista päivää pitkin pihamaita ja pientareita pikkupikku 1v+3v lastosten kera.

Siinä olikin ukkimummo helisemässä, kun piti pyörittää hulahulavannetta, kauhoa palloa räpylään, pelata pingistä, potkia palloa, niittää viikatteella heinää, soittaa haitarilla masurkkaa, kiikuttaa, hyppyyttää, pomputtaa, lukea satuja, viheltää herneenpalolla - ja lehmän ruokinnat ja perunannostot päälle!
Kyllä maalliset murheet unohtuivat.

Täytäpä siinä sitten vielä blogipottu!

KIRJA-ARVOSTELUT

2 kommenttia:

  1. No, niinpä näkyy lehmälle niitetyn heinät. Koitas nyt levätä kaikista touhuista. Meillä edessä samanmoista, vähän huolekkaasti mietin, miten oma kunto kestää.

    Lasten suusta kuulee totuuden, pieni arkkuhan se uurna on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      Viikatteella, joka tuntuu olevan tuntematon käsite pärinäsukupolvelle - siinä missä kassarakin.

      Koita kestää tuleva! On ne sen verran veikeitä paimennettavia. :)

      Poista