Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kuppi tyhjänä

'jätetäänhän kertominen tuota tuonnemmaksi.
Vaikka se kun Dostojevskin patsaan juurella Köyhää väkeä luettiin, välillä laskettiinkin.'


Tähän jäätiin: laskettiinkin.
Tässä yksi, nukahtanut - sen verran kovaa hommaa kerjääminen on, ja kun nukahtaa niin jopa kuppi tyhjenee...

Ei noita toinperrään montakaan ollut, kerjäämässä.

Ja kun köyhä väki oli nähty ja nujerrettu, oli aika koikkelehtia vastakkaiselle puolelle ja nähdä överäveriäisyyttä, siirtyä Nevskiltä vasemmalle ja kävellä Moikan reunoja huitkotva ohi Iisakin kirkon, kunnes lävähti esiin etsimämme:

se jossa Rasputin, tuo kesarinnan neuvonantaja munkki, kidutettiin hengiltä.
Tsaarin siskon tyttären kanssa naimisissa ollut upporikas turmeltunut Feliks Jusupov, joka itsekin oli öiseen aikaan liikkuva naisenpukuun pukeutuva juoppotransu, päätti että nyt loppui Rasputinin valta ja valtakunnan ohjailu: myrkkyä kitaan ja dasvidanja! Vaan eipä lähtenyt juomingeissa henki, karkuun lähti R, kunnes pyssynpaukkeet tainnuttivat tuon Hullun munkin. Mitä vielä sittenkään: henkikulta yhä huokui.
Uppeluksiin Moikan jäihin piti partamunkki painaa. Siihen tuo hukkui - viimein lähti henki.


Niskat kenossa, silmät pyöreinä, tai suitsirenkaina kuten Romuluu pakinoisi, vaeltelimme tämän upporikkaan - puolensataa maatilaa, tehtaita sekä lukuisia kartanoita - suvun saleissa.On ja onpa eräillä ollut millä mällätä säälin hiventä rahvasta kohtaan tuntematta. Lipettiinpä Ranskan- maille lopulta oli näidenkin oligarkkien eli Feliksin ja Irinan häivyttävä, kun Lenin tuli ja pisti tuppeen rapinat, tarttui umpimielin vallankahvaan sosialiseerausta suorittamaan.

Mutta niin vain päättyi sekin kausi, Neuvostoliiton aika 1991 ja alkoi uusi uljas nykyinen, pääsivät taas uudet oligarkit erisukuiset toimeen tarttumaan.
Olisi varmaan niissäkin saleissa ja niidenkin tekosissa hengelle haukkomista.
Näiden sukujen saleihin ei vielä tehdä tutustumiskäyntejä, ei kiertoajeluja järjestetä.
Heidän kuppinsa eivät vielä tyhjiä ole.
 
🏂 hiihdot 13 km / 983 km//€ = 144 h



8 kommenttia:

  1. Vaan mahottoman hyvä kirja, suosittelen. Lasse Lehtinen: Minä ja Kekkonen, OTAVA, 2018, ISBN: 9789511330721.

    T. Juha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jvon

      huomasitkos muuten: tänään hiihtoa 13 km - enää 17 tonniin!
      Mites taksimatkojen pituus siellä? :)

      ps ja überillä vai millä?

      Poista
  2. Monttu auki näitä kuvia kahtelee Pietarin käymätön. Jännitettä on.

    Kristallikruunusta tuli mieleen Tohmajärven uusi kunnantalo puoli vuosisataa sitten. Siellä oli samantapainen. Rohkenin kirjoittaa ja ihmetellä sitä prameutta. Porttikielto lävähti toimittajalle. Lienee voimassa vielä tänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      liekö se kruunukin vielä siellä?
      Käypäs vilikasemassa, jos tohit. Otat kuvan ja saat Bittiparatiisiin aimo jutun pääsetpä sisään tahi pötkit pakoon.

      Poista
    2. Jos kävis samalla kokkeilemassa Tetrituvassa, vieläkö on siellähi voimassa. Alkoholitarkastajan mielestä olivat tarjoilleet eräänä iltana liikaa jollekin toimittajaporukalle, siitä sitten rankasivat minnuuhi.

      Poista
    3. siule kävi kun miun kaverille oppiskoulun toisella: myö muut mekastettiin musiikkitunnilla, niin eikös kanttori rankassu koko riviä, vaikka toinen täysin kuuliaisna käit ristissä istui.

      Taijja muuten enää olla koko Tetriä muualla kuin luonnossa

      Poista
    4. Pittää varovasti kysellä, vieläkös se on Rustokorva teillä...

      Poista
    5. ei tule hänen kanssa mittää , jos sielläi portsarin käs ois pystyssä.
      Noonneks ei oo portsareita enää nykysin kapakoissa eikä tiällä kapakoita ainun ainutta, minkä nyt kesäsin Paksuniemen pojat jakelee janosille koko repertuaarin leveydellä.

      Poista