Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 4. helmikuuta 2019

Kuka nyt ET-lehteä lukisi

  • Kirjakammio on kirjasto/lainastolle Agricolan keksimä ensimmäinen nimi. (Kalulainaamo olisiko nykyisin sopivin nimi tuolle laitokselle, joka lainaa vasaroita, sahoja, lumikenkiä...)
  • Sairauskulukorvausvakuutusta ei yli 85-vuotias voi saada.
  • Nokian johtajista yksi, yrittäjäksi ryhtynyt Minna-Liisa Vesanen, pesee nykyisin kollegoidensa pyykkiä.
  • Omalääkäri. (Aha, selkokielinen TV-tohtori Risto Laitila vastailee nyt täällä.)
  • 'Tunteet yhä tallella' - iäkkäilläkin (ja puilla, niinhän Velssikin, 89, sanoi, kun kurvasi autonnokan pihaan, kampesi ikkunaa auki ja loihe: - Ne on nuila puilakkii tunteet. No silloin oli kesä, nyt lienevät tunteet aika jäässä...)
Hei mutta tähän stop ja tunteet esille!

ET-lehti 2/19 alusta auki, sillä siellä päässä on paljon luettavaa, heti tosisekaisen kansikuvan jälkeen:
Hannu Mäkelä aloittaa ET:n uutena kolumnistina: Mäkelän ajatuksia suomen kielestä ja mielestä - Miksi suomen kielen annetaan rapistua?
Tuon edellä kuitenkin pitkä haastattelu otsikolla

Loppuelämäni yritän olla optimisti

"Kirjailija Hannu Mäkelä oli 60 ensimmäistä vuottaan pessimisti. Ikääntyminen ja valoisa suhde viimeiseen vaimoon herättivät hänessä optimistin. Sellaisena hän aikoo pysyä, vaikka vaimo kuoli."

Hienon herkän kirjan tekikin Hannu, viime vuoden vaikuttavimman, Sveta-suhteestaan: Valo.

Vaan mitäs nyt on tapahtumassa!
Näyttäis taas Hannu olevan hullaantumassa, jos en perin väärin tuoreita runoja tulkitse hänen Mutinaa-blogistaan.

'Tänään on sunnuntai, lepopäivä ja pyhäpäivä, ainakin joillekin. Minullekin se on sellainen. Olen sattuneesta syystä ollut runollisella päällä, mutta syynä siihen on ollut muukin kuin pelkkä lumen tulo.'

- Kryptista, huokaisisi Rydman.
Lisää löylyvettä, roiskien, kiukaaseen:

"Kun kohtasin sinut ja salama välähti
ei silloin kysytty mieltä tai kieltä.
Sen paras sana ei enää ole edes minä
vaan saman tien vielä tutummaksi
ja aina vain läheisemmäksi tuleva,
yhä omempi ja rakkaampi sinä."

"Sinä se olet, ojennan käteni
ja niin kohtaan sinut taas
kuten silloin kun heti tunnistin sinut
vaikka emme olleet koskaan tavanneet."

"Niin vain äkkiä kävi sinulle ja minulle,
että saavuimme samaan aikaan ja paikkaan,
mikä koskaan enää ei voisi toistua."

Ei tuo vanhaakaan voi olla, koska näissä ovat vasta leimatut: 1.2 / 2.2.2019
Vaikka voihan olla: ne muistot, ne muistot. Ei, eivät ne noin tuoreena pulppuaisi. Vartoillaanhan, mitä tuleman pitää.

'tässä uudessa elämässä
kaikki tapahtuu kuten määrä on.
Tähän mekään emme enää jää,
vaan kuljemme eteenpäin
juuri niin kuin myös kevät
on tuossa kuusten takana
vaikkei sitä vielä kuulu eikä näy.'

Pidetään peukkua!

Vaan tuo ET-lehden kansi: Mikä tura! Kamala - kamalasti kamaa
 =

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös
PS kesken kaiken: Matti Nykänen on kuollut.
(nyt muutkin kuin Ile Vainio pääsevät suremaan - no tulihan se sieltä!)

8 kommenttia:

  1. Seiskaa tuntuvat tänään monet lukeneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      ja Ilekin, hänhän on sellainen valtakunnan julkkisvainajien surija! Näet kun painat pientä se sanaa!

      Poista
  2. Mäkelän kolumni on hyvä. "Omassa kielessä on elämän mieli." Kyllä vaan, siinä on oma mieli ja tunne.

    Kansi on kauhea - tuollaisia ne on lähes kaikki nykyään.

    Voi Matti, pieni Masa-hiiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      jännä että sinäkin tunnet noin vaikka hallinnassasi toinenkin miltei oma kieli.

      Lähetin lehelle palautetta - eip oo kuulunt vastausta: vissiin ovat tyytyväisiä tekoseensa. :)

      Poista
  3. Kävin minäkin ihan sattumalta Mäkelän blogissa tässä viikolla. Analyysini on sama kuin sinulla: Jostain on uutta valoa ilmaantunut nyt sanataiteilijan elämään. OLin huomaavinani jossain kuvassa kaksi kahvikuppia, vai muistanko väärin......

    Kateellisena katselin sinun launataipäivän ohjelmaasi. Omituisen houkuttavaa on tuo hiihtäminen toisen tekemänä. Omat välineet ovat vuosituhannen alusta ja ylisillä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tilley

      Kova poika!
      Lue tuo kirja niin johan lähtee: https://www.city.fi/blogit/hikkaj/nortti+hiihtaja/134812

      Lohdu- ja kannustukseksesi (nyt kun aikaa on):
      Itekin hiihtelen kirpputorikamoilla, 5 €:n suksilla, sauvatkin eri paria.
      Ei näillä vermeillä olis mitään asiaa Leville tai jonnekin näyttäytymispaikkoihin, pintaliitoihin; monotansseissa sais varmat pakit.
      Mottona: Alkukantaisuus on voimaa! Urghhh!

      Poista
    2. MInä olen siirtynyt nykyään valokuvauksessa takaisin filmikuvaukseen. On sopivan hidasta hommaa minulle. Kirppuroreilta saa välineitä pilkkahintaan. Juuri ostin Savonmaan pääkaupungista alumiinisalkullisen lasitavaraa 40 eurolla. Varovaisesti arvioiden 500 kamat. Filmikameralla kun kuvaa ja selittää kohteelle, että parin kuukauden perästä voi olla rulla täys ja sitten sopii kysellä kuvaa nähtäväksi, menevät kohteet epätoivoon ja katselevat säälivästi.

      Down siftaus on kivaa. Ja lumen tulo. Ilmainen kuntosali pihalla joka aamu

      Tuus

      Poista
    3. tilleyssä

      alkaa valo kajastella! :)

      Pysyttele pääasiassa mustavalkovalokuvissa - niissä on jotain taianomaista ja ne antavat tilaa katsojan väreille.

      Alatpa vähitellen päästä oiva oblomovilaiseen rytmiin.
      Välttele myös tuota kirjallisuutta josta tän päivän potussa paasaan, eli hillihet himosi.

      Poista