Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 16. kesäkuuta 2018

- Elä puttoo!

Enpä enää ois uskonu että viitsisi tässä iässä enää katolle kavuta ja siellä koko päivän polvillaan, mahallaan, selällään ja ties millä kyljellä kuhnia, korkeuksissa monen vinkkelin päällä peltiä paukutella.
Vaan eipä auta, pakko on. Sateet tulevat  ja katto vuotaa.

Peltiliike ei jouda muutaman pisaran takia paikalle tulemaan, kuulemma kaheksan isompaa urkkoa on vielä jonossa. Eka kerran soittelin vähän ennen vappua: josko Jurkan jälkeen; luppaili mitä höylimmin, jotta piankos täältä tullaan. Ei oo näkynt ei kuulunt puolenkymmenen puhelinsoitonkaan perästä - ja eikös tässä pian juhannusviikkoa aleta.
Jotta minkäs teet: mää ite!
Ei kun tika-alumiinipuita hilaten seinätikkaita myöten korkeuksiin.


Tuuliviirikö katonharjalla varjona?
 (sipase kuvaa - suurenee)

En minä sillä jottako pelottas: ei hiventäkään. Päinvastoin: apinageenit kumpuavat syvyyksistä, jylläävät heti kun vähäkin korkeammalla keikutaan.
- Elä puttoo!👄
Mitäs työkaluja matkassa: kynsiviila, virkkuukoukku ja atulat! Ja raaputetaan, raaputetaan; niitä joka koloon tungetaan.
Ja pois!

Toiseen ylösnousuun jo järeämmät aseet: vasara ja puukapula. Aikansa rämistellään.
Ja alas!
- Elä puttoo!👄
On ahkeruuskahvin ja päiväpostin aika. Hesarin ristikkoon, siihen Lehdon Auliksen, jokunen varma sana kuivamustekynällä - ja ne teet (T).
Eihän vain ala vanhan jalkalihaksia jo vähän ikään kuin jäytää ja kouristella?
Ei auta. Mitäs aloititkaan!

Katolle siitä kapuamaan! Nyt yhä ylemmä semmoinen rautarissapumppu kainalossa, tuubi pumppuun ja pursottamaan; mitä lie liimamönjää, tilkihtemispuuroa kaikkiin epäilyttäviin koloihin ja huokosiin.
- Elä puttoo!👄
Enää maalia paikkausten päälle; se ikiaikainen kattomaalipurkki kellarista porraspieleen syömätauon ajaksi lämpimään.
Suuri virhe!

Kun syöty on, on silmissä pitelemistä:
Heh! Sano heh. Hitot!
- Tuommonen töhry!

Olisiko tapahtunut lämpölaajeneminen tahi muu korroosioeroosio, mutta alkoi syömämiehen silmä sairastaa, kun ulos tuli ja porraspäätä tuijotti. Että pitikin tuo pönttö astumakivelle laittaa - eikö ois ollu maata hiekkaa pihamaa täynnä!

Siihen oli levinnyt mönjäytynyt maali ruosteinen ysilitran pöntön pohja pettänyt, betonilaatan päälle - taivaansinisenä siinä möllötti etanamaisen hitaasti yhä laajeten.

Jokunen litra oli vielä valumatta kiltisti astiassa, riittävästi. Purkin vaihto ja - ylös!
Suti käteen ja hiha heilumaan.

Persmäki?

- Kohan et puttois! 👄

Vieläpäs jaksoi alhaalla kannustaja kannustaa. 💋 Seihtemättä tuntia yhestä huolta kantaa! 👍

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

2 kommenttia:

  1. Arvoisa ympäristöaktivisti hikkaj

    Se on nyt ympäristökeskukselle ilimoitettava, jotta myrkkyvä lykkäs pohjavesialueelle !
    Vanhat maalit kun on semmosta ongelmajätettä, jotta täyskielto on maahan kaataa.

    Tulevat sitten elyläiset kaivinkoneen kanssa maanvaihtoa suorittamaan. Saasteet ongelmajätelaitokselle, ja uutta maata tilalle.

    Jos ei tämä sovi, voipi maata vaihtaa myös halvemmalla.
    Jotta passi kouraan ja viisumi, ja eikun Ryssänmaalle karkuun. Ympäristöpakolaiseksi.

    Tuskin sieltä luovuttavat mokoman saastutuksen takia. Kun ne ite on paljon suurempia sottapyttyjä.
    Muurmanskin atomitöhnät ja Kannaksen kakankakat ja kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      meillä on Urho, se kyllä kaivurillaan tämmösetkin sotkut hoitaa ja hautaa; kuopat kaivaa sotkijoillekin sitten aikanaan kun aika kellä on.

      Näky viimeks käyneen harjottelemassa jokunen vuosi sitten:
      http://hikkaj.blogspot.com/2013/09/tanaan-voi-saada-myyrakuumeen.html

      Poista