Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 8. helmikuuta 2018

Mittaa nyt lukemisen kestoa!

Kai siinä nyt jokin suhteellisuuden taju pitää olla: Ettei nyt lue romaania yhtä kauan kuin mitä sen kirjoittaminen on kestänyt!
Eilen sottailin että Sultsin kirjoihin käytin keskimäärin kolmeneljä tuntia, mutta ne ovatkin nuorten kirjoja, lukuun ottamatta kahta, jotka ovat lehtimiehen raportteja ennemminkin, ynnä yksi runokirja.

Vaan entä sitten kun tulee tolkun romaani, kunnon kirjallinen teos? Joku Mukka tai tai no vaikka Waltari, Tolstoi, Dosto .... Volter Kilvestä puhumattakaan! Onhan näitä tarjoamassa kielellistä nautintoa, rakenteiden harmoniaa, sisällön syvyyttä, osuvuutta monenlaista.
Sitten se onkin toinen juttu! Mites Lehtosen Juutas Käkriäinen tuumailikaan: "Toinen luokka."

Eipä voi ajassa mitata niin kuin liikuntasuoritusta. Eikähän lukeminen mikään suoritus ole, vaan itsestään selvä tapahtuma kuten hengitys, ylösnousemus aamulla, yöpuulle käyminen illalla. Aamukahvi, päivällinen, iltapa.

Mene siinä mittaamaan kesto!

Lähinnä sain - taas kerran - pontta moiseen mietintään lukiessani Katri Siskon kamppailua ja tuskaa uuden käsikirjoituksen kimpussa Valmis on ruma sana -blogissaan. Myötätuntoa tunsin ja tuttuutta asiaan Päätalojen kautta: missä liemessä Kallekin itseään uitti!

Kai se se  pistää tarkk'lukemaan kun tietää minkä tuskan kautta moni taideteos on huuhtoutunut käsiin. Olisi kevytmielisen häpeällistä olankohautuksella ohittaa toisen työ ja tuska.
Kuulkaas kuitenkin kummia:
Sama se on noiden olympiaurheilijoidenkin virtuoosimaiset esitykset. Työn ja tuskan takana - ja intohimon.
Siis jonkinasteisen pakon. Taidetta urheilukin - lopulta ajassa mittaamatonta siinä missä kirjallisuus, musiikki, maalaus, muotoilu ja mitä näitä taiteita nyt on. Sielua satuttavia. Koskettavia, iättömiä, ajattomia ...
Pah!
Pudottava heti arkeen: CURLING -
Pyeongchangin olympialaisten e n s i m m ä i n e n suomalainen lajisuoritus viimeyöltä.
"Itseluottamus ei rapissut missään vaiheessa."
- Oona Kauste, 30  & Tomi Rantamäki, 49 v.
Alkamassa loistavien selitysten vuo!

hiihdot 10 /390 km = 60 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

6 kommenttia:

  1. Pohjoiskarjalainen kirjailija Jouko Puhakka arvioi 1960-luvun alussa erääseen kilpailuun lähettämäni runot: "Runo ei synny siten, että asettaa sanoja peräkkäin, vaan se syntyy monen tuskan kautta."

    Tuon palautteen luettuani kärräsin runoni Kitteen kaatopaikalle arkeologien ihmeteltäviksi.

    Nyt oon sitä mieltä, että Puhakka teki mulle suuren palveluksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      'Puhakka teki mulle suuren palveluksen.'

      Entä muille?

      Puhakkahan pakinoi aikonaan Luakkosessa.

      Mie tein teille vanahemmille lukijoille palaveluksen ja suurensin kirjainten kokuva, ainakii tilapäisesti.
      Lienet huomannu.

      Poista
  2. Vaikka miten suurentas kirjaimia, niin tuskallista luettavaa on suomalaisten menestys ... ei suostu kirjottamaan tämä aparaatti, siellä olumpialaisissa.

    VastaaPoista
  3. Hyvä nänniä tuijottava väki

    Se on tuo kurlaus näinä #metoo-aikoina kovasti ristiriitainen urheilulaji !

    Nännijä tavotellaan, vuan ei sua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      tyhjän kopeloinniks män toinenkin peli:
      https://yle.fi/urheilu/3-10065744
      Itku piäs.

      Poista