Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ei edes Sultsia hyppien

kauanko lukea yhtä kirjaa

Mitenkä kauan aikaansa uhraa yhteen romaaniin? Keskimäärin.
Ja onko aika lisääntynyt vai vähentynyt iän ja kangistumisen myötä niin kuin liikunnassa?

Ennen hiihtää hujautti tunnissa kympin kevyesti puuskuttamatta, nyt näkyy kertyvän raahustellessa samassa ajassa seihtemän kilsan kieppeille.
Lukemisessa jäykistyminen ei ihan noin jyrkkää liene. Ja ainahan voi oikaista!

Tai voisi, vaan kun ei voi: sen verran kunnioittaa sentään toisen työtä, sen kirjailijan ja hiihtämisessä omaansa.

Se on joka sana - ja joka metri. Tai ei mitään! Ei muuta vaihtoehtoa kummassakaan, kun romaanista ja hiihtämisestä on kyse. Jos muusta luettavasta tai muusta liikunnasta niin ei enää niin väliä.
Lue nyt iltalehdistä jokainen sana, laske nyt kävelemisestä jokainen metri! Älytöntähän se - selevähän se.

Viimeksi yritin oikoa eli hypellen lukea tätä Karl von Schoultzin kirjaa: Seikkailu Siinailla, Punainen sulka -sarjassa julkaistua, WSOY 1960.

En edes siinä, vaikka nuorten kirja, kyennyt harppomaan, en hampsimaan, vaan luin sanasta sanaan, kuinka historiallisia toorarullia käytiin suomalaisina YK-sotilaina ja rauhanturvaajina juutalaisen Davidin mukana pöllimässä arabialueelta ja kuljetettiin ne sitten Šarm el Šeikistä  turvaan Eilatiin pitkin Akaban lahtea.
"Neljä varjoa irtautui lähdealtaan hämäristä. Hitaasti, aivan hitaasti ne hivuttautuivat oikealle, missä niiden eteen aukeni pyhiinvaeltajien autiokylä. Siinan yö oli mykistynyt äänettömäksi ja tuntui vain odottavan, että joku liikkujista astuisi virheaskelen."
Oli Siinaissa otetta paikoin ja jännitettävää.
Ja se hyvä, ettei ruumiin ruumista, niin kuin ei Suezi-seikkailussakaan: kas, nämä näitä -50-luvun lasten ja nuorten romaanien kilttejä kulta-aikoja!

SS
(ei Schutzstaffel vaan)  Summa summarum
Kaikki Sultsit luettu, Anita, mustalaistyttö löytyy Kirjavinkeistä.
Laskisiko köntässä jotta kolmeneljä tuntia per kirja. Eli kaikki seitsemän kirjaa yhtä soittoa luettuna vei vrk:n.
Vuorokauden uhrasin Sultsille vielä kaiken sen ruotsin ja piirustuksen oppitunneilla läsnäolon päälle. Ei aika hukkaan mennyt - vähemmän piinaavaa ainakin kuin oppitunneilla.

Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8
 hiihdot  10/380 km = 59 h
*** myös

2 kommenttia:

  1. En oo lukenut, mutta mustalaiskirjat lienevät Sultsin merkittävimmät. Ainakin ne olivat aihevalinnaltaan rohkeita ja uraauurtavia sen ajan ilmapiirissä.

    Miten paljon mahtaa olla nykyajan sultseja, jotka kirjoittavat vaikkapa maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      menossa huumoriuutuuskirja rullaattorimummosta, jolla 'Pitkään meni ihan hyvin' (Anna Rimpelä):

      Bussissa eli linjurissa
      "Siellä nimittäin istui itsekseen mutiseva ajeltutukkainen mies, jonka arvot taisivat hänen omasta mielestään olla isänmaalliset. Miehen ajatukset eivät jääneet arvailujen varaan, kun hän tuijotti etuosassa istuvaa huivipäistä naista. Nahkäpää matkusti tunteella."

      Poista