Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton)jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

lauantai 27. tammikuuta 2018

Joel Haahtela

Jatkan Parnasson lukemista, vuoden viimeisen. Siinä sivussa ihmetellen taas kerran, miksi kaksoisnumeroja lehdet painattavat. Niin kuin tämäkin Parnasso 6-7 / 2017. Ei kuitenkaan ole sen paksumpi kuin normaalinumero.

Valikoiden luen.
Lehden vastaavan tuottajan, kirjailija Karo Hämäläisen jutun Suomeen ja takaisin luen hampsien; sen verran olen jo kaukana ja irti noista omista himojuoksuajoista.
Karo päiväkirjaa: 'kuinka selviän yksinäisestä ajomatkasta halki Suomen'. 1122 km ajomatkaa, polkujuoksusuoritus, 134 km, Ylläs-Pallas-Hetta ei niinkään pelota. Facebookissa löytyisi juoksun kuvaus, jää senkin takia lukematta kun en kuulu naamiaisiin.

Juoksuajan kaivan sentään netistä: 14. Karo Hämäläinen 20:31:53

Hypähtelen Joel Haahtelaan kahdesta syystä: en mielelläni lue käännöskirjallisuutta, paitsi nimikonkareita, Böll yms., ja toiseksi Haahtela on lääkäri, älykäs siis. Vaikka toisaalta eihän kaikki kampaajatkaan ole huor...vai miten se vanha vertaus menikään-kään -kään.
Tällä kertaa hän esseöi Kirjailijan tehtävästä.
  • tunnistaa halun vetäytyä omaan kirjoittamisen maailmaan
  • jotkut munkit vetäytyivät luostareista skiittoihin, vielä omimpiin oloihin
  • Kafka pimeimmän käytävän päähän, luukusta ruokittavaksi
  • skeemaelämässä olisi elämää nokko
Vaikka jotkut sanovat kirjoittavansa vain itselleen, se ei ole totta, kirjoittaa Haahtela:
"Ehkä niin, ehkä minäkin olen sanonut niin, mutta ymmärrän, että niin ihanan onanoiva kuin tuo ajatus onkin, se on mahdoton ja väärä."

Joel löytää kakofoniaan, oman minän mahtiin, individualismiin, 'sisällä vellovaan ristiriitaan avun yllättävältä taholta, kristinuskosta'.

Raamatusta löytyy kolme kovaa kohtaa kirjailijan ongelmatiikan kannalta: luomiskertomus, syntiinlankeemus sekä Kristuksen kärsimystarina.
Mutta.
Raamattua on luettava keskiajan raamatuntutkijoiden tavoin:
"Heille kirja oli medium, välittäjä kohti Jumalaa, ja he osasivat lukea kirjaa aina allegorioiden ja merkityksen tasolla."

Ihmiselle, kirjailijalle on annettu palvelutehtävä, kuuliaisuustehtävä: auttaminen, myötätunteminen.
'Kirjailija auttaa ihmisiä löytämään yhteyden omaan sieluunsa'. Avoimin sydämin pitää etsiä 'ohuet paikat' ja välittää ne lähimmäisille, lukijoille: "Ohuissa paikoissa kaksi todellisuutta koskettaa toisiaan ja me voimme tuntea sen vahvasti."

Kirjailijan ei ole lupa vetäytyä maailmasta.
'Skiitat saavat odottaa'.

    - Anna
 
*** myös
 

4 kommenttia:

  1. Arvoisa epätietoinen hikkaj

    Kyselit, jotta miksipä kaksoisnumerot ovat samanpaksuisia kuin yksöisnumerot.
    No, koska ne ovatten huijausta.
    On luvattu tilaajalle tietty määrä lehtiä, mutta ei sitten täytetäkään lupausta. Siis huijataan. Lakinimikkeeltään kyseessä on petos. Rahat otetaan, muttei toimiteta tavaraa.
    Puolustukseksi laitetaan siihen lehdykän pintaan kaks numeroa, ja sillä keplotellaan muka kuiville.

    Kannattais selvitellä, joskohan takapiruina oisivat semmoset epäluotettavat kaksoiskansalaiset !!

    Kuluttaja-asiamiehelle kannattaa valittaa, ja polliisille !
    Tai ei siis kannata.
    Ne on juonessa mukana.
    Sanovat, jotta maan tapa on, eikä virhettä ole tehty.
    Vähän niinku Nuorisosäätiön kanssa taannoin :-(

    Vielä ei oo tainnut semmosta lehdenmyyjää ilmaantua, joka lupaa lehden joka päivälle, siis 365 numeroa vuuessa.
    Mutta lähettääkin vaan yhen, jonka etusivulla lukee, jotta tämä on kolmesataakuuskytviitoisnumero.
    Pijä hyvänäis !
    Kiitos rahoista. Menevät hyvään tarkoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Valtakunnan syrjäytetty syyttäjähän vois joutessaan asiaan puuttua vaikka veljensä firman kanssa.

      Juoksija-lehti, valtakunnan paras lehti tuolloin, oli kaiken huippu, kun Pekolan veljekset yötäpäivää sitä tekivät. Edellisen vuoden numero saattoi ilmestyä helmikuussa ja moninumeroisena.
      Ei kyllä häirinny kun tiesi että tuhtia asiaa ja tiukkaa kannanottoa oli taas luettavissa - eikä vain urheilusta vaan kulttuurista ylipäänsä historian eri aikakausilta.

      Eikä siinä toimituksessa P-Haagassa vaatteilla koreiltu niin kuin naapurilukaalissa, jossa Palloliiton jalisherrat ravatitpuvut yllä nirppanokkina asioita hoitivat. Juoksijassa roikkuivat naruilla ja kaapin rivoissa hikiset juoksuvermeet kuivumassa, odottamassa että pian taas nämä pekolaiset lenkille pyyhältävät.
      Nyt en Juoksijan tilannetta tiedä: stadionin torniin siirtyivät kun Tapio Pekola ajan jätti.

      Parnasso muuten ihan ite kiltisti ilmoittaa tai varoittaa tilaustiedoissaan:
      'P. ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Vuoden viimeinen numero on kaksoisnumero.'
      Kaksoisnumeron merkintä kannessa on 6-7.

      Poista
  2. Hikka, ois vuan pysytty Kalle Anttoonissa, nämä parnassot mennee mulla yli hilseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      pitää välillä karistella ja kalakita joutavat kurkkijat potulta poijjes keinolla millä hyvänsä. :)

      Vaan elähän hättäile: vielä on se Sultsin Suetsi ja Siinai käsittelemäti.

      Menee jonkin aikaa, kun luvennassa on vallan mainio Taipale, joka matkustelee pitkin maita ja mantuja ja runsaille ulkomaan vierailuilleen asettaa kaks tutustumisehtoa: mielisairaala ja vankila on sisältä käsin nähtävä.
      Sillä keinoin näkee kunkin maan sivistyksen tason.

      Poista