Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 18. joulukuuta 2017

Ilmetty ope

- Ihan kun meijjän ope! olin kuulevinani kuiskeita menneiltä ajoilta.
- Just tuolleen se riehaantu yhen äkin.
- HUMPUUKIA! huusi ja kehu Linkolaa.

Ne nuo teatteriesitykset ovat vallan mainioita, pääsee tuommoiseenkin tunnelmaan halutessaan, vilkaisemaan itseään uudemman kerran peilistä.

Hittolainen! Huvitti tuo tyyppi estradilla: kitupiikki, visukinttu, Roope Ankka. Ilmetty minä!

Tämä ajastaan jälkeenjäänyt työnsankari Ernesti Kituri, Ebenezer Scrooge, Ilpo Jorasmaa, sentään viisastui lopulta, kun näytettiin kolme menneisyyden omaa kuvaa. Tiukassa oli, mutta löytyihän jalo joulunsydän miehestä - ja kukkaron nyörit aukesivat.
Kaikille tuli hyvä joulumieli.

Dickensiä tämä: Saiturin joulu.

 
Laadukas talviteatteri Riäkkyteatteri esitti vauhdikkaan version Dickensin rahapulassaan kirjoittamasta menestystarinasta. Symboloiko teatterikipale myös tätä itsenäistä, itsepäistä kuntaa, mene ja tiedä? Kuntavertaus käväisi mielessä senkin takia kun pääosan vetäjänä entinen kunnanjohtaja.

Oli menoa ja meininkiä, vastakohtia niin ihmisissä kuin tapahtumissa. Ilo ylimmillään. Suru syvimmillään. Ja sopivasti hiljentymiä riehan keskellä.

Kolmisenkymmentä näyttelijää ja näyttelijän alkua nasta laudassa lavalla (kunnan asukasluku 2250) ja katsomo (toistasataa) täynnä. Kyseessä sentään jo viides esitys.
Menestystarina, siis.

Hyvin vedit osasi, Ilpo, kun pystyit palauttamaan samaistumiskohteen elävänä mieleen. Siinä samalla toteutit myös ohjaaja Kirsi Koskelon asettaman näyttelijäntehtävän: "Kaikki on kuitenkin yksinkertaisimmillaan kiinni ihmisestä, näyttelijästä, joka kuvittelee olevansa tarinan henkilö, vaikka onkin joku muu."

Oli tunnelmallista saapua joulunpunaiseksi valaistuun joulun- eikun koulunpihaan ja hyvillä mielin puolentoista tunnin jälkeen poistua samoissa tunnelmissa. Kyllä tämä tuokio kirkkaasti korvasi Kauneimmat joululaulut!
hiihdot 10/119 km = 16 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

14 kommenttia:

  1. "Oli menoa ja meininkiä"

    Ettei vuan sympoloinut Hesaria ja tietovuotoa. Siinä ne armeijaherrat löivät piäsä Karjalan mäntyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      onneks Attendo ei sponsoroi tätä teatteria niin kun kuntaa...

      Poista
  2. Kuulostaa tasokkaalta paikallisteatterilta?

    Oletteko hikkaj ja EJ nähneet Martti Suosalon ja Nika Nuojuan Kiviä taskussa, jonka kanssa he ovat kierttäneet jo vuodeta 2002?
    Olivat käymässä Kouvolassa,. jossa mkiitolline yleisö oli kuolla nauruun. Se tarttui esiintyjiinkin, joilla meinasi mennä pasmat sekaisin, mutta ei haitannut yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM
      hyvä vihje, mentävä jos vielä tulevat.

      Tää Riäkky esittää kaikkea muuta vaan ei kesäteatterin kepeyttä, mikä ansioksi mainittakoon, kuten historialistalla näkyykin.

      Poista
    2. Anteeksi kaikki näpyttelyvirheeni (nämä sormet...).
      Pikkuteattereissa maakunnissa on helmiä.
      Tuo Riäkkyteatterin Saiturin joulu -kuva on myös osaavasti rakennettu.

      Poista
    3. MM

      yrtin kvasti esiä josks lukeni tekstesiä, jka li kijitusvreitä tänä.
      Ymmärsit?

      Siinä ja tuossa todistettiin, ettei virheillä ole merkitystä tekstin ymmärtämisessä.

      Hrmi kn en lötnt!

      Poista
    4. Minullakin oli sellainen juttu joskus pitkään tallella, mutta nyt kadonnut. Se oli muistaakseni Suomen Kuvalehdessä. Tein tekstistä piirtoheitinkalvon (tämäkin tekniikka nykyään vanhanaikaista) ja laitoin joskus oppilaille selvitettäväksi pikku välipalana. Nopeat lukijat lukivat tuosta vaan, mutta hitaat pyörittelivät päätään.
      Englannin kielessä tämä toimii ehkä vielä paremmin, koska konsonantteja on niin paljon suhteessa vokaaleihin.

      Mutta hikkaj, oletko nähnyt lukutikkua? Minä muistan lapsuudesta vielä sellaisen, vuoltu puutikku lukemista opetteleville. Sillä sojotettiin kirjainta kerrallaan, aikas hidasta lukemista.

      Poista
    5. MM
      tuosta piirtoheittimestä tosi juttu.

      Just oli puhelimen saanu meijjän koulu (= -70-luvun loppua itärajalla, ulkohuussit ja pelit vielä käytössä). Niin eikös soinu puhelin ja joku myyntimies suunvuoroa antamatta lateli ripulipuhetta piirtoheitinkalvoista historian opetukseen, maantiedon sun muun uskonnon. Aikansa kehuttuaan kysyi, jotta pannaanko tulemaan.

      - Ei panna, kun ei oo koko värkkiä, sain viimein sanottua.
      Kuulu luurista huokaus.
      - Vaan jos laitat spriimonistuskoneeseen sopivan sutin ja ...

      Siihen loppui myyntimiehen into.

      Lukutikusta kirjuttelin joskus ihan kuvan kanssa, vaan eihän sitä tähän hätään löytyny, vaan löyty Lehtosen Joelin yhteydessä edes maininta: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/putkinotkon-herra-kirjeita-1907-1920/

      Poista
    6. No, niinpäs onkin lukutikku siellä.

      Sinähän olet, hikkaj, kirjoittanut muuten vuosien mittaan tekstejä vaikka mihin julkaisuihin. Kurkkailin googlesta.
      Oletko kerännyt mitään kirjaksi tai kirjoittanut muistelmia?

      Poista
    7. MM
      heh! ;)
      Ei tällä lukijamäärällä = 5
      Tosin sen tasokkaampaa =
      http://hikkaj.blogspot.fi/2016/02/tonni-rikki.html

      ps
      tänään kannattaa käydä Kirjavinkeissä. :)

      Poista
    8. Hikka, sullahan on lukijamäärä lisääntynyt.

      Poista
    9. EJ

      mitennii?
      + assosioituneena EJ.
      Muistanet kun Suomi yritti rimpuilla Euroopassa: oli Eftan vai oliko se Naftan assosioitunut jäsen - kaikkeesa! :)

      Poista
  3. Taitavat parhaiten sopia näitten kommenttien sarjaan joulurauhan toivotukset, jotka lähetetään myös täältä Pajapellon nurkasta. Joten Oikein Hyvää Joulua entiselle maisemakylän vaikuttajaopelle, tämä ihan vilpittömästi sanottua! -pekka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankaalan Pekka

      kiitän vilpittömästi vilpittömistä terveisistä ja toivottelen teille kyläläisille joulurauhaa ja onnellisia vuosia!

      Mukava kun muistitte, etten jäänyt ihan yhen kortin varaan =
      https://www.city.fi/blogit/hikkaj/esko+yksi+oppilaistani/133777

      Poista