Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sirpaleita

Ensinnäkin: Miljoona miljoona miljoona ruusua Martvalle. Pikkusessa kaupunkipahasessa järjestää pikkuinen kirjoittajayhdistys hienon iltapäivämatinean, Maruknat, ja paikalla toistasataa ihmistä! Paikalla kolme merkittävää luennoitsijaa.
Valtakunnallinen näkyvyys nolla, tietysti.
Vaan eipä hällä väliä.

Anneli Kantoon en ennättänyt, FT tutkija Marko Hautalan esitelmä "Algot Untola, kapinallinen kynämies", harmi kyllä, jäi kiireen takia - eläkeläisellä! - kuuntelematta.
Mutta: Sirpa Kähkönen (s.1964), Graniittimiehen lukeneen, nappasi mukaansa.

Juuri kun olin muistiin väkertänyt epäolennaisuuksia, empaattinen, suojeleva, pehmeä ääni, kirjailija sanoo:
- Minulla on tulinen luonne ja temperamentti.
Ja äidin suvusta imeytynyt punaveri, joka hellitti vasta kirjailijan työssä ja tutkimuksissa - arkistojen kautta on tajunnut että asioilla on toinenkin puoli.

Ukistaan kertoi ja tämän alun toistakymmentä käyvän pyssyllä leikkivän 'Napoleonin' hätkähdyksen, kun sisällissodan aikana näki, miten aikuiset suomalaiset toisiaan kohtelivat: Tappamalla. Kiduttamalla. Näännyttämällä. Leirittämällä.
Ukin, Lauri Tuomainen, tie kävi Neuvostoliittoon, jossa hän punaupseerina vuodessa teki johtopäätöksensä ja palasi takaisin Suomeen - ja sai Tammisaarta 7v. Soti sittemmin molemmat sodat omissa joukoissa ja ojensi ennen kuolemaansa pikku-Sirpalle muistikirjan, jota Sirpa yhä aarteena veskassaan kantaa.

- Ymmärrän radikalismille alttiita (terroristeja?), mutta tietenkään en hyväksy heidän tekojaan.
Jotenkin noin käsitin Kähkösen ohilivahtaneen huomautuksen.


Sittenpä jätän lukijan ratkottavaksi ja kuviteltavaksi ja mietittäviksi Muuri-brosyyrin sivuille muistiin sullomani ranskalaisviivoituksen:
  • sotakokemuksia: miltä sota tuntui?
  • kadonnut viattomuus - karskiksi sotilaaksi
  • punaorpojen kohtelu!
  • unohdus ei auta
  • vääryyden kokemukset puolin ja toisin: lahtareita sekä että
  • epäoikeudenmukaisuus, viha, syrjintä 
  • sotavammaisuus
  • oma järkytys on polttoaine
  • kaupunki jopa parempi paikka kuin maaseutu: työ- sekä sivistysmahdollisuudet
Eiköhän noilla tiedoilla tämänkin potun lukija omassa nupissaan pääse jyvälle ja osaa kaikessa rauhassa järjestellä asioita jonkinlaisiin suhteisiin.

Sirpa Kähkönen ei halua mässäillä kerronnassa verenroiskeilla, naturalismilla, vaan haluaa kertoa tiedot, taustat ja tapahtumat ja jättää nuo lukijoiden asetettaviksi omissa päissään.

Niinpä.
Juuri tuon takia tykkään teatterista enemmän kuin elokuvista.

4 kommenttia:

  1. On hyvä, että kerkiät käymään kesäteattereissa ynnä muissa alan pippaloissa. Mielenkiintoista luettavaa ne ovat.

    Ite ei ikinä kerkiä, jos ei muuten niin vaimo keksii. Tuona tärkeänä päivänä piti olla herukan ja kanttarellin keruussa ettään perillä.

    Loppupäivä meni etsiessä kännykkää, joka oli solahtanut jonnekin maastoon. Ei löytynyt. Se maksoi 25 euroa. Hinta ei harmita, ja saarnakin oli kuulemisen arvoinen: enkö oo niin monesti sanonut, että pitää panna vetoketjun taakse jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      siirrypä sinäkin lankapuhelimeen - ei oo ikinä hävinny tuosta pöydältä tää: http://image.citycdn.fi/01/41/78/81/e4b8b8738597aa86e29725e6935bf18a.png
      :)

      Poista
  2. Viikko sitten satuin kuulemaan Sirpa Kähkösen alustuksen "Tammisaaren yössä. Sisällissodan toinen näytös 1930 - 1933 pakkotyölaitoksen muurien sisällä". Ja se oli parasta koko seminaarin annista. Sirpa on todella loistava esiintyjä, sselkeä ja sujuvasanainen. Tohtoreiden ja professoreiden joukko antoi todella runsaat aplodit hienosta esityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osku

      Kahtelepa tuota: http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/search/k%C3%A4hk%C3%B6nen

      Poista