Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Syöttötuoli

Uusi pesäpallotermi?
Syöttölautanen jo on ja pallo, jolla syöttäjä syöttää. Syöttäjää kutsutaan myös lukkariksi.


Istuuko lukkari syöttötuolissa syöttäessään tolpan, jonka on osuttava syöttölautaselle?

Tai
Varauduttu
matsiin
on.

 teknisen väärän,
 jonka on osuttava lautasen viereen?
  Unohtaako tuo alkuasennon?

Heittelee välillä pelivälinettä pitkin ja poikin, huiskii sinne sun tänne, niin ettei tahdo räpylässä pysyä - ei omassa eikä meidän toisten.

 Meille ainakin on tulossa, kunhan uusi aamu valkenee,
 sen sortin lukkari aitan vintiltä haettuun syöttötuoliin 'istumaan'.



*** myös

tiistai 15. elokuuta 2017

Koulutusta

Vanha kettu nauraa harmaaseen partaansa:

- Hihihihihihjne.

Niinkö kehno ilkkuisi kiipelissä olijoille? Noille opeille, kollegoille, jotka tänään jumalankauniina päivänä lämpötilassa +20 C ovat astuneet kukin omaan luokkaansa. Ja eilenkö matonpesulle mennessä ohi koulun ajaessa olisi taputtanut koulunpihan täyttäneelle autopaljoudelle: opettajien autoille ja opettajille jotka koulun sisätiloissa koulutuspäivänään kärvistelivät valmistelemassa huomenna alkavaa lukuvuotta.

- Hihihihihihjne.

Sitten se meteli alkaisi. Korvia vihlova, välitunneilla. Häiritsevä oppitunneilla. Korvatulpitta kestämätön, kuulosuojaimitta kammottava!

- Hihihihihihjne.

Harmaapartainen sen kuin viheltelee ja nauruja ilmoille päästelee. Heittää paidan. Mattolaiturilla vettä letkusta lorottelee kun toinen mattoja harjalla hankailee, mäntysuopa sen kuin vaahtoa. Kesää pitää, rantasaunan edessä laine liplattaa.

- Hihihihihihjne.

Illalla varsin nauraakin, kun saa avata upouuden romaanin, Leena Paasio: Menetetty tyttö, jossa nuori Keniasta palannut kuviksen opettajanainen Johanna yrittää rehtorin työnhakuhaastattelussa selvitä ja saada vuoden pestin Espoon opetustoimeen.

Vaan siitä se hymy hyytyy ja nauru lakkaa Johannalta ja Harmaapartaiselta kun koulunaluspäivä koittaa ja alkaa kuulua sama sanojen ontto kumu ja kalina kuin pakollisilla koulutuspäivillä aina:
"Erityisesti monilukutaito ja kulttuurinen osaaminen sekä vuorovaikutus ovat äärettömän tärkeitä sääntöjä, ja ne pitää huomioida opetuksessa jatkuvasti.  --- Laitan muistilistan vielä intraan --- Tärkeintä on tarkistaa, että kaikilla oppilailla on toimivat Wilma-tunnukset. --- Ja Lauri on mukana monialaisten oppimiskokonaisuuksien työryhmässä. --- Millaiset tvt-taidot ..."
- Käläkäläjne.

Monialainen. Oppimiskokonaisuus. Vuorovaikutus. Kulttuurinen osaaminen. Monilukutai...
Jotenkin alkaa Harmaapartaista pyörryttää ja alahuuli väpättää.

Vieraannuttavia.

On, on Johannakin sekaisin ja voimaton tuossa sanojen suossa, mutta onneksi on konkreettisempaa, mihin verrata: sinne Keniaan, missä vasta paikkaili savimajan seiniä lehmänlannalla.

Ja Harmaapartainen voi vaikka huljutella mattoa järvivedellä.


 KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

lauantai 12. elokuuta 2017

Yönkirurgi

painajainen

Unien jatustelu ei kaikkia miellytä.
Ei ainakaan Päätalon Kallen isä-Herkkoa, jolla oli kiukussa pitämistä kun tuli puheeksi veli-Kallen, sen Patruunan unienselvitys; Patruuna se näet jaksoi veivata ja selvitellä uniaan, jaaritella, jutustella ja kämmeniinsä tuijotella.

Tuo vain varoitukseksi, sillä pian työntyy esille viimeöinen uni, josta ei väkivaltaa pidä puuttuman.

Viime aikoina on tullut kahmalokaupalla luettua natsi-Saksasta, esim., ja  vallankumouksista Pietarissa, mistä 'makupala' tästä. Noista aineistako unessa esille puhjennut väkivalta?
Unen urheilullinen sytyke lienee meneillään oleva yu-MM-mittelö Lontoossa, taikka jos sittenkin enemmän väkivaltaiset vastikään Hollannissa päättyneet naisten jalkapallon EM-kisat.
Kylmänviileästi tartun kentälle vaipuneen palloilijan käteen, joka tuntuu olevan ranteesta kokonaan poikki, sormet ja kämmen roikkuvat lerpallaan nahkojen varassa. Joku tuo rautasahan ja joku pudottaa maahan kännykän, josta kuuluu lääkärin ohjeet: - Tartu vasemmalla kädellä tiukasti pelaajan käsivarteen ja ala sahata ranteesta. - Ei helvetissä! vastustelen. - Muu ei nyt auta, poikki vaan, muuten tulee kuolio ja vie koko käden. Maassa makaava kalmankalpea pelaaja nyökkää tuskissaan ja ojentaa käsivartensa.
Puistattaa, mutta ei kun toimeen! Puolensataa vetoa ja roikkuva osa mätkähtää ruohikkoon. Valmis, käsivarsi on ranteesta poikki. Ei verenpisaraakaan missään. Pelaaja nostetaan ambulanssiin.
Eikä tuossa vielä kaikki.
Peli ei etene kun muutaman minuutin - niin taas! Sama homma edessä, kentällä kieriskelevä peluri vain toinen. Toimeen, nyt riittää parikymmentä railakkaa vetoa ja irto...

"Huommenta! Aamukahville", kajahtaa juuri kun toisenkin pelaajan sormet tipahtavat rannetta myöten kenttään.

Helpotuksesta huokaisten asettuu yönkirurgi tuskanhikeä pyyhkien aamiaispöytään todeten sen kummemmin pöytäkumppaniaan pelottelematta: - Kaikkea ne näyttävät.

Olisiko aika kaivella kirjahyllystä ja kerrata ukko-Freudin Unien tulkinta? Vai humpuukiako sekin, niin kuin tuo unentodellisuus?



KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 10. elokuuta 2017

Urheilukirjat

Urheilutietäjät järjestelevät suomalaiset urheilukirjat paremmuusjärjestykseen toptenillään.
Omia sattumiani rokkaan kokoilen näin Lontoon MM-kisojen aikaan samalla hämmästellen brittien buuausta Justin Gatlinille, joka on  ottanut vastaan omat lipsumisrangaistuksensa ja miehen lailla kärsinyt ne. Ja kestänyt!

Myös Kirvesniemen Harri sen kuin porskuttaa ja johtaa suksiyritystään Kiteellä.


Mika Myllylä kuittasi kohtalonsa toisin. Ja ehti purkaa sisintään ennen poistumistaan sykähdyttävällä kirjalla, jossa urheilun liekki on läsnä mutta leikki kaukana.
Sepä nouseekin omassa kympissäni urheilukirjojen kärkeen.

  1. Mika Myllylä: Riisuttu mestari
  2. Juhani Peltosen: Elmo
  3. Lasse Virén: Kullatut piikkarit
  4. Eva Wahlström: Rajalla
  5. K. Kare: Tahko Pihkala - Legenda jo eläessään
  6. Matti Hannus: Flying Finns - Lentävät suomalaiset
  7. Mauno Saari: Juoksemisen salaisuudet
  8. Juoksija-lehden Olympia- ja MM-kirjat
  9. Pentti Haanpään urheiluaiheiset novellit; Pyöräurheilija Saikansalo yms.
  10. Ollin pakina: Sekuntikellot
Lista voi olla vaikka tuonnäköinen; voisi olla toisenlainenkin, sillä siitähän puuttuvat suomalaisen urheilun raamattu, Martti Jukolan Urheilun pikkujättiläinen; Aino Saarisen Tahto; Jouko Puhakan Huippumaileri; Marko Tapion Tarina viidestä kilometristä;  Jouni Tossavaisen Juoksijan testamentti jne.

Melkoisen kovaa leikkiä - liekin roihutessa - urheilun huipulla, kaiken kaikkiaan!
 
Ja parashan on vielä tulossa, kunhan Hän niittaa urheilu-uransa, eli jäämme Rydmanin kanssa vartoomaan vesi kielellä suursuosikkimme Kaisa Mäkäräisen elämäkertaa. Vai mitä K.?



KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös


 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kirjan kannet kiinni

- Dramatisoit, dramatisoit!
Noin kuulemma morkkasi tohtori Tikka aikoinaan selkää potevaa potilasta, joka lenkkasi irvistellen vastaanottohuoneen lattian poikki.

Tuolla otsikolla teen samoin. Koska hetkeksi vain.
MM-YU-kisat nimittäin painavat päälle ja tiukassa on, jotta jaksaa päivän päätteeksi yön myöhäistunneilla enää kirjaa käsissään kannatella kun silmät luppasevat ja ajatukset vielä kentän kiihkeissä kamppailuissa: Toissailtainen MOn kymppitonni, viimeöinen USAINin karvaskalkki, so. Farahin voittorutistus ja Boltin pronssi satasella.
VoV!

Suuria tunteita! Suurta näytelmää. Varsinaista kesäteatteria! Suoraan Lontoosta, sieltä missä myös muita teattereita nokko; ja olinhan siellä teatterissa kerran minäkin. Öhöm!


Kauppalehti 11.11.2010 - 15:15
11.11.2010
4.11.  Thursday  -  The fourth pension day
 
Ruokapalaksi, maan päälle päästyään, he valitsevat, pakkohan kansallista ruokaa on edes kerran maisteltava, fish and chipsit.
 
Iltapalaksi, sitten kun kaupungin kaikki mainosvalot ovat syttyneet kiimaansa, he astelevat ylväästi upottaviin mattoihin ja leveää portaikkoa myöten kuin paraskin hoviväki Queen's-teatteriin halveksimaan rahvasta ja rahvaan rahvaanomaista käyttäytymistä. Victor Hugon Kurjat, Les Miserables -musikaaliin - 25 vuotta yhtä soittoa samassa teatterissa livenä esitetty maailmanmenestys. Olisihan siinä lähellä pyörinyt puolensataa muutakin musikaalia: Leijonakuningasta, Mamma Miaa, Oliveria, Onassista yms. Kaikkea sentään yhdellä reissulla niellä.

Teatteri on upea, katsomo kolmessa kerroksessa. Vähän varoen VO hiippailee seurueensa, Vaimo ja Tytär, perässä lymyten, peläten asunsa riittävyyttä. Mutta mitä vielä: Joensuun elokuvateatterissa Tapiossakin käyttäydytään rapinaa lukuunottamatta siivommin. Ei näytä olevan pukeutumiskoodia minkäänmoista, joten ystävämme VO sulautuu loistavasti katsojajoukkoon. Monilla ulkotakit tuolinnojilla, joillakin nuorukaisilla kaljaa muovimukeissa eturiveissä - on tultu ja ollaan kuin elokuvateatterissa.
Esittäjien upeus korostuu rahvasta vasten.

Pian katsojatkin eläytyvät, taputtavat, hohottavat, huokailevat. Aivan näyttämöön kiinni lippunsa lunastanut silmälasipäinen mies, fani vimpan päälle, elää täysillä hyvän puolesta pahuutta vastaan, laulaa pontevasti mukana nekin kohdat joissa ei sanoja ollenkaan: "Tum. Tum. TUM!"

- Se oli elämys, VO vapautuneena, koulukiistoja muistamatta, mustan taxin takapenkillä kuningatar Elisbethin kotia ohittaessa huoahtaa. - Oi Big Ben, Oi West Minster Abbey! Oh Buckinghamin palatsi. Ola-laa! hän intoutuu liioittelemaan.

Asettuu aloilleen vasta, kun hänet survotaan Warwick Wayn B&B-hotellin pikkupikkupikkuruiseen huonekopperoiseen - kuin liian pieneen kenkään.

Näkyy pyörivän yhä!

Toki turvallisempaa istua kotona ja katsoa kun London calling! Heti puolen päivän jälkeen miesten maraton, perään naisten ja yön huippuna edessä odottamassa naisten satanen.
VoV!

 
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

perjantai 4. elokuuta 2017

Sattuipa somasti

Turusta ensin, ei Turussa vaan Lieksassa, ja nyt Schroderusta Kiteellä, molemmissa raivattiin korpeen rintamamiestilaa.
Peninkulma tästä näyttämöpaikasta itään, niin oltaisiin jääneillä mailla.
Rajoilla ollaan!

Velivenäläisen ääni kaiuttimista kantautui yli sodan äänen.
Sitten pamahtikin kunnolla, niin että katsomossa korvat tilliä löivät. Säikäyttävän autenttista.

Raivaaja Reinikan Antti näki näkyjä maassa kieriskellessään, tai takautumia sodastaan. Aivan niin kuin Viljo siellä Vuonislahdessa. Eivät ne painajaiset jääneet sinne rajan taakse, vaan kulkevat miesten mielissä mustina läpi elämän.
Jos näytteli Turusen Maan veressä Tapio Kärkkäinen Viljonsa viimeisen päälle, niin näytteli myös Hannu Väistö osansa Kyläparin Myllyteatterissa Otsasi hiessä -näytelmässä, ja ne muut miehet ja niiden  toprakat akat.
Herrajestas!

Se tuossa omassa mielessä kutitteli, kun tuon Väistön kanssa yksi kokonainen päivä toissa keväänä sahattiin lautoja kenttäsirkkelillä. Se että miten hiljainen mies se siellä, ja nyt ihan toisin päin, toisella tuurilla nyt kävi.

Oli tässä muutakin muisteltavaa:
Kuunnelkaas!
nämä kaikki paikat tässä entisen kollegan mailla. Sen Tuomaksen äidin ja isän konnuilla. Siihen kun kakkuna vielä tulla tupsahti tauolla

Pikku-Ainon mansikkamyssy kunniapaikalla.
Aino,
se entinen mansikkamyssytyttönen, halaamaan vanhaa opettajaansa, niin jo kelpasi muistella.

Isoksi tytöksi oli kasvanut ja Helsinkiinkö jäämässä kanteleella soittelemaan, Sibelius-Akatemioihin ja sellaisiin.
- Olen minä hyvin musiikin opettanut, kun toinen maailman kuulu ja toinen alansa huippuja Suomessa.
Niin
olin jo röyhistelemässä rintojani, kunnes muistin että perättömän jäljillä liikun: Kirstihän ne musatunnit piti täällä päin ja kanteleen soiton alkeet opetti Ilomäen koululla Kaasisen Sari. Siitä jossain kirjoitinkin, miten joululta tuntui kun Sari ja Aino istuivat koulun jälkeen hämärissä kahdestaan luokan paljaalla lattialla, kun johtajan töitä näpersin Pömpelissä, ja sieltä hiipsin salaa ovenraosta kuuntelemaan Joulunkelloja ja katselemaan pienten sormien vipellystä kanteleen kielillä.
Siitä oli sodat kaukana.

Onnellisempi loppu oli tällä kylällä tällä raivaajalla Potoskavaarassa kuin sillä raivaajalla siellä Vuonislahdessa.
Siitäkin iloitsimme ja kylliksi hyvällä mielin nähdylle taputimme.

 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Synttärilahjaksi Maijua

Joillakin enemmän vientiä ja kysyntää kuin toisilla, kuten nyt tälläkin allakuvatulla naisella.
Niin,
ettekö tiedä kuka kuvassa puusta veisteltynä?
No tämäpä tämä:
Porraspielessä Katri Helena
Tohmajärvellä, siellä Maiju Lassilan mailla.

Hieno figuuri, vaan mikähän tuossa Katri Helenaa? Tykkääköhän museon rapuilla olevasta puumuotoilusta? Käy vielä kuin siellä Kuopion näytelmässä sen Panu Rajalan kirjan kanssa: vilkaisematta saunan uuniin!

Vaan mitäpä Katria tähän sotkemaan enempää, vaikka hänelläkin noita kilpakosijoita on riittänyt, Liimatainen taisi vetää pisimmän korren...
Lassilan Maijua siellä mäellä näytellään, Kilpakosijoita, sitä missä isä ja poika Sikanen yrittävät toisiltaan salaa tavoitella Saastamoisen leskeä. Mönkään tahtoo mennä, kun rippikoulutkin käymättä.

Jännä miten täysin toisenlainen ja silti mukaansa imaiseva!

- Niin, mitenkö niin toisenlainen ja minkä kanssa?
- No tuon edellispäiväisen, missä oli vauhtia ja vipinää ja vaarallisia tilanteita joka hetki, Traktorin Peppi Pitkätossun Sinkkolassa.

Aivan eri planeetoilta ovat, ääripäitä. Todistavat näin että kyllä teatterissa on ilmaisuvoimaa jos tasojakin.
Eikä aina tarvitse näyttelijän äänen olla puhdas, kunhan on persoonaa, ja sitä näissä muutamissa on, niin kun nyt tuossakin Veijo Hämäläisessä, joka tänä vuonna lukkaroi ja joka viime vuonna heräili kuolleista. Niin ja Jaatistahan ei voi olla huomaamatta eikä huomioimatta, muuten vielä häränkehno päälle hyökkää ... näytelmän härkä ja dramatisoijakin kun on ...

No kunhan rutisen omiani: oiva oli esitys kaikin.
Onneksi syntymäpäiväsankarikin tykkäsi; ihan kelpo lahjan sai kun sai tämän näytelmän lahjaksi. Olisikin ollut aika nolo tarjota kahdesti 35 täyttäneelle huono lahja; tällaisten lahjojen muisto kun tahtoo syöpyä ikuisiksi ajoiksi mieleen - toisin kuin jonkun kukkapuskan tai vatkaimen.

Sikaset, isä ja poika: Markku Hämäläinen ja Mikko Sairanen.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös