Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 2. helmikuuta 2017

Telineillä värjötellessä

9.6. -77 (to)

WP
+17 C. Kävimme talomaalit kaupungista. Kun kerran kertataikkiaan ei värisilmää ole, on parasta valita laimeat, vaaleat värit, jotka ovat aina sopusoinnussa.

Hullusta Idistä ei tänään ole kuulunut mitään. Nyt on kello n. 21.30. Ylensäkin näitä muistiinpanoja tehdessäni on iltaa tai yötä. Nyt ei kirjoitushaluja ole, käyn Grimbergin Kansojen historiasta tutkimaan Napoleonin Venäjän retkeä ja Waterloiskista.


Viime yönä en oikein unta saanut sittenkään, vaikka olinkin rättiväsynyt: ajattelin jo syksyä, jolloin olen uudessa paikassa opettajana, koulunjohtajana, koko pitäjän ohjaavana opettajana - tällä kokemuksella! Lisäksi ajattelin kymmenen kilometrin työmatkaa auraamattomaa tietä pitkin omalla autolla, jota ei vielä ole ja jota varten joudun vippaamaan velkaa, mikäli saan; vielä ajattelin maksamatonta opintolainaa ...Vaikeudet kasaantuvat ja lisääntyvät kun niitä oikein tarkkaan käy pohtimaan, siinä varmasti maailma päälle kaatuu. Toki kaikkien vaikeuksien jälkeen on päiväsaikaan suht helppo suhteuttaa nuo pikkuhuoliksi. Miten pelokas olinkaan nelitoistavuotiaana tultuani valituksi teinikunnan sihteerin virkaan vastoin tahtoani! Olin varma epäonnistumisesta. Miten pelokas ylioppilaskeväänä, pieleenmenosta opetusharjoittluaikana  jne. jne.

Silti venyvä vaha on ihminen, kyllä se siitä.

Viikon kokemattomat katiskat antoivat kolme elävää ahventa ja neljä kuollutta; yhdellä kuolleista ei ollut päätä - vähän kuin Ugandassa.

22.6. -77 (ke)

+2 C. Kiitos kesästä. Talosta on kaksi ja puoli seinää maalattu. Viileys sotki maalauksia.
Sain tänään kesäkuun palkkalistan, tietysti maksoivat vähemmän mukaan, huomenna on taas oikaistava - ties monennenko kerran samasta asiasta. Kumma miten kuohauttaa eto rahamäärä (300 mk).
Pitäisi lukea uudelleen del Castillon Kitara, joka kertoo yksinäisestä kääpiöstä, toisaalta ei pitäisi, koska Kitaran voimakas tunnelma tunkeutuisi väkisin omaan tekstiin, toisaalta taas voisi lukea, sillä vasta joskus syksyllä alan koota päässä pyöriviä suunnitelmia paperille.

27.6. -77 (ma)

Kylmä juhannus takana, Parhaimmillaan lämpötila oli +8 C.
Talon maalaaminen jatkuu. Maali, jolla maalaamme, on melkeinpä väritöntä luirua; ei sitä ainakaan kauniiksi voi sanoa.
Pelaamme jatkuvasti sulkapalloa, minkä tuulelta voimme. Eilisiltana tuli myöhäisennätys: viimeinen erä loppui keskiyöllä, viittätoista vaille puolenyön.
Alkukesä kului mukavasti maalitelineillä värjötellessä, asioita sottaillessa.

Ympärillä olevat ihmiset vanhenevat joka ikinen päivä, kohta koittaa aika, jolloin lapsuuteni aikaiset aikaihmiset kuolevat viimeistä myöten pois, kantakyläläiset häviävät, uudet asukkaat valloittavat kylän, rakentavat joko omakotitalon tai asettuvat rivitalopätkään päiviään laskemaan. Kylä vierastuu, kylästä vieraantuu sen kasvaessa, ihmiset muuttuvat nimettömiksi, vähitellen kaikkia juoruja ei jaksa kuunnella, kun ei tiedä kenestä henkilöstä on kysymys, minkä näköisestä, kokoisesta yms.

Kanta-asukas, kantakyläläinen ei enää olekaan itseoikeutettu, itsestäänselvä, varmasti kylään kuuluva asukas, merkkihenkilö, sillä on paljon muita, toisia.
Kylään on tullut rivitalojen mukana kapakat ja ravintoloihin omat poppoonsa, parikymmentä kyläläistä on alkoholisoitunut näkyvästi ja pysyvästi.

Maalaustelineellä näitä ajattelen ja ajattelen ennen kaikkea naapurinpoikaa, joka ajoi hirven kanssa yhteen vapun tienoilla: ei tunto ruumiinjäseniin palaa, ei elämä maistu, uuden elämän opetteleminen on ylivoimaisen vaikeaa. Ei ole ihmekään jos tuo serkkuni sanoo vointia kysyttäessä: Ei kiinnosta.

(Kyllä minulla kirjoja riittää, hänelle vein sittemmin keskitysleiristä selvinneen tohtori Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla.)

Onko liikuntakyky elämän peruskysymyksiä? Kai se on, koska kaikki ihmiset kävelevät, juoksevat, pyöräilevät ja tanssivat. Terveen ihmisen on helppo spekuloida: eihän elämänhalu ja -usko saa olla liikkeestä kiinni, sillä eihän kukaan enää ikäisistäni liiku kuudenkymmenen vuoden päästä.
Olenko julma? Kiellänkö terveyden arvon, koska itse olen terve? Niin kuin upporikas kieltää rahan arvon sanoessaan: mitä minä rahalla teen, eihän se selitä minulle miksi minä elän! Presidentti Nixonhan sanoi äskettäisessä tv-haastattelussa: maailman onnettomimmat ihmiset ovat ne, jotka käyvät Monte Carlossa, viettävät aikaansa siellä tai jossakin muussa huvittelukeskuksessa.

Niinpä kai. Ainakin noin on hyvä lohduttautua, maalaustelineillä kaikottaa kademieli. No me tavalliset tallaajat: meille riittää usein elämäntarkoitukseksi rahansaanti, sen hankkiminen hengenpitimiksi, ja siinä sitä onkin elämäntehtävää nokko.
__________
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
 jäällä -5C tuulen tuiverruksessa

10 kommenttia:

  1. Hyvä jumalani, onko TÄÄLLÄKIN jo uusintoja. Mutta taustoittaakseni meiliäni, toki tuonne sopii tietoja laittaa itse kunkin. https://sotapolku.fi/

    Minä vain sain ajatuksen käsitellä isäni vaiheita, mm. Niinisalossa sodan jälkeen toiminutta sisäoppilaitosta eli internaattia tuossa https://joukovaheensotatie.vuodatus.net/

    Ja isälläni oli tosiaan sellainen aivan uskomaton mäihä, että sai kunnian palvella ihtensä Kalle Päätalon kanssa samassa porukassa eli JR 53:ssa. Oli siinä 19-vuotiaalla kaikin puolin kouluttamattomalla raumalaispojalla ihmettelemistä JR:ssä, joka oli koottu ns. Oulun läänistä.

    JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JV
      hyvät linkkivinkit. Pannaan muistiin.

      Ei taijja nämä -77-sotajutut kuitenkaan sinne kelvata, vaikka Niinisalossa tässä on itekukin kertaussotinu ja kuunnella jonkun eversti Kunnarin pelotteluja.

      Muutama Päätalo kontra isä -juttu tännekin näkyviin, please!

      Poista
    2. Kallesta just sen verran, että olen joskus kait silmäillyt väärää kirjaa, tämä Liekkejä laulumailta vasta on JR 53:a. Luin ensin vars. sotahissaa ja kyllähän se Kalle taustoittaa sitä elävästi. Selkoset ovat hänelle tietysti hyvin paljon tutumpia kuin minulle tai edes isälleni.

      JV

      Poista
    3. jv

      5 ensimmäistä Iijoki-sarjan kirjaa kertoo Kallen elämästä Taivalkoskella.
      5 seuraavaa Kallen viisivuotisesta armeija- ja sota-ajasta, aikajärjestyksessä aina:
      'Loimujen aikaan'
      'Ahdistettu maa'
      'Miinoitettu rauha'
      'Ukkosen ääni'
      'Liekkejä laulumailla'
      Kuudentena Iijoki-sarjaan kuulumaton 'Nälkämäki', vankileiriltä Kannaksella, jossa Kalle toimi muonamikkona, talousaliupseerina nimellä Matti Lieko. Tämän osan Kalle kehottaa lukemaan kesken Iijoki-sarjan etenemisen, kirjahan on kirjoitettu ennen 26-osaista Iijoki-sarjaa.

      9 seuraavassa ollaan Tampereella. /Tuulessa ja tuiskussa -
      4 seuraavassa Taivalkoskella rakennusmestarina. /Iijoen kutsu -
      3 viimeisessä taas Tampereella. / Pato murtuu -

      Tuollahan näitä läpi ja puhki luen, pian luettu toiseen kertaan: http://www.kirjavinkit.fi/sarjat/iijoki-sarja/

      Poista
  2. Kyllä on mualima muuttunut paremmaksi noista päiovistä. Ei oo enää Idi Amin tunkemassa väkisin Elisapetin juhliin.

    http://yle.fi/uutiset/3-9434667

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      kohan ei kävis Rumpille Aminit!

      ks. eilinen Amnestyn viereinen.

      Poista
  3. Hyvä historialoikkari E J ynnä Ihmisiä telineillä -selostaja hikkaj

    Nillä on Rumpilla ja Aminilla paljon yhteistä. Mielihalut, kehon ulkoinen muoto ja kokokin melkeen. Amin taisi olla 193 senttiä ja Rumppi lähteistä riippuen 188 - 191. Vähän kumaraan on kyllä taipunut. Vastuu painaa :-)
    Ja Rumppi tavoittelee naamalleen sitä Aminin ihonväriäkin, vaikkei vielä oo saavuttanut.
    Aminin loppusijoituspaikka taisi olla Saudi-Arabia. Huomattava on, ettei Rumppi laittanut Saudilaa boikottilistalle, vaikka on muslimimaa, terroristien pesä ja kaksoistornien törmääjien alkukoti.
    Jospa eläkedatshaa hiekkarannallen kaavailee ?

    Siitä hikkajiin talonmaalauksesta sevverran, jotta onkos se se sama tällinki, ITE-taiteen mestarisluomus, jonka päältä sillo 1977 taloa maalasitte, ja tuossa taannoin sitten maalit poijjes rapsutitte ?

    Ja johtajaopettajaksi jo nuorella iällä, kun meikä, vanhempi ja vakaampi, tuolloin vielä ammattiin itteään koulutti. Siellä erikoistumisuralla, topeliaanisissa maisemissa. Entisessä tubisairaalassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir
      mahtaa Rumpilla olla öljyt mielessä, eikös tuo sinne pian demokratiaa viene niin kuin Pussi Irakiin.

      Samat on telineet mutta aina vaan paremmin tuetut.

      Ja koko pitäjän OHJAAVA ope! Mites ite oisit ohjannu puolensataa liäkäriä jossai sairaalakompleksissa uusimmilla tiedoilla nuorena pojan nulukkina?!?

      Poista
  4. Arvoisa ohjaustehostinhakuinen hikkaj

    Jotta miten oisin ?
    No ... tuota, oisin sanonut, että nyt sitten tehhään vain ja ainoastaan oikeita diagnooseja, annetaan vain oikeita kunnolla tepsiviä lääkkeitä, kirjotetaan kunnon oikeuvvenmukasia eläkepapereita, ja sairaslomia niin, jotta ehtii toipilaat parantua. Viinakset oisin kieltänyt ja tupakit ! Niin potilasväjeltä kuin hoitavalta.
    Ja hullut pakkohoitopapereilla hoitoon, ennen kuin ehtivät perheensä listiä.
    Ja jos kuka lopulta kuolee, niin avaukseen, jotta selviääpi salaisimmatkin vaivat, jotta sitten enskerralla vielä paremmin osattais !

    Siis ihan vaan tuommosia pikku temppuja oisin tehnyt !
    Täyvvellinen soteuudistus ja kansanparannus ois siinä ihan luonnostaan tuottanut koko poppoolle Nooppelin palkinnot !

    Luonnostani vaatimattomana en kuuseen kurkottaisi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      mielenkiintosta nähä tiivistettynä lääketieteen osaamisen ydin.
      Kasvatustieteen puolella teki mieleni tiivistää asiat niin että kaunokirjotus on turhaa, vaan sitä en uskaltanu sanoa, kun jo samaa yritin kesäopiskelussa, kuten pian tiariloista ilmi käy.

      Poista