Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 18. helmikuuta 2017

Kouluun, kouluun

29.7. (pe)

Kuin lauantai.
Väsynyt ruumis ja saunominen. Sataa, vaikka säätiedotus lupasi poutaa ja yli +20C. Ihmiset ovat erehtyväisiä.

Tämä päivä on ollut omituinen: mieliala on hyppinyt iloisuudesta maansamyyneen synkkyyteen ja takaisin tyytyväisyyteen.
Filosofialla on merkitystä, se opettaa asioiden tärkeysjärjestystä, muistuttaa ettei mitään lopullista pahaa olekaan. Vaikka yhteiskunta yrittää ampua sinut säpäleiksi, mitään lopullista pahaa ei olekaan, semmoista mikä voisi vahingoittaa sinun sisimpäsi.
Hullu yhteiskunta, hullun yhteiskunnan sorto voimatonta yksilöä kyllä osaa riepottaa ja tehdä yksilön elämästä lenkan, kivuliaan, raskaan, yrittää haavoittaa, muttei kykene nujertamaan sisintä, jos yksilön oma arvojärjestys on kunnossa.
Minun pelastukseni tätä pommitusta vastaan on pako mielikuvitukseen ja sitä kautta sisäiseen rauhaan, pommittakoot!

Yhteiskunta, kouluviranomaiset ovat päättäneet kuormittaa minut työllä vakipaikan maksuna. Työtä enemmän kuin juhta kantaa jaksaa.

Ensi talvi olisi muodostunut minulle siedettäväksi jopa miellyttäväksi, jos ei koulutoimenjohto olisi tieten tahtoen työntänyt kapuloita rattaisiin. Koulu, johon talveksi menen, on toiminut tähän saakka kolmiopettajaisena, mutta, kas, ensi talvena ei olekaan kuin kaksi, vaikka kaikki lait sallisivat kolmannenkin opettajan, joudun tekemään kahden työt yhden palkalla. Mikä on ammattiliitonkanta tähän asiaan? En tiedä. Keneltä kysyisin? En tiedä. Teen työni ja olen hiljaa, olen nöyrä - ja onnettomampi kuin muuten olisin?

Kaiken kivan ohella minulle sälytetään johtajan tehtävät mainitsemattoman pienellä palkalla ja kaiken lisäksi eräiden kierouksien jälkeen joudun toimimaan vielä kunnan ohjaavana opettajana! Voimia vaan, ole hyvä! Onneksi jonkin näköinen sisäinen tyyni sää vallitsee sisimmässäni, mikä estää puhkeamisen, ylistressaantumisen.

Jos yhteiskunta moninaisuudessaan tahtoo, se voi yksilölle tehdä mitä ikinä haluaa: Se voi säätää lain, joka määrää yksilön kaivamaan nenäänsä joka toinen tunti, kävelemään käsillään työpäivän aluksi ja lopuksi - tai mitä muuta mielettömyyttä hyvänsä.
Pakkohan sinun on nuo hommat, jotka määrätty on, tehdä ja suorittaa, mikäli haluat henkesi säilyttää leivällä ja juomalla.
Voi taas kysyä vilpittömästi kuin Job: Mitä pahaa minä olen tehnyt, että minua näin rangaistaan?

Ärsyttää, niin kai pitääkin.


Alla on Anatole Francen Punainen lilja, onneksi jotakin esteettistä vielä löydettävissä tästä ulkoisesta todellisuudesta, ulkoisen todellisuuden tyrmästä.

Kumma kyllä ja kaikesta huolimatta minun on hyvä hengittää.
Tänään minut hierottiin toisen kerran. Oman maailmani hyvyyksiin kuuluu urheilu ja siitäkin minä tänään sain osani, nyt yhteiskunnan tarjoamana: TV näytti tunnin Suomen mestaruuskilpailua yleisurheilussa; on se kaunista katseltavaa!

Sadekin lakkasi. 

Jos kirjoittaisin kaksi kirjaa, joista toinen kertoisi onnellisuuden lähteistä ja toinen onnettomuuksien lähteistä, tulisi onnellisuudesta viidenkymmenen sivun mittainen ja onnettomuudesta viidensadan.
Ei sen takia, etteikö molempia olisi yhtä paljon, vaan sen takia, että onnellisuudesta ei viitsisi kirjoittaa, koska onnellisuuden aiheuttajia ei viitsisi analysoida sen tarkemmin, nehän kuuluvat ilman muuta elämään, niitä ei huomaakaan. Sen sijaan onnettomuuksissa on aina jotakin elämään kuulumatonta, poikkeavaa elämän täyteläisyydestä, esteitä raivatessa kiukun vuodatukset ovat pitkiä ja perusteellisia. Onnellisuus vaan on. Onnettomuutta analysoi, koska haluaa sen poistaa ja raivata lopullisesti tieltään, hävittää, murskata se kokonaan, kuopata, haudata.
Onnellisuus on kesän tyyni järvi, onnettomuus järven myrskyävä pinta. Ja tyrskyävästä pinnasta, muotoaan muuttavasta - vellovasta pinnasta on aina enemmän kerrottavaa.

__________
*** myös


7 kommenttia:

  1. Tulee kaiveltua nenäänsä, vaikka ei oo lakia.

    VastaaPoista
  2. Arvoisa stahanovilais -hikkaj ynnä muu kaivosväki

    Sitä jos opettaja kahden opettajan työt tekee yhdellä palkalla, niin työmäärää voi toki järkeistää opettamalla koulukkaille puolta vähemmän asioita.
    Esimerkiksi vain parittomat numerot sekä ynnälaskun lisäksi vain jakolaskun.
    Maantiedosta vain Pohjanmaan sekä Pohjois-Korean sekä joitakin Etelämeren saaria. Samalla tulisivat tärkeimmät ilmansuunnatkin opittua.
    Pohjoiskorealaiset opit ovat tärkeitä ohjaajaopettajallekin, kun liittyvät elimellisesti siihen opettajan kauko-ohjaukseen.
    Semmoseen niinku velipuolen kauko-ohjattu kuolema vieraalla maalla.

    Se yks Stahanov oli kuulemma ahkera kaivuumies. Hiilijalanjälkiä järjesteli muitten paheksuttaviksi.
    Nenänkaivuu kuulemma vähemmän ilmastonmuutosta aiheuttaa, joten siihen on panostettava aikaisempaakin enemmän. Vaikka pakkolailla.
    Tokihan hiilikaivosten panostajia ei siinä kaivata, vaan etusormen pitkällä kynnellä hoituu louhintahomma ilman dynamiittia.

    Jos asia ois aikanaan ajoissa oivallettu, ei se dynamiitin keksijä ois nimikkopalkintojaan pistänyt jakoon. Unholaan ois jäänyt ihmiskunnan vihollisena.
    E J:n Etusormen Kynsipalkinnot ne vuosittain tiedehenkilöille ja kirjaltajille ynnä taloushuijareille ojennettaisiin.
    Sekä rauhanrakentajille. Niinko Trump ja Putin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      mitähän ne tänään höpisivät mediassa, jotta Voksin kanavalta ois Rumppi saanu tietoa Ruotsin terroriteoista ja muista attentaattiloista!!!

      Nytkohan se lukee Stahanovista niin pian tässä sotkussa ollaan.
      Varo vaan, se lukee sinua kuin kirjaa tuo Ressa-Rumppi!
      Tuosta Kynsipalkintoehokkuuvesta saattaa näpäyttää sinua.

      Poista
  3. Milloinka tuo on kirjoitettu? Kuulostaa nykyaikaiselta. Tänään tarjotaan työtä toki jo palkatta, saahan siitä sentään näkyvyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KR
      ai oot roikuskellu mukana maalaisopettajatoiminnassa, hyvä hyvä!

      Edelleen mennään kesää 1977, vaikkei se tuolla tällä kertaa näy, mutta samaa muistivihkuetta tässä julkikirjoittelen.
      Muistelepa omaa opekesääsi syksyn tullen, oliko kaupungissa toisin.

      ps iloitkaamme Kaisan pronssista!

      Poista
    2. Minulla homma alkoi 20 vuotta aikaisemmin. Sain tuntipalkan, joka oli jaettu niin että sitä vähää tuli kesänkin yli. Muistaakseni ensimmäinen kk-palkka oli suuruusluokkaa 400 Smk...

      Poista
    3. KR
      oman opeurani ensimmäinen palkka elokuulta oli n. 50 markkaa isompi kuin heinäkuun palkka postinkantajana. Työpäivät olivat yhtä pitkiä. Postinkantajan palkkaa nosti kilometrikorvaukset, opepalkkaa johtajanlisä.
      Joten tuo viiskymppiä oli oikeasti reaalipalkkojen ero. Kannatti käydä kouluja. :)

      Poista