Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kielenkäytön ongelmissa

 
16.7. -77 (la) ap. aitta

Olen koko viikon innokkaasti lukenut Filosofian historiaa, johon ensi kerran tutustuin jo lukioaikoina - noin 16-v.
Tässä välissä ollut parit ihastukset, minkä aikana ei totisesti filosofioita kaipaile!
Pölyn haihduttua on aika jälleen kääntää päänsä, järkensä ja tunteensa kiltisti, nöyränä, kohti filosofien ajatuksia, kun oma kaivo on kuiva. Filosofeja lukiessa on aina syytä muistaa, että suurin osa ajattelijoista oli vanhojapoikia tai onnettomia rakkauselämän taitajia, tosin lähimmäisenrakastajia oli paljon.

Tänään on kylässämme karnevaalit: Heinähupa. Eilen juostiin jo Hupahölkkä ja huomenna pidetään pääjuhla, jossa vuosittain valittava Kunniaheinämiespariskunta saa viikatteen ja haravan.

Eilen lopetin Immanuel Kantin elämän, seuraavana on vuorossa Schopenhauer.

Tänä aamuna luin viihdettä: Dorothy Eden, Miljonäärin tytär. Tytär alla tätä kirjoittelen, itse en Tyttärestä välitä, mutta ken sen lukea haluaa, miksi minun pitäisi olla sitä aietta torppaamassa ja täten tuomita ennen kaikkea kirjan lukija. Jos toinen tuntee että kirja on hyvä, miksi minun pitäisi sanoa tai edes olettaa, että lukija on kehittymätön!
Makuasioita ovat, tunneasioita, eivät järki. Joka väittää että järki on kaiken mitta, juoskoon suolle, sillä:
- Sydämellä on omat syynsä, joita järki ei voi koskaan ymmärtää.
Rousseau ja Pascal maailmalta yhtyvät sydämestään tuohon tunnettuun viestiin, päättelen, ja tuohon yhtyy myös tämä aitassa loikoileva pienestä Suomesta.
Puhuuhan tuo kirja myös paljon intohimosta, yleensä ne tuomitaan = muista vanhapoikafilosofit!
Tehtäisiinkö kompromissi ja sovittaisiin: Kohtuullinen ruumiillinen liikunta kukistaa kohtuuttomat sukupuoliset himontunteet.

17.7. -77 (su)

Heinähupa-rieha on riehuttu. Päivätilaisuudessa oli lähes 2000 henkeä ja äsken päättyneissä Katutansseissa saman verran. On hyvä että on puuhakkaita ihmisiä, jotka jaksavat toimia organisaattoreina.

Makailen yksin aitassa lähes kohmeessa. Pari tuntia takaperin lämpömittari näytti seitsemää celsiusta, nyt varmasti vähemmän.
Tutkailin tänä aamuna Turusen Kivenpyörittäjän alkulehtiä, olen kerran sen jo lukenut, nähdäkseni sanajärjestysvaihteluja eri virkkeissä. Minä olen taas kerran tympääntynyt omaan kieleeni, oman kirjoitukseni virkkeisiin; virkkeet muotoutuvat kaikki samanlaisista sanajärjestyksistä: ensin tulee subjekti, sitten predikaatti ja lopuksi selittävä lisä. Mutta eipä tuo Turusenkaan kieli sen kummempaa, sen monimutkaisempaa lauserakenteensa puolesta ole:


"Kivenpyörittäjä otti ..."
"Auto ajoi ..."
"Lintu kaarteli ..."
"Ihmiset tanssivat ..."

Niin se melkein kaikki virkkeet alkavat. Ovatpahan ainakin helppolukuisia. Tietysti Turusen sanat ovat elävämpiä kuin monen muun, eikä virkkeissä loppua monestikaan ala kuulua.
________
*** myös

 

2 kommenttia:

  1. Täytyy kyllä tunnustaa, että ite tulin viettäneeksi aikoinaan kokonaan toisenlaista aittaelämää. Kielenkäytön ongelmat olivat erilaiset, ja harvoin sitä yksin kohmeessa. Mutta on virkistävää lukea tätä nuorisoelämän filosofista puolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      jännä tuota on itekii seurata kun ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää - ei harmainta muistoa mitä on lukenu ja miten ajatellu.

      Sen muistaa että taloa maalattiin ja urheiltiin velipojan kanssa. Vaan eipäs sekään uskaltautunu aittaan paleltumaan.

      Poista