Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kapakassa

9.7. -77 (la)

Koulutus kansakoulussa ja koko vanhassa koulusysteemissä kasvatti PÄTKÄIHMISIÄ.
Koulun tieto oli pätkätietoa: pätkä sieltä, toinen täältä. Pätkä Suomesta, pätkä Itävallasta, pätkä niittyleinikistä, pätkä rhododendronista, vailla kokonaisuutta. Taraxacum officinale.
Tänään ensimmäisen kerran ymmärrän integroinnin tarpeellisuuden, mutta miksi hel/hitossa käytetään tuollaista termiä, tuollaista vierasta sanaa: integrointi!

Meidät on kasvatettu, minut on varustettu elämää varten kuin soutaja, joka tyrkätään yksin vesille varusteina vene ilman tappia, äyskärittä, airo vailla paria, mela ilman vartta, purkkieväät vailla syömäkaluja. Soudan kuin hullu, uskon selviytyväni, koska minulle niin on vakuutettu, ja takuulla jonkin matkaa rannasta uppoan.

(Saman päivän yönä aitassa)

Toissa iltana olin kaupungissa yötä. Menimme Peran kanssa kapakkaan heti luentojen jälkeen, klo 16. Istuimme punaisessa baarissa ja nautiskelimme kallista kaljaa sen kummemmin humaltumatta. Kahdeksan maissa Pera soitti vaimonsa mukaan. Juttelimme koripallosta mestaruussarjavalmentajan kanssa ja siirryimme uuteen kapakkaan, missä 7-henkinen neekeriyhtye soitti puolialastomina. Jossakin vaiheessa tipahdimme alas yökerhoon ja istuuduimme hämärään nurkkaukseen; jytä soi.

Olin tyytyväinen iltaan, oli rauhoittavaa. Istuin ja katselin, keskustelimme Peran vaimon kanssa kuolemasta, hänen isänsä oli kuollut kuukausi sitten. Tunsin asian, liikuin omalla alallani, vahvoilla. Pera sen kuin torkkui. Puoli kahden aikaan Pera lähti vaimoineen pois. Jäin istuskelemaan yksin pöytääni: olin tullut sitä varten, että saan olla loppuun saakka, kukaan ei ollut pois hätistelemässä.
Oli rauhoittavaa katsella jytääviä ihmisiä, onnettomia humalaisia ja kuvitella jokaisen yökerhoasiakkaan sisintä toivottomuutta. Koin voimakkaana, miellyttävänä asiana sen, ettei minun tarvinnut etsiä seuraa vakituista naisystävää, mahdollista tulevaa vaimoa, vaan sain keskittyä pelkkään olemiseen. Minullahan on jo sen sorttinen.
Yökerho oli täynnä. Viereisessä pöydässä istui mannekiinivartaloinen nainen täydessä jurrissa tyttökaverinsa kanssa. Mannekiini veti tupakkaa, ei vaan sikaria jatkuvasti. Joku kävi pyytämässä tanssimaan, muttei mannekiini suostunut. Sivukuva näytti pettyneen ihmisen kasvoja. Kysyi hän minulta kynää lainaksi, mutta mistäpä minä.

Vähän ennen valomerkkiä lähdin pois ja kävelin torille siltojen kautta. Puolessa välissä siltoja olevalla saarella sijaitsee korkeakoulun tutkimuslaitosrakennus - ja mitä hullua: puoli kolmen aikaan valoisana kesäyönä oli koko toinen kerros valaistuna ja avoimesta ikkunasta näkyi tutkijan?pää-ä, viisas nuppi! Onpas innostunut työstään.
Kävelin torille ja ostin sulkeutuvasta grillistä kuusi nakkia, jotka saksalaisella mit guten appetitilla psistelin psoskeeni, heh, lokkien seassa kalanmyyntipöydällä. Tori oli autio. Taksit odottelivat humalaisia kumaraisia hallin päässä. Joitakin hoipertelijoita pyöri kalapöytien ympärillä.
 
 
Maha täynnä istuuduin taksiin ja ajoin kesähotelliin nukkumaan.
Oikein kiva, tavallisuudesta, arkielämästä poikkeava ilta, terapeuttinen. Suosittelen tällaistakin hiljentymistä.
__________
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

 


10 kommenttia:

  1. Pätkäihminen täällä, päivää jotta pätkähti.

    En tiijjä, minkä takia mieleeni tuli tuosta tarinasta kaksi joensuulaista nuukaa liikemiesveljestä, jotka torin kitskasta kävivät ostamassa porukkaan kaksi nakkia. Ilman sinappia ja ketsuppia, jotta saisivat alennusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      eivät olleet niin reilulla piällä niinku tää Kitteen rakentaja Arssi, Taskinen, joka kuulemma osti yönäläkääsä Kuopion torilta koko nakkikiskan kärryynneen päivinneen.

      (Liekö tuosta rakentajasta tehty elämäkertaa - suattas olla ihan vinkeetä luettavaa, samoin kuin doktor Piitulaisen elämäkerta. Jos ei oo tehty kumpasestakaa, niin luaji sie.)

      Poista
    2. Noihen Joinsuun veljesten näläkään suatto vaikuttaa se, että osuivat pankin konttoriin aina lounasaikana, jolloin johtajan piti viijjä pankin suurimmat tallettajat syömään.

      Monestakin kitteeläisestä on elämänkerta tekemättä. Aikaisemmin jelpin ystäviä ja tuttavia niissä asioissa, viimesen vuuvven aikana oon kieltäytynyt jo kolmesta pyynnöstä. Ei sitä ennee.

      Poista
    3. EJ
      jokunen julukisuuven kestävä juttu kuitenkin kummastakin persoonasta vaikkapa Lustitarhassa, kiitos!

      Poista
    4. Arssista sais kukaties, mutta doktorista on vaikee julukisuuven kestävee. Jos ei nyt sitten se, että tappeli kapakin evustalla "porvareitten" kanssa ja kehu olevasa paikkakunnan suurin kommunisti. Olivat keskustelleet asiasta pitkään ja hartaasti sisäpuolella koko illan.

      Poista
    5. Jaa, se taisi olla Arssi just sillon pääpukarina niitten porvareitten joukossa. Ja olinkohan minäkin siellä... ja kummalla puolen? En nyt jaksa muistaa. Aikaahan siitä on melekosesti, joskus 70-luvun lopulla.

      Poista
    6. EJ
      kakista kakista vuan, suahaan kantaali aikaan!

      Poista
    7. Kun tuo muisti pelaa pätkittäin, liekö koulutuksen vika vai mikä...

      Poista
  2. Arvoisa kirjallisen ilmaisun expertti hikkaj

    Eikä tarkoita tuo äksä, että jonniinlainen entinen Pertti oisit, vaan keskinkertaista parempi sananasettaja; vähän kuin ne Vaasan torin kiveäjät, jota saivat muhkuraiset kivet asetettua siististi rinnakkain, ettei juur kiviä huomaakaan, mutta kyllä huomais, jos ois tori niinku rantakivikko.

    Mutta asiaan: Kaksi pääkohtaa vaatii kommentointia.
    1) Yksinsoutelu ilman pohjatappia.
    Kyllä siinä ainaskin pitäjän rovasti pitäs olla silloin äskäröimässä. Kuten oli
    Lapatossulla. Mutta olipa L-tossulla se tappikin paluumatkaa varten taskussa valmiina.

    2) Kynättömyys.
    Siis sama kuin on Sote-Suomen suurin ongelma paperinpuutteen kera.
    Sen tautta se yksi Risukko keksi, ettei paperireseptiä ennää kynällä kiriooteta, vaan kerta sähkö on keksitty, niin sitte sähkölamauttimella hoijjetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir
      yksmielisesti voitass kaksmielisesti sanua kohdassa yks, jotta mikäs se meijjän L-tossuin soutaessa kun tapit aina mukana!

      Kohassa kaks ei auta kynä ei tappi, jos risukossa soutaa. Taitaa muuten olla semmonen sanonta olemassa kun 'Elä souvva venettä lepikkoon!'.
      Oisko siinä tuo Lepikko Risukon sala- taikka tyttönimi?

      Poista