Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

lauantai 11. helmikuuta 2017

Aittafilosofi juoksee ja puntaroi

 
20.7. -77 (ke klo 9)

Unentarve on ainakin tyydytetty: eilisaamuna heräsin vasta klo 11, nukuttuani n. 11 tuntia, valvoin 11 tuntia ja heräsin äsken noin 11-tuntisen yöunen jälkeen.
Eiliselle päivälle ei tullut muistiinpanoja, koska ei ollut mihin kirjoittaa, aitanpaperi oli loppu. Jos olisi ollut, olisin aloittanut tämän uuden vihkon seuraavasti:
'Vaadin suvaitsevaisuutta, taistelen suvaitsemattomuutta vastaan.
Olenko siis suvaitsematon?'

Noin sofistisesti heti aamutuimaan. Tuskin omasta päästä, itsekeksittyä.

Arthur-poika vaikuttaa naurettavalta, väheksyttävältä onnellisesta ihmisestä, kuten minusta. Maailma on paha muka. Ihmiset kyllä pahoja ovat - myönnettäköön. Mitään muuta kuin kaltoinkohtelua en minäkään maailman ihmisiltä ole saanut. Mutta kestettäköön, suhtautumiskysymys näet. Mutta Arhurin onnettomuus on hänen itsensä aiheuttama paljolti: Riistää nyt itseltään sukupuolielämän mahdollisuus! Antautua maailman, ihmisen tuntemattomien perussyiden, elämän alun tutkimiseen! Heittäytyä nyt tieten tahtoen yksinäisyyden umpioon (vaikka  kyllä minäkin yksinäisyyttä arvostan, eipä silti)! Murehtia ympäristön kylmäkiskoista suhtautumista! Kyllä siinä pessimismi kasvaa ja kukoistaa, jos noita edellä mainittuja käy työkseen selvittelemään.
Sääli Schopenhaueria.

Illemmalla.
Juostu on, Kuivatusalueen kiersimme, 13 km. [oik. 12,3 km]  Minulta kului aikaa 57 min 5 s, veljeltä 57 min 50 s. Yhtään kävelyaskelta emme ottaneet koko lenkin aikana. En koskaan aikaisemmin ole juossut likimainkaan yhtä pitkää matkaa.
Elämä on elämisen arvoista ja huoletonta - ilman hevosta ja hevosen kanssa.
Juoksun jälkeen saunoimme oikein vastalla ripsien ja myöhemmin kävimme kylässä korttia pelaamassa: moskaa, kusta, pöytänorria.
Nukun puhtaissa lakanoissa raukeana. Voiko tämän kummempaa ihminen toivoakaan! Hyvä on olla. Ruumis rasitettuna.

Nietzsche raukka: kannatti ja puhui voiman puolesta, muttei koskaan kyennyt ruumistaan käyttämällä rasittumaan; puhui mitä puhui, kirjoitti mitä kirjoitti; todisteli kaiken teoriassa; pettyi elämän ja sairastui järjen pimenemiseen.
Järjetöntä!

Oikeinhan se Nietzsche painotti perusasioita: korosti tahdon, vaiston ja vietin ylivaltaa järjen mielivaltaa vastaan. Olisikohan jo ennakoinut mielisairauttaan?
Nykyinen elämä maailmassa, elämä 1977 Suomessa on unohtanut niin Nietzschen kuin monen muunkin järjen ylivaltaa vastaan taistelleen filosofin ja palauttanut järjen mielivallan ylimmäksi, tavoiteltavimmaksi ja kaikkea määrääväksi auktoriteetiksi.
Ei ole ihme, jos yhteiskuntasysteemit eivät toimi inhimillisesti. Ymmärtäviä ihmisiä ei ole, ei kasvateta eikä näin ollen tule.

Laittaisiko allekirjoitukseksi aittafilosfiminälleni vielä vaikeammin kirjoitettavan nimen:

vakuudeksi
 A.F. Nietzschopen

8 kommenttia:

  1. "Mitään muuta kuin kaltoinkohtelua en minäkään maailman ihmisiltä ole saanut"

    Laitoin 50-luvulla runojani erääseen kilpailuun. Kritiikki totesi, että "nuorukaisen goethemaista elämäntuskaa".

    Ne runot kärräsin 70-luvulla Kitteen kaatopaikalle. On siinä arkeolokiloilla ihmettelemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJj

      kyllä nää niitä elämää kohti puskevan Nuoren Wertherin terveellisiä joskin haisevia vastalauseita tavallaan ovat - niin ne ovat siullai olleet.

      Eikös tää pottu kuitenkin oo parempi paikka kuin kaatopaikka! Ongelmajätettä ei niin vain kannata luontoon valvomatta laskea.
      Ojarannat on erikseen. ;)

      Poista
    2. Kun oisinkin älynnyt säästellä runot, olis nyt mitä plokiin laittaa.

      Poista
    3. EJ
      vaan voihan niitä lirrautella lissee!

      Muuten, jos et oo tuota Rakastunutta rampaa vielä lukenu niin kannattaa se nielasta. Siellon tämä tämän päivän Nietskekii esillä.

      Poista
  2. Jos vastaan meiliin näin: olen tuon https://joukovaheensotatie.vuodatus.net/lue/2017/01/moikka-maailma takia lueskellut Päätaloa, mm. sitä itteminää. Hänen ehkä joskus pikkuriikkisen verkkainen kerrontansa on sodassa paikallaan, sota lienee odottelua. Ja ihan vakavasti: huollosta loppujen lopuksi puhutaan usein vähän, vaikka sen tärkeys myönnetään.

    Ihan mielenkiintoisia olen myös aiheestani löytänyt, kiirettä vain pitää saada valmiiksi ennen kesämökkikautta.

    Ja pöytäkirjaan haluan merkkauttaa etten -77 ollut enää kapaloissani, olinhan 31.5. jälkeen oikein yllioppilas (siis kahden ällän)...

    JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha

      pidä ajan tasalla kun lisäilet isäsi sotaa. Kiinnostaa. Lienet lukenut Haanpään Korpisodan: odottelua odottelua, 'nouse olemaan' -tunnelma.

      Muuten: ylioppilas-sanassa on jo kaks ällää. ddd

      Poista
    2. Muuten: ylioppilas-sanassa on jo kaks ällää" Kirjoittaessani mietin, että oliko siinä vitsissä sitten kanssa 3 ällää
      Mutta oli mulla se yl(e)i(s)arvosanakin eli siis kolome tavua ja ällää...

      Poista
    3. jv
      jääpä odottamaan mun ainoaa mutta varmaa ällää, se taitaa vilahtaa lähipäivinä näissä diareissa.

      Poista