Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulurilikuttimien tuoma onnentunne

Joulun kilikuttimia ja rilikuttimia tässä etsiessä yläkomeroista ja ulkovintiltä aloittelen
Witold Pileckin vähemmän jouluista tosikertomusta
Vapaaehtoisena Auschwitziin - Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina.
Älytön luontokappale on ihminen älyttömässä ympäristössä, sa mun sa!

Samalla lopettelen Salmisen Toisinajattelijoiden Suomea ja kertaan Leif Salménia, joka kyllästyi osaansa 'tv-pellenä' ja muutti Barcelonaan vapautta etsimään ja muutti samalla mielipiteitään - nk. uudistui.
Kai huomasi, ettei tiede analyyttisyydessään tavoita sielun syvyyksiä.

Salmén havahtui näköalattomuuteen, Lefakin!: jos ei 'itse asiassa käsitä muuta kuin Matti Nykäsen ja R-kioskin mainokset', niin on se pelottavaa, so. itsetutkiskelun paikka.
Syntyy esseekokoelma Plaza Realin kyyhkyset, Tammi 1990.
- Radikaali vapaus merkitsee tietoisuutta, että on absoluuttisesti vastuussa omasta kohtalostaan ja että on viime kädessä absoluuttisesti mahdotonta jakaa toisen kohtaloa, hyvässä ja pahassa. Se merkitsee, että emme voi koskaan kokea toisen tunteita ---

Mutta.
Plaza Realin kyyhkysissä lisää:
- Niin paradoksaalista kuin se onkin, juuri tässä absoluuttisessa vierauden tunteessa voimme kuitenkin löytää mahdollisuuden tuntea yhteisyyttä  kaikkien ihmisten kanssa, koska kaikilla on sama kohtalo. Olemme kaikki yhtä haavoittuvia, ja vain äärimmäisen nöyryyden pohjalta voimme olla aidosti vapaita, todellisesti solidaarisia.

Ettei vaan puolalaisen Pileckin kokema tuon suomalaisen Salménin sanoman todistaisi vankien katsoessa rivissä miten yhtä uhria taas tapettiin:

"Silloin tunsin, että näillä vieri vieressä seisovilla puolalaisilla oli kaikilla sama ajatus mielessään, että sama viha ja kostonhalu olivat vihdoin yhdistäneet meidät, että olin ympäristössä, joka soveltuu täydellisesti tehtävääni, ja huomasin mielessäni jotakin onnen kaltaista ...
Hetken päästä pelkäsin, että olin mennyt päästäni sekaisin. Jos täällä tunsi onnea, mistä syystä tahansa, se oli järjetöntä... epänormaalia!
Tutkiskelin tarkasti sisimpääni ja huomasin olevani onnellinen ennen kaikkea siksi että halusin alkaa työni enkä siis ollut murtunut."

Kaipa minullakin on oikeus nauttia noista valoa tuovista joulurilukuttimista, vaikka maailma on mikä on.

Leif  Salmén
kuva: Heini Lehväslaiho

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti