Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

torstai 24. marraskuuta 2016

Kartalla

Kolmantena aamuna riidannapistelun jälkeen oikaisi Kalle koipensa satulan yli ja lähti polkemaan Asutusalueen koululta kohti kirkonkylää. Pyörän pinnat ja ohjaussarvi olivat ruosteessa, oma pinna kireällä:
 - Se perkeleen suolalasti auton lavalla!

'Maantie vetää jo suoraan Sainvaaraa ja Kostonjokea kohti. --- Punauttelen jälleen päätäni ja kun lähelläni ei näy ihmisiä, sanon ääneeni:
- Voi minnua perkelettä, minkä menin tekemään!'

Tässä vaiheessa ei muu hyvi lukijana kuin etsiä kartta kouraan, jotta Kallen kelkassa kaikki mutkat kestää, pysyy kartalla, ja kun muistaa, ettei tämä vähäinen viiden kilometrin pyörämatka Taivalkosken kirkolle Asutusalueen kansakoululta, missä kunnan rakennustoimisto ja 'koti' sijaitsevat, jää viimeiseksi polkaisuksi, vaan pian alkaa peninkulmien päivittäinen reissuaminen pitkin pitäjiä.

Sitä se Kalle tuolla lointeli, että pitikin jättää Tampere ja ihmistenilmat!

Vaan löytyypä hyllystä kartta ihan tätä tehden: Koillismaa-sarjan jatkeelta Eero Martikaisen toimittaman Kalle Päätalon Koillismaa runsaskuvaisen kirjan väliin olen jossain Kalle-kiimassani ekaluentakierroksella tämän sujauttanut:
Kalle Päätalo kunnanrakennusmestarina
Taivalkoskella 1951-1952.

Sen on Elsa Ruokakangas täydentänyt niillä paikannimillä, missä Kalle virkatehtäviään hoitaessaan pyörähteli, eli sattuu nappiin juuri aloittamaani romaaniin, Iijokisarjan 21. osaa Muuttunut selkonen sekä kahteen seuraavaan osaan Epätietoisuuden talvi ja Iijoelta etelään, jotta mestarin matkassa mukana pysyy.

Ei kun Kallen perään! Tarakalle.
Muuttuu se polkupyörä vielä moottoripyöräksikin, kartan IC:hen, joka ei millään lähde lämpimänä käyntiin ja jonka kunnanisät hempeyksissään suovat kunnan rakennusmestarin käyttöön.
Vaan sitä ennen poljetaan uskina peninkuormien päivämatkoja satoi eli paistoi.

'Polkea rynnin Jussinmäen päälle --- Joudun jarruttamaan, ettei alamäessä vauhdin saanut pyörä rullaisi Neljäntien risteyksen yli. --- Pysähdyn risteykseen katselemaan ympärilleni. Näen edessäni muutaman sadan metrin päässä kummullaan seisovan Taivalkosken uuden kirkon. Samalla suunnalla, lähempänä risteystä, Jalavan vanhan kauppakartanon. Saman kauppakartanon, jossa talvisotaan asti olivat asioineet ja sen matkalaisten pirtissä yöpyneet etupäässä Metsäkylän asukkaat. --- Siinä katsellessani havahdun useammalle asialle: Hoidan kolmatta päivää syntymäkuntani rakennusmestarin virkaa ja vasta nyt tulen ensimmäisen kerran pitäjän keskuspaikkaan!'
- Kalle Päätalo: Muuttunut selkonen.1991

3 kommenttia:

  1. IC tuopi muistoja mieleen. Nuapurin poika Erttolan Reijo omisti semmosen 50-luvulla. Sillä reissattiin ainahi yhtenä kesänä, kun meillä oli Tuupovuaran kunnan mehtäteknikon talon mualausurakka. Sitten kaveri lähti Työväen Akatemiaan ja päätyi kepulaisen Karjalan Maan päätoimittajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      sittenhän teistä kummastakin rönttätyöntekijästä tuli herra! Vähän kuin Päätalosta ja Tikkasesta - toisesta professori ja toisesta kansanedustaja; vaikka alun perin pöllintekijöitä samalla savotalla olivat.

      Poista
    2. Herra, hehe. No Reijosta, jonka laista savottamiestä harvemmin tapovaa, oli käissä sitten moottorisaha tahi kynä.

      Kyllä minähi halonteosta toimittajan hommiin läksin ja vähän väliä mietin, oisko siellä pitännä pysyäkin.

      Kesäsin tuli tutustuttua usseempaan alaan, rengin hommiin, mehtien arviointiin, raittius-, urheilu- ja nuorisotyöhön Puusaaren Matin apulaisena, Ortodoksisen Nuorten Liiton kerhoneuvojanakin olin Ilomantsissa yhen kesän...

      Poista