Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

II A – Naisvaltaa


sivu II A

"Pari päivää olin Yrjö S:n tuttavan luona yötä, pappilassa, perskeles. Fiiniä oli väki, ei siinä mittään!

Tiejäkkönä, jotta mää löysin yliopistonkin!  Mutta en mää tiejä oikein niistä hommeleista mittään (kynäkkii on tämmösiä: kiruttaa tai ei kiruta) Yhden lujennon oon käyny kuuntelemasa. Kaveri siellä jutteli Dantesta Voltairesta Rousseausta Shakespearen Willestä ja muista mukavista. Minä tein muistiinpanoja. Piirtelin meinaten tikku-ukkoja.

Sanoit joskus, että tää kirjastoala on naisvaltanen. Niin on! 
Kun menin kirjastoalaa kuulemaan toiseen lujentosalliin, niin vilasin useamman kerran aikaa ja luokan numeroa, ettei vain olis ollunna SPR:n naisjaoston kokkous. Ei ollu. Lujento oli. Oli siellä mun lisäksi kait neljä (4 four!) muuta urosta, mutta kiltsuja mokomia oli kait lähemmäs sata! Voihan NAPA! Paikkaan on jouduttu, aikoihin eletty!"


1-2-3-4-5-6-7-8-9


10 kommenttia:

  1. Naisvaltanen. No tietysti kun Tampereella ollaan, eli on siinä ujolla maalaispojalla nieleksimistä! Ei käy katteeks! Tai käyp.
    Nuo mainitut klassikkomiehet – että on lupa heihin tutustua ihan ’virka-ajalla’. Mikä etuoikeus! Tosin tuossa iässä ehkä ei. Kuten kirje kertoo: kuivia tikku-ukkoja ovat.
    Orpo olo kaikin naistokassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tämä herättää muistoja siitä liki ainoosta Tampereen reissustani 60-luvun lopulla. Kitteen pontikkapaijat olivat just tulleet muotiin. Rinnuksissa luki komein kirjaimin "Kiteen kirkas". Ujona mualaispoikana en laittanut sitä päälle, vähän piukanlaista mallia kun olivat, mutta seuralaisena ollut tuleva vaimoni oli rohkeempi luonne. Vastaantulevat kaupunkilaisgigolot, en paremmin sano, osoittivat julkeaa kiinnostusta ja tuntu se hymyilyttävän muitahi. Piti ehotella morsiimelle kotimatkaa mahollisimman noppeesti.

      Poista
    2. EJ
      tuoko mielessä siellä Tampereella liikuitte:
      http://erkkijormanainen.blogspot.fi/2016/11/trumppi.html?showComment=1478869524044#c5677035830249545703

      Poista
    3. Turistireissulla, esmes eläintarhassa, jossa oli susia pienessä aitauksessa. Suojeluintoni sai puhtia jo silloin.

      Poista
    4. EJ

      piti lähtee susrajalta susia kahtomaan kaupunkiin!

      Poista
    5. No kun ei niitä oo iän kuuna päivänä susrajalla nähneet muut kun mehästäjät ja kepun kansanedustajat jokaisella pihamaalla.

      Poista
  2. Päähäni on jäänyt pyörimään, jo eläköityneen, kirjastonhoitajattaren/kirjastonjohtajattaren kommentti: "Olen loppujen lopuksi runotyttö". Hän oli kova teoretisoimaan eli tieteilemään. Ylpeän oloisesti hän tuon sitaatin sanoi. Tulkitsin sen tarkoittavan, että kaunokirjallisuus ja runous sen mukana, on hänelle läheisin - etten sanoisi rakkain - kirjallisuuden muoto. Vanhemmiten minulle on käynyt samoin. Mutta kun ei ole olemassa käsitettä runopoika. Rohkenisinko rikkoa rajoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reiska
      (varmaankin olet ollut samoja aikoja Reijon kanssa kirjastouraan valmistautumassa.)

      'Runosetä'. Rohkenen ehdottaa.
      ('Namusetä' silloin tosin tahtoo kalvaa mieltä.)

      Poista
  3. En ole ollut samaan aikaan. Olen ammatinvaihtaja. Suoritin 1990-luvun alussa informaatikon tutkinnon Polilla ja 1995-1998 kirjastonhoitajan ns aineopinnot Oulussa. Nyt ammattimainen tai ahmattimainen lukija. Komppaan "runosetää". Hellyttävä ilmaisu, mutta ei ehkä niin kaunis sana kuin runotyttö. Kirjojen namustelu on aina paikallaan. :) Korpisoturi ja Lopotti luettu. Kohta pikakommentit julkaistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reiska

      On olemassa erittäin kauniita ilmaisuja vähemmän arvostetulle asialle, kuten 'tyttöpiä' vanhalle piialle.

      Maksustako luet ja kommentoit?
      Mie maksutta, kirjapalkalla, tuolla Kirjavinkeissä, ennen vanhaan pienellä palkkiolla Luakkos-lehessä.

      Tosin vakaa-aikomus ois vihdoin ja viimein päästä keskittymään muihin kuin tuoreisiin eli Lehtosiin, Kilpiin jne.

      Poista