Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

tiistai 30. elokuuta 2016

Ja taas me tapetoitiin!

Tulipa hintoihinsa verrattuna venäläisiin hintoihin. Rulla/24€, vaikka kuitissa 50 %:n ale. Eikä seinälläpysymistakuuta!

Ainoastaan yhdelle seinälle kaksi kellonkuvatapettirullaa tuonne kaupunkikesämökin kyökkiin raaski liimailla.
Niin liimaillapa hyvinkin; melkoista tuhertelua ja liimailua siitä tulikin.
Onhan tässä sentään tapetoitu iät ajat, ihan helsinkeihinkin sitä tehden lennelty, muttei koskaan liisteriliimaa seinälle sivelty, vaan aina tapettiin taakse. Ja aina itse tehty liisterisekoitus jauheesta ja vedestä.
Boordinauha-aikoja, näet.

Kuprullehan se jäi, niin kuin pitikin, kun lopeteltiin ja jätettiin yöksi kuivumaan ja vetäytymään.

Mutta mitä ihmettä: samat kuprut aamulla! Vähää vaille ettei silmille roikkunut.
Amatöörejäkö tässä sittenkin monen vuoden jälkeen, pekkaa ja pätkää pelattiin ...

Ukset umpeen, tapettirullan jäänteet kainaloon, valmisliisteriliimatötsä auton peräkonttiin.
Maalle häpeilemään - pohtimaan sekundatyötä: Olisiko sittenkin pitänyt irrottaa entinen tapetti, vaikkei koskaan ennen?
Ja söisikö tuon loppuliisterin, ripottelisi pihlajanmarjoja kyytipojiksi, vai heittäisikö harakoille?
Tai repisi irti koko roikkuvan seinän ja asentaisi uudemman kerran. Helekatti!

Mutt'
kerran vielä pojat!
So. Uutena päivänä uusi reissu.
Hissillä ylös ja 'Ei mainoksia'-ovi varovasti auki. Alaspainunein päin kohti keittiön ovea.

Simsalabim!

Ei kuprun kuprua.
Toista vuorokautta oli vaatinut vetäytyminen.


9 kommenttia:

  1. Viittaatkin tuossa Pekkaan ja Pätkään. Pätkähän söi liisterin, kun työnantaja kertoi sen olevan valmista ja hyvää. Ikean perunamuussi saattaisi olla erinomainen paitsi syötynä, myös tapettimiehen tarveaineena.

    Ylen Ykkönen esittää tällä viikolla Puupäitä päivänäytöksinä. Tänään tuli "Kesälaitumilla"-jakso, jossa kaadettiin huvilan kellarista löytyneet Martell-merkkiset hapantuneet mehut viemäriin. Mitä pääosien näyttelijäkaartiin tulee, luultavasti temppu ei olisi onnistunut elävässä elämässä.

    VastaaPoista
  2. Riäkkyläiset ossaavat, Hikka ja Pekka Puupää alias Feeliks Pakarinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varkauvessa oli takavuosina Pakarisen museo, jota kerran Feeliks Esaiaksen poika Esa Junior meille esitteli. Oli siellä esineitä Helismaan käsikirjotuksista ja Puupääkamppeista lähtien. Jostain syistä ei tainnu oikein olla tarpeeksi ylleisömagneetti.

      Tässä Esan perinnön vaiheista Warkauden lehdessä:
      http://www.warkaudenlehti.fi/juttu/esa-pakarisen-perint-kiinnosti/

      Poista
    2. EJ + kavi

      kantsii lukea Maarit Niiniluodon Hanuri ja hattu, Esan elämäkerta: siellä näitä vilmausmuistoja, minkä nyt muistivat juhlinnasta - ihme kun onnistu aina purkitus.

      Poista
    3. Muutaman kerran oon Esan tavanna. Kerran kateltiin tanhuesitystä. Esa tarkkail yhtä tanhuujoo ja supattel painokelevotonta huumorija.

      Haetarin lisäks soitti huiluvakin. Tarkasti minun koprat ja sano huilunsoittoon olevan sopivat.

      Poista
    4. Yhen kerran tapasin muakunnan ykköslehen illanvietossa, jossa esiinty. Vuatimattomana istu kyökissä jonkin illan emännän kanssa. Voe emäntäparkoo!

      Poista
    5. kavi/EJ
      naisten mieshän se ol, niinkun tuppaa julkkismiehet olemaan kun roikkujia riittää, vaikka kirjassa vaatimatonta leikki: mikä lie ollu kun sota-aikana Tauno Palo astu samaan huoneeseen mihin hiän ol monta kertoo männy iliman mittää vaikutusta niin nyt naisilla kävi kohhaus ja huokkaus.

      Poista
  3. Arvoisa tapettimies II -hikkaj

    Ooppa nyt hissunkissun, ettei se naapurin tm I saa vihiä kilpailijasta.
    Tarkkaileppa kurkien liikkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Pitäsköön tuole sanua äksysti ja kieltää:
      - Kurki, elä kurki!

      Poista