Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 25. elokuuta 2016

Gerotranssendenssi

Entisen takaiseen koulutoimenjohtajaan törmäsin Vejun näyttelyssä:
- Kaheksankymentä syksyllä täyttyy.
- Kymmenen eka eläkevuotta menee hyvin aktiivisesti ja kunnossa?
- Toisetkii kymmenen, paitsi nyt pari viimestä käypi jaloille.

Niinpä näyttää käyneen Eskolan Antinkin liikunnalle. Joku sanoo etteihän 'se oo ikinä liikkunu, senkun ryllänny viinipöydissä'.
Mutta on!
On ollut ikänsä salalenkkeilijä: - Pitkiä matkoja hiihtelin Kaupin luonnonpuistossa, pitkiä matkoja hölkkäsin asiallisen näköisissä verkkareissani Teiskon tien viertä kulkevalla kävelytiellä. -- Yleensä onnistuin tekemään lenkkini salaa. Vain harvoin, jonkun tutun silminnäkijän hämmästykseksi, paljastuin.

Professori Eskola halusi säilyttää arvokkuutensa. Ja Antti boheemisuutensa?

Toista viikkoa tässä Eskolaa kääntelen; ihan innoissani! katselen kun Antti itseään riisuu puupalttoota kohti.
Eivät ole mitään persona non gratoja, vaikka monelle ovatkin, nämä kiinnostavat veikot: Turkat, Linkolat, Hurmeet, Eskolat. Totta vie! Näiden seurassa 'viihtyy' jos kiihtyykin.

http://pro.tsv.fi/kvt/?Gerontologia-lehti
Se nyt tässä ainakin käy selväksi että aikakauslehdet, joita AE lukee, eivät laajalevikkisiä ole, jos eivät kirjatkaan. Mutta todella mielenkiintoisia ovat, varsinkin kun hän poimii niistä marjoja, kuten tuon tämän päiväisen potun otsikon.
Kieli solmussa saa sitä tavailla - sisältöön pääsemättömissä olisi, vaan helmen alkuhan sekin. Gerontologia-lehdestä poiminta vuodelta 1994; ruotsalainen vanhenemisen tutkija, sosiologi Lars Tornstam kirjoittaa: 'vanhenemiseen sisältyy gerotranssendenssin mahdollisuus'.

Ja se on, niinkö?
No vaikka: vanhuuden tullen ihminen viisastuu jos ja kun rationaalinen elämänkäsitys höllenee ja materialistiset tavoitteet hiipuvat. Tällöin elämäntyytyväisyys lisääntyy! Valkenee, ikään kuin ... (siis kun jättää materiankahmimisen ja järjenkäytön vähemmälle)

So.
Sitä ruppee miettimään jotta oiskoon näin kuoleman kynnyksillä jottai semmosta vähemmän konkreettista, semmosta - kosmista.

Pääsee myös irtautumaan turhista sosiaalisista vuorovaikutuksista, voi haistattaa, jos siltä tuntuu, piutpaut porukoille ja kaiken maailman aktivoinneille kuten AE, 82v: "Terveyskeskuksen vanhusjumppaan en lähde raajojani heiluttelemaan, mutta lehtiä haravoin ja saunapuita pienentelen mökillä oikein mielelläni."


"Ehkä noissa lauseissani voi nähdä 'gerotranssendenttista' vanhan ihmisen halua irtautua hänelle tuputetuista tämän maailman erinomaisuuksista omaan, itse rakenneltuun merkitysmaailmaan."
Antti Eskola: Vanhuus - helpottava, huolestuttava, kiinnostava Vastapaino 2016


10 kommenttia:

  1. Arvoisa Geronimo -hikkaj

    Vanhoista ihmisistä on juttuja kirjoteltu.
    Niinku vaikka se Vanhus ja Meeri.
    Joko kohta ilmestyy Vanhus ja Leryn ? Ellei peräti Vanhus ja Dafne ??
    Luakkonen kustantaa ?
    Ilmaslippuja jo jakeli !!

    Aikoinaan, taisi olla 1985, haastateltiin kylän nestoria paikallislehteen:

    - Toimittaja:
    Mitä pidätte tärkeimpänä syynä siihen, että nyt vietätte satavuotispäiviänne ?

    - Juhlakalu:
    Ottiatuota, se taitaa olla perimmäisenä syynä tämä, että synnyin vuonna 1885 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      pitäs suaha uutta naisverta talliin ennenkun noista kirjaks, ees runo- asti. ;)

      Poista
  2. Olin satavuotisjuhlilla vuonna 1958. Päivänsankari oli syntynyt vuonna 1858, kuten saattaa päätellä. Hän istui keskellä kahdenistuttavaa keinutuolia ja poltti sikaria. Se, että rippikoulukavereita ei ollut paikalla, tuntui häntä harmittavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aikoinaan nuukanlaisen nuapurin isännän ysikymppisillä. Sukulaiset olivat keksineet kuhtua paikalle papin, luulivat kai jo sen ikäsen semmosta tarvihtevan.

      Päivänsankari kuunteli "suarnan" kiinnostuneena ja loihe lausumaan: "Paljonkoon tämä papin puhe maksaa?"

      Poista
  3. Gerotranscendenssi on hyvä käsite, vähän epämääräinenkin kuten vanhuus sinänsä, mutta hyvä. Jalat kun pitää tiukasti kiinni yläpilvissä, näkee pitemmälle. Ja tuntee olevansa vähän viisaampi nyt, ainakin omasta mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KR
      tuosta 'jalat tukevasti ilmassa' -ilmaisukyvystä tulee ekana mieleen sanakas Juhani Peltonen.

      Rauhottaa tää vanheneminen ja 'rappautuminen' ainakin, vaan ihme kyllä ei mielikuvituksen laukkaa!

      Poista
  4. Eskolalle sanosin, jotta ei toinna lehtiä haravoija. Tulloo vuan turhoo sdressiä. Häviää ne muutenni muan piältä, varsinni keltaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      samat sanat - miks mullaksi muuttuvaa siirtää kasvupaikalta toiseen!

      Poista
  5. Sukututkijan loppuvuosi-blogista löytyi linkki tähän:

    http://proosahistoria.blogspot.fi/

    Vois sinnuu se ja käsiteltävä kirja kiinnostoo.

    VastaaPoista