Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

maanantai 1. elokuuta 2016

Emmauksen tiellä

Oopperakaupungissa Pölösen, ei Jeesuksen, asteleman kivikkoisen Emmauksen tien jokaisesta kuopasta, mutkasta sekä vauhdikkaasta menosta nautittuamme,
hastamananat repekoille taputeltuamme pitkitimme omaa Emmauksen tietämme Punkaharjulle päin.

Nälkähän se jo viiden kutjassa.
Meilläpä ei hädän poikastakaan kun ystävä, harjua ennen, vastakutsun päivällisille
oli asettanut torjuen vatsakutsullaan näin nätisti meidän tarjouksemme teatterikattauksesta.

Kesäteatteri - hyi! No, mehän että mikä siinä oiken on kun tuokin toinen viimeisen päälle kultturelli ystävähyvä, Immu, on samalla viisiin poikkiteloin kesänäyttämötaidetta.

Eipä nuo tuommoiset vähäpätöisyydet vaikuta ystävyyssuhteisiin. Piti tai ei, taikka vaikka oli pitämättä!
Makuasioista voi kiistellä; lopullisesti suuttua ei saa, ei ainakaan niin että tönäseisi toisen nurinniskoin.
Hienot pihvit kanttarellein murkinoimme höysteineen ja jaloin jutuin, totta kai.

Ja eikun kylläisinä matkaan veli hopija! Harjulle. Punkaharjulle.


- Tuollakako se mäellä Saimin pytinki?
- Tuolla se varmaan, käännäpä!
- Mutkittelee ja nousee.
- Vähän kun Saarikoski kerran tänne hiihteli.
- Saarikoski suksilla?
- Suksilla. Viinakapelossaan.

Ei me Hoyerin Saimia nähty, mutta uilakka maisema kyllä tertsiltä.


Eikä se Saarikoskiksen Peekään suksilla sinne Saimin hoteisiin Valtionhotelliin hiihtänyt, vaan Finlandia-hotelliin tien toiselle puolen - kotona Emmauksen tieltä palattuamme sen tarkistin:

"Se oli se kerta kun minä tulopäiväni iltana henkeni kaupalla hiihdin vettä lainehtivan kevätjään yli hotelli Finlandiaan. Piti saada hoitoa kamalaan krapulaan.  Hotellin ovessa oli tyly lappu "Suljettu korjausten vuoksi." Hiihdin saman tien takaisin.. Minulla oli sentään vähän punaviiniä mukana niin etten ihan kuollut. Kun olin juonut pari lasillista, menin kahville. Kahvilassa ei ollut muita kuin kaksi kaveria, jotka istuivat korkeiden lasien ääressä. "Mitä te juotte?" "No giniä." Lomaliitto oli edellisellä viikolla saanut anniskeluoikeudet."
Asiaa tai ei, Otava 1980 

4 kommenttia:

  1. Arvoisa Saimi-fani hikkaj

    Olipa Punkaharjun Valtionhotellin sauvoissa Saimi tai vaikka Inari, niin meikä-Vox ei siihen läävään toista kertaa astu !! Niin on jämpti !

    Elettiin nimittäin vuotta 1979. Oli Valtionhotelli juuri remontin jälkeen avattu edellispäivänä.
    Alemman kartan ruoka-annoksiaan mainosti kovasti, vaikkei muita verkkoja silloin ollut kuin kalaverkot, joihin mainosnorpat aina innokkaasti uivat. Lehdissä siis mainosti. Etelänkin metiassa. Jos oikein muistan.
    Emmehän muuten olisi koko lafkaan eksyneetkään !

    Meikäläisen perhe oli Itä-Suomessa lomamatkalla kunnon Taunus 17 M:llä. Vanhin lapsi oli juuri viittä vuottaan täyttämässä, nuorempi, silloin vielä kuopus, puoltoista.
    Savonlinnaan päin oltiin siis ajamassa, ja vanhaa maisematietä tultiin etelästä päin mainitun omakehulaitoksen pihaan.
    Oli niinku ruoka-aika. Ja nälkäkin.
    Iltapäivällä piti vielä Savonlinnan toria kiertää, ja muutenkin mualimaa !

    Istutiin ravintolan ruokapöytään. Tarjoiluväkeäkin näytti olevan kuin Vilkkilässä kissoja, ja joitakin ruoka-asiakkaitakin siellä täällä.
    Tilattiin listalta oikeen liharuokaa aikuisille. Viisivuotiaalle en muista mitä, mutta taisi olla samaa, kun ei ollut tarjolla lastenannoksia.
    Silloinen kuopus sai tyytyä valmispurkkiruokiin, mikä olikin hänen kannaltaan pelastus !

    Aterian valmistuminen kesti nimittäin neljä ja puoli tuntia !
    Onneksi pöydäsä oli leipäkori, joka jo alkutunteina syötiin tyhjäksi.

    Aluksi vitsailimme keskenämme, että taitaa olla vielä härkä teurastamatta !
    Sitten jo sitä, jotta lähtikö nirri ensinkään, vai karkasiko metsään.
    Sitten jo sitä, että oliko keinosiemennys pettänyt, ja munasolu jäänyt hedelmöitymättä, joten ei ollutkaan elikkoa syötäväksi !

    Tarjoilijat välttelivät pöytäämme kuin olisimme olleet spitaalisia.
    Mitään selitystä ei viipymiselle tultu kertomaan.
    Ei siis edes silloin, kun ruoka illansuussa vihdoin pöytään kannettiin.

    No, nälkäinä ahmaisimme annokset kitaamme, ja poistuimme rahastuksen jälkeen kiireen vilkkaan taaksemme katsomatta.

    Että semmonen Valtionhotelli.
    Ei ihme, että oli aikoinaan venäläisten perustama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      jospa Saimi ois joutusampi.

      Poista
  2. Kerronpa sinnikkäästä palvelusta, jonka kohtasin itärajan pinnassa ravintolassa, nimi oli Sinisieppo tai jotain. Kun helle janotti, tein viskitilauksen jäillä. "Tottakai meillä on pallantaissia", sanoi isäntä ja katosi puuhakkaana takahuoneeseen. Oottelin tiskiin nojaillen varttitunnin ja siirryin lopulta pöytään. Reilun tunnin kuluttua mies kiikutti voitonriemuisena annosta. "Onneks löyty kottoo jäitä, ei tarvinnut ruveta tekemään. Monta pakastinta pit penkoo."

    Tarinoitiin pitkän aikaa niitä näitä, muita asiakkaita ei koko aikana näkynyt. Ilmeni, että hän asui viijjen kilometrin päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      viärän merkkinen jano; oisit ottanu vuan vein väristä niinkun toinen kirjailija-Pentti, tämäpä Haanpää.

      Poista