Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Waltarista on moneksi

"Toimittaja ottaa vastaan käsikirjoituksen epäluuloisesti ja vastahakoisesti, sillä hän pelkää sinun pyytävän häntä lukemaan sen heti siinä silmänräpäyksessä. Eikä kukaan toimittaja periaatteen vuoksi tee sellaista. Heillä on nimittäin usein todella kiire. Toimittaja ehkä murahtaa "katsotaan, katsotaan", mutta ennen kuin hän ehtii sanoa muuta, kiirehdit kysymään: "Koska voisin palata asiaan?" - Toimittaja huokaisee helpotuksesta ja sanoo joko "ylihuomenna" tai "viikon kuluttua". "Ehkä samaan aikaan", sanot kuin toteamuksena, kiität, sanot hyvästi ja poistut, ennen kuin toimittaja ehtii kehoitta sinua tiedustelemaan puhelimitse. Ja lähdettyäsi tällä tavalla voit olla varma, että toimittaja ehtii kesken kiireisimmän työnsä tuokion ihmetellä, mikä kumman otus siinä mahtoi olla, kun et vaatinut häntä lukemaan heti henkensä tuotetta etkä pyytänyt palkkiota siitä etukäteen."


Kaksi kirjaa oli Kalle Päätalolle kultakimpaleita: Jack Londonin omaelämäkerrallinen Martin Eden sekä Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? -opaskirjanen, jonka Kalle osasi pääpiirteittäin sanasta sanaan.

London näytti että vähällä koulutuksella, sillä kuuluisalla kansakoulupohjalla, jos vain sitkeyttä riittää, voi päästä pitkälle, aina kirjailijaksi asti. Waltari taas neuvoi kädestä pitäen, miten sitten tarjota tuotteitaan.

Waltarin kirjan Kalle oli tilannut rippikouluikäisenä ja innosta vapisten aukaisi tilaamansa aarteen piilossa katseilta Taivalkosken Osuuskaupan huussissa; eihän noin epämiehekästä asiaa voinut toimittaa matkapirttiläisten silmien alla.

Nyt Iijoen 18. osassa, Reissutyössä, Kalle käyttää hyväkseen Waltarin kirjan käytännön ohjeita, kuinka tarjota itseään sanomalehden toimituksessa, toisessa yhteydessä, eli hakiessaan ensimmäistä rakennusmestarin paikkaa. Puolenkymmentä kirjallista hakemusta on mennyt harakoille, vaan nyt taitaa tärpätä, kun Rakennusliike Rantanen & Lehtimaa Oy:n toinen omistaja soittelee ja Kalle pääsee puheille itsensä urakoitsijan kanssa.

Kuinka menetellä nokikkain? Kravatti kaulaan ja polkupyörällä Lehtimaan kotiin. Mutta entä sitten?
  • "Älä esiinny liian varmasti, itseesiluottavasti, älä myöskään liian nöyrästi ja matelevasti" oli Waltari lehden toimitukseen menijää ohjeistanut."
Niin siinä sitten tapahtuu ja tuota 'samaan aikaan soittamista' Kalle muistaa myös käyttää poistuessaan Lehtimaan luota: "Kysysinkö puhelimella vai tulisinko käymään?"

Toki uskaltaa hävetä myös huonoa todistustaan:
"Teknillisen koulun totistukseni on niin huono, että hävettää."
Lehtimaa kuittaa:
"Pääasia että läpäisee koulun. Työmestarin pätevyyden mies luo käytännössä."

Ei tärppää heti, mutta muutaman ajan kuluttua lauantaina soi puhelin vuokra-asunnon alakerrassa ja Alli huutelee puhelimeen: - Rakennusmestari Päätaloa pyydetään puhelimeen.

Puhelimessa on nyt Rantanen, yhtiön toinen omistaja: Kyseessä on toinen mesta, samalla urakoitsijalla. Pitäisi aloittaa ensi viikolla myymälärakennustyöt Tampereen lähipitäjässä.
- Sopiiko Päätalolle tulla huomenna käymään - vaikka on pyhäpäivä - täällä asunnossani Tammelantorin laitamilla?

Sopii, varmasti soppii!

lähdekirjallisuutta

8 kommenttia:

  1. Kyllä nämä toimittajien kiireet tiijjetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      niin, sinnehän ne Jokelaan ja Karhuun, ennenvanhaan.
      Tais Mikakin olla niitä miehiä kausittain?

      Poista
    2. Noissa paikoissa tavattiin tärkeitä uutislähteitä, ennenvanhaan.

      Waltarin ajoista on moni asia muuttunut. Silloin sanomalehen toimituksessa pistäytyminen saattoi edistää kirjailijan uraa, nykyään päinvastoin. Mulle toimituspäällikkö sanoi, että kalossit ja runot on parasta jättää toimituksen eteiseen.

      Poista
    3. EJ

      Aatrapa, kirjallisuusliite, oli aikoinaan mukava lisäke Lehen kylykiäisenä, kulttuuriteko - nyt korkeintaan jotai autoliitteitä ja sen semmosia tavaraesitteitä liittelevät.

      Kolomekertoo: PahPahPah!

      Poista
    4. Onhan siellä kulttuurisivuloilla vielä kuvia Luakkosiin muotokuvista.

      Poista
    5. EJ

      sepä on jo korkeakulttuuria!

      Poista
  2. Arvoisa pukeutumisneuvoja hikkaj ynnä ekspressalan asiantuntija EJ

    Kravatti kaulassa ja pikkutakki päällä oli neuvona, kun res.vänr. meikä-Vox siviilijannuna meni ilmoittautumaan Helsingin yliopistoon.
    Joka iikka ja iikatar joutui kättelemään Kunnianarvoisaa Yliopiston Herra Rehtoria, Erkki Kivistä.

    Mutta tarkkana oli Kivinen. Ellei ollut jannuilla pikkutakkia ja kravattia, ei Rehtorin kättä annettu, vaan jonossa seuraavan äärelle kääntyi Rehtori.

    Sevverran oli tasapuolinen ja sukupuolineutraali tämä Soranen, jotta naikkosylioppilaat käteltiin, olipa asu mikä tahansa. Villatakki antoi täydet kättelyoikeudet naaraille !

    Ja kiirettä piti. Jono eteni nopsempaan kuin pressan kättelyjonoissa.
    Joissa toki sielläkin sevverran jöötä pidetään, jottei kunnon shiia naista kättele.
    Tarjan kohalla sen toki ymmärtää ...

    Se Kivikasvonen se ei tainnut olla shiia ?

    Suotutkimukseen oli Kivistöinen nimestään huolimatta keskittynyt, vaikka Turpeinen ois paremmin sopinut.

    Alussa oli suo, kuokka ja kravattikaulainen Erkki Kivinen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      tais olla tuolloin naisia alaa opiskelemassa pieni prosentti? Piti pitää ne vähät herrankukkarossa Kivisenkin, muuten ois alalle jääny pelekkä 'poikalyska'.

      Noista peentärkeistä ihmisistä tulee aina ajateltua jotta minkähänlaisia ne ovat olleet puoskina: joko sillon ovat erottuneet joukosta; olleet niitä koulukiusattuja jne. jne.

      Poista