Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Pitkittää pittää

Ihmisellä pitää aina olla jokin touhu keskeneräisenä, jotta elon jatkuvuus olisi turvattu ja olisi lisämotivaatiota nousta uuteen päivään. Muuten sitä eläisi ns. lopunpäivätunnelmissa.

Kenellä minniilainen rojekti kesken: fyysinen eli henkinen. Puupino tahi kirjapino.
Molempi parempi.

Kolmikymmenvuotista KK-projektia pitkitän ihan uhallani. Hyvästä, välillä pitkäveteisestä, ystävästä ei niin vain raaskisi luopua eikä jäähyväisiä jättää; yhä pihtaan jäljellä olevaa 18 sivun Amerikan kirjallisuuden jämää. Myös Lehtosen Joelin viimeinen, Hyvästijättö Lintukodolle, saa odottaa lopettajaansa.

Mutta Päätalo, onneksi on Kalle, sitä riittää. Mutta yhä ihmetyttää, miten teksti voikin vetää puoleensa magneetin tavoin. Vakaa aikomus oli lukea vuoden alussa Päätalon 26-osainen Iijoki-sarja parissa kuukaudessa uudelleen, veti vesiperän: 16. osa Ratkaisujen aika vasta lopuillaan ja kesäkuu!
Ei minusta ole Väyryseksi!
-Näemmä, lisäisi Rousto-Ville Kallen timpuriksi tekijä.
Hyvä ettei toinen kierros Iijokea nielaise pitemmän ajan kuin ensimmäinen kierros! Ensimmäinen kierros kesti juhannuksesta 2001 jouluun 2004, 3 ja ½ vuoden saavotta.

On se vaan niin sydämeen käyvää ja sanakasta kerrontaa jotta!

Eletään vuotta 1947. Nuori akanmies, 27 vuotta, viidet sotavuodet takana - haavoittumiset, itsemurhayritykset, mielisairaalat, kupat, tippurit koettuina - Taivalkosken savotoilta Tampereen rakennuksilla kirvesmieheksi jo oppinut  kaupunkilaistunut maalaispoika pian rakentamassa rintamamiestaloa tontilleen.

Tavanlukija luulisi, jotta mies on kaikki syntinsä ja kolttosensa sekä sisimpänsä kirjoihinsa kakaissut ja piirtänyt, lestadiolainen äidinperintö ne sinne puristuttanut, vaan ei: vielä jätti muutaman puristuksen kertomatta. Näin kertoo Kallesta tohtoriksi väitellyt Ritva Ylönen:
 - Kyllä Kalle pääasiat kertoi oikein, mutta elämässä oli joitain niin kipeitä asioita, joita hän ei voinut syystä tai toisesta tuoda esille.
Nyt hakemassa työtodistuksia kotikonnuiltaan, kun on pyrkimys teknilliseen kouluun. Rakennusmestariksi.

Onpa kerrankin isä-Herkolla kehumista, vaikka lukuhommista on kysymys:
"Rakennusmestarikouluun pyrkiminen on miehen meininkiä. Ihan toista, kun kirjotella jottai perkeleen lorunovellia ..." 

3 kommenttia:

  1. Saaren laulujen pihtoominen lopeta. Pliis, se on niin ohutkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ej
      eli Sinäkii oot samaa mieltä kuin KR tuolla kommenteissa: http://hikkaj.blogspot.fi/2016/01/loppui-lehtonen.html

      Poista
    2. Kutakuinni. Tokko tuo pitkittämisestä paranoo. Joeli kirjoitti kesästä, kesäsaaresta, elämästä ja mistähän vielä:

      Sua verrata saattaisi naiseen,
      joka kulmien alta lois
      hymyn tutkivan vanhaan mieheen,-
      hän huokaa ja kääntyy pois.

      Poista