Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Opettajanpelko

"Olisivatkohan minua siviilielämässä edeltä käsin kauhistuttaneet mitkään muut kaksi asiaa yhtä paljon, kuin penskana lähteä pyytämään kunnan piirimieheltä jauholappua ja nyt teknillisessä koulussa mennä kemian tunnille."  - Pyynikin rinteessä
 
Pääpiru istui tuolla luokan edessä: opettaja Kajovaara, joka jatkuvalla pirullisella nälvinnällä, halveerasi ja nokerteli oppilaita. Koko ajan jylläsi pelko taululle joutumisesta, silmätikuksi.
Siinä sodan pelot ja taistelutantereiden tuimat taistelut tuntuivat mitättömiltä! Etenkin Kallesta, viiden vuoden sodankävijästä.

Kemiat eivä ns. kohdanneet -40-luvun aikaihmisten koulussa.

Samanlaista pelkoa tunsi moni meistä vielä -60-luvulla, istuessamme poikalyskan ruotsintunnilla lukiossa semmoisen pienenlännän naisenpätkän pitäessä kuria vastaavin menetelmin.
Ruotsi kyllä lopulta opittiin, mutta ikuinen kammo jäi koko lyseonhenkeä kohtaan, jota moni kuitenkin on jaksanut myöhemmin, vaikka silmät ummessa, ylistää.
Lyseonhengetär
Elli näet ilmestyi turhan usein kuin tyhjästä kateederille tuimailmeisenä - ja aloitti opetuksensa henkilökohtaisuuksiin käyvällä railakkaalla feedbackillään, varsinkin koepapereita palauttaessaan, rätinänsä:
"Sieltä maalta teidän suvusta näitä riittää, ja aina on tullut laiskoja ja tyhmiä yksilöitä tänne kaupunkiin ja lyseoon ..."
Ei puhettakaan että olisimme pullikoineet vastaan taikka jotakin puolustukseksemme ähkineet siinä serkun kanssa peräkkäin istuessamme; eipä tullut mieleen hauskuuttaa mieltänsä edes Mitäs läksit, kikkeliskokkelis! -huumorilla punaisina pälyillessämme.

Siitä oli huumorit kaukana kuin Kallella kemian tunnilla ja monella muullakin tunnilla.


Ja eikähän nyt sentään koko suku ihan tyhmää sakkia ollut: opesetä Ollikin oli suorittanut keskikoulun melkein säädetyssä viidessä vuodessa tässä samassa koulussa. Ja edennyt jopa niin pitkälle - lyskankin ansiosta - että oli ajautunut Helsinkiin Kansallisoopperan balettikouluun, johon tosin oli alkumetreillä jo lankiintunut ja lopettanut opettajanpelossa, sillä sen ajan joriopettaja GG oli alkanut lähennellä, eikä sedällä ollut semmoisia taipumuksia.

Jotta on sitä koulukiusaamista aina ollut, painopiste on vain heilahdellut.
Ja kyllä Kallekin vitosrivineen selvisi rimaa hipoen toiselle eli viimeiselle luokalle Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa.
Noitumaan toki pisti:
"Mulle kuvaannosta  jääpi nyt vaivanen vitonen totistukseen. - Samate jääpi laskennosta ja mekaniikasta. Niitä ei ole ennää ensi vuonna. Ja kemiasta! Jääpi, jumaliste,
rumasti vitosia päästötodistukseen!"  - Pyynikin rinteessä


3 kommenttia:

  1. Arvoisa sisäolento -hikkaj

    Meillä oli keskikoulussa yksi pelottava opettaja, Greta den Förskräckliga.
    Kansakoulunopettaja oli taustaltaan, joten opetti vähän mitä ainetta milloinkin sattui.
    Sekatyönainen !

    Lukiossa matikanope vähän aina välillä nälvi, muttei juuri pelottanut.

    Muista opettajista ei juuri pahaa sanaa voi sanoa.
    Jos ei yleensä hyvääkään !

    VastaaPoista
  2. Minä kuulun siihen häviävän pieneen vähemmistöön jolla ei ole mitään pahaa sanottavaa koulusta ja opettajista, ennemminkin päin vastoin. Joku on jo ennenkin epäillyt mielenterveyttäni moisesta vaaleansinisestä luonteenlaadusta johtuen.

    VastaaPoista
  3. VP+KR

    välkyille oppilaille ei näemmä keljuiltu. :)

    Mutta eikös ollu aika kova ja kummallinen tuo sodan läpipelänneiden pelko, ja vapina, koulun muutamiin opettajiin!

    Lehtosen Joelilla näkyy olleen samankaltasta vastenmielisyyttä kouluväkeä kohtaan:
    http://hikkaj.blogspot.fi/2015/12/poikalyseon-kolkko-henki.html

    ps
    oli meilläkin ihan kelpo opettajpersoonia joukon jatkona, jopa niin että itekin soluttauduin armeijan jälkeen joukkoon tummaan.

    VastaaPoista