Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 10. toukokuuta 2016

Se on täytetty

Kauan piti kiemurrella ja vetkutella, vaikka tiesin, että 'helpo jutu!' - yhtä lailla kuin entisellä oppilaallani, joka nuo sanat äidinkielen kokeen perään kirjoitti.

Ensin piti istuttaa timot maahan ja käydä kärrillinen hevosen palperoita voimistamaan kasvua.
Ja sitten piti avata kellarin ikkuna ja sitten talon kivijalkaluukut ja sitten, herranen aika: se ulkosaunan alalaude! Sehän heiluu - rempottanut koko kevään. Ei kun ruostuneita rautajalkoja smirklaamaan lyhyemmiksi; siihen hommaan piti hakea jo naapurin Aulis - hällä kun rälläkkä.

Niin ja veneen kääntö, katiska järveen, kutuaika.
Ja mökin huopakaton harjaus ja...

Eikö kynätyöt maista, vai?
- No eikun aurinkokkii ja kaikki. Ulukohommat on lystimpiä.

Eli virallisemmin ja vakuuttavammin sanottuna:
- Ei todellakaan!

Mutta rimpuili miten rimpuili, luki välillä Kalleakin eli vaihtoi kuudenteentoista Iijoki-osaan, Ratkaisujen aika, ja lähti reissuun Rousto-Villen ja Kallen matkassa Ikaalisten korpeen rakentamaan metsätyökeskusta ja yritti vielä tointua Kallen ja Lainan sanasodasta ja mykkäkoulusta jota kävivät Nousevassa maassa, niin että avioero näytti saletilta: ei anna Laina hevin anteeksi Kallen kekkulointia eli harjannostajaisillan humalaa - sitten ei ainakaan antaisi jos tietäisi että Kalle ennätti pökästä vieraissa!

Lopulta oli aukaistava läppäri ja haettava se sivu ja tehtävä se mikä oli tehtävä, mikä joka kevät on tehtävä: vihreään lankettiin pyöriteltävä numeroita numeroiden jälkeen. Lummeroista puhuisi Herkko.

Sitten huomattava, kuten monen ikävän homman valmistuttua, ettei se niin hirmuinen homma ollutkaan kun mitä etukäteen pelkäsi.
Sen kun nykyisin voi täydentää netissä.

Nytpä se on täytetty!
Se jota niiden caymannien ei tarvitse, mutta meidän tavallisten pulliaisten pitää ulos kakistaa:
Veroilmoituksen täydennys.
 

6 kommenttia:

  1. Arvoisa veroalamainen hikkaj

    Kai muistit Cayman-tilit mainita. Oothan ämeriläisenä kunnanelättäjänä mukana suuren luokan bisneksessä. Osaomistaja !
    Turha on sitten totuuskomission eessä valitella ettet muka tietänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Ei sentään mikkään veronalainen alfauros Romeo!

      Tietovuodatin kaiken verottajalle eli tuolle vainoojalle, kamalahirmuiselle, joka yhä toivotonna jahtaa niitä joilla on millä mällätä.

      Poista
  2. Eläkeläisenä oon jättännä verolanketit unohuksiin tykkänään. Olo on ollut kuin Neitsytsaarilla.

    Muita suuria huolia on tullut tilalle. Just sain laitettua maahan kolmen metrin pätkän juurimattoa, mitä olin suunnitellut ainahi viisi vuotta. Pihlaja-angervo änkeää kasvimaalle. Nyt vain jännittämään, ehinkö ajoissa torjuntatöihin. Siitähän tuon näkkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      mitäpä sitä joutavia ilimottelemaan, kun caymannien salasaarilla pysyy tieto turvassa: ei ossaa uijja mantereille.

      Usko tai elä, mutta juurimatto on uus tuttavuus.
      Pittääkö sitä välillä puistella ja imuroija, laiturilla pestä?

      Poista
  3. Hyvä juureva väki

    Juurimatot kuulemma pestään mattolaiturilla juuriharjalla ja mäntysuovalla ...

    VastaaPoista