Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

maanantai 2. toukokuuta 2016

Pietarin opas M - P

M = Metro
N = Neva
O = Otto Wille Kuusinen
P = Puškin
 
Maan alle painuminen on venäläisille, varsinkin toisinajattelijoille - ja yhä! - välttämätöntä, monesti monen henkiriepu on katkolla ollut ja katkennut. Tavantallaajille noiden maanalaisten linjojen kautta kulku suurkaupungissa on vaivatonta ja nopeaa siirtymistä töihin ja shoppailemaan. Niin, nyt on mitä ostaa, hyllyt eivät tyhjinä ammota kuin silloin Neuvostososialismissa. 
Ruplaa tiskiin, ja hyvä tulee. 100 rubl = 1,3 €. Olut kapakassa on 200 ruplaa, bensa asemalla 35 eli alle 50 senttiä. Passaa nesteyttää itsensä ja ajopelinsä. Itse metroajelu maksaa bensalitran verran.
Ja vau mitkä liukuportaat ja asemaupeudet!
 
 
Nevaa on jokena ja kanaaleina jatkuvasti läsnä, sillä ollaanhan Pohjolan Venetsiassa. Sen takia maasta karkotettu kirjanobelisti (1987) Joseph Brodsky (1940-1996) valitsi suosikkikaupungikseen tuon Italian kanaalikaupungin, vaikka elikin emigranttielämänsä Yhdysvalloissa. Valtio päästänyt miestä edes vanhempiensa hautajaisiin.
Nykyisin Brodsky on sen verran arvossa, että päässee pian Anna Ahmatovan museoasunnon nurkista omaan museohuoneistoon.


Nokka kohti Äänisen aaltoja
Otto Wille Kuusinen, kulissimies-Kuusinen, Laukaan lahja naapurille, kohosi Neuvosto-Venäjällä NKP:n keskuskomitean jäseneksi ja välivaiheessa Terijoen pötöstelyhallituksen pää- ja ulkoministeriksi. Tuon hallituksen päämajan ohi hurautimme Terijoella Pietarista tullessamme Karjalankannasta ajellessamme. Jos ei Brodsky niin ei Kuusinenkaan saanut lupaa käydä edes sukulaisasioissa synnyinmaassaan eikä jossain vaiheessa saanut lupaa myöskään poistua uudesta isänmaastaan. Ei siis ihme jos vähänkö kyrsiintyneenä oli jo ajat ammoin kirjoittanut mustetahraisen kirjan Suomi ilman naamiota. Alkujaan Mars-kentän tuntumilla Kuusinen Rahja-joukkoineen vallankumouksen edistämiseksi asui ja toimi. Kuusisen klubilaisista lopulta 8 murhattiin vuonna 1920, OW säilyi, tietysti, hengissä.

Terijoki on nykyisin  15 000 asukkaan Zelenogorsk, 50 km Pietarista. Hiekkarantaa loputtomiin.
Patsaaksi asti Kuusinen on päässyt ainoastaan Petroskoissa. Tuhkat Kremlin muurissa.


Puškin Aleksandr (1799 -1837) lyhyeen päättyi runoilijan elämä. Pakkohan oli haastaa kaksintaisteluun mies, lanko, joka vikitteli kaunista vaimoa, tosin keisarillakin taisi olla näppinsä pelissä. Oli Puškin jo tätä ennen ottanut duellit parikymmentä kertaa, mutta nyt kohtalo päätti runoilijan päivien tulleen täyteen Pietarissa Nevan rannoilla.

Patsasta voi ihailla Taiteiden aukion puistossa Pietarissa, ja jos Venäjää kaihtaa periaatteessa, kuten moni tuntuu kaihtavan, Puškinin rintapatsasta voi käydä ihmettelemässä - Kuopiossa Valkeisen rannalla teatteritalon takamaastossa! Ja mikä ettei lukeakin nuoren miehen runoa ja proosaa: Jevgeni Onegin, Patarouva, Kapteenin tytär jne. Myös Hannu Mäkelän Pushkinin enkeli, elämäkertaromaani, tuntuu olevan käypää kamaa vaativammallekin lukijalle.


  
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7

4 kommenttia:

  1. Arvoisa ulkomaalaisarvioitsija -hikkaj

    Venäläisillä on se positiivinen puoli, että ovat kaikki suuret keksinnöt ihan ite tehneet.
    Siinä vähän muistuttavat Kataisen hallitusta. Sekin teki ite kaikki suuret päätökset !

    Yhteistä on myös jälkihoito.
    Venäläislaite ei toimi. Eikä Kataisen hallituksen päätöstä oo pantu liioin toimeen.

    Mutta ehkä vika ei ookkaan nykyvenäläisissä, vaan esi-isissä !!

    Svedut perustivat valtakunnan, ja neekerit kehittivät kielen.

    Tuo Rurik-tarinahan lienee jo joka iikalle tuttu juttu. Paitsi ehkä Putinille.

    Kielenhuoltojutut selittyvät puolestaan Venäjän Agricolan eli Pushkinin sukujuurien kamerunilaisgeeneillä.

    Joten ei oo ihme jos on vaikeanoloista porukkaa nuo vanjat !!
    Kirjaimet ovat niillä mitä ovat. Hämähäkkejä ja änniä väärinpäin, ja Eino Poutiaisia puun takana.
    Kieli on kuin heprean ja unga-bungan sekoitusta.

    Ja kaiken huipuksi on Johtajana tyyppi, jollaisia vuossadassa syntyy vain pari.

    Edellinen kiintiö täyttyi jo Hitleristä ja Stalinista.
    Nyt on puolet nykykiintiöstä jo vallassa.
    Ja kohta loput.
    Kunhan se yks Donald sieltä uudelta mantereelta astuupi valtaistuimelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      Jykän suurin päätös oli itsensä emigrointipäätös Juorooppaan! Yks älynväläys sekin.

      Putinin nuoruuden jalanjälkiä ja temmellyskenttiä oli oma hohtonsa kurkistella ja lampsia Liteynyy prospektin liepeillä. Jotta täältäkö pienikin tosiaan ponnisti!
      Ennen kuin Trumppi sekottaa koko korttipakan: suattaapi olla menoa se! Pitää pitää sitten muustakin kiinni kuin huivista, jota Tatjanalle tueksi Kaurismäki tarjotteli filmissään.

      Poista
  2. Luettelemasi kirjailijat liittyvät Pietariin ylitse muiden, mutta tuleeko siellä mitään vastaan Tsehovista. Hänkin taisi jollain tavoin vaikuttaa siinä kaupungissa ja kaupunki vaikutti kirjailijaan, ainakin Lokki sai siellä nuivan vastaanoton. Tsehovin novelleista pidän paljon Surusta. Jostain on jäänyt käsitys, että se kuvasi Pietarin tunnelmaa 1800-luvun loppupuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      ei Anton paljon pietarlaisia hätkäyttänyt, tais olla ainoita kosketuksia kun nokkiinsa sai Lokillaan - enempi Moskovan miehiä.

      EN
      malta olla linkkaamatta: http://hikkaj.blogspot.fi/2013/08/vanja-eno-enossa.html

      Poista