Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 9. tammikuuta 2016

Lirissä

Tuon kirjan lukeminen johtaa tuohon kirjaan ja siitä kirjasta poikivat nämä kirjat, näistä kirjoista linkki taas tähän ja tästä tuonne.
Loputon ketju uusiin tuttavuuksiin. Ja lopputuloksena: kusessahan tässä!
Tohtinut tuota otsikkoon silti sutaista.

Eikä oikeesti missään lirissä, ei missään suossa eikä missään köhnössä ryvetä, vaan pehmeässä maistuvassa vaniljassa.
Nytkin mitä hienoimmat kokemukset ja elämykset menossa ja tulossa - hyvä että malttaa yönsä nukkua, pelko jo tässä iässä ettei kaikkea ehdi läpilukea.

Jatkuvuus saattaa päättyä koska tahansa.
Myös se jatkuvuus jota voi itse säädellä.

Moniko putosi kelkasta?
No ei se mitään: sinä jäit. Etkä sinä jääjänä selitystä kaipaa, tarvihe.
Tässä kumminkin hahmotusta:
Kansojen Kirjallisuus -sarja yli kolmikymmenvuotinen urakka alkaa olla päätöksessä. Kaveri siitä on tullut, niin hyvä että voi, niin kuin hyvän kaverin kanssa voi, jättää se omiin oloihinsa pitkiksi ajoiksi, olla irti vaikka vuositolkulla tietäen että se on ja pysyy, ja palata sitten taas, jatkaa, aivan kuin taukoa ei olisi ollutkaan, kesken jääneestä lauseesta eteenpäin.

Jarruttelen loppua tahallani varmaan, silti eteenpäin päättävästi: Salinger J. D. (1918-2010) ja Sieppari ruispellossa meni eilen. Sisko utelee koulusta poispotkitulta Holdenilta, mitäs tämä isona meinaa. Veli haluaa isona seisoa rotkon reunalla sieppaamassa kiinni ruispellossa leikkiviä tyttöjä ja poikia, pelastaa heitä putoamasta kuiluun. Ihmiskohtalonsymboliikkaa, tietenkin: Holden Jumalana jopa?

Saa olla! Vieraalla kielellä kirjoitettu kaunokirja, vaikka Saarikosken suomennoskin olisi käytettävissä ennen Schroderusta.
Onhan mahtavaa omalla kielellä lukea omakielistä klassikkoa, siinä sävy kohtaa sävyn kun reseptorinsa vain herkistää. Siis Joel Lehtonen ja Lintukoto. Pahus vieköön että Joel-projektikin vetää viimeisiään. Pari kirjaa ja kaikki nautittu.
Muistissa, miten suru puserossa Päätalon jälkeen.

Sittenkö tiedustelemaan, niin kuin eilisen TV-ohjelman vanha mies jota kiikutettiin kotiseudulleen Vieremälle, joka raossa jos vähänkin chaansseja kyselemään: mistä saisi tipan? Hän viinaa, minä kirjaa.

http://areena.yle.fi/1-753465

Niin tuo Lintukoto kasvatti luettavaa kirjamäärää Hirneillä: kaksi noista Lehtosen luettelemista jo tulikin sekä päälle Esteettinen elämä.

Esteettinen elämä. Vau!
Josko niin jatkuisi elämä.
Josko sen sellaisena saisi yhä edes pätkittäin kokea,
Eikä Karri Kivenä kysellä: vieläkö kerkii kuselle?

-17 C hiihdot 6 km/46 km/€
kanavalla, ei lunta maastossa
ed. 20.12. 

2 kommenttia:

  1. Sieppari ruispellossa, siinäpä runollisesti karskahtava kirjan nimi. Sellaisena se kiinnosti 60-luvulla, ei vähin Saarikosken ansiosta. En saanut oikein urakkaa ehkä stadin slangin takia, enkä ole myöhemminkään yritellyt, vaikka kirjahyllystä löytyy.

    Tuolla vuosikymmenellä ilmestyi Heikki Soinisen hieman saman aiheinen Ulkopuolella leirin, jossa myös käytettiin meikäläiselle vierasta kieltä. Se puri huomattavasti paremmin. Syytä en tiijjä. Nuorten ja uskonnon suhteita siinä käsiteltiin. Pittääpä lukasta molemmat opukset uuvelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      ite oon laistanu aika hyvin käännöskirjallisuuden, varsinkin nykysin ja varsinkin läntisen.
      Venäläinen kirjallisuus kiehtoo kyllä.

      Se on melekosen kylymää tuo stadin kieli; kummasti kylymi nyt nuorten jääkiekkoilijoiden MM-kisaselostusten kahtelu ja kuuntelu, kun Kuhta, se lätsäkommentaattori aukas suunsa.

      Tosin Stadin Arskan jutut menettelee kyllä.

      Poista