Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Arvoitus

Mikä se on, joka piti saada päätökseen jo vuosituhannen vaihteeseen, mutta tänä vuonna sitkeästi senkun jatkuu ja jatkuu - neljättäkymmentä vuotta? Jämät jäljellä 7000 sivusta eli eilisiltaisen jälkeen 46 sivua.
Vastaus.

Truman Capote (1925-1984) kartoittuu seuraavaksi.
Ei KK:n tanskalaiset tohtorijyrät katso edes maininnan arvoiseksi Capoten Aamiainen Tiffanylla -romaania, vaikka Tammikin sen on noteerannut Keltaiseen Kirjastoon, 80, kuuluvaksi. Vissiin liian kevyttä seurapiiripoloneesia.


Jos nuorempi olisin niin ilman muuta luentalistaan laittaisin Capoten näkyvimmän: In Cold Blood, Kylmäverisesti, missä kaksi murhaajaa murhaa, sattumanvaraisesti, nelihenkisen perheen ja saa palkakseen 40 dollaria, kiikarin ja transistoriradion. Romaani on sitä paitsi totta; kirjailija seuraa läheltä Kansasisin pikkukylän tapahtumia aina teloitushetkeen saakka.

'Tarkoituksettomasta joukkomurhasta tulee kahden amerikkalaisen "kulttuurin" yhteentörmäyksen symboli.'
Hyvinvoivat vs. pahoin.

Onpa ajankohtainen aihe pitkin maita ja mantereita!
Olkoon.

Vanhempana soutelen mieluummin Joel Lehtosen syliin Lintukotoon Vanajan saarelle, Pieneen Vohlisaareen, tuohon kartalla parin millimetrin pyörylään, missä kesäinen onni ympärillä.
Ja miksei, jos lukeminen loppumassa, tarttuisi tuohon
Yrjö Hirnin erakkosankareiden trilogiaan:
Erakoita ja vaeltajiaVanhat postivaunut ja Valtameren saari.
Pekka Tarkka Lintukodon esipuheessa kertoo varsinkin Valtameren saaren vaikutuksesta Lehtoseen. Saarella elelee robinsonmaisesti yksineläjä, Philip Quarll, alaston vanhus apinapalvelijansa kanssa, vailla pienintäkään halua palata yhteiskuntaan - ei vaikka olisi maailman keisariksi valittu!

Onpa meillä harvinaisen yhteneväiset ajatukset Vilipin Kuarlon kanssa! Ddddd

Tosin ei Lintukotokaan kovin houkuttelevasti tunnu alkavan: Rotat ovat talven aikana jyrsineet mökin tavarat riekaleiksi ja syöneet aitan tyhjäksi; onneksi(?) edes viisi rottaa on jäänyt kiikkiin ja kuollut lihatiinuun.
Tässäpä symboliikkaa itse kullekin säädylle:

"Pudonneet kai säkistä, joka katossa riippui. Kuolleet nälkään! Sitten nälkäiset toverit ovat iskeneet hampaansa niihin joko eläviltä,  - kuten haaksirikossa nälkäiset alkavat repiä ja syödä toisiaan. Hirmuinen kuolema, viikkojen kidutus nälässä, tässä sammion vankilassa, tässä hornan kaivossa, kidutustornissa, jonka yläaukon kohdalla, melkein kohdalla, mutta kuitenkin niin syrjässä, ettei jauhoja valunut sammioon, riippui täysi jauhosäkki."

3 kommenttia:

  1. Samantapainen kokemus elävästä elämästä: syöttelin syksyn melkein kädestä isokorvaisia metsähiiriä, jotka olivat söpöjä; keväällä löysin niitä muovisankosta. Sen jälkeen on kalamajalla laitettu kaikki astiat kumoon.

    VastaaPoista
  2. Äh, ei se taijja samantapainen olla yhdys sana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EI
      ei tointas hättäillä - eka on käytetympi. Autoisssa ja niissä toisissa käytetympi on huonompi, tässä tappauksessa parempi. ;)

      Poista