Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kuka ketäkin kiittää

"... ehotin Mauri Sariolalle nooppelia.
Kirjailijalta iteltään sain hyvin innostuneen viestin postikortilla", kommentoi Erkki Jormanainen, kirjailija itsekin, eilistä pottua pohtiessaan, voiko toimittaja olla kriitikko. Päätoimittaja oli tyssännyt lennokkaan alun.

Vaan kirjailijapa toimittaja voipi olla, jopa tunnettu kirjailija kuten Heikki Turunen Karjalan Maa -lehdestä; lehti on kuollut ja kuopattu, mutta Heikki senkun porskuttaa - kaheksannellakymmentä!


Turjailijalla oikein kunnon kemut!
 
Hyvä se on Heikki veäntäämmäännii, ei sillä - juhlan paikka son jälilleennii.
Mänkööt nopelit muile.
 
Jos sai Erkki kiitosviestin iteltään Sariolalta, niin panenpa paremmaksi: tuli silloin aktiiviaikoina Brasiliasta asti käyntikortti, jossa luki
 
TEL 213 / 559-5402
Paulo de Carvalho-Neto, PH. D.
Professor / Writer
 

Kortin takana käsin kirjoitettu viesti, joka kuului näin:
 
"Thank you for your note on my novel SETANI ATAHUALPA, published in Karjalainen 19/4 -82.
I am still writing SUOMI, my new novell.
 
Sincerely
Paulo"
 
 
Katellaanpa huomenissa, kiittikö de Carvalho-Neto, eli Paulo vaan näin tuttavien kesken, turhasta.

 

6 kommenttia:

  1. Kun kilpailevan lehen toimittajan kirjoittama Simpauttaja aikoinaan ilmestyi, kyselivät Karjalaisen toimitussihteerit päätoimittajalta, miten tämmöseen pitäisi suhtautua. Päätoimittaja sanoi, että niin kuin uutiseen ainakin. Varmuuden vuoksi lehteen laitettiin kahden palstan pikku-uutinen sisäsivuille, jos nyt ei muistini ihan petä. Toki sittemmin on Turusta levitetty palstoille riittävän hyvin.

    Tuohon aikaan ei ollut tapana yleensäkään kovin paljon julkkiksista kertoa itseään kunnioittavassa lehessä Pohjois-Karjalassa. Se tapa levisi tänne vasta Karjalan Maan ohset-uudistuksen ja lehtikilpailun myötä.

    VastaaPoista
  2. Ja hävettää kyllä, kun tituleeraat minnuu kirjailijaksi. Enhän mie semmonen, vähän harrastellut huonolla menestyksellä. Kaikki kaupunkikollegat eivät aikoinaan pitäneet ees toimittajana, sitä oltiin maalaiskirjeenvaihtajia, jotka kirjoittivat juttuja kaiken mualiman olkiporvareista. Sanomalehtimiesten Liittoon aluetoimittajat hyväksyttiin vasta joskus 60-luvun lopulla, kun piti ruveta alan ensimmäiseen lakkoon.

    VastaaPoista
  3. EJ
    'Äläpäs hättäile' sano Pakarinen.
    Ite muistan noihin aikoihin poikalyskaa käydessäni poikenneeni Karjalan Maan toimituksessa nuorten palstan kirjotuspalkkiota hakemassa. Joku tummasilmäalustainen mies, ihe Heikki sittemmin tajusin, otti viivottimen ja mittas palstamillimetrit ja sano jotta konttor maksaa sen mukaan. Naurahti kun kahto nimimerkkiä kirjotuksen alla: Eino Poudiainen.

    Mitä jäläkimmäiseen häppeesees tulee niin koita kestee, sillä ei niissä kirjoissasi ainakaan oo mittää häppeemistä.

    VastaaPoista
  4. Turjailija Kirusella on varmaan vielä samat taksasysteemit, kun kirjottelee tiiliskiven paksuisia romaaneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      Tuolta yloikealta 'kartsa'-linkistä kun painaset niin löyvvät yhen Turusen rommaanin selitettynä.

      Poista
    2. Jaha, ja pilikut pitäs panna paikolleen ja kirjottoo virheetöntä tekstiä.

      Poista