Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Onnen poika

- Sen tuhannen tulimaista!
Sanonta Kivestäkö lähtöisin, alun perin?
Sanon ja suljen Punaisen miehen. Laskeskelen kuin se kolttamummo Sevettijärven tienposkessa ennettäin taskulaskimella kahvimukin ja munkin hintaa: 2 x 1 mk + 2 x 1 mk =.
- 4 markkaa tekkee nämä, lausahtaen sitten.

Sorron lapset 500 s + Punainen mies 500 s = 1000 sivua rakkautta ja yhteiskuntaa toisiinsa kietoutuneina.

Joel Lehtonen kirjoitti kaksiosaisessa teoksessaan nuoren miehen ja vanhemman naisen, toisen miehen vaimon hiipuvassa rakkaustarinassa oman rakkaustarinansa, joka sekin päättyi julmalla tavalla. Rinnalla Joel kuljettaa Suomen syntymisen murrosaikoja, punaisten ja valkoisten tappotarinoita tsaarin vallan kukistuessa, bolsevikkien ottaessa vallan Venäjällä, suurlakkoilun sekasorron, Kordelinin murhaamisen Mommilassa jne.

Kyllä noissa asiaa on tuhanteen jos toiseenkin tuhanteen sivuun, mutta ajat ovat turhan lähellä - puolenkymmenen vuoden päässä takana -, jotta tolkulliseen järjestykseen kirjailija olisi voinut ne saada ylöskirjoitetuiksi. Lukija joutuu ikään kuin rintamalle sekasortoon mukaan, yhdeksi henkilöksi menon melskeeseen.
Näe siinä sitten mitä on tapahtumassa!
Paljon selkeämmän kuvan noista tapahtumista saa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta, kun kokonaisuus alkaa kymmenien vuosien jälkeen paremmin hahmottua.

Entä tuhannen sivun lovestoryna?
Saman on voinut lukea jo dokumenteina Putkinotkon herrasta, jossa toisen miehen, lehtorin, vaimoon Sylvia Avellaniin ihastunut, rakastunut Joel kirjoittaa ihka oikeita kaiken paljastavia kirjeitä ja jotka jäivät jälkipolville luettaviksi kun Sylvia ei suostunut niitä tuhoamaan.
Kirjailija muuttaa itsensä maanmittari Tistelbergiksi ja Sylvian tohtorin rouva Oljemarkiksi. Ja traaginen Joelin & Sylvian rakkaustarina on pian kirjemuodosta siirtynyt Isidorin & Julian rakkauskertomukseksi romaaniin.

Eli ei puhettakaan, etteikö kirjailijoiden elämänkulun tunteminen ja tietäminen olisi 'herkullinen' lisä päästä yhä syvemmälle heidän teostensa maailmaan.

Pian - vuoden sisällä? - kaikki Lehtoset lie luetut.
Nyt käyttämään taas hyväksi mainioita nettiantikvaareja, ja eiköhän ensi viikolla ole jo käsissä seuraava lehtonen, vielä lukematon
Onnen poika:
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti