Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

lauantai 15. elokuuta 2015

Henkireikiä

Ihanaisia kirjoja sylillinen.
 
Mainoksessa mainitaan:
"Tänään täällä painitaan,
Palokunnantalossa
loistelampun valossa."
 - runossa  Paini-ilta Palokunnantalossa 

taikka

Eikä siinä ehdi paljon tukkaa kampailla
kun jo pitää naru suussa, hampailla,
rekka-auto maaliviivan yli vedellä.
Maaliin tullaan selkä edellä.
 - runossa  Maailman vahvin mies

Jukka Itkosen uusin runolorukirja Laulavat lenkkitossut oli nieltävä yhtäsoittoa - urheilulukijaa huvitti niin pal' niin pal'. Kiekua ja Kaikua ikävöidessä.



Miellyttää tää Onni-poika myös, Sanna Pellicionin kolmen kirjan kokoelma Jännittäviä aikoja, Onni-poika. Herttaista, niin herttaista!


On se Onni vaan niin paljon kiltimpi kuin enkäikäinen Lennart, joka jo vuoden helmeksi valituksi tuli - että jokohan vaihtaisi kaveria, peukuttaisi tätä?

Kunhan ei olisi iskenyt raskaan paikan kammo Auschwitzin jälkeen, ja sitä nyt tässä kirjavalinnoilla lievennellään? Heh.



Sillä vielä kolmas hupsutus perään, tämä aikuisille:
Kari Hanhisuannon Maraton tuli vihdoin yömyöhällä loppuunjuostuksi. Sen loppujymäytys naurattaa yhä, vaikka ensin tietysti harmitti kamalasti muka hukkaan heitetty aika.
Ketutti kuin Ilkka Kanervaa ja Arto Bryggarea, jotka aikoinaan joutuivat Outi Mäenpään retkutettaviksi ohjelmassa, missä Outi esitti tosi uskottavasti japanilaista toimittaja Noriko Sarua ja haastatteli julkimoita tönkköenglannilla kummallisia kysymyksiä tehden.

On. On se kirjallisuus semmoinen parantava henkireikä että!

2 kommenttia:

  1. Arvoisa henget seisauttava kirjallisuuskriitikko hikkaj

    Pakko tarttua tuohon käsitteeseen ´henkireikä´.
    Sehän on se origo, missä kohtaapi toisensa sankarilääketieteen, tupakkateollisuuden ja kirjallisuuden epäpyhä kolminaisuus.

    Jos nimittäin vaikka meinaa ruokaan joku ahnes tukehtua, tai muuten on kurkku sillä tukossa, ja henkeään koittaa poloinen haukkoa, voipi sankarillinen vale- tahi oikea lääkäri ihmepelastaaa vainaja-in-spen tökkäsemällä etukurkkuun reijjän pienellä veihtellä, jollaista ei saa mukanaan kenkään kantaa, ellei ole hengenpelastus eeltäpäin tiijjossa.
    Reikä tökätään kaikkien tietämään kohtaan cartilago thyreoidean ja cartilago cricoidean väliin. Reikään tökätään sitte holkkitupakin holkki, jollainen toki jokaisella ensiapuhakuisella henkilöllä on juuri tätä varten aina mukanaan, jos on 18 täyttänyt, taikka sitten kuulakärkikynän holkki, josta toki ensin poistettava mustepatruuna.
    Mustepatruuna sillä lailla säästyy vastakin tapahtuvaa kirjallista toiminta varten.
    Pilliholkki sevverran verestyy, jotta sillä ei ilkeä enää Saimaata tahi Työmiestä keuhkoihinsa vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      toinen Kiiminkinen - ihan oikeesti! Sanaseppo.
      Sallin ja täten kutsun täydentämään lääketieteelliseltä kannalta tätä litteratuuria usein liippaavaa pottua.
      Otettu olisin.

      ps
      Varmaan muistat holkkihommista sen lapinjätkän hengenpelastuspuuhaan liittyvän holkkihygienian?

      Poista