Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Satuja

Tuli takatalvi nuorten mediaihmisten mielestä. Maaliskuussa, keskellä talvea - takatalvi!
Kunhan hörisevät.

On menossa piinaviikko: Jeesuksen lähtölaskenta.
Vai liekö  peruutettu: hiljaisen viikon sanaa ei enää pieni seurakunta jaksa järjestää, kuten vuosikymmenet on livenä esittänyt. Tikkasen Arvo ei enää pese käsiään, ei Pontius Pilatuksena römeällä äänellä vaikuttavan teatraalisesti lausu:
" Viaton olen minä tämän miehen vereen."
Ja entä sitten ennen näitä lempeämpiä armahtavampia nykyaikoja:
- Miten dramaattista oli pikkupoikana viettää hiljaisella viikolla iltoja kylmässä kappelissa, silloin kun kirkko syntisiä seurakuntalaisia oikein kunnolla pelotteli polttavilla kiuaskivillä, helvetin käryillä ja katkuilla, kuuntelemassa ja tuijottamassa Muilun Villeä ja kirkkoherran vähemmän hiljaisia tulenpalavia pätkiä kuoleman kielissä kitumisesta.
- Vau!
- Ne olivat näitä nykyajan tv-äksöneitä ne.

Vaan nyt kun ei Ville saarnaa eikä Arvo lausu, on etsittävä korvaavaa.

Ja löytyy. Oikein ahmimalla olen lukenut sattuvia satuja, faabeleita, ihmisistä jotka metsän eläimiksi on taitavasti taivuteltu. Siis ei mitään uutta ja ihmeellistä fabulointia sinänsä, aisopoksien ja fontainien seurantaa. Paitsi että ihan nykyajassa kuljeskellaan näissä eläinsaduissa toinen toisiamme nokkien; EU-direktiivien mukaan metsässä mennään. Ihan modernisti niin kuin äiskäkettu, joka kylmänviileesti lähtee vieraisiin, tekstiviestiä jättämättä hylkää pesueensa ja alkaa kiehnätä uuden uroksen kyljessä. Ja niin kuin Juha Karhu, joka hakea hölkkäsee Venäjän rajan takaa Tatjanan puolisokseen.

Mutta ihan täysin ihmistavoille ei ylletä sentään jokaisella alueella: humalainen mökkiörvellys saa jäädä oikeille ihmisille.
Metsän eläinten nyyttäreissä sentään sen verran ihmismäisiä ollaan että voidaan haukkua loppupeleissä toisten tuomat herkut.

Kollegan eläinsatuja luen, enkä sano että happamia ovat, koska ne eivät ole, vaan ovat ovelia ja hauskoja ja viihdyttäviä, piinaavia ihmisen kannalta, jos ihminen luulee eläintä kummempi olevansa.
Kevyesti korvaavat Pekka Kämäräisen Pantasusi ja sen 25 eläintarinaa esitysvuorosta pois jääneet Arvon ja Villen evankeliumin tarinat.
Ja eipähän tarvitse kappeleihin, kirkkoihin lähteä - kotona köllällään voi asioihin uppoutua.


Kuvitus Mari Arvinen

uutinen

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Joko - Tai

Eiliseen palataksemme: löysäämme tötteröä kiinnipitävää vaateriepua, rullaamme tötterön auki ja löydämme - julisteen:

 
Ja seuraavaksi levautamme vaaterievun apposen auki.
Ahaas!
- Voihan Orkan pojat! Näitä ne vaativat estradille heiteltäviksi. Siinä näytelmässä.


Taikka:
Jääköön kaikki tähän tällä kertaa.
Koska:
Vastausten määrästä, nollasaldosta, on pääteltävissä
Joko
a) tehtävän anto arvauskilpailuun on epäonnistunut.
Tai
b) minulla ei ole yhtään lukijaa!
... py äää h ...
 
1C hiihdot  900 km/€


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Brosyyritötterö

Jos panis pitkästä aikaa pahan, niin kuin joskus Kauppalehti-aikona. Arvauskilpailun, leikkimielisen (= pakoputki yms. vääränlainen), Kellä kantti kestää -kilvan pystyyn. Kulttuurellisen kuvaprobleemin.


a) Mikä tötterö?
 ja
b) Mikä sen ympärille kiedottu pikkumusta?
Vihje:
Eilisretkiltä pistivät koko latingin puhtaana kätteen.
 
Leväytetään huomenna tavarat enempi auki.
(Varmuuden vuoksi pistän kommentoinnille tilapäisen nopeusrajoituksen.)

4C hiihdot  880 km/€
ks. vastaus
 


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mitäs mitäs, Joel nyt!

Eilen: Vähän hymyilyttää koko opus. (Sirkus ja pyhimys)

Vaan eipä hymyilytä enää!
Rikkihappoa roiskauttamaan kasvoille kirjoittaa Joel Samin.
Pähkinämäen Angelikan kauniit kasvot tärveltyvät kun Samin hoivaajan päälle kaatuu myrkky tiimellyksessä jossa Angelika yrittää ottaa Samilta tikarin pois. Tikari ja myrkky ovat isän murhaa varten; oidipuksesta tuleekin melkein orestes: "Sam iskee tuhonsa Angelikaan, joka oli ollut hänelle kuin äiti."

Sam on pelinsä pelannut?
Enää ei ole kotia, ei kortteeria, ei koulua.
Mutta Sirkus on tullut kaupunkiin!
Katsojina tosin vain punaisia ja venäläisisä sotilaita koska menossa on kapinavuosi.

Stop!

Aurinko on noussut, hanget hohtavat. Tuonne tuonne! Jääköön Lehtonen tähän odottamaan.

0C hiihdot  831 km/€
 
 
_________________________________________________________________________________________________________________________________
 
 
Olivat yöllä luonnonvoimat ajaneet järvenselkää ristiin rastiin railotelleet kilometrisotalla!
  
 
3C hiihdot  850 km/€
 
 
 
 

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pusken Joelia etiäpäin

Astikaista lopetellessa yhtäkkiä tajuan että just tuota samaahan itsekin teen: rahatta yritän harrastaa sitä mistä eniten pidän. Downshiftaan - alas sihtaan, löytyisikö roskiksista evästä, jotka tekisivät kylläiseksi, lähinnä täyttäisivät pään.

Vanhoja kirjoja metsästän.
En tosin roskiksista vaan antikvariaateista. Joel Lehtonen alkaa olla kerätty, K.A. Järvi vielä pahasti vajaa.

Korpi ja puutarha on taputeltu tässä. Nyt menossa jo Sirkus ja pyhimys.
Lehtosia siis, vähemmän tunnettua tuotantoa.

Sirkus ja pyhimys kertoo pojasta, Samista, joka pikkupoikana polttaa talon kaupungissa; talon mukana palaa juoppo äiti; Pähkinämäen kaunis tytär Angelika pelastaa pojan tulelta ja vie kotiinsa turvaan; Sam menestyy aikanaan koulussa erinomaisesti, kunnes juoppo, kuolleeksi luultu, isä, toimittajanretku, ilmestyy kortteerin ovelle ...

Kieltämättä: on vähän tervanjuontia juonettoman kirjallisuuden ystävälle, mutta koska se on Lehtosta niin pois alta luen, koska koskaan ei voi tietää. Vaikka tällä hetkellä vakaasti näyttää: parempaakin on Joel kirjoittanut.
Vähän hymyilyttää koko opus.
Sentään kirjailija ollut vuonna 1927 nelikutonen iältään, takana Putkinotkot, Rakastuneet rammat ja pelit.

Mutta puskenpa loppuun yhtä lailla kuin se Päätalon kylän ämmä lumessa tarpoessaan, se joka haarakarvoillaan lunta pensselöi kun kinoksissa kahlasi.

Kuva: rip
0C hiihdot  831 km/€

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Luonto läsnä

Sanna-Reeta Meilahden Kultarinta-kuvan päälle muun paperin vajeessa kirjoitettua.
Anteeksi.
-5C hiihdot  813 km/€ 


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Rahatta tai melkein


Elonpyörän pyöriessä kiivaimmillaan joku aina tahtoo heittäytyä sivuun ja jatkaa matkaa omin päin ja neuvoin. Ymmärrettävää.
Mukava seurata menoa ja melskettä näin ulkopuolelta oikean kilvan kun elämänsaavutukset ovat jo pulkassa ja kun menossa tällä haavaa olemisen ihanuus ja autuus: ei pakota, eikä kukaan pakota minnekään, kukaan ei voi painostaa, käskyttää ajattelemaan tai sanomaan julki tavallaan.

Vapaus!

Se varmasti koittaa aikanaan kaikille.
Ei tarvitse lähteä minnekään, paeta mitään. Voi itsekäskin olla, mutta niin ettei se haittaa muita.

Pohjustelen, sillä viime päivinä olen törmäillyt noihin yhteiskunnasta riippumattomiksi pyrkiviin, eli rahankiertäjiin.

Ensin kaveri laittoi lehtileikkeen miehestä, joka kuluvan talven on viettänyt päälle kaatuvassa mökinkömmänässä Parikkalassa vailla sähköä, lämpöä ja pesumahdollisuuksia. Olosuhteissa joita Mökö-koira ei kestänyt, vaan muutti takaisin ihmisten ilmoille!
Rainer Rajakallio on tämän kuusikymppisen biologin nimi ja blogi Säästöliekillä sään armoilla on seurattavissa Suomen Luonnon kotisivuilta.

Sitten Hesari kertoi amerikkalaisesta karvaturrista, joka koko talven pelkässä teltassa Napapiirillä on asustellut. Thomas Dicks eli Bhupinder Singh Tufaan-Nihang eli tuttavallisesti Tufaan on miehen nimi, ja HS kertoo:
"Olemme metsikössä Rovaniemen kaupungin lähellä. 76-vuotias amerikkalaismies on asunut teltassaan lähes vuoden. "Nukuin kahdeksan kuukautta kovalla maalla, mutta sain äskettäin patjan, joten leirini tuntuu ihan luksushotellilta", hän sanoo naureskellen."
Ja nyt sitten tämä viimeinen mohikaani, kolmekymppinen nuorukainen, joka nelisen vuotta maailmalla rahatta seilaili ja jonka kirjaa innolla luen ja ehdottomasti hengessä mukana kuljen: Tomi Astikainen Miten elää ilman rahaa on Inton uusinta tuotantoa.

Muuten - kaikki kolme kaveria ovat koulutettuja miehiä, joten kapasiteetin ja kompetenssin puutteesta tuskin ovat halunneet yhteiskunnan vähäosaisiksi ja syrjäläisiksi jäädä tai joutua.

Joensuulaislähtöinen Astikainen kouluttautui kauppatieteiden kandiksi ja aikansa rahan perässä riennettyään ja kavereille valiteltuaan, miten rahanperässä juoksentelu on turhanpäiväistä ja väärää elämä, päätti lopulta köyhtyä ja lähteä, koska kaverit jo hermostuivat samanjauhamiseen ja sanoivat jotta mikset tee sitten sitä mistä puhut.
Nyt on siis nelivuotinen rundi heitetty ja palattu takaisin rahan pariin.
Ja hyvä neuvoja vastaavaa aikoville kansissa nokko.

Ai että kirjan lukemisen jälkeen on maistunut kirkas puhdas kraanavesi taivaalliselle!

TA matkaa

-3 C hiihdot  791 km/€

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuollut ja kuopattu virkoaa toviksi

YLE 18.3.2015

Joensuun kaupunginteatteri teki yli 300 000 euron tappion


Heti kun jätin talven käynnit väliin tekivät kuprun!
Viimeksi näin Nummisuutarit. Mukava siellä on istua ja eläytyä, mutta se lähteminen! Huonoja esityksiä olekaan, paljon parempia aina kuin mitä kotona. Turha syyttää lehtiä tai kritiikkiä kohdaltani. Orkesteriin on kyllä mentävä, maksoi mitä maksoi.

Kritiikin Uutisissa - lehteä olen aina hautausmaana pitänyt kun siinä ei juuri elonmerkkiä ole näkynyt vaan korkeintaan kuolleiden hyrinää - kuplii kerrankin mukavasti, 1/2015. Tavallaan kaksi kuollutta tai ainakin koomassa olevaa herää elon puolelle: Onnennumerot-komedia, Hämeenlinnan teatterista kesken kaiken yleisökadon takia poistettu näytelmä, sekä KU!

Ohjaaja Hanna Ojalan antaa huutia ja kyytiä kriitikolle kertoessaan siitä miten yksi sanomalehden kriitikko voi tärvätä koko projektin ymmärtämättömyyttään. Tässä tapauksessa Katri Kekäläinen Hämeen Sanomissa.

Kova  on syytös Katria kohtaan, mutta tarkka on Hannan analyysikin lehden kritiikistä teilatun teilatessa teilaajansa.
Ohjaajan suulla:
... työryhmällä oli tavoite tehdä farssiksi yltyvä komedia taiteellisesti kiinnostavalla tavalla.
... ohjauksella, lavastuksella, puvuilla sekä muulla audiovisuaalisella suunnittelulla.
... nostaa esiin tekstissä väijyvää yhteiskunnallista kysymyksenasettelua.

Mitä näki kriitikko?
Ohjaajan suulla:
... ei tehnyt minkäänlaista eroa ohjauksen ja näytelmätekstin välillä ...
... nimesi tekstin tyylilajin klassiseksi brittikomediaksi ...
... ei selvästikään muistanut lajityypin kriteereitä...
... genreen kun kuuluu voimakas ironia ja sarkastinen huumori ...

HO: --- Kaiken kaikkiaan kriitikon lukukyky esityksen audiovisuaaliseen ja tyylilliseen viestintään liittyen on vaatimatonta ---
Ja
jatkaa:
- ... Haluan vielä palata katarsikseen, jota kriitikko toivoi komedialta. Sattuu nimittäin olemaan niin, että Mike Yemanin Onnennumerot ei ole tyypillinen britti- tai muukaan komedia, sillä siinä on katarsis.
... Ensi-illassa tämä liikutti monia ...

HO: --- Jäin miettimään, istuiko kriitikko tuolloin ylipäätään katsomossa. ---
Onnennumeroiden esittäminen jouduttiin huonon myynnin tähden lopettamaan.
--- Käytännön tasolla hän tyhjensi sekä työryhmän freelancereiden että teatterin tilipussia. ---

Siis kohmeista heräilevästä Kritiikin Uutisista tässä tukka pystyssä teatteriuutista perkaan, paraskin katsoja, joka menee teatteriin elämyksiä, niin kuin Kajaanista vasta, hakemaan eikä takuulla huomaa puoliakaan noista näytelmien idiksistä.

Hyvä KU! Hyvä HO!

Mielenkiinnolla, jopa huvittuneen, jään odottamaan toukokuussa ilmestyvää kakkosnumeroa, jossa Katri Kekäläinen vastaa Hanna Ojalalle. Jos ei jo sitä ennen innostu KU:n kotisivuilla vastaamaan.

Vaikka mikäs hoppu tässä, sen enempää kuin kotisivun kommentissa hitaudesta.


 
YLE 19.3.2015

"Teatterinjohtaja kaipaa nopean toiminnan joukkoja"

3C hiihdot  780 km/€
jatkot:

torstai 19. maaliskuuta 2015

Rahasta itseäsi!

 


Helppo näin talvella tehdä tienestiä ja tienata ainakin enemmän kuin nuo aleen joutuneet kirjailijat, joilla ei suksi tunnu luistavan!

Eilenkin irtosi 15 euroa kevyesti: kierrät pellolla Auliksen ajamaa 730 metrin latua 21 kertaa, niin siinä koko juttu - kolmekymppiä yhteensä kahden hiihtäjän tilille karttunut, heti kun pääset sisälle koneesi ääreen.

Ja hankikin kun kantaa, se vähä, niin mikä ei siinä ladun vierellä haarukoidessa, jäykähkösti Miedon lailla. Semmoisen ihmeenkin voi nähdä kuin sitruunaperhosen lennon jo maaliskuun puolivälissä, kuten maanantaina siinä metsän ja pellon kulmassa jossa ei lunta nimeksikään vaan auringon lämmittämää ruskeaa ruohikkoa! Tai eilisen joutsenparin.

Vaeltelet talven aikana pitkin metsiä ja peltoja, maita ja mantuja, teitä ja rantoja - keväällä muhkea matkasaldo.
Tonni ja silleen.
Silloin kun ei vara vyörää, silloin on tauon ja palautumisen paikka. - Tänään ei oo vara hiihtää! joutuu sanomaan.

Se on Euro per kilsa -liike ollut jo vuosia, se josta Pajulahden rehtori Lasse Mikkelsson Pajulehdessään nyt kirjoittaa ja ehdottaa tällaisen pähkähullun idean toteuttamista.

Tänä talvena taitaa tosin Andyn dona jäädä haaveeksi, sillä lumi hupenee ja järvetkin ovat peilijäillä.
Joutuu toivomaan hulluja:
- Voi kun tulis tuisku ja takatalvi!

Ja syksyisinkin:
- Voi kun tulis jo lunta ja pakkasta!
Niin muuttuvat toiveet iän myötä; pian ollaan siinä tilanteessa missä oma pikku tyttöni muinoin vastasi hämmästyneen isänsä, joka ei ikinä talvea tulevaksi halunnut, 'Kumpi on parempi - kesä vai talvi?' -kysymykseen empimättä:
- TALVI.

Siispä.
Suksille tästä, lumenrippeille, niin edes kasisatasen ennättää puhkaista! Aurinkokin kun taas kauniisti paistaa. Josko se sitruunaperhonenkin siellä leijailemassa ...

3C hiihdot  780 km/€
 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Orjan kirjoittama kirja?

Olipa hyvä kauppa! Kirja kirjakaupasta 3 € 50 snt.
Jokin mylläkkämyynti niillä Suomalaisessa.

Hetkinen!
Mitä jää tekijälle käteen? 18 % = 63 snt

Mahtaa orjailijakirjailijaa naurattaa.

Anteeksi että ostin kirjan, ei olisi pitänyt, koska näin tuin orjatyövoiman käyttöä.

Vai olisiko se sittenkin ollut niin että kirjailija saisi ne kahdeksantoista prosenttiaan nidotusta alkuperäishinnasta?
Silloinhan kukaan muu ei olisi saanut mitään, tuo koko 3 € 50 snt olisi mennyt kirjailijalle: kirjakauppa ja kustantaja olisivat jääneet nuolemaan näppejään! Tuskin.

Tiedä noista bisneksistä.

Riistäjäksi joutuminen ei tunnu mukavalta, mutta toisaalta: kirja olisi takuulla jäänyt hankkimatta, jos se ei olisi ollut niin halpa.

Joka tapauksessa kirja on tässä ja siitä luettu jo se Joensuun-osuus kun Vepa on Penttilän sahalla töissä. 4 kk ennätti olla ennen riitaantumistaan.
Joensuun sivuilla kirjan kirjoittaja kertoo itse soittaneensa saman kaupungin kadulla myohemmin ja kuinka Vepan vuokra-asuntotragediasta, Vepallahan kaikenlaisia - myös koomisia - tragedioita riitti, tarkoin perillä oleva sahakollega oli heittänyt euron trubaduurin kitaralaukkuun.

Siis: katusoittajana kirjankirjoittaja tienasi enemmän kuin tällä kirjaostoksellani!

SS: Olisikohan pitänyt sittenkin vain lainata tämä kirja:

Veikko Lavin nuoruusvuodet 1912–1949
Matti Halmeaho
ART HOUSE
Ja ostaa sitten jatko-osa - täydellä rahalla.

ps
yhden orjan kirjoittaman kirjan - Epiktetos: Enkheiridion / Ojennusnuora - olen lainannutkin, vaan ei tekijä tainnut hyötyä siitä lantin lanttia; lukija rikastui kyllä.

4C hiihdot  765  km/€ (Veju joko 2X?)
 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Yliammuttua kaikki

Äly, kuin hattu, naulaan ja menoksi!
Pohjanmaalle Teuvalle, sinne missä Murtolukujen Mestari keihästäjä Pauli Nevala asuu.

Horonkylään pornobaari Pimpparautaan äidinmaitocoktaileja kumoamaan.
Seikkailemaan lakkautetulle kyläkoululle perustettuun äitihoitolaan, nitistämään poliisien, virolaisen gynekologin, venäläisten nahkatakkiveljesten rinnalla hoitolan väkivaltainen hoitaja, joka paritusta harjoittaa ja pieksää äitejä ja äitiehdokkaita.

Ei siis  minnekään Kontiolahdelle Kaisan-kisoihin eli niihin ampumahiihtojen MM:iin, missä yli- ja ohiammuntaa tavan takaa nähdään. Mutta ämmiin kuitenkin, missä riskejä ei kaihdeta ja mennä ryskitään niin että aidat kaatuvat.

Eli taas sitä ollaan vähän oudossa paikassa rentoutumassa, kuten vasta hammaslääkärissä.

Nyt tosin vain tarkkailijana, puskan takaa ampumassa, ei osallisena onnesta.
Onneksi tämä on vain kirja eikä itse tarvitse olla noita temppuja tekemässä! Sen verran kova on tempo kun temput tehdään, jotta tuskin viriiliys piisaisi.

Ensin ajattelin että no johan on kirja, vaan sitten kun älyn naulaan nakkasin ja annoin mennä niin huomasin yliammunnan tarkoituksen ja sen miten oivallisesti kirja on rakennettu. Tekijä on leikannut kohtaukset sopivan pituisiksi ja mennyt sinne missä tapahtuu, nähnyt asiat monen ihmisen silmäkulmin.

Sen verran on häpyä etten kirjan nimeä sano, enkä tekijän!
Ja ainakaan en kansikuvaa tähän syvällisten ajatusten blogipottuun tohdi panna - jokin hurpa sentään.

Vaan jos ketä kiinnostaa niin painaskoon nappulasta TÄSTÄ!
-4C hiihdot  731  km/€


torstai 12. maaliskuuta 2015

Muissa maailmoissa

700 kilsaa murtsikkaa täynnä: jo sillä summalla (ks. idea) aika pitkälle pääsee koska se on per lärvi. Jos satasen näillä lumenrippeillä vielä saisi, tonniin ei pääse millään sillä järvetkin peilijäillä - lykipä lylyillä selillä lumettomilla!

Voi ottaa jo rennommin: mennä vaikka hammaslääkäriin!
Mennä muihin maailmoihin.
Niin eilen tein.

Harvempi tosin taitaa mennä siihen tuoliin piinapenkkiin rentoutumaan, vaan mikä ettei. Takuulla muut huolet ja murheet kaikkoavat kun Marja poran suuhun lykkää ja alkaa juruuttaa ja vinguttaa välillä Tuulikille, joka eilen ei tosin Tuulikki ollut, hiveleviä nimiä kuiskaillen: timantti, sametti, liekki pinkki ...
Sylki siinä suuhun nousee.
Jos vettäkin visiiriin pärskii kun koukut, porat torvet suun täyttävät.

Jostakin päähän pälkähtää odotussalissa lehtilaatikosta kaivettu täysin tuntematon nimike poran purrressa hampaankolossa luuta:

 
Just just: Tosi elämää.
Kiusaaja saa jatkaa!
Niinpä. Katsahdan naamioituneita porareita yläviistoon.
 
Lehdellä sama pohjoinen kustantaja kuin
Nyyrikillä, joka yhä hengissä sitkuilee, vaikka täyttää tulevana aprillipäivänä jo 110 vuotta! Tai on jo 111 v. jos näytenumero lasketaan mukaan. Nyyrikki on Suomen vanhin kaunokirjallinen - ja ainoa - viikkolehti, jota aikanaan ovat avustaneet mm. Kalle Päätalo, Uuno Kailas ja Timo K. Mukka. Haanpääkin ainakin kerran.
Siinä aikakauskirjalehdet Parnassot Kaltiot kumppaneineen kalpenevat, pilipalipojiksi jäävät.

- Valmista tuli, kuuluu yllättäen ääni.

Tosiaan: ei vingu pora, ei jyystä koukku, ei korahtele imutorvi. Kieltäkään ei ole kiskottu irti.
Rentoutustunti on päättynyt - oli palattava muista maailmoista.

- Hammaskivi kannattaa vielä poistaa, ehdotti Marja hymynkare suupielessä käväisten. - Sen saa tehä jo toinen.
Ymmärsinpä yskän:
- Että Eläkkeelle.

Eläkkeelle luiskahtamassa Marja kuiden vaihteessa, aprillipäivän alla.
- Tervetuloa! Ja kaikesta kiitos. Pian saat hiihellä ja hihitellä, lenkkisaunoa vaikka kello 11. Olla muissa mualimoissa.

-2C hiihdot  710  km/€ (Veju yksin 1400 km)



maanantai 9. maaliskuuta 2015

Estetiikalla ei elä

Joel Lehtosen Korpi ja puutarha -juttukokoelmaa, 1923, olen pureskellut kuukaudenpäivät.
Putkinotkolaisten jatkot selvitelty jo aiemmin (=ei niistä mitään tullut), minkä jälkeen Joel kertoilee ja kirjoittelee Maineeton sankari -tarinassa Vanajan saaren ahertajasta ylistyksen ja ihmetyksen - ihka oikeita omenapuitakin - noita Joelin fiksoittumia - siellä!

Lintukotonsa vissiin samaisella soutureissulla löysi, koska seuraavana vuonna hankki omakseen Vähä-Vohli saaren.
Ja niinpä näyttääkin käyneen kun lukee vaikka tästä.

Vaan sinne myöhemmin, Lintukotoon.

Korven ja puutarhan loppupuolen Maailmapalkassa kirjoittaja Lauri Falk jättää hyväsydämelliselle vuokraemännälleen hyyrynsä maksamatta, koska rahat menevät kirjoihin sun muihin tarpeellisiin ja koska 'esteettisistä kirjoituksista maksetaan minulle niin surkean vähän; ne eivät ihmisille kelpaa, ovat arvotonta tavaraa ... tässä maailmassa' niin muut kärsikööt mukana.

Mites tässä, 2015, maailmassa on estetiikan arvon laita?
Omassa maailmankuvassa toppia hivoskelee kyllä.

Kovin hienoja teoksia vuokrakarkulainen Falk on suomentelemassa: toinen nimeltä Taiteen synteesi, toinen Ajan henki ekspressionismissa.
Niidenkään käänöksillä ei elä, joten käpälämäkeen luikahtaa tämä esteetikko.

Falkhan on paitsi romaanihenkilö, myös täyttä lihaa ja verta, pitkälti totta, kuten Kuka kukin oikeasti onTapio Saarion hakemisto fiktiivisten henkilöiden esikuvista kotimaisessa kaunokirjallisuudessa, BTJ 1996, selvittää:
"Lauri Falk on kaunosielu ja dekadentti, 'romantiikan merkeissä kasvanut maalaispoika', jonka kautta Lehtonen pilkkaa, muiden harrastelijoiden ohella lähinnä itseään. Ulkoiselta olemukseltaan Falk muistuttaa huomattavasti Lehtosen ystävää, oopperalaulaja Harald (Jussi) Björkmania (1881-1936). Lehtonen ja Björkman tunsivat toisensa jo kouluajoilta Savonlinnassa. Björkman oli yksi Putkinotkon kesävieraista."



+2C hiihdot  674  km/€

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kädessä vuoden helmi

Sympaattinen kuolija.
Jos teet sitä - kuolet.
Jos teet tätä - kuolet.
Jos et tee sitä - kuolet.
Jos et tee tätä - kuolet.
Välittömästi!
Ainakin voi kuolla.

Että on makea kirja, ihana päähenkilö, joka kuolee välittömästi - ja joka sivulla uudelleen. Ja yhdellä aukeamalla kuolee vielä enemmän:
"Kerran Lennart osti mopon ja kuoli. Seuraavana kesänä hän osti kevytmoottoripyörän ja kuoli vielä enemmän."   
Leikkiä kaikki, vaikkei kuoleman kanssa saisi leikkiä.

Ei se Lennart oikeasti kuole.
Eikä oikeasti käy pahastikaan. Aina nousee uudelleen tolpilleen, vaikka tekee joka kerran toisinpäin mitä mummotvaaritisätäidit kumminkaimat ovat opettaneet.
Lennartilla on vara: hänhän on - kai - jo aikuinen ihminen.

Muistan, muistan noita lapsuudesta: Jos kurkistaa ulkohuussin reiästä alas - saattaa mennä näkö, jonka tosin voi saada takaisin jos syö paljon voita. Jos et ole kunnolla - mustalaiset vievät sinut, ikuisesti.
Leikkikaveripa muistaa järkevämmän äidin neuvon: Kerää puhtaita marjoja niin saat siivon vaimon.

Onhan näitä ohjeita ja ohjeistuksia - hittoakos niistä välittämään, ei ainakaan uskomaan.
Ei kun pus!kii!

Yksinkertaisuus on valloittavaa. Paavo Väyrysen vastakohtatako vai similar tämä Lennart?

Sallikaa mun nauraa - pitkästi hohottaa.
Näinköhän tässä jo näin aikaisessa vaiheessa tulla tupsahti vuoden kirja! Ainakin lajissaan: sarjamainen kuvakirjako tämä olisi.

Katja ja Peik Lehtonen + MIlla Paloniemi
Like 2015
+2C hiihdot  660 km/€

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kirjadosetista iltalääkkeet

Neljän-viidenlaista lääkettä ennen untenmaille viskautumista on iltaisin nautittava. Onneksi eivät ole minkään tohtorin määräämiä, vaan omavalintaisia luontaistuotteita.
Puolisen tuntia niiden nauttiminen ottaa, ja jos oikeassa suhteessa ne nielaisee niin syvään uneen vaipuu.
Katellaanpa tämän hetkinen lääkevalikoima pöytädosetista, josta eilisiltaiset rohdot irti helistelin:
  1. Tämä loppuikin eilen, kuten tästä on luettavissa. Onneks tänne saa tulla kännissä. Siinä vit-## lensi. Eiköhän tepsinyt, nyt se puoli ainakin on ravit-##.
  2. Häpeä tunnustaa, tämä Kansojen kirjallisuus/12 tahtoo unohtua ottamatta, maistuu aika karvaalta - eikä useinkaan auta vaikka neljättäkymmentä vuotta sitä on käytetty. Vaan eilen taas urheasti jatkoin Amerikan kirjallisuutta ja James Jonesin pilkkaamista, ei kuulemma From Here to Eternity täytä kaikkia taiteen sääntöjä: 'Kaksinaisuus saa kirjan murtumaan keskeltä.' Jäljelle jää vielä 86 sivua 7000:sta - jokohan juhannuksena tämä kuuri loppu?
  3. Autismista palanen: Ihmeellinen mieli. Kristine Barnett kertoo pojastaan Jacobista jolla on Einsteiniakin korkeampi älykkyysosamäärä. Muttei puhu ei pukahda. Tuleva nobelisti tutkimusalana astrofysiikka?
  4. Yksi pitempää paneutumista vaativa kirja on aina kuuluttava joukkoon. Joel Lehtosen Korpi ja puutarha tällä haavaa. Kirja sisältää parikymmentä pientä kertomusta, joista vuorossa nyt Maineeton sankari sekä Ihme. Molemmissa kahden vanhenevan miehen tarina: toinen, kalastaja, ahertanut kauniin asuman Vanajan saareen, toinen, mylläri, polttaa velallisensa velkakirjan. Elämän kanssa sujut kumpikin. 
  5. Eevan Kuolinsiivous ja Volterin Suljetuilla porteilla. Palanen kumpaakin päivän päätteeksi. Syvästi syvällistä ja rauhoittavaa - ja unettavaa kumpainenkin Kilpi
Öitä!

ps 1
Mankell tarjoaa Likaista enkeliään luettavaksi - tarttuu väkisin käsiin kun jotain muuta dosetista pöydältä haparoin. En hevillä suostu dekkaristin kynsiin. En. Tosin taitais täyttää Kirjailijakriteerit, siis sillä tavoin tulkittuna että tavallaan noin ja niin kuin dekkaristi kirjoittaa kuolleista ja on tavallaan siis ruumis itsekin - ja ainakin vanhempi on ja ja ....
ps 2
eihän tästä vaan tullut vähän niin kuin tämän nimeen vivahtavaa:

+1C hiihdot  650 km/€

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Almanakka - maaliskuu




Helmikuussa putsasimme Eeva Kilven (s. 1928) Kuolinsiivouksen kanssa päiviä pitemmiksi ja valoisimmiksi; lumen jätimme vielä maahan - vaikka tiukkaa alkoi jo viimeisen viikon aikana teillä tehdä; hiihtokelit vielä jotenkuten jatkuivat, onneksi - ylittyi kuussatanen, vaan tonniin ON vielä huitkotvanen.

Näillä selätetään maaliskuu:
3.3.
Turhaan siivoatte.
Teidän likanne on aina teidän ympärillänne. 1996 - 68 v

 
8.3.
Se mikä voimassa uupuu korvataan tahdolla. 2003 - 75 v
 
 
13.3.
Talvisodan rauhan ja Karjalanmenetyksen päivä.
Siitä on nyt kulunut 61 vuotta. Joka vuosi olen muistanut sen. Olen siis yhä elossa. 2001 - 73 v
 
 
20.3.
Tiistai klo 23.59. Ihmisen tulee elää niin vanhaksi, että hän ymmärtää vanhempansa.
Minä ymmärrän äkkiä, mikä rasitus ja koettelemus olen vanhemmilleni ollut., kun vuonna 1949 syksyllä ilmoitin olevani raskaana kesken opintojeni, vain viisi vuotta sodan jälkeen, kun he yrittivät saada elämäänsä pystyyn. Nyt ymmärrän sen. Tosin olin kauhuissani itsekin, mutta toisella tavalla. Nyt näen asiat heidän kannaltaan2001 - 73 v
 
25.3.
Aikuisuuden koko taakka putoaa jälkeläisten päälle vasta kun vanhemmista toinen kuolee.
2001 - 73v
 
28.3.
Klo 0.20. Vanhat kirjailijat. He ovat taistelleet. He ovat kestäneet.
He ovat hengissä kritiikeistämme huolimatta. Ja nyt me rakastamme heitä. 2000 - 72 v
 
31.3.
Ensimmäinen pääsiäispäivä klo 19.40
Pääsiäisrukous:
Oi hyvä Jumala,
anna jokin tolkku tähän olemassaoloon! 2002 - 74 v
 
 
Näillä kohti aprillipäivää!
 
Muuta kuin sukset jalkaan ja monoksi!
+0C hiihdot  618  km/€